Mitä jätteille tapahtuu?
Herätkää!-lehden Japanin-kirjeenvaihtajalta
”HARMILLISTA! Olin vain tyhjentämässä rikkalapiota, mutta roskapussin sisältöä tulvi yli reunan, ja nyt täällä on entistä sotkuisempaa!” Ehkä sinullekin on käynyt joskus näin. Ainakin maailman monet suurkaupungit kokevat parhaillaan samanlaista, mutta paljon laajemmassa mitassa, koska niiden jätteidenpoistolaitteistot ovat äärimmilleen kuormitettuja.
Japanilaisella Numazun kaupungilla, joka sijaitsee maalauksellisella alueella jylhän Fudživuoren ja Suruganlahden välissä, oli sama ongelma. Jätteidenpolttouuni, joka oli rakennettu noin kymmenen vuotta aikaisemmin, ei pystynytkään selviytymään sille asetetuista vaatimuksista, ja siten suuri osa jätteistä paloi vain osittain. Siksi tuhka, joka haudattiin, sisälsi paljon raakaa kasvisainesta. Mikä oli tulos? Suunnaton kärpäsmäärän lisääntyminen.
Esimerkiksi kun eräs kuorma-autonkuljettaja alkoi kipata tehtaalta tulevaa tuhkaa, hän huomasi, että maanpinnan väri vaihtui. Se, mikä näytti tummalta multakerrokselta, olikin kärpäsmatto. Sitten kärpäset lähtivät yhtäkkiä lentoon ja jättivät vaaleammanvärisen maan paljaaksi. Kuorma-autonkuljettaja otti äkkilähdön ajattelematta, että hänen autonsa oli täynnä kärpäsiä. Epämiellyttävät vieraat oleilivat paikalla lähes viikon.
Kärpäspaljouden lisäksi tuhannet varikset juhlivat samaisella kaatopaikalla, ja lopulta linnut levittäytyivät lähimaatiloille ja tuhosivat viljasatoa. Pian asukkaat, jotka kärsivät haitallisista kärpäsistä ja linnuista, protestoivat vaatien, että enempää jätteitä ei haudattaisi alueelle.
Monien kokousten jälkeen päätettiin, että ryhdyttäisiin seuraaviin toimenpiteisiin:1) etsitään muita alueita, mihin jätteet voitaisiin haudata, 2) toimitaan jätteiden määrän vähentämiseksi ja 3) rakennetaan uusi jätteidenpolttouuni, jossa voitaisiin polttaa kaikki palavat jätteet tuhkaksi. Ei ollut vaikeata löytää lisää maata jätteiden hautaamistarkoitukseen. Mutta miten voitaisiin kasvavan kaupungin jätteiden määrää vähentää?
Jätteiden vähentäminen
Asukkaita pyydettiin jakamaan jätteensä kolmeen eri osaan:1) palavat jätteet (keittiön jätteet ja jätepaperit), 2) palamattomat jätteet (rikkoutunut posliini, loistelamput ja muovi), 3) uudelleenjalostettavat jätteet (metallitavarat, mm. peltipurkit, sekä lasit ja lasipullot). Sitten eri jätteet kerättiin määräpäivinä. Koska ainoastaan palavat jätteet vietiin jätteidenpolttouuniin, niin poltettavien ja haudattavien jätteiden määrä väheni.
Numazun asukkaat olivat kovin yhteistyöhenkisiä, kun uusi jätteidenhävitysjärjestelmä alkoi huhtikuussa 1975. Tuloksena oli runsas osinko. Tilivuonna 1975 myytiin noin 300 tonnia uudelleenjalostettavia jätteitä – metallia ja peltipurkkeja – ja 1400 tonnia lasia ja pulloja 127200 markan arvosta. Ajattele – yli 120000 markkaa ansaittiin jätteistä!
Saasteeton jätteidenpolttolaitos
Miten oli kolmannen toimenpiteen – uuden jätteidenpolttouunin – laita? Suunnitelmat laadittiin sen rakentamiseksi silloisen jätteidenpolttouunin viereen. Paikalliset asukkaat eivät tietenkään pitäneet kuulemastaan, ja he valittivat. Naapuriston edustajien kanssa pidettiin toistuvia kokouksia, ja lopulta päästiinkin yhteisymmärrykseen. Tärkein vakuus oli se, että uudesta jätteidenpolttouunista ei tulisi toisen asteen saasteita.
Rakentaminen alkoi heti, ja työ oli valmis kesäkuussa 1976. Rakennuksessa on uudenaikaiset koneet, kauko-ohjauslaitteet sekä tietokone. Työväkeä on vain 30, mikä on riittävä määrä koko laitoksen pitämiseksi käynnissä. Kun vanhan jätteidenpolttouunin teho oli 110 tonnia päivässä, niin uusi pystyy käsittelemään yli kaksi kertaa sen määrän – 275 tonnia vuorokaudessa.
Jätteiden purkaminen
Seuratkaamme jätteiden kulkua laitoksen läpi ja tarkatkaamme sitä, kuinka ne muuttuvat tuhkaksi.
Kaupungin kuorma-auto ajaa kaarevaa ramppia pitkin ylös ja pysähtyy sitten vaa’an päälle punnittavaksi. Kuljettaja jättää kortin, joka syötetään tietokoneeseen, johon kuorma-auton paino ja sen numero tallentuu automaattisesti. Kuorma-auto kiertää edelleen jätteiden kaatamispaikalle. Kuorma kaadetaan kuiluun jonkin portin kohdalta, joita on useita.
Kuilu on niin laaja, että siihen mahtuu kaupungin 203000 asukkaan viikon jätteet. Se ulottuu kellarikerroksesta aina viidennen kerroksen alueelle, missä toimii kaksi isoa nosturia. Nostureiden käyttöä kauko-ohjataan erityisestä huoneesta. Kun kuorma on tyhjennetty, se punnitaan automaattisesti ja paino merkitään muistiin. Sitten se pudotetaan suppiloon.
Jätteet tuhkaksi
Suppilo on sisääntulokäytävä varsinaiseen jätteidenpolttouuniin. Jätteet päästetään sieltä uuniin vähitellen, ja niiden virtaamista tarkkaillaan automaattisesti erityisillä laitteilla, niin ettei tuli pääse sammumaan liiallisesta jätemäärästä.
Saapuessaan uuniin jätteet tulevat ensin kosketuksiin kuuman ilman kanssa, joka nousee uunin alaosista. Ilman lämpötila on 950 astetta. Jätepaperit ja muut sellaiset palavat, ja kasvikset sekä hedelmät kuivuvat.
Jätteet tai se, mitä niistä vielä on jäljellä, alkavat tässä vaiheessa liikkua alaspäin porrasmaisten arinoiden yli. Jokainen arina on kiinnitetty saranoilla ulkopuolisesta reunastaan ja se nousee suorassa kulmassa takaosasta. Sellainen järjestely mahdollistaa kaiken pudottamisen yhdeltä arinalta toiselle, joka on alempana. Se myös pitää jätteet jatkuvassa liikkeessä ja varmistaa sen, että kaikki jätteet tulevat täysin poltetuiksi, koska ne tulevat tasaisesti kosketuksiin ilman ja suunnattoman kuumuuden kanssa. Koko prosessia tarkkaillaan televisiokameroilla ja sitä voidaan seurata keskustoimistosta. Lopulta kun palamisprosessi on ohi, tuhkat putoavat kahden telan väliin, ja kaikki se, mikä ei vielä ole muuttunut tuhkaksi tai pölyksi (ehkä jotkin peltipurkit ja vastaavat), musertuu.
Jos pölyä ja tuhkaa pitäisi käsitellä siinä muodossa, niin koko laitos olisi pölyssä. Siksi alueelle, mihin pöly ja tuhka putoavat, päästetään vettä. Kasteltu aines siirtyy kuljetushihnaa pitkin tuhkakuiluun, missä veden annetaan valua pois. Seuraavaksi kauko-ohjattu nosturi kuormaa tuhkan kuorma-autoihin, jotka vievät sen haudattavaksi.
Tietenkin siellä missä palaa, on myös savua ja kaasua. Miten sitten saaste voidaan pitää kurissa?
Toisen asteen saasteiden ehkäiseminen
Kaasu johdetaan putkia pitkin jäähdytyskammioon, missä korkeapaineinen vesisuihku laskee lämpötilan 950 asteesta 800:aan. Sitten kaasua käytetään työmiesten suihku- ja kylpyveden lämmittämiseksi. Lopulta se ohittaa esilämmittimen ja lämmittää ilman, joka lähetetään uuniin. Silloin kaasun lämpötila on pudonnut 300 asteeseen.
Sen jälkeen kun suuret hiukkaset on suodatettu kaasusta ”monisykloni”-nimisessä koneessa, se joutuu lopulliseen puhdistusprosessiin. Staattisen sähkön avulla sähköinen pölynkerääjä irrottaa kaasusta tarpeeksi saasteita, niin että kaasut voidaan päästää ilmakehään 80-metrisestä betonisesta savupiipusta.
Toinen saastunut aines, joka pitää käsitellä, on kuorma-autojen pesuun käytetty vesi ja tuhkasta sekä jätteistä itsestään tuleva vesi. Vaikkakin vesi tulee Numazun kaupungista, laitoksella on oma suodatinjärjestelmä. Kun vesi on suodatettu ja käsitelty, se lähetetään kaasunjäähdytyskammioon. Sen jälkeen kun vesi on höyrystynyt jätteidenpolttouunista tulevan äärimmäisen kuuman kaasun jäähdytyksessä, se menee höyrynä savupiipun kautta ulos.
Entä sitten paha haju? Ajattelet sen ehkä olevan voimakas, mutta niin ei ole. Ilmalukko sulkee jätteiden kaatamispaikan ympäristöstään. Kun jätteet kaadetaan kuiluun, voimakkaat tuulettimet vetävät ilman sieltä ja puhaltavat sen esilämmittimen kautta polttouuniin. Siellä 950 asteen kuumuus polttaa epämiellyttävän hajun. Tuulettimien ansiosta ilmanpaine kuilussa on alempi kuin jätteiden kaatamispaikalla, joten haiseva ilma ei pääse ulos.
Tietenkin laitteistot toisen asteen saasteiden poistamiseksi ovat kalliita. Jätteiden-polttolaitoksen kokonaishinta oli 2760000000 jeniä (noin 40 milj. mk)!
Joistakuista tällainen varojenkäyttö vain jätteiden käsittelemiseksi voi tuntua kohtuuttomalta. Mutta niille, jotka nauttivat terveellisestä ja kauniista ympäristöstä, se ei ole ylellisyys vaan välttämättömyys. He odottavat aikaa, jolloin haitallisia saasteita tullaan hallitsemaan kaikkialla maailmassa ja jolloin kaikkien ensisijaisen kiinnostuksen kohteena tulee olemaan koko ihmiskunnan hyvinvointi.
[Kaavio s. 21]
(Ks. painettu julkaisu)
Jätekuilu
Polttouuni
Sähköinen pölynkerääjä
Veden käsittely
Kaatamispaikka
Kaasunjäähdytyskammio
Ilman esilämmitin
Savupiippu