Tunnetko uudet mittayksiköt?
Herätkää!-lehden Itävallan-kirjeenvaihtajalta
”KILOWATTI, joule ja newton!” Vaikka nämä nimitykset tuntuvatkin yhä hieman oudoilta, ne eivät varmasti ole enää kauan sellaisia, sillä melkein kahdeksan vuoden siirtymisajan jälkeen useat Euroopan maat ottivat 1. tammikuuta 1978 laillisesti käyttöön uudet mittayksiköt nämä nimitykset mukaan luettuina. Ehkä olisi hyvä tarkastella niitä hieman lähemmin.
Entisaikain mitat
Raamatullisina aikoina tarpeelliset mittayksiköt olivat usein luonnonmittoja, jotka saatiin ihmisruumiista tai ihmisen toiminnasta kuten esimerkiksi kyynärä, vaaksa, kämmenen- tai sormenleveys. Matkoja ei ilmoitettu tarkkoina lukuina, vaan ne havainnollistettiin sellaisilla käsitteillä kuin ”kivenheiton” matka tai ”päivän matka”. – Luuk. 22:41; 2:44.
Epätarkkojen mittojen aiheuttamien kiistojen selvittämiseksi asetettiin myöhempinä aikoina vakiomittoja julkisesti nähtäviksi. Esimerkiksi Wienissä Tapanin kirkon läntisellä julkisivulla voidaan nähdä kaksi seinään upotettua rautasauvaa. Laillisesti hyväksytyt pituusmitat, Wienin kyynärä (77,8 cm) ja Brabantin kyynärä (69,5 cm) olivat siellä nähtävänä, niin että yleisö saattoi tarkastaa niiden avulla kaikkea riidanalaista tavaraa.
Kansainvälisen yksikköjärjestelmän kehittyminen
Erilaisia mittoja käytettiin viime vuosisadalle saakka. Yksistään Saksassa käytettiin viittätoista eripituista kyynärää. Mutta 20. toukokuuta 1875 allekirjoittivat seitsemäntoista valtion edustajat Pariisissa kansainvälisen metrisopimuksen. Siihen aikaan oli julkiselle elämälle merkitystä pituus-, pinta-ala-, tilavuus- ja painoyksiköillä, ja kansainvälisen metrisopimuksen sanamuoto muotoiltiin vastaavasti. Myöhemmin vuonna 1889 pidetyssä ensimmäisessä Yleisessä paino- ja mittakonferenssissa hyväksyttiin metrin ja kilogramman prototyypit.
Teknisen kehityksen myötä syntyi tarvetta keksiä yksikköjärjestelmiä erilaisille uusille tekniikan aloille. Vuosisatamme ensimmäisellä puoliskolla otettiin käyttöön lukuisia järjestelmiä. Vuonna 1954 otettiin pitkä harppaus, sillä kymmenennessä Yleisessä paino- ja mittakonferenssissa vahvistettiin ennen muuta Kansainvälisen yksikköjärjestelmän SI:n kuusi perusyksikköä.
Myöhemmin, 18. lokakuuta 1971, Euroopan neuvosto julkaisi jäsenvaltioiden mittayksiköitä koskevien oikeussäännösten yhdenmukaistamista koskevat ohjeet, joissa kiellettiin vanhentuneitten mittayksiköitten käyttö vuoden 1978 tammikuun alusta. SI-yksiköt astuivat silloin eri maissa laillisesti voimaan. Näitä ohjeita noudatetaan myös joissakin Euroopan yhteisön ulkopuolella olevissa maissa.
Tietenkään eivät kaikki Kansainvälisen yksikköjärjestelmän yksiköt ole uusia tai meille outoja. Ensimmäisenä on edelleen metri pituuden yksikkönä. Ajan yksikkö on sekunti. Massan yksiköksi kelpaa kilogramma. Muita perusyksikköjä ovat: lämpötilalle kelvin (K), sähkövirralle ampeeri (A) ja valovoimalle kandela (cd). Näistä johdettuja yksikköjä ovat mm.: voimalle newton (N, lue: njuuton), paineelle pascal (Pa), työlle joule (J) ja teholle watti (W).
Miksi tällaiset muutokset?
Wiesbadener Kurier (4.1.1978) sanoi: ”Tiedemiehet uskovat tämän uuden järjestelmän olevan käytännöllinen, perustuuhan se sentään kymmenjärjestelmälle. Tavalliselle kansalaiselle kaikki on kuitenkin vielä hyvin monimutkaista.” Yksiköiden muuntaminen on epäilemättä kuitenkin yksinkertaisempaa. Kun kaikissa maissa otetaan käyttöön samanlaiset mittayksiköt, myös taloudellisessa toiminnassa säästyy aikaa ja kustannuksia.
Uusilla yksiköillä on liike-elämässä tärkeä osa, sillä lait ja niiden mukaan asetetut normit edellyttävät, että niitä käytetään. Kaikki esittelylehtisissä, tilauksissa ja sopimuksissa esiintyvät tekniset tiedot tulee esittää käyttämällä ainoastaan uusia lailla vahvistettuja yksiköitä.
Tavallisen kuluttajankin on ajateltava uudella tavalla. Pituus-, pinta-ala- ja tilavuusmitat tosin pysyvät muuttumattomina, sikäli kuin ne tähän asti ovat olleet metrijärjestelmän mukaisia, mutta esimerkiksi sen, jonka täytyy laskea kaloreita, pitäisi saada laskea jokaista sallittua kaloria kohti 4,1868 joulea. Sen, joka haluaa ostaa 90-hevosvoimaisen auton, pitää ruveta etsimään 66-kilowattista autoa (1 hv = 0,74 kilowattia). Ja joka oli tottunut tarkastamaan autonsa rengaspaineet ilmakehinä, hän joutuu nyt mittaamaan ne kilopascaleina (1 at = 98 kPa).
Tuntuuko monimutkaiselta? No, siihen voi varmaan ajan mittaan tottua.