Mikä on Raamatun kanta?

Tulisiko ottaa verensiirto vai kieltäytyä siitä?

OLET ehkä lukenut sanomalehdistä seuraavanlaisia otsikkoja: ”Jehovan todistaja kuolemaisillaan, kieltäytyi verensiirrosta” ja ’Verensiirrosta kieltäytyminen huolestuttaa lääkäreitä Kobessa [Japanissa].”

Luettuaan sellaisia otsikkoja jotkut ovat pohtineet: ’Miksi kukaan kieltäytyisi verestä, jos hänen henkensä on kysymyksessä?’ Niin, miksi nämä kristityt kieltäytyvät verensiirrosta? Se ei johdu ensisijaisesti komplikaatioitten pelosta vaan heidän lujasta uskonnollisesta vakaumuksestaan.

Asioista perillä olevat ihmiset käsittävät tietysti, että verensiirrot voivat olla vaarallisia. Eräässä skotlantilaisessa yliopistossa verensiirtomenetelmistä luennoinut henkilö kirjoitti: ”Verensiirron vaarat ovat monet. Erityisen huomattavia ovat sattumanvarainen saastuminen bakteereista, tartunnan saaminen, veriryhmän sopimattomuus ja immunisaatio-ongelmat. Veri ei ole ihmeaine, ja potilaille koituva hyöty . . . tulisi huolellisesti punnita vaaroihin verraten.”

Sellaisten vaarojen tähden monet lääkärit yrittävät nykyään välttää verensiirtoja. Mutta vaikka tällaisia vaaroja ei olisikaan, Jehovan todistajat kieltäytyvät verensiirroista.

He omaksuvat tämän asenteen, koska he käsittävät, ettei kysymyksessä ole pelkästään lääkäreitten ja tuomioistuinten ratkaistava lääketieteellinen kiista. Kysymys koskee Raamatun lakiin perehtyneitä kristittyjä, jotka tunnustavat olevansa Raamatun lain alaisuudessa ja jotka ovat päättäneet pitää kiinni Raamatun laista. Se ei ole mikään ohimenevä oikku, vaan tärkeä moraalinen kiistakysymys, jossa Jumalan laki on sitä vastaan, että ihminen ottaa verta elämänsä ylläpitämiseksi. Pane merkille tätä koskevat todisteet.

Verta koskevat Raamatun maininnat

Vaikka veri mainitaan Raamatussa usein, eräät kohdat sopivat erityisesti verensiirtokysymykseen:

Kuten 1. Mooseksen kirjan 9:3–6 kertoo, Jehova Jumala antoi Nooalle ja hänen perheelleen kaksi elämää koskevaa säädöstä. Ensiksikin Jumala sanoi: ”Kaikki, mikä liikkuu ja elää, olkoon teille ravinnoksi; . . . Älkää vain syökö lihaa, jossa sen sielu [elämä], sen veri, vielä on.” Lisäksi vaikka ihminen voisi tappaa eläimen ruoaksi, ihmiselämästä Jumala sääti: ”Joka ihmisen veren vuodattaa, hänen verensä on ihminen vuodattava, sillä Jumala on tehnyt ihmisen kuvaksensa.”

Suuri arvostus elämää kohtaan – jota veri edusti – heijastui myös laista, jonka Jumala antoi myöhemmin muinaisille israelilaisille: ”Saat kaikkialla porttiesi sisäpuolella teurastaa mielinmäärin [eläimiä ruoaksi] . . . Vain verta älkää syökö, vuodattakaa se maahan niinkuin vesi. Ole vain luja siinä, ettet syö verta; sillä veri on sielu [eli elämä].” – 5. Moos. 12:15, 16, 23; 3. Moos. 17:10–14.

Jeesuksen Kristuksen kuoleman jälkeen muodostettiin kristillinen seurakunta. Olivatko kristityt kaikkien Mooseksen lain rajoitusten alaisuudessa? Eivät, mutta Jumala vastusti yhä elämää edustavan veren väärinkäyttöä. Kristittyjen hallitseva elin sääti: ”[Karttakaa] epäjumalien saastuttamaa ja haureutta ja sitä, mikä on kuristettua, sekä verta.” – Apt. 15:19, 20, 28, 29; 21:25.

Eläimet? Verensiirrot?

Jotkut tosin ovat sitä mieltä, että nämä raamatunkohdat eivät estä verensiirtoja. He uskovat, että nämä jakeet sisältävät ainoastaan eläinten veren syömistä koskevia säädöksiä eivätkä liity lainkaan ihmisveren siirtämiseen toisen suoniin ihmiselämän pelastamiseksi. Lisäksi jotkut sanovat, että nämä rajoitukset soveltuivat juutalaisiin ja juutalaiskristittyihin, mutta eivät sido nykyajan kristittyjä. Oletko samaa mieltä?

On totta, että israelilaisille, jotka saivat verta koskevat Mooseksen välittämät lait, nuo lait toivat mieleen ruoaksi tai uhriksi tapettujen eläinten veren. (5. Moos. 12:15, 16; 3. Moos. 17:11) Mutta miten he olisivat suhtautuneet ihmisvereen? Koska Luoja sanoi veren edustavan elämää, juutalaista kiellettiin ylläpitämästä elämäänsä eläinten verellä. Vaikka hänen elämänsä olisi ollut vaarassa, hän olisi tehnyt syntiä nauttiessaan eläimen verta. (1. Sam. 14:31–34) Ajatteletko nyt hänen päätelleen, että eläinten veri oli pyhää eikä sitä voinut käyttää, mutta että ihmisveri oli vähemmän pyhää ja sitä voitaisiin käyttää? Raamattu osoittaa selvästi päinvastoin, että ihmiselämä on arvokkaampi kuin eläimen elämä. Niinpä jos eläintenkin veri (joka edusti elämää) oli liian pyhää käytettäväksi, eikö ihmisveri olisi myös pyhää?

Jotkut väittävät, että verta koskevat Raamatun rajoitukset soveltuivat ainoastaan juutalaisiin. Mutta onko niin? Muista, että kauan ennen kuin laki annettiin Mooseksen kautta, Jumala oli varoittanut Nooaa – koko ihmiskunnan kantaisää – käyttämästä väärin verta. Koskiko Jumalan käsky pelkästään ruokavaliota?

Professori Gerhard von Rad on osoittanut, että 1. Mooseksen kirjan 9:3, 4 ”ei ole lainkaan erillinen ’ruokavaliolaki’ . . . vaan koko ihmiskuntaa koskeva säädös”. (Genesis – A Commentary, 1961) Muista myös, että 1. Mooseksen kirjan 9:3–6:ssa oleva verta koskeva kielto liittyi Jumalan lausuntoon, jonka mukaan ihmisen tuli osoittaa vielä suurempaa kunnioitusta toisten ihmisten elämää kohtaan. Rabbiini Benno Jacob sanoi:

”Nuo kaksi kieltoa kuuluvat yhteen. . . . Lupa syödä lihaa, mutta ilman sen verta, ja ihmisveren vuodattamista koskeva kielto osoittavat ihmisen paikan elollisten maailmassa . . . Yhteenvedoksi todettakoon: syy veren kieltämiseen on luonteeltaan moraalinen. . . . Myöhemmin juutalaisuus käsitti tämän kohdan esittävän perusetiikan jokaiselle ihmisolennolle.” (Kursivointi lisätty)

Tämän todistaa päätös, jonka kristittyjen hallitseva elin Apostolien tekojen 15:19–29:n mukaan teki. Jotkut ovat väittäneet, että se oli ainoastaan Mooseksen lain väliaikainen jatke, jota kristityille suositeltiin, jotta juutalaisten herkkätunteisuutta ei olisi loukattu. Mutta kristittyjen hallitseva elin osoitti selvästi, että Raamatun laki vaatii kristittyjä edelleenkin pitämään verta pyhänä.

Mutta entä jos hätätapauksessa verensiirto näyttäisi parhaiten voivan ”pelastaa hengen”? Eräs lääkäri huomauttaa, että potilaalla, joka on

”täysin järjissään, on oikeus hyväksyä tai hylätä mikä tahansa hänelle tarjottu hoitomuoto. Tämä oikeus tunnustetaan laajalti jo roomalaiskatolilaisten tapauksessa . . . Tämän tähden on vaikeata ymmärtää, miksi Jehovan todistajille ei tulisi myöntää samaa oikeutta verensiirrosta kieltäytymiseksi. . . . Kun tunnustetaan periaate, että yksilöllä on oikeus tehdä itseään koskevat päätökset, silloin mikä tahansa toimenpide, joka kumoaa tuon oikeuden, on alkua pahemmalle. . . . Valtio ottaa vähitellen haltuunsa oikeuden tehdä päätöksiä yksilöitten puolesta. Tällä tavalla vapaat maat lakkaavat olemasta vapaita ja tulevat totalitaarisiksi.”

Melkeinpä kaikissa tilanteissa on olemassa vaihtoehtoisia hoitomenetelmiä, joita voidaan käyttää, jos verta ei ole saatavissa tai siitä kieltäydytään. Vaikka vaihtoehtoa ei olisikaan, niin eikö silti vapaus ja toisten oikeuksien kunnioittaminen vaadi, että ihminen saa itse valita hyväksymänsä hoidon? Tämä on vielä tärkeämpää, jos kristitty kieltäytyy hoidosta, joka sotii hänen raamatuntuntemustaan vastaan ja sitä ”perusetiikkaa” vastaan, jonka mukaan hän elää!