Mitä tapahtuu kun nälänhätä iskee?
IHMISET, jotka ovat tottuneet saamaan kaiken haluamansa ruoan, saattavat havaita vaikeaksi kuvitella, mitä ihmisille tapahtuu, kun nälänhätä iskee.
Tarkastelehan esimerkiksi Bangladeshin tilannetta. Tulvat ovat äskettäin koetelleet tätä Etelä-Aasian maata, ja on täytynyt pystyttää ruoanjakelukeskuksia niiden nälkiintyvien ihmisten ruokkimiseksi, jotka virtaavat kaupunkeihin etsimään ruokaa. New York Times -lehden erikoiskirjoituksessa kuvaillaan erästä tällaista keskusta seuraavasti:
”Mirpurissa, [Daccan] ahtaassa esikaupungissa, sijaitsevassa tyypillisessä jakelukeskuksessa tuhat ihmistä jonottaa yhtä palaa rotia, vehnäjauhoista valmistettua happamatonta leipää. Annokseen kuuluu lisäksi yksi proteiinikeksi ja vajaa desilitra maitoa, jotka Punainen Risti on lahjoittanut. Tämä ruoka tarjotaan ainoastaan kerran päivässä iltapäivällä. Esiintyy niin paljon tönimistä ja kamppailua, että valvojien on täytynyt käyttää keppiä järjestyksen ylläpitoon väkijoukossa, joka koostuu pääasiassa vanhoista miehistä, naisista ja lapsista, jotka näyttävät järkyttävän nälkiintyneiltä.”
Tämän kaupungin ulkopuolella olosuhteet ovat vielä pahemmat, kirjoituksessa sanotaan. Siellä ”hätää kärsivät alkavat tulla ruokintakeskukseen varhain aamulla puolikkaan rotin tähden, joka annetaan heille myöhään iltapäivällä. Maitoa tai kylvövirvilän siemeniä ei ole saatavissa.”
Ruoan epätoivoinen etsintä
Nigerian Daily Times -lehti kertoo marraskuun 28. päivän numerossaan 1973 nälänhädästä, joka oli kehittynyt tuolloin maan koillisosassa: ”Ihmiset . . . hajottavat nyt muurahaiskekoja etsiessään ruokaa, jota he uskovat muurahaisten varastoineen niihin, koska kuivuus jatkuu osavaltiossa ja heinäsirkat tuhoavat maatiloja.”
Myös Intiassa koetaan äärimmäistä nälänhätää. Valtion virkailijat sanovat, että syrjäisten seutujen kyläläiset elävät auringon korventamilta riisipelloilta keräämillään juurilla, lehdillä ja ruoholla.
Eräs ulkomainen avustustyöntekijä kertoo olosuhteista Kalkutassa: ”Ravitsemusmittapuiden mukaan joidenkin näistä ihmisistä pitäisi olla kuolleita. Joidenkin lasten näkee syövän ruohoa, rottia ja altaitten vihreää kuonaa.” New York Times -lehteen 5. syyskuuta 1974 kirjoittanut Bernard Weinraub mainitsee: ”Voi nähdä sydäntä kovettavia näkyjä. Lapsi katselee, miten toinen syö jäätelöpuikkoa. Kun jäätelö on lopussa ja puinen tikku heitetty katuojaan, katselija poimii sen ja imee sitä.”
Ravinnon etsintä on toisinaan johtanut murheellisiin seurauksiin. West Australian -sanomalehti kertoo:
”Tuhansien ihmisten sanotaan kuolleen Irakissa historian suurimmaksi joukkomyrkytykseksi kutsutussa onnettomuudessa. . . .
”Uhrien sanotaan syöneen jyviä, joita oli käsitelty elohopealiuoksella ja jotka oli tarkoitettu ainoastaan siemenviljaksi. . . .
”Poliisi oli esittänyt ankaria varoituksia siitä, että viljaa ei saa käyttää ihmisravinnoksi, mutta jyvät varastettiin lastauksen ja kuljetuksen aikana.
”Jotkut, jotka söivät jyviä, kuolivat ja toiset tulivat sokeiksi tai kuuroiksi tai muulla tavalla vammaisiksi aivovaurioitten tähden.”
Nälänhädän kolkot sivuvaikutukset
Nälkiintyminen on pitkällinen, tuskallinen tapahtuma. Mutta kauan ennen kuin kuolema korjaa ihmisen, ravinnonpuute alkaa kantaa veroaan.
Äskeisessä haastattelussa tri Nevin S. Scrimshaw, joka on maailman aliravitsemuksen asiantuntija, selitti, että siellä, missä aliravitsemus on yleistä, ”työntekijöille täytyy usein antaa töitä vain kahdeksi tai kolmeksi tunniksi päivässä. Miehet ja naiset eivät jaksa työskennellä kauempaa kaloreilla, joita heidän niukka ravintonsa tarjoaa.” Hän selitti, että tämä ahdinkotila on ”itseään ruokkiva”, sillä se, joka voi työskennellä ainoastaan muutaman tunnin päivässä, ei voi hankkia riittävästi ravintoa saadakseen voimaa pitempää työpäivää varten.
Sellainenkin, joka saa riittävän määrän ravintoa, kärsii ehkä sen huonosta ravintoarvosta. Esimerkiksi A-vitamiinin puute aiheuttaa monia vakavia näkövammoja. Raudan puuttuminen ruokavaliosta johtaa anemiaan. B1-vitamiinin puute johtaa hermoston ja sydämen sairauksiin, ja jodin puuttuminen raskaana olevien naisten ravinnosta voi aiheuttaa sen, että heidän lapsestaan tulee kääpiökasvuinen ja henkisesti jälkeenjäänyt.
Kolumnisti Martin Walker näki itse asiassa sellaista äskeisellä käynnillään Länsi-Afrikassa. Hän kertoo:
”Kävelimme telttojen välitse ja katselimme proteiininpuutteen jalkapallomaisiksi paisuttamia sääriä, anemian aiheuttamia liidunvalkoisia silmäluomia ja niin ohuita raajoja, että polvinivelet näyttivät karkeatekoisilta ja epämuodostuneilta.”
Lapset erityisuhreja
Erityisesti lapset joutuvat uhriksi, kun nälänhätä iskee. Vakavaa aliravitsemusta poteva pienokainen tulee apaattiseksi, vetäytyy omaan kolkkoon, tyhjään maailmaansa. Edellä lainattu kolumnisti kertoo havainnoistaan:
”Äkisti päähäni juolahti, että lapset eivät seuranneet meitä. Useimmissa Afrikan kylissä liikkuessaan valkoista miestä seuraa pitkä lauma tirskuvia, peukaloa imeviä lapsia. Mutta täällä yhdelläkään lapsella ei ollut voimaa leikkiä tai seurata tai edes huiskaista pois kärpäsiä, jotka kävelivät hänen haavoissaan.”
World Health -lehden vuoden 1974 helmi–maaliskuun numerossa kuvaillaan edelleen nälänhädän vaikutuksia lapsiin:
”Tyypillinen esimerkki pelkästä hengissä pysyttelemisestä on kaksivuotias eteläamerikkalainen köyhän luokan lapsi, jolla on ollut kuusi kertaa silmätulehdus, viisi kertaa ripuli, kymmenen kertaa ylempien hengitysteiden tulehdus, neljä keuhkoputkentulehdusta, tuhkarokko, jota on seurannut keuhkokuume ja suutulehdus. Kahden vuoden aikana tämä lapsi on ollut lähes 30 kertaa sairaana, ja hän on sairastanut jonkinlaista tulehdusta noin kolmanneksen elämästään. Hänen ravintonsa on riittämätön.”
Lasten vahingoittuminen saattaa alkaa jo ennen syntymää. Esimerkiksi ihmisen aivosolut lisääntyvät nopeimmin raskauden viidennen ja kuudennen kuukauden aikana. Syntymän jälkeen niiden kehitys jatkuu noin 18. kuukauteen. Jos lapsi ei ole saanut tarpeellisia valkuaisaineita tänä ratkaisevana aikana, siitä voi koitua aivovaurioita.
Vaikutukset ihmisten ajatteluun
Nälänhätä aiheuttaa todella vahinkoa ihmisille ruumiillisesti. Mutta mitkä ovat sen vaikutukset mieleen? Jos nälänhätä iskisi sinun kotiseudullesi, miten se vaikuttaisi ajatteluusi ja käytökseesi?
Se, miten ihmiset reagoivat ravinnonpuutteeseen, riippuu heidän asenteestaan vaikeita olosuhteita kohtaan. Joissakin tapauksissa nälänhätä on johtanut ihmiset ”minä-ensin”- ja ”jokainen-pitäköön-huolen-itsestään”-ajatteluun. Tämä on vienyt kauhistaviin seurauksiin.
Nälkäiset ihmiset ovat aiheuttaneet tuhoa Intiassa, Boliviassa ja Etiopiassa mellakoimalla ja ryöstämällä viljavarastoja. Parlamentin jäsen Tripathi Intian koillisesta osavaltiosta Uttar Pradešista varoitti: ”Tulee epäilemättä olemaan tuhansia kuolemantapauksia nälän tähden. Rikollisuus lisääntyy ja mellakoita puhkeaa monin paikoin.”
Nälän tuskat ovat ajaneet jotkut kauhistaviin äärimmäisyyksiin. Newsweek-lehti esittää 7. lokakuuta 1974 erään esimerkin:
”Etsiessään ruokaa miehet jättävät vaimonsa ja lapsensa pitämään huolta itsestään. Intian sanomalehdet kertovat tapauksista, joissa perheet ovat tehneet yhdessä itsemurhan mieluummin kuin kuolleet hitaan nälkäkuoleman ja miten suunniltaan olevat isät ovat heittäneet pieniä lapsiaan jokiin hukkumaan.”
Afrikan Sahelin alueen nälänhätää synnyttänyt kuivuus tuotti erään raportin mukaan vielä erään haittavaikutuksen, Sahelin ihmisten kokeman ”traumaattisen psykologisen šokin”. ”Kun talonpoika menettää uskonsa maahan ja kun paimentolainen menettää luottamuksensa erämaan hedelmällisyyteen, se vaikuttaa eräänlaisen psykologisen kastraation tavoin.”
Jotkin ehdotetut ”ratkaisut” heijastavat ihmiskunnan avuttomuutta pahenevan ravinnonpuutteen edessä. Jotkut vallanpitäjät ovat ehdottaneet pakollista sterilisaatiota. Toinen vakavasti harkittu ehdotus on ”kansallinen valikointi”, kuolemantapausten vähentäminen niin paljon kuin mahdollista auttamalla vain niitä, jotka voidaan pelastaa välittömällä avulla, kun taas toisten, joita ei uskota enää voitavan auttaa, annettaisiin kuolla nälkään.
Erilainen näkökanta mahdollinen
Jotkut ovat kuitenkin omaksuneet hämmästyttävän erilaisen menettelytavan ankaran nälänhädän olosuhteissa. Esimerkiksi natsien pirullisissa keskitysleireissä tuhannet ihmiset nääntyivät hitaasti nälkään. Se alensi jotkut rappion ja epätoivon syvyyksiin ja sai jotkut suorittamaan itsemurhan.
Eräs selonteko kuitenkin kertoo, miten jotkut, ”jotka itse olivat kuoleman omia, [antoivat] osan niukasta leipäannoksestaan niille, joilla oli vielä ankeampaa kuin heillä. Toisinaan he salaa kätkivät pelkkiä murusia niiden tyynyn alle, joille syystä tai toisesta ei ollut annettu mitään syötävää ja jotka oli pakotettu seisomaan pihalla jäätävässä pakkasessa tuskin mitään yllään.”
Mikä sai nuo ihmiset toimimaan niin eri lailla äärimmäisen nälänhädän olosuhteissa? Miksi he eivät noudattaneet toisten vankien itsekästä menettelyä?
Syynä oli asenne, joka heillä oli ahdinkoonsa. He olivat Jehovan kristittyjä todistajia, jotka oli vangittu uskonsa tähden. He näkivät maailman sortavissa olosuhteissa, joihin sisältyi ankara nälänhätä monissa maailman osissa, Jeesuksen ennustuksen täyttymyksen, ennustuksen, joka koski nykyisen asiainjärjestelmän päättymistä ja näin ollen uuden vanhurskaan järjestyksen tuloa, minkä jälkeen nälänhätä on kuuluva menneisyyteen. – Matt. 24:3, 7; Ilm. 7:16.
Tuo lupaus saa Jehovan todistajat omaksumaan täysin erilaisen näkemyksen maailman olosuhteista. Sen sijaan että nämä kristityt itsekkäästi mellakoisivat, hamstraisivat tai muulla tavalla yrittäisivät koota itselleen kaiken mahdollisen ruoan, he noudattavat periaatetta: ”Älköön kukaan katsoko omaa parastaan, vaan toisen parasta.” (1. Kor. 10:24) He tietävät, että vaikka he kuolisivat nälkään, Raamattu esittää lohduttavan toivon kuolleitten ylösnousemuksesta maan päälle, joka on ikuisesti vapautettu nälän otteesta. – Ilm. 20:13; 21:3–5.
Sen tähden se, mitä nälänhädän iskiessä tapahtuu, riippuu siitä, tuleeko ravinnosta tärkein asia nälkäisten uhrien elämässä. Ne, joilla on Raamattuun perustuva toivo uudesta järjestyksestä, pystyvät säilyttämään valoisan näkemyksen silloinkin, kun nälänhätä iskee. He nimittäin tietävät, että Jumalan uudessa järjestyksessä, joka Raamatun ennustuksen mukaan alkaa nykyisen sukupolven aikana, ’maa kasvaa runsaasti viljaa, vuorten huippuja myöten’. (Ps. 72:16; Matt. 24:33, 34) Nälänhätä ei tule enää koskaan kohtaamaan ihmiskuntaa.