Mitä Malawissa tapahtuu nyt?

AINA kun Malawi mainitaan missä tahansa maailmassa, kysytään usein: Mitä siellä tapahtuu Jehovan todistajille? Näin kysytään, koska Jehovan todistajat ovat viime vuosina olleet Malawissa raakalaismaisen vainon kohteena. Kansainvälisen järjestön Amnesty Internationalin vuonna 1973 julkaisema Report on Torture (Raportti kidutuksista) selittää:

”Runsaaseen todistusaineistoon perustuvat raportit osoittavat, että sekä vuonna 1967 että 1972 Nuoret pioneerit [Malawin kongressipuolueen (MCP:n) nuorisosiipi] ja heidän kannattajansa kiduttivat Jehovan todistajia raiskaamalla, pieksemällä, ajamalla heiltä karvat rikotuilla pulloilla ja polttamalla. Vuoden 1972 syksyllä nämä vainot aiheuttivat joidenkuiden kuoleman ja sen, että noin 21000 Jehovan todistajaa muutti Sambiaan, jossa useat sadat kuolivat puutteellisessa pakolaisleirissä.”

Kun Jehovan todistajat karkotettiin tästä Sambiassa sijainneesta leiristä vuoden 1972 joulukuussa, monia heistä kohdeltiin raa’asti heidän palatessaan kotiin Malawiin. Siksi lopulta pystytettiin pakolaisleirejä rajan toiselle puolelle Mosambikiin. Runsaat 20000 todistajaa asui näissä leireissä vuoden 1973 alusta elokuuhun 1975. Sitten tapahtui muutos, kuten tuoreempi Amnesty Internationalin raportti kertoo:

”Vuoden 1975 kesäkuussa FRELIMOn hallitus pääsi valtaan Mosambikissa ja pian sen jälkeen joukko korkeissa asemissa olevia FRELIMOn hallituksen viranhaltijoita alkoi hyökätä Jehovan todistajia vastaan . . . Todennäköisesti tämän vuoksi pakolaisleirit Vila Coutinhon/Mlangenin alueella nähtävästikin suljettiin elokuussa. Riippumattomien todisteiden perusteella Amnesty International tietää, että Jehovan todistajien pakolaisia nähtiin suurin joukoin Malawin ja Mosambikin rajalla elokuun [1975] lopulla, ja he olivat ilmeisesti epätietoisia siitä, minne he menisivät seuraavaksi.”

Viime vuonna nämä todistajat joutuivat kokemaan paljon järkyttäviä julmuuksia, kun heidät pakotettiin palaamaan koteihinsa Malawiin. Sanomalehdet kautta maailman alkoivat julkaista tästä uutisia. Malawin hallituksen viranhaltijat kiistivät nämä selonteot tai väittivät, että ne olivat liioiteltuja. Mutta mitkä ovat tosiseikat?

Ylen runsaat todisteet

Totuus on, että kymmenet näistä julmuuksista on vahvistettu tosiseikoin. On kerrottu niiden todistajien nimet, joihin raakuudet kohdistuivat, heidän kimppuunsa hyökänneiden nimet ja paikat, joissa tapaukset sattuivat.a Esittäessään huomautuksia näitä julmuuksia käsitelleen lontoolaisen Observer-lehden etusivun kirjoituksen johdosta R. E. S. Cook mainitsi Observer-lehdelle lähettämässään kirjeessä:

”Colin Legumin viimeviikkoinen kirjoitus, joka käsitteli julmuuksia, joita ilmoitetaan kohdistetun Malawin Jehovan todistajiin, ei tullut minulle minään suurena yllätyksenä. Samankaltaisia tietoja tuli brittiläisiin sanomalehtiin muutamia vuosia sitten. Siihen aikaan työskentelin Malawissa. Silloiset kokemukseni eivät anna minulle lainkaan aihetta epäillä ensiksikään sitä, että nykyiset uutistiedot ovat olennaisesti täsmällisiä, ja toiseksi, että nytkään – kuten aikaisemminkaan – ei tulla virallisesti tekemään mitään näiden viattomien ja puolustuskyvyttömien ihmisten auttamiseksi.

”Sen, että vainoa esiintyi, kykenin varmistamaan Malawin hallituksen arkistosta (piirikomissaarien presidentintoimistoon kuukausittain lähettämistä raporteista). Että mitään ei tehtäisi virallisesti todistajien auttamiseksi, kävi ilmi Kansainyhteisön parlamenttien liiton pääasiassa merkityksettömistä toimenpiteistä. Sen vuosikonferenssia pidettiin silloin Malawissa. Olin siinä läsnä kiinnostuneena tarkkailijana ja minulla oli lukuisia kertoja tilaisuus keskustella edustajien kanssa. Yksityiskeskusteluissa Jehovan todistajien vaino oli huomattava puheenaihe, mutta sitä ei koskaan mainittu julkisesti konferenssisalissa.” – 14.12.1975.

Theodore C. Pinney oli 1970-luvun alkupuolella Bundan maanviljelyskorkeakoulun rehtori Malawissa. Hän näki itse Jehovan todistajia vietävän vankilaan ja jotkut viedyistä olivat hänen henkilökohtaisia ystäviään. Sitten eräänä marraskuun aamuna 1972 häntä pyydettiin tulemaan korkeakoulualueella sijaitsevan virka-asuntonsa takapihalle. Hän löysi sieltä kuuden miehen ja yhden naisen hirvittävästi silvotut ruumiit. Malawin kongressipuolueeseen kuuluvat sanoivat hänelle, että he olivat olleet Jehovan todistajia.

Tämä oli hänelle liikaa ja niinpä hän esitti vastalauseensa näistä julmuuksista henkilökohtaisesti Malawin presidentille tri Bandalle useammin kuin kerran. Seuraus oli, että hänet karkotettiin joulukuussa 1972. Pinney selitti kirjeessä tämän vuoden keväällä:

”Silloin kun vainoamisesta tulee hallituksen virallinen menettelytapa, kun alueministerin virasto kehottaa erottamaan kaikki työntekijät ja opiskelijat, jotka ovat Jehovan todistajia, ja sitten kun veri alkaa pirskua korkeakoulualueella siksi, että on oltu hitaita tottelemaan, näistä ei ole enää mahdollista vaieta.”

Tämä Jehovan todistajien ahdisteleminen ja vainoaminen Malawin kongressipuolueen ja hallituksen virkailijoiden tukemana jatkuu yhä. Yhdysvaltain kongressin jäsen Paul E. Tsongas Massachusettsista kirjoitti 20. helmikuuta 1976: ”Pyysin ja sain ulkoministeriön Afrikan osastolta selonteon, joka näyttää vahvistavan [Vartiotornin julkaisuissa] olleet uutistiedot ja kirjoitukset.”

Eteläafrikkalainen Rand Daily Mail -lehti kirjoitti 26. toukokuuta 1976: ”Malawin Jehovan todistajien vainoaminen on kenties Bandan hallinnon surullisin piirre. He ovat kestäneet lähes yhdeksän vuotta ilkeämielistä vainoa puolustaessaan uskoaan. Sadat Nuorten pioneerien hulttioiden suorittamat ilkeämieliset kidutukset, julmat pieksemiset ja sukupuoliset hyökkäykset on hyvin todistettu.”

Bruno Kroker, Kirkkojen maailmanneuvoston vanhempi lehdistösihteeri, kirjoitti 14. kesäkuuta 1976 Arthur Dritzille New Yorkiin:

”Olemme tutkineet Malawin Jehovan todistajien vainoa koskevat selonteot. Kuten ymmärrätte, Kirkkojen maailmanneuvosto ei voi toimia välittömästi selontekojen perusteella, ovatpa ne painettuja tai suullisia, varmistamatta niitä omien kanaviensa kautta.

”Monien viivytysten jälkeen saamamme vahvistus osoittautui tosiaan järkyttäväksi ja pääsihteeri tri Philip A. Potter on kirjoittanut henkilökohtaisen kirjeen tri H. Kamuzu Bandalle, Malawin presidentille.” – Ks. tämän lehden sivuja 8 ja 9.

Mistä tämä vaino johtuu?

Mutta miksi Malawi on ryhtynyt tähän Jehovan todistajien pitkittyneeseen vainoamiseen?

Siksi, että Jehovan todistajat kieltäytyvät ostamasta Malawin kongressipuolueen jäsenkorttia. Tässä kortissa sanotaan sen haltijan olevan Malawin hallitsevan poliittisen puolueen jäsen. Mutta Jehovan todistajille poliittisen jäsenkortin ostaminen ja siten liittyminen poliittiseen puolueeseen merkitsisi sen avointa kieltämistä, mihin he uskovat ja minkä puolesta he seisovat.

Jeesus Kristus sanoi seuraajistaan: ”He eivät ole osa maailmasta.” Lisäksi hän sanoi eräälle ensimmäisen vuosisadan poliittiselle hallitsijalle: ”Minun valtakuntani ei ole osa tästä maailmasta.” (Joh. 17:16; 18:36) Siksi Jehovan todistajat uskovat, että heidän olisi väärin liittyä poliittiseen puolueeseen. He eivät ole itsepäisiä eivätkä kohtuuttomuuksiin pyrkiviä. He ostaisivat mielellään henkilöllisyystodistuksen tai myös kortin, jossa heidän sanotaan olevan maan veroa maksavia kansalaisia.

Tuntuuko sinusta oikealta, että Malawin puoluevirkailijat käyttävät murhanhimoista väkivaltaa yrittäessään pakottaa ihmiset rikkomaan Raamatun valmentamaa omaatuntoaan vastaan liittymällä poliittiseen puolueeseen? Oliko oikein, että Rooman maailmanvalta vaati kuolemanrangaistuksen uhalla varhaiskristittyjä heittämään alttarille hyppysellisen suitsuketta uhriksi keisarille? Valtiot, jotka suovat palvontavapauden, eivät vaadi sellaista. Mutta siitä huolimatta, että Malawi väittää suovansa kansalaisilleen palvontavapauden, se turvautuu julmuuksiin yrittäessään pakottaa Jehovan todistajat osallistumaan politiikkaan.

Vaino jatkuu

Jehovan todistajia on Mosambikista palattuaan pantu pääasiassa Dzalekan vankilaan. Se sijaitsee lähellä Dowaa Lilongwesta pohjoiseen. Sieltä salaa lähetetyt viestit kertovat hirvittävistä kärsimyksistä.

”Vaikka joku on hyvin sairaskin, hänet pakotetaan töihin”, eräs todistaja Dzalekasta kirjoitti ainoalle saatavissa olevalle kirjoituspaperille, WC-paperin palaselle. ”Sairaat lapset lähetetään Dowan sairaalaan . . . Siellä ei hoideta potilaita, jotka ovat Jehovan kansaan kuuluvia. Me nimitämme Dowan sairaalaa Jehovan kansaan kuuluvien teurastamoksi. Ne antavat täyden hoidon niille sairaille, joilla on MCP:n [Malawin kongressipuolueen] kortit.”

Toinen sementtisäkin palaselle kirjoitettu viesti saatiin tämän vuoden huhtikuussa. Siinä sanotaan, että Dzalekassa olevista, todistajista 70 on kuollut – 65 lasta ja 5 aikuista. Siitä huolimatta viesti lisää: ”Hyviä uutisia. Kaikkien velijen ja sisarten kasvot ovat hyvin onnelliset, vaikka heitä vainotaan ja he kantavat kiviä”, ilmeisesti osana pakkotyöstä.

Vaikeista olosuhteista huolimatta Jehovan todistajat ovat järjestäneet niin, että he jatkavat kristillisten kokoustensa pitämistä vankilassa. Eräs todistaja kirjoittaa: ”Jokainen on nyt vahva uskossa. Olemme järjestäneet kolme kokousta joka viikoksi. Johdamme kokoukset selleissä, joissa miehiä pidetään. Olemme järjestäneet niin, että sisar ’X’ huolehtii sisarten [kokouksista].”

Jopa Jeesuksen Kristuksen kuoleman muistojuhlaa vietettiin pienissä ryhmissä Dzalekassa. Eräs todistaja kertoo: ”Melkein jokaisessa sellissä laulettiin lauluja ennen puhetta sekä kokouksen jälkeen. . . . Olette varmaan iloisia kuullessanne, että 1601 oli läsnä kokouksessa ihanana päivänämme 14. huhtikuuta ja että yli 13 osallistui vertauskuviin.”

Ilmeisesti useimmat Malawin Jehovan todistajista eivät ole vankilassa. Monet ovat paenneet toisiin maihin, joissa heidän kristityt veljensä ovat huomaavaisesti auttaneet heitä. Yksi paenneista on veli ’Y’. Hän oli kuulunut Jehovan todistajien Monkey Bayn seurakuntaan Malawissa ennen kuin hän pakeni Mosambikiin 1972. Hän kirjoittaa Etelä-Afrikasta, jonne hän pakeni, 6. kesäkuuta 1976 päivätyssä kirjeessä:

”Vuonna 1975 Malawin hallitus pakotti meidät palaamaan Malawiin Mosambikista. Kun saavuimme Malawiin, meitä alettiin vainota. Säästyin, koska kyläni päällikkö ei kertonut minusta vainoojille. Mutta se ei hyödyttänyt mitään, koska en voinut mennä ostoksille tai hakemaan vettä, joten päätin lähteä.”

Toisaalta joissakin osissa Malawia Jehovan todistajat nähtävästikin kykenevät jatkamaan elämää jossain määrin normaalilla tavalla. ”Monet poliisit ovat myötätuntoisia saamamme kohtelun vuoksi”, eräs todistaja kirjoittaa. Mutta tavallisesti juuri Malawin kongressipuolueen miehet ovat päättäneet etsiä todistajat ja vahingoittaa heitä ja saada heidät vankilaan. Tämä tekee elämän vaaralliseksi.

Chintechestä Malawista tulleessa viestissä kerrotaan, että eräs pensasalueella piileksivä Jehovan todistaja kykeni lähettämään kirjeen maasta. Hän mainitsee nimeltä todistajia, joita ”lyötiin pahoin kunnes he pyörtyivät Munkhokwen kentällä”. Käännettä parempaan ilmaisee kuitenkin aivan tuore tieto, jonka mukaan todistajien ei ole enää pakko asua pensaistossa.

Nkhata Baystä Malawista eräs todistaja kirjoittaa: ”Päällikkö Timbiri kysyi veljiltä, tulevatko he mukaan politiikkaan hankkimalla kortin, mutta he kaikki kieltäytyivät. Niinpä hän sysäsi tuolinsa syrjään ja meni veljien luokse ja alkoi lyödä heitä. Hän tarttui yhden veljen päähän ja hänen vaimonsa päähän ja iski ne vastakkain. Kaksi veljeä ja heidän vaimonsa olivat väriltään aivan punaiset verestä.”

Eräs Jehovan todistaja, joka on toimittaja Malawin naapurimaassa, esitti yhteenvedon: ”Vihollinen tekee mitä tahansa, jonka se luulee heikentävän veljiä ja sisaria. Joillakin alueilla pidätetään sekä veljet että sisaret. Toisilla alueilla [vainoojat] etsivät veljet, varsinkin vanhimmat ja ne, joiden he tietävät olevan vastuussa. Toisinaan paikalliset puolueen jäsenet, jotka tuntevat veljet, pidättävät heidät ja vievät heidät poliisiasemalle. Samoin menetellään lasten kanssa. Aluksi heidän tapanaan oli ottaa heidät pois vanhemmiltaan. Toisinaan he antavat näiden mennä vanhempien mukana vankilaan, kuten olette kuulleet raportteja lapsista, jotka kuolevat Dzalekassa. He tekevät mitä tahansa, jonka he ajattelevat masentavan veljiä.”

Mitä sinä ajattelet siitä, mitä tehdään Jehovan todistajille Malawissa? Tunnetko halua ilmaista kantasi sellaisten viattomien kärsivien puolesta? Oletko tiennyt, että monet tekevät siten ja että heihin kuuluu korkeita viranhaltijoita ympäri maailman?

[Alaviitteet]

[Huomioteksti s. 4]

”Sen, että vainoa esiintyi, kykenin varmistamaan Malawin hallituksen arkistosta.”

[Huomioteksti s. 4]

”Silloin kun vainoamisesta tulee hallituksen virallinen menettelytapa . . . ei ole enää mahdollista vaieta.”

[Huomioteksti s. 5]

”En voinut mennä ostoksille tai hakemaan vettä.”