Polkeeko Turkki edelleen palvontavapautta?
KRIISITILANTEESSA olevan hallituksen todellinen koetin on se, käykö se erottelematta syytettyjen viattomien ihmisten kimppuun samalla tavoin kuin valtion todellisten vihollisten kimppuun. Salliiko hallitus levottomuuden lietsojien väärinesitysten vaikuttaa itseensä, kun nämä saattavat yrittää käyttää tilaisuutta hyväkseen vihaamiensa vähemmistöjen pois pyyhkimiseksi?
Turkki on tällä hetkellä maa, joka ponnistelee estääkseen anarkian ja terrorismin. Kirjeessään New York Times -lehden toimittajalle Turkin valtion tiedotuspäällikkö Altemur Kilic sanoo:
”Turkki on kulkemassa vaikean aikakauden läpi, jolloin presidentti, hallitus ja sotavoimat suorittavat kiitettävän urotyön taistelemalla toisaalta anarkiaa ja terrorismia vastaan ja yrittämällä toisaalta panna täytäntöön uudistuksia ja turvata demokraattisen hallinnon.”
Onnistuuko Turkki todella turvaamaan demokraattisen vapauden? Sen vuonna 1961 laaditun perustuslain väitetään olevan ”muslimimaailman edistyksellisin”. Turkki on myös allekirjoittanut YK:n Ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen, joka takaa ”ajatuksen, omantunnon ja uskonnon vapauden”. Kuitenkin viattomien ihmisten, Jehovan todistajien, uskonnonvapaus poljetaan nyt Turkissa maahan. Miksi?
Korkein sotaoikeus hylkää vetoomuksen
Tammikuun 24. päivänä 1973 sotaoikeus tuomitsi Eskisehirissä Turkissa neljä kristittyä Jehovan todistajaa kunkin maksamaan 5000 Turkin punnan (noin 1400 mk:n) suuruiset ankarat sakot. Tuomioistuin väitti heidän syyllistyneen Turkin rikoslain artiklan 143/3 rikkomiseen. Korkein sotaoikeus vahvisti alemman oikeuden päätöksen 17. huhtikuuta 1973.
Korkeimman sotaoikeuden päätöksessä sanottiin, että rikos oli ”liittyminen luvatta kansainväliseen Jehovan todistajat -nimiseen seuraan, nimittäin tuleminen Jehovan todistajiksi”. Päätöksessä kuvaillaan edelleen todisteena heitä vastaan sitä, että heidän puhumisensa toisille ”Jehovan todistajista ja erityisesti Raamatusta todistaa, että syytetyt ovat hyväksyneet Jehovan ajatukset”. Turkissa on nykyään rikos olla Jehovan todistaja, ja ketä tahansa, joka sanoo kuuluvansa tähän uskoon, voidaan rangaista 5000 Turkin punnan sakoilla. Keskitasoiset tulot omaavalle Turkin kansalaiselle se merkitsee huomattavaa osaa vuoden palkasta. Lisäksi niin kauan kuin henkilö pitää kiinni uskomuksistaan, häntä saatetaan rangaista milloin tahansa!
Tähän mennessä noin 70 ihmistä on pidätetty ja viety oikeuteen tai odottaa asian käsittelyä oikeudessa – ja pidätyksiä tapahtuu yhä nopeammassa tahdissa!
Todisteita asioiden vääristelystä
Korkein sotaoikeus on yrittänyt osoittaa, että ”uskonnollisten näkemysten lisäksi” Jehovan todistajilla on näkemyksiä, joiden pohjalta ”voisi kehittyä hyvin vaarallinen liike maatamme vastaan”. Tämän väitteen tueksi tuomioistuin esitti seuraavat lausumat: (Olemme kursivoineet niistä ne syytteet, jotka ovat vääriä.)
”Jehovan todistajain seura, jota tutkitaan tässä oikeudenkäynnissä, ilmaisee julkaisuissaan samoin kuin puheitten välityksellä esimerkiksi seuraavanlaisia näkemyksiä: he eivät kunnioita tai osoita rakkautta lippua tai vertauskuvia kohtaan, eivät suorita sotapalvelusta ja antavat luvan ottaa useamman kuin yhden vaimon Jehovan periaatteitten juurruttamiseksi näihin, . . . ovat lähteneet kansallisen ykseyden, kansallisen perinteen, kansallistunteen ja -uskomusten heikentämisen tai hävittämisen tielle, ja lopuksi väittämällä, että Israel, so. juutalaiset, tulee hallitsemaan kaikkia kansoja, ovat toimineet tarkoituksellisesti kehittääkseen myötätuntoa juutalaisia kohtaan ja repivät siten kansallisia tunteita ja palvelevat sionismia . . . korostavat, että ihmisten tulisi elää yhdessä veljeydessä eikä käydä sotaa, eivät vietä kansallisia ja uskonnollisia juhlia ja lisäksi menevät naimisiin useamman kuin yhden naisen kanssa tarkoituksenaan vaikuttaa puolisoihinsa Jehovan uskomuksilla ja ottavat eron niistä puolisoista, jotka eivät hyväksy heidän uskomuksiaan, mitkä näkemykset ovat vastoin yleistä järjestystä ja kansallisia tunteita.”
Ne, jotka vähänkään tuntevat Jehovan todistajien uskomuksia, tietävät, että kaikki kursivoidut väittämät ovat täysin vääriä. Niiden hyödyksi, jotka eivät tunne heidän käsityksiään, esitämme seuraavat lyhyet selitykset:
Onko niin, että Jehovan todistajat ’eivät kunnioita lippua’? Washingtonissa sijaitseva Yhdysvaltain korkein oikeus sanoo, että ”Jehovan todistajien . . . kieltäytyminen tervehtimästä lippua ei johdu siitä, että he eivät kunnioita lippua, vaan vilpittömästä vakaumuksesta, joka perustuu heidän raamatuntulkintaansa”. – Stone Stonea vastaan.
Antavatko he ”luvan ottaa useamman kuin yhden vaimon”? Jehovan todistajain käyttämässä julkaisussa, jonka nimi on ”Eläminen vanhurskaan uuden maailman toivossa”, sanotaan:
”Kristuksen Jeesuksen kautta hän [Jumala] ennallisti avioliiton perusperiaatteen, että miehellä tulee olla vain yksi vaimo. . . . Maissa, joissa miesten on tapana pitää useampia kuin yhtä vaimoa, . . . Se merkitsee suurta muutosta hänen elämässään: kaikkien toissijaisten vaimojen pois panemista . . . mutta hänen on se tehtävä.” – S. 41, 42.
’Heikentävätkö ja hävittävätkö he kansallista ykseyttä’, kun he samanaikaisesti ”korostavat, että ihmisten tulisi elää yhdessä veljeydessä eikä käydä sotaa”, kuten korkein sotaoikeus itse sanoi muutamaa lausetta myöhemmin? Jehovan todistajat kannustavat ihmisiä rakastamaan toisiaan, eikä ole olemassa suurempaa yhdistävää sidettä kuin rakkaus. – Kol. 3:14.
Väittävätkö he, ”että Israel, so. juutalaiset, tulee hallitsemaan kaikkia kansoja”, ja toimivatko he lisäksi ”kehittääkseen myötätuntoa juutalaisia kohtaan”? Vartiotorni-lehti, jota Jehovan todistajat myös käyttävät, sanoo: ”Hän [Jumala] ei ole missään tekemisissä minkään muun kansan kanssa, ei lihallisen Israelinkaan. . . . Jumala on siitä syystä hylännyt sen kansana.” (1958, s. 238) Entä sitten kaikkien kansojen hallitseminen? Jehovan todistajat uskovat, että Jumalan taivaallinen valtakunta tulee hallitsemaan maata.
Entä väite, että Jehovan todistajat ”palvelevat sionismia”? Kunnianarvoisa Richard Heath, joka oli Yhdysvaltain Libanonin-lähettiläs vuonna 1956, sanoi: ”Ministeriön [Libanonin tiedotusministeriön] virkailijat olivat vakuuttuneita siitä, että Vartiotorni ei kannata sionismia. . . . se on luonteeltaan epäpoliittinen.”
Ottavatko he ”eron niistä puolisoista, jotka eivät hyväksy heidän uskomuksiaan”? The Encyclopædia Britannica -tietosanakirja sanoo vuoden 1959 painoksessaan hakusanan ”Jehovan todistajat” jälkeen: ”Avioeroa ei hyväksytä.” Vain silloin kun avioero perustuu sukupuoliseen moraalittomuuteen sellaisen kanssa, joka ei ole oma puoliso, todistaja on vapaa avioitumaan uudelleen. Entä jos puoliso ei ole samaa mieltä uskonnosta? Todistajien julkaisu Eläminen vanhurskaan uuden maailman toivossa neuvoo: ”Kristitty aviopuoliso, joka käsittää avioliiton vakavuuden, . . . ei koeta jättää epäuskoista puolisoaan.” – S. 48.
Ovatko tällaiset Raamattuun perustuvat uskomukset todellisuudessa ”vastoin yleistä järjestystä”? Päätä itse.
Nämä väärät ja harhaan johtavat syytökset muodostavat korkeimman sotaoikeuden todistelun ytimen sen osoittamiseksi, että Jehovan todistajat ovat ”hyvin vaarallinen liike”. Kuvittelehan nyt, että poistamme väärät syytökset tästä luettelosta. Miten ’vaarallisiksi’ nämä ihmiset osoittautuvat? Seuraavat syytökset jäävät jäljelle:
”Eivät suorita sotapalvelusta . . . korostavat, että ihmisten tulisi elää yhdessä veljeydessä eikä käydä sotaa, eivät vietä kansallisia ja uskonnollisia juhlia.”
Ovatko nämä asiat mielestäsi rikoksia, joiden tähden ihmiseltä pitäisi riistää palvontavapaus ja toimeentulo? On kiinnostavaa todeta alemman sotaoikeuden myöntävän, että nämä seikat eivät ole rikos. Se sanoo:
”Jehovan todistajien uskomuksista ei ole löydetty mitään todisteita siitä, että he yrittäisivät muuttaa valtion poliittista tai yhteiskunnallista järjestystä. . . . Oikeus on päättänyt, että syytetyt eivät ole esittäneet propagandaa vaikuttaakseen ihmisiin, niin että nämä eivät hyväksyisi tai suorittaisi kansalaisvelvollisuuksia, eivätkä he ole yrittäneet voittaa ihmisiä puolelleen heikentääkseen kansallistunnetta. Se, että he eivät hyväksy kaikkia kansalaisvelvollisuuksia, ei itsessään ole rikos. Heidän opetuksistaan tai kirjallisuudestaan ei ole myöskään löytynyt todisteita siitä, että he kannustaisivat halveksimaan lippua tai estäisivät ihmisiä palvelemasta asevoimissa.”
Korkein sotaoikeus esitti kuitenkin uudelleen samat syytökset ja lisäsi väärät. Eikö tuomareille (kenraaleille N. Alkan, Y. Eryilmaz, A. C. Akgün, F. Marsan ja N. Turanay) annettu täsmällisiä tietoja harkittavaksi heidän tehdessään päätöstään? Kyllä, heille annettiin tietoja Jehovan todistajien turkinkielisten julkaisujen muodossa ja esitettiin runsaasti laillisia todisteita.
Samanaikaisesti on kuitenkin täytynyt tulla harhaan johtavia tietoja muista lähteistä. Mistä ne tulivat?
Harhaan johtavien tietojen lähde
Harkitsehan tätä: Yksi syyteluettelon kohdista oli, että Jehovan todistajat ”eivät vietä kansallisia ja uskonnollisia juhlia”. Mukana oli myös viittaus ”uskonnollisten asioitten viraston [hallituksen muhamettilaisen viraston] antamaan lausuntoon vastauksena kirjalliseen tiedusteluun n:o 119647 7. joulukuuta 1957”.
Tässä muhamettilaisten antamassa lausunnossa sanotaan mm.: ”Esittämällä eri tavoin propagandaa maassamme he voivat aiheuttaa vahinkoa islamille.” Tätäkö oikeusistuin tarkoittaa kuvaillessaan Jehovan todistajat ”hyvin vaaralliseksi liikkeeksi maatamme vastaan”? Voisiko olla niin, että uskonnollisen edun tähden jotkut käyttävät hyväkseen näitä kriittisiä aikoja yrittäessään hävittää vähemmistöuskonnon?
Jos niin on, sellainen käytös olisi vastoin islaminkin oppeja. Koraani sanoo 60. suuran 8. jakeessa:
”Jumala ei kiellä teitä osoittamasta hyvyyttä ja oikeutta niille, jotka eivät ole taistelleet teitä vastaan uskonnon vuoksi eivätkä ole karkoittaneet teitä asunnoistanne. Jumala totisesti rakastaa oikeutta noudattavia.”
Onko se ’oikeuden ja hyvyyden osoittamista’, että esittää väärin ihmiset, joiden tuomioistuin itse sanoo ’korostavan, että ihmisten tulisi elää yhdessä veljeydessä eikä käydä sotaa’?
Jehovan todistajien ”rikos”
Jehovan todistajia vastaan käytetty laki valaisee, miten vaikeata syyttäjien oli löytää veruketta heitä vastaan. Turkin rikoslain artiklassa 143/3 sanotaan, että henkilöä, joka ”tässä maassa liittyy luvatta olemassa olevaan kansainväliseen seuraan tai seuraan, jonka päätoimisto on maan ulkopuolella tai sellaisen seuran laitoksiin tai haaraosastoihin”, on rangaistava. Tämä laki on selvästi tarkoitettu valvomaan sellaisten järjestöjen toimintaa, jotka saattavat olla kumouksellisia. Sen tarkoitus ei ole riistää ihmisiltä palvontavapautta. Turkin vuodelta 1961 olevan perustuslain 19. artiklassa sanotaan:
”Jokaisella yksilöllä on oikeus noudattaa vapaasti omantuntonsa ääntä, valita oma uskontonsa ja pitää omat mielipiteensä. Palvontamuotoja, uskonnollisia muotomenoja ja seremonioita saa harjoittaa vapaasti, edellyttäen, että ne eivät ole yleistä järjestystä, moraalia tai niitä tukevia lakeja vastaan.”
Miten tuomioistuin sitten puolustelee näitä rauhallisia kristittyjä vastaan kohdistettuja toimenpiteitä? Tuomioistuimen todistelu on olennaisesti seuraava: uskonnollisista käsityksistä riippumatta Jehovan todistajat ovat sellaisen seuran eli yhdistyksen jäseniä, jonka päämaja on maan ulkopuolella. Tämä seura, kuten alempi sotaoikeus järkeilee, ”voi milloin tahansa tulevaisuudessa olla vaaraksi Turkin yhteiskunnalle”. Niinpä tuomioistuin väittää, että lupa olla Jehovan todistaja täytyy hankkia ”ehkäisevänä toimenpiteenä”. Sen tähden he sanovat artiklan 143/3 soveltuvan Jehovan todistajiin.
Mutta jos tämä laki voidaan saada soveltumaan Jehovan todistajiin, miksi se ei sitten sovellu kaikkien niiden Turkissa olevien kirkkojen jäseniin, joiden päämaja on maan ulkopuolella? Katolisen kirkon jäsen ei ole vähemmän sidottu Roomassa sijaitsevaan Vatikaaniin. Armenian kirkolla on ”ylin patriarkkansa ja katolikoksensa” Etšmiadžinissa Armenian neuvostotasavallassa. Muilla tunnetuilla protestanttisilla järjestöillä on kirkkojensa keskuspaikat eri maissa.
Tuomioistuin teki lainopillisen virheen väittäessään, että Jehovan todistajat ovat maan ulkopuolella toimivan yhdistyksen, Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseuran, jäseniä. Tämä yhdistys on tietysti tarpeellinen laillinen välikappale, jota käytetään pitämään hallussaan omaisuutta ja julkaisemaan painotuotteita. Turkin Jehovan todistajat eivät kuitenkaan ole tämän yhdistyksen jäseniä. Yhdistyksen peruskirja rajoittaa sen jäsenyyden vain 500:aan, eikä yksikään jäsen ole Turkissa.
Turkin Jehovan todistajat ovat uskonnon jäseniä, aivan kuin muhamettilaiset, Armenian kirkkoon kuuluvat, katolilaiset ja muutkin ovat. Jos muuta väitetään, niin tehdään väkivaltaa lain tarkoitukselle, ja silloin käy ilmeiseksi, että painostusta harjoitetaan uskonnollisen vähemmistön hävittämiseksi. Missä tahansa ”vapaassa” maassa sellainen toiminta leimattaisiin ’uskonnolliseksi suvaitsemattomuudeksi’. Sellaisenko maineen Turkki haluaa saada maailman silmissä?
Turkin maine on kysymyksessä
Tuomioistuin teki toisen virheen luottaessaan todellisuuden vastaiseen järkeilyyn. Uskovatko sotaoikeuden tuomarit todella, että tämä pieni ryhmä, jonka he itse kuvaavat ’korostavan, että ihmisten tulisi elää yhdessä veljeydessä eikä käydä sotaa’, voisi mahdollisesti jolloinkin ”tulevaisuudessa olla vaaraksi Turkin yhteiskunnalle”?
Turkin nykyaikaisen tasavallan suuresti kunnioitettu perustaja Kemal Atatürk sanoi, että järjen ja tieteen tulisi olla turkkilaisten ainoa opas. Eikö Turkin oikeuslaitoksen olisi paljon järkevämpää kuluttaa tarmoaan niiden syyttämiseen, jotka ovat aiheuttaneet todellisia vaikeuksia Turkille, sen sijaan että se taikoo itselleen kuvitellun vihollisen?
Atatürk painotti myös sananpartta ”rauha kotona ja rauha ulkomailla”, joka periaate ilmenee myös Turkin perustuslain esipuheessa. Tuo perustuslaki valmistettiin ”täysin antautuneina rauhan periaatteelle . . . Oppaana halu luoda demokraattinen lakikokoelma . . . joka varmistaa ja takaa ihmisoikeudet ja -vapaudet”. Tämä tavoite ei ole muuttunut entisen pääministerin Nihat Erimin mukaan.
Onko korkein sotaoikeus samaa mieltä tämän rauhanpolitiikan kanssa? Miksi se sitten haastaa oikeuteen ne, joiden tuomioistuin myöntää elävän sopusoinnussa tämän rauhanihanteen kanssa?
Ovatko Turkin virkailijat ja oikeuslaitos sen luottamuksen arvoisia, jota maan perustuslain laatijat ovat sen esipuheessa osoittaneet niitä kohtaan?
”Turkin kansa säätää täten . . . tämän perustuslain . . . ja uskoo sen niiden poikiensa ja tyttäriensä valppauden huostaan, jotka ovat omistautuneet vapauden, oikeuden ja nuhteettomuuden aatteille, vakuuttuneena siitä, että sen takeet lepäävät pohjimmaltaan Turkin kansalaisten mielessä ja sydämessä.”
Miten voi olla kansakunnan parhaitten etujen mukaista tukahduttaa vapaudet vähemmistöltä, joka ei harjoita kumouksellista toimintaa sitä vastaan? Vähemmistöryhmien painostaminen ei varmastikaan maailman silmissä tue minkään kansan väitteitä vapaudesta.
Se, miten Turkin oikeuslaitos käsittelee Jehovan todistajia vastaan nostettuja oikeusjuttuja, jotka ovat nyt vireillä tuomioistuimissa, osoittaa tuon maan todellisen asenteen vapautta kohtaan. Herra Erim kirjoittaa The Middle East Journal -lehdessä: ”Maan demokraattinen hallinto ja kansan antaumus tällaiselle hallinnolle ovat kestäneet useita ratkaisevia kokeita.” Kestävätkö ne tämän?
Kristillinen näkemys huonosta kohtelusta
Kristittyjä ei hämmästytä, että niitä, jotka palvelevat Jumalaa uskollisesti, tullaan kohtelemaan huonosti ja heidät tullaan esittämään väärin.
Jopa Kristus Jeesus, jonka islaminoppi tunnustaa profeetaksi, joutui oikeudessa uskonnollisten vastustajien väärin esittämäksi. Hän sanoi yksinkertaisesti: ”Minun kuninkuuteni ei ole tästä maailmasta.” (Joh. 18:36) Silti juutalaiset uskonnolliset vastustajat esittivät hänet väärin viittaamalla Rooman lakiin laesa majestas (”loukattu majesteettius”), jonka tarkoitus oli estää keisarin poliittinen vastustaminen. He syyttivät: ”Jokainen, joka tekee itsensä kuninkaaksi, asettuu keisaria vastaan.” (Joh. 19:12) Tämä laki ei tietenkään soveltunut Jeesukseen, joka useaan otteeseen kieltäytyi ottamasta itselleen maallista poliittista valtaa ja poistui paikalta, kun sitä hänelle tarjottiin. (Matt. 4:8–10; Joh. 6:15) Kuitenkin harjoitettiin uskonnollista painostusta oikeusistuimen pakottamiseksi soveltamaan lakia Jeesukseen. Oikeudenkäynnin tuomari Pilatus ’ei havainnut häntä syylliseksi mihinkään, mistä häntä syytettiin’, mutta lopulta hän ilmaisi heikkoutensa taipumalla uskonnollisen painostuksen edessä ja tuomitsi Jeesuksen väärien syytösten perusteella. (Luuk. 23:14) Aikooko Turkin tuomarikunta edelleen taipua samanlaisen painostuksen edessä?
Mikäli Turkin oikeusviranomaiset vilpittömästi haluavat oikeutta kaikille maan kansalaisille, niin he oikaisevat kantansa ja perustavat sen asiallisten lähteitten esittämiin täsmällisiin tietoihin sekä perustuslain takaamiin vapauksiin.
Tilaisuus osoittaa huomaavaisuutta
Voitko sinä tehdä mitään auttaaksesi Turkin viranomaisia heidän ponnisteluissaan jakaa oikeutta? Kyllä voit. Vaikka et olisikaan Jehovan todistaja, tiedät luultavasti jotakin heidän kristillisestä käytöksestään. Jos näin on, sinulla on erinomainen tilaisuus osoittaa, mikä on asenteesi kaikille ihmisille suotavan palvontavapauden suhteen.
Raamatussa Matt. 10:42:ssa oleva periaate valaisee, mitä kaikkien uskontojen oikein asennoituvat ihmiset tekevät, kun he näkevät vilpittömien kristittyjen tarvitsevan apua: ”Kuka hyvänsä antaa yhdelle näistä pienistä maljallisen kylmää vettä, hänen juodaksensa, opetuslapsen nimen tähden, totisesti minä sanon teille: hän ei jää palkkaansa vaille.” Voit tehdä paljon virvoittaaksesi näitä Kristuksen opetuslapsia tekemällä tunnetuksi totuuden Jehovan todistajista!
Halunnet laatia kirjallisen vetoomuksen oikeuden puolesta ja osoittaa maltillisella esitystavallasi ymmärtäväsi Turkin vakavia sisäisiä pulmia. Jos haluat ilmaista ajatuksesi tästä asiasta, olisi sopivaa kirjoittaa omassa maassasi olevaan Turkin suurlähetystöön tai konsulaattiin sekä itse Turkkiin sen hallituksen viranhaltijoille. Alla on luettelo Turkin viranhaltijoista, joille voit lähettää vetoomuksesi.
VIRANHALTIJOITTEN NIMET JA OSOITTEET
President of the Republic
His Excellency Fahri S. Korutürk
Palace of the President
Cankaya Köskü
Ankara, Turkey
Minister of Justice
Mr. Hayri Mumcuoglu
Bakanliklar
Ankara, Turkey
Minister of the Interior
Mr. Mukadder Öztekin
Bakanliklar
Ankara, Turkey
Prime Minister
Mr. Naim Talu
Basbakanlik
Bakanliklar
Ankara, Turkey