Antibiootit – kaksiteräisiä miekkoja
PENISILLIININ, ensimmäisen ja eniten käytetyn antibiootin, keksi englantilainen bakteriologi Alexander Fleming vuonna 1928. Mutta hänellä ja hänen työtovereillaan oli monia esteitä voitettavana, ja niinpä sen arvo tartuntatauteja vastaan taisteltaessa tunnustettiin vasta toisen maailmansodan aikana.
Penisilliinillä saadut tulokset olivat niin merkittäviä, että sitä nimitettiin ”ihmelääkkeeksi”, ja sen jälkeen on kehitetty monia, monia muita sekä orgaanisesti että synteettisesti valmistettavia antibiootteja. Epäilemättä nämä antibiootit, esimerkiksi penisilliini, ovat saaneet paljon hyvää aikaan, pelastaneet monen hengen ja lyhentäneet monen onnettomuuden tai sairauden uhrin toipumisaikaa.
Mutta antibioottien käyttäminen ei ole koitunut pelkästään siunaukseksi. Miksi ei? Sen vuoksi, mitä antibiootit ovat. Jo niiden nimenkin pitäisi olla varoittava, sillä se tulee kahdesta juurisanasta: anti, joka merkitsee ’vastaan’, ja bios, joka merkitsee ’elämää’. Antibiootti on siis elämää vastaan vaikuttava aine, ts. tappaja. Mitä se tappaa? Taudinaiheuttajia, bakteereita, mikrobeja eli pieneliöitä, mistä syystä lääketieteellisessä kirjallisuudessa näkyy puhuttavan mieluummin ”antimikrobisista” aineista. ”Antimikrobisissa” aineissa sanotaan olevan ”toksisuutta”, ts. myrkyllisiä ominaisuuksia sekä muita mahdollisia vaaratekijöitä parantavien ominaisuuksien lisäksi.
Tri Robert C. Zurek mainitseekin kirjoittaessaan julkaisussa Diseases of Medical Progress: ”Aina kun käytämme jotakin antimikrobista ainetta, käyttelemme todellista kaksiteräistä miekkaa. Otamme harkitun riskin.” Toisin sanoen: lääkäri toivoo tuhoavansa tietyt mikrobit vahingoittamatta ruumiin soluja.
Mutta ymmärtävätkö lääkärit täysin tämän tosiasian, puhumattakaan suuresta yleisöstä? Ilmeisesti eivät, sillä kuten tri F. D. Adams toteaa edellä mainitun kurssikirjan esipuheessa, ”lääkkeitä annetaan usein . . . ilmeisesti kiinnittämättä asianmukaista huomiota niiden mahdollisiin huolestuttaviin ja joskus vaarallisiin vaikutuksiin. Mainittakoon esimerkiksi vain antibioottien laaja käyttö lieviin ylempien hengitysteiden infektioihin ja verrattain vähäisiin sairauksiin – mikä tapa näkyy jatkuvan huolimatta monien pätevien asiantuntijoiden antamista varoituksista, joiden mukaan nämä aineet ovat yleensä tehottomia sellaisissa tapauksissa.”
Eräs Yhdysvaltain terveys-, opetus- ja sosiaaliministeriön komitea ilmoitti, että tutkimuksessa, joka koski 1045 potilasta, annettiin 340:lle antibiootteja, mutta vain 13 prosentin (eli noin 45:n) olisi todellisuudessa pitänyt saada tätä lääkitystä. Eräässä toisessa selonteossa lääkäri kertoo, että ”90–99 prosenttia niistä, jotka saivat kloramfenikolia, sai sitä mainitsemattomaan tarkoitukseen”. Ja trit Silverman ja Lee mainitsevat kirjassaan Pills, Profits, and Politics, että joskus antibiootit ”ovat aiheuttaneet vakavampia sairauksia kuin ne taudit ovat olleet, joita vastaan ne tarkoitettiin”.
Antibioottien liikakäyttöön viittaa sekin seikka, että esim. Yhdysvalloissa valmistettiin ja hyväksyttiin tilivuonna 1971–1972 jakeluun noin 24000 tonnia antibiootteja. Siitä riittää viisikymmentä annosta maan jokaista miestä, naista ja lasta kohti. Tri H. F. Dowlingin mukaan, joka on erittäin arvostettu alan asiantuntija, ”normaali-ihmisellä ei luultavasti ole antibioottihoitoa vaativaa sairautta useammin kuin kerran aina 5–10 vuoden aikana”.
Osittain tämä antibioottien suuri kulutus selittyy niiden käytöstä sairaaloissa. Yleensä joka päivä noin 40 prosenttia potilaista saa ainakin yhtä antibioottia. Eräs alan asiantuntija sanoi: ”Minusta on käsittämätöntä . . . ajatella, että 40 prosenttia sairaalapotilaista tarvitsisi antimikrobista lääkettä. . . . Mielestäni ei ole epäilystäkään siitä, että näitä lääkkeitä . . . käytetään liian paljon.”
Ilmeisesti kaikki tällainen lääkkeitten liikakäyttö aiheuttaa paljon tarpeettomia kuluja potilaille tai heidän perheensä jäsenille tai sille, joka joutuu laskut maksamaan. Eräässä sairaalassa ymmärrettiin tämä ongelma ja järjestettiin antimikrobisten lääkkeitten komitea valvomaan näiden lääkkeitten käyttöä. Seuraus oli, että sairaala kykeni vähentämään niiden käyttöä 20 prosenttia. Jos kaikki sairaalat seuraisivat tätä esimerkkiä, säästettäisiin siten vuodessa valtavia summia. Eräs toinen tutkimus osoitti, että 93 prosenttia potilaista, joille määrättiin antibioottia, sai sitä tarpeettomasti. Suomessa antibiootteja käytetään vuosittain 150 miljoonan markan edestä.
Haittavaikutuksia
Kuinka vakavaa sitten antibioottien kaksiteräisyys oikein on? Tri Zurekin mukaan ”luettelo haittavaikutuksista on tavattoman pitkä” ja ”näyttää siltä, että lääkkeen haittavaikutuksia tulee jatkuvasti enemmän ilmi”.
Vaikka jotkut saattavat pitää niitä poikkeuksina, niin pane merkille seuraavat esimerkit: Erään 25-vuotiaan miehen kurkku oli kipeä. Hänen lääkärinsä määräsi hänelle yhdeksän päivän kuurin antibioottia, kloramfenikolia. Vajaan kahden kuukauden kuluttua hänessä ilmeni tämän lääkkeen aiheuttamia erittäin vakavia oireita, ja puolen vuoden kuluttua hän oli kuollut.
Erään 47-vuotiaan naisen kipeää kurkkua hoidettiin penisilliinillä. Kolmessa päivässä hän sai kaikenlaisia mahdollisia komplikaatioita, esimerkiksi punaisia paukamia ruumiiseensa, kutinaa ja virtsaamisvaikeuksia. Vaikka hänelle annettiin keinomunuaishoitoa, hän kuoli.
Erään kerran hoidettiin 12-vuotiasta tyttöä kloramfenikolilla. Siitä aiheutui hänelle vaikea veritauti, johon hän kuoli. Erään toisen selonteon mukaan sadat ihmiset ovat kuolleet saatuaan kloramfenikolia (kauppanimeltä ”kloromysetiiniä”), ja vaikka lääkäreitä on varoitettu tästä lääkkeestä jo yli kahdenkymmenenviiden vuoden ajan, sitä määrätään yhä tarpeettomasti.
Mistä tämä antibioottien liikakäyttö johtuu? Kun antibioottihoitoa ruvettiin käyttämään, useimpien infektiotautien hoitoon oli käytettävissä uusi erikoislääke. Oli ainakin käytettävissä jotakin, millä voitiin hyökätä taudin aiheuttavia pieneliöitä vastaan. Kun taudinaiheuttajaa ei voitu saada selville, innostuneet lääkärit määräsivät antibioottia kokeeksi, ts. ilman riittävää perustetta. Ja monta kertaa potilas jopa vaati saada sitä. Tämä on johtanut siihen, että antibiootteja on käytetty paljon aiheettomasti.
Toinen syy antibioottien liikakäyttöön on epäilemättä lääkäreitten halu yleensä tehdä jotakin ja taipumus ajatella vain näiden lääkkeiden mahdollisia edullisia vaikutuksia. Ralph Naderin tutkimusryhmän (Health Resource Group) johtaja S. M. Wolfe esitti vielä yhdeksi syyksi sen mahdollisuuden, että lääkärien tiedot lääkkeistä perustuvat liian paljon lääketehtaitten edustajien yksipuolisiin suosituksiin.
Miksi kaksiteräinen?
Miksi antibiootit auttavat monia ihmisiä mutta eivät kaikkia? Miksi ne ovat niin usein kaksiteräisiä miekkoja? Yksi asiaan vaikuttava seikka on potilaan ruumiillinen kunto. Voimakkailla antibiooteilla on todennäköisesti voimakkaita myrkyllisiä sivuvaikutuksia. Maksan ja munuaisten tehtävänä on vapauttaa elimistö myrkyllisistä aineista. Mutta jos maksa ei ole terve tai munuaiset eivät toimi riittävän hyvin, ne eivät ehkä pysty vapautumaan näistä myrkyllisistä antibioottijäämistä, ja seuraus on, että ruumiin solut eivät kestä myrkkyjen vaikutusta ja potilas sairastuu ja voi jopa kuolla.
Vielä tavallisempi syy antibioottien käytöstä johtuviin komplikaatioihin on allergia eli jonkinlainen yliherkkyys. Kuka tahansa potilas voi olla allerginen yhdelle tai useammalle antibiootille, mistä voi olla seurauksena vahinkoa tai jopa kuolema potilaalle. Esimerkiksi yli tuhannesta ilmoitetusta antibioottien aiheuttamasta hengenvaarallisesta komplikaatiosta suurimpaan osaan liittyi penisilliinin käyttö, ja 10 prosenttia tapauksista johti kuolemaan.
Yksi ongelma on myös se, että mikrobeissa kehittyy lääkeimmuunius, resistenssi, niin että ne pystyvät vastustamaan antibioottien bakteereja tappavaa vaikutusta. Tämä on todettu viime aikoina tippurin hoidossa. Tämän taudin aiheuttaja, gonokokkibakteeri, oli vuosia erittäin herkkä penisilliinille, niin että antibioottihoidolla tästä taudista toipuminen oli jokseenkin varmaa. Mutta myöhemmin on kehittynyt penisilliinille vastustuskykyisiä gonokokkikantoja, minkä vuoksi nykyisin on käytettävä muita, tehottomampia lääkkeitä.
Vielä yksi syy siihen, miksi antibiootista voi tulla kaksiteräinen miekka, on se, että se voi jättää eloon joitakin bakteerikantoja, jotka sitten lisääntyvät ja aiheuttavat täysin uusia sairauksia tai lisätauteja. Tällaiset ”superinfektiot” aiheutuvat mikrobeista, joihin antibiootit eivät tehoa mutta jotka muut mikrobit ovat pitäneet kurissa eräänlaisessa ”luonnon” tasapainossa.
Tästä piirteestä Detroitissa (Michigan, USA) ilmestyvä The Sunday News kertoi 28. heinäkuuta 1974 lääkärien varoittavan, että yleisimmin käytetyn antibiootin liikakäyttö on johtanut lasten aivotulehdusta aiheuttavan uuden vastustuskykyisen bakteerikannan kehittymiseen. Tämä antibiootti on ampisilliini, penisilliinin synteettinen muoto. Tri S. Ross Washingtonin (D.C.) Lastensairaalasta sanoo, että ”ampisilliini on tapettu, kun lääkärit ovat käyttäneet sitä arvostelukyvyttömästi sekä sairaalan sisä- että ulkopuolella”. Sitä ”oli tapana käyttää suosittuna lääkkeenä . . . vakavaan suolistosairauteen. Vuonna 1967 oli 5 prosenttia [sellaisista] tapauksista sille vastustuskykyisiä. Nyt on 95 prosenttia vastustuskykyisiä. . . . Lisääntyvä vastustuskykyisyys pelottaa . . . meitä.”
Yksi esimerkki tästä on joidenkin antibioottien mahdollinen vaikutus suoliston bakteeriflooraan, niihin suolistossa oleviin hyödyllisiin bakteereihin, joilla on tärkeä merkitys ravintoaineiden oikean ja mahdollisimman täydellisen sulamisen kannalta. Monet lääkärit ovat sanoneet, että jatkuva antibioottien käyttö ei aiheuta ainoastaan vahingollisten bakteerien kuolemista, vaan myös sen, että suuri osa suoliston hyödyllisestä bakteeristosta tuhoutuu. Tästä syystä jotkut lääkärit kehottavat käyttämään jogurttia tai vastaavia maitotuotteita aina kun nautitaan antibiootteja.
Mitä voit tehdä asian hyväksi?
Jotkut voisivat ajatella edellä sanotun perusteella, että kaikki tämä tieto koskee vain lääkäreitä, ei heidän potilaitaan. Mutta onko niin? Jos niin monet lääkärit eivät ole tarpeeksi varovaisia, kuten heidän omat edustajansa tunnustavat, niin ehkä ”maallikon” pitäisi ottaa asia huolekseen. Tällaisen kannan esitti Science Digest tammikuussa 1975. Siinä sanottiin: ”Lääkärit käyttävät yleensä siinä määrin liikaa ja väärin kaikkia antimikrobisia aineita – ryhmänä – että yleisön täytyy oppia suojelemaan itseään ottamalla selvää vaaroista, sillä ryhmänä lääkärit selvästi viis välittävät niistä.”
Edellä esitetyn perusteella on ilmeistä, että sinun pitäisi olla hyvin varovainen antibioottien käytön suhteen. Älä koskaan kehota lääkäriäsi määräämään sinulle antibiootteja. Älä koskaan käytä toisille määrättyjä antibiootteja; älä koskaan nauti niitä kokeeksi. Mainitse lääkärillesi, oletko käyttänyt aikaisemmin antibiootteja, onpa vaikutus ollut edullinen tai ei; mainitse hänelle myös, mitä muita lääkkeitä mahdollisesti parhaillaan nautit. Jos hän määrää antibiootteja, tiedustele, olisiko vaihtoehtoista hoitomahdollisuutta. Jos ne tuntuvat olevan välttämättömiä, niin noudata tarkoin lääkärin ohjeita.
Emme voi esittää parempaa yhteenvetoa kuin lainauksen tri Zurekin kirjoittaman luvun ”Antibioottien aiheuttamia sairauksia” loppusanoista: ”Toivottavasti, tämä katsaus antimikrobisten aineitten haitallisiin vaikutuksiin herättää asianmukaista kunnioitusta näitä lääkeaineita kohtaan. Niiden käyttö on aiheuttanut murhenäytelmiä sekä ihmeitä. Mikään niistä ei ole täysin vaaraton. . . . Antibioottihoito voi onnistua vain, kun tunnetaan näiden aineitten mahdollisuudet ja ollaan alituisesti tietoisia niiden vaaroista.”