Miten valtakunnansaleja rakennetaan

Herätkää!-lehden Yhdysvaltain-kirjeenvaihtajalta

YHDYSVALLOISSA aletaan joka viikko rakentaa keskimäärin kolmea Jehovan todistajain valtakunnansalia. Tähän mennessä niitä on rakennettu yli 3000. Näitä palvontapaikkoja rakennetaan myös monissa muissa maissa – kaikissa maanosissa.

Kasvava kiinnostus aitoon Raamatun opetukseen on synnyttänyt niin monien valtakunnansalien tarpeen. Vain neljässä vuodessa Jehovan todistajien lukumäärä on lisääntynyt Yhdysvalloissa lähes 100000:lla; kautta maailman heitä on yhteensä yli 1600000. Valtakunnansalit ovat nykyään usein kuitenkin enemmän täynnään kiinnostuneita kuin itse todistajia! Niinpä jotta jokaiselle olisi tilaa, yksi historian epätavallisimmista rakennusohjelmista on käynnissä.

Rakennetut erikoistarkoitukseen

Valtakunnansalien perusmallin määrää niiden erikoistarkoitus – ne ovat paikkoja, joihin ihmiset kokoontuvat tutkimaan Raamattua ja kristittyjen seuraan. Kokoontuneet kuuntelevat uskoa rakentavia raamatullisia puheita ja voivat olla mukana ohjelmissa, joihin kuulijakunta osallistuu.

Valtakunnansalin pääosa on pieni luentosali, jossa on tavallisesti istumapaikat noin 100–300 hengelle. Luentosalissa on yleensä kolmisenkymmentä senttimetriä muuta lattian pintaa korkeammalle nostettu koroke eli puhujalava. Istuimet voivat olla puisia kokoon pantavia tuoleja, muotissa tehtyjä muovituoleja tai uudelleen verhoiltuja teatterin istuimia. Koska salissa tutkitaan Raamattua, siellä on hyvä valaistus ja se muistuttaa suurta nykyaikaista luokkahuonetta. Alttaria tai epäjumalankuvia ei ole.

Valtakunnansalissa on lisäksi tavallisesti pienempi huone, joka toimii kirjastona, käymälät ja päällysvaatteiden säilytyshuone tai ainakin tila, johon hatut ja takit ripustetaan. Siellä on myös pöytiä sen raamatullisen kirjallisuuden jakelua varten, jota levitetään lähiasukkaille.

Vaikka valtakunnansaleilla on nämä perusyhtäläisyydet, ne vaihtelevat suuresti rakenteeltaan, muotoilultaan ja koristelultaan. Ne on saatettu rakentaa tiilestä, kivestä, puusta tai muista raaka-aineista, mikä usein riippuu siitä, mikä paikkakunnalla maksaa vähiten. Ne voivat olla monenmuotoisia, yksi- tai kaksikerroksisia, varustetut kellarikerroksella tai se voi puuttua, ja niiden sekä sisä- että ulkopuolinen koristelu vaihtelee lähes loputtomiin.

Yhteistyö rakennettaessa

Epätavallista tässä valtavassa rakennusohjelmassa ei suinkaan ole valtakunnansalien arkkitehtoninen suunnittelu tai edes rakennettavien salien huomattava lukumäärä. Epätavallista on pikemminkin niiden rakentamistapa, nimittäin se, että rakennustyö rahoitetaan vapaaehtoisin lahjoituksin ja työvoimakin on vapaaehtoista.

Todistajat suorittavat tavallisesti itse suurimman osan työstä. Usein siihen osallistuu suurin osa seurakunnasta, naiset ja toisinaan jopa lapset mukaan luettuina. Täten rakentamiskustannukset alenevat suuresti, mikä tekee mahdolliseksi palvontapaikan, johon muuten ei olisi varaa.

Toisinaan lehdistö panee merkille valtakunnansalin rakentamisen, kuten Austinissa Minnesotassa Yhdysvalloissa ilmestyvä Daily Herald teki viime syksynä. Salia esittävän arkkitehdin piirroksen ohella lehti selosti:

”Austinin alueen Jehovan todistajien uuden valtakunnansalin odotetaan valmistuvan 1.1.1972. . . . 10 x 19 metrin suuruisen yksikerroksisen rakennuksen perustaa alettiin kaivaa 22.7. . . . Tontin ja valmiin rakennuksen kokonaisarvo tulee olemaan noin 50000 dollaria [200000 mk]. Seurakunnan jäsenten viikolla ja viikonloppuisin tekemä vapaaehtoinen työ pitää todelliset kustannukset noin 25000 dollarissa [100000 markassa].”

Viikonloppuisin työssä oli usein kaksikymmentä henkeä tai enemmän. Todistajatoverit toivat ateriat suoraan rakennuspaikalle. Joukko naisia työskenteli miesten rinnalla. Eräs käytti mielellään betoninsekoitinta, muut taas lapioivat hiekkaa ja korjasivat pois roskia. Jopa varttuneemmat lapsetkin osallistuivat naulojen lyömiseen ja työkalujen noutamiseen muille työntekijöille. Rakennustyö herätti paljon huomiota 27000 asukkaan kaupungissa.

Milon uusi valtakunnansali Mainessa Yhdysvalloissa veti samalla tavoin huomiota puoleensa. Bangor Daily News -lehti julkaisi siitä valokuvan ja selosti: ”Kirkon jäsenet rakensivat salin, ja ainoat rakennuskustannukset tulivat siitä, että varmistettiin riittävä valvonta ohjaamaan perustan betoninvalua.”

Rakentamisen aikana huomattavassa asemassa oleva baptistinainen sanoi eräälle todistajalle tämän ollessa ostamassa joitakin rakennusaineita: ”Toivon, että menestytte meitä paremmin avun saamisessa rakennussuunnitelmillenne. Me päädymme tavallisesti siihen, että yksi tai kaksi tekee kaiken työn.” Valtakunnansalilla työskenteli usein kaksikinkymmentä henkeä, ja rakennustyö saatettiin päätökseen seitsemässä kuukaudessa.

Upper Sanduskyssa Ohiossa valtakunnansaliksi korjattuun jäätelöbaariin eivät enää mahtuneet kasvaneet läsnäolijamäärät. Siksi päätettiin rakentaa uusi sali. Esimerkkinä seurakunnan jäsenten erinomaisesta yhteistoiminnasta oli se, mitä tapahtui päivänä, joka oli varattu rakennuksen rungon pystyttämiseen. Satoi kaatamalla, mutta paikalle ilmestyi silti noin 25 työntekijää! Rakentamisen edistyessä kaikki miehet, naiset ja lapset osallistuivat työhön. Täten rakennettiin vähän yli 17000 dollarilla (70000 markalla) hieno uusi valtakunnansali, jonka arvoksi verotusviranomaiset arvioivat 60000 dollaria (250000 mk).

Työtä aloitettaessa sattui kiinnostava kokemus. Eräs naapuri tarjosi kuokkakauhalla varustetun kaivukoneensa perustusten kaivamiseen. Sen saapuessa todettiin kuitenkin, ettei kukaan todistajista osannut käyttää sitä. Omistaja sanoi, että hän käyttäisi sitä itse, mutta hänellä oli maissia istutettavana. Niinpä yksi todistajista, joka on maanviljelijä, istutti miehen maissit, sillä aikaa kun tämä käytti kaivukonetta.

Valtakunnansalien rakentaminen edellyttää hyvää suunnittelua ja järjestelyä, varsinkin kun useimmat avustajat ovat kokemattomia. Joku, joka ymmärtää, mitä tarvitsee tehdä, pannaan tavallisesti valvomaan työtä, ja hän jakaa työmääräykset tarpeen mukaan. Läheisen yhteistoiminnan tuloksena on laatutyö ja nopea rakentaminen, jotka usein hämmästyttävät muita.

Muiden seurakuntien yhteistoiminta

Seurakunta ei rakenna valtakunnansaliaan yleensä yksinään. Sillä ei ole riittävästi päteviä työntekijöitä sen tekemiseen, ainakaan sopivan ajan kuluessa. Niinpä toiset seurakunnat ryhtyvät auttamaan. Näin tapahtui Yhdysvalloissa Webb Cityssä Missourissa.

Lähiseurakunnista kokoontui eräänä viikonloppuna yli 50 todistajaa, jotka pystyttivät valtakunnansalin rungon pääosan ja saivat katon valmiiksi. Naiset valmistivat työntekijöille aterioita. Kun pääpulma oli ratkaistu, työ edistyi joustavasti enimmäkseen kokemattomien avulla. Uusi valtakunnansali valmistui kuudessa kuukaudessa.

Tilanne oli samanlainen Barstowissa Kaliforniassa; yksikään todistaja ei ollut rakennusalalla. Mutta kun rakennuspäätös oli tehty, vastakaiku niiden taholta, jotka kuulivat siitä, oli ylenpalttinen. Monet soittivat kaukaa ja tarjoutuivat työhön ja antamaan välineensä käyttöön. Muualta tuli yli 50 todistajaa auttamaan.

Nämä vapaaehtoiset työntekijät saapuivat tavallisesti perjantai-iltana ja nukkuivat perävaunuissaan ja teltoissaan tai paikallisten todistajien kodeissa. Sitten he työskentelivät valtakunnansalilla koko viikonlopun. Kaunis sali, jonka lattiapinta-ala oli 330 neliömetriä, valmistui vähän yli kolmessa kuukaudessa.

Samalla tavalla rakennettiin valtakunnansali Cantoniin Illinois’hin. Eräs Lincolnista oleva todistaja osoitti huomaavaisesti paikallisille todistajille, miten perustus lasketaan; Pekinistä oleva todistaja ohjasi rakennuksen rungon tekemistä; yhdeksän taitavaa lähiseurakunnista tullutta muuraria muurasi yhdessä päivässä lähes 10000 tiiltä; Kankakeesta oleva todistaja kiinnitti ovet; Springfieldin, Pekinin ja Rock Islandin todistajat auttoivat sähkötöissä ja eräs Peoriasta oleva todistaja asensi kiintokalusteet erään toisen peorialaisen kiinnittäessä maton. Paikallisen seurakunnan jäsenet avustivat kristittyjä tovereitaan, jotka rakkaudellisesti tarjosivat näitä palveluja.

Cantonin asukkaat olivat hämmästyksissään mehiläisten hyörinää muistuttavasta toiminnasta. Osuuspankin johtaja, joka asuu kadun toisella puolella salia vastapäätä, sanoi olleensa hämmästynyt, kun hän näki niin monen ihmisen työskentelevän yhdessä, jotta kaikki tiilet olisi muurattu yhdessä päivässä. Cantonin pormestarikin kävi avajaisissa marraskuussa.

Joskus lähiseurakunnat avustavat rahallisesti valtakunnansalin pystyttämisessä. Vuoden 1970 tammikuussa muodostettiin Jehovan todistajien Shakopeen seurakunta Minnesotassa Yhdysvalloissa, ja kokouksia pidettiin aluksi paikallisessa pankissa. Auttaakseen tätä uutta ryhmää rakentamaan valtakunnansalin alueen seitsemän seurakuntaa lahjoitti varoja rakentamista varten.

Rakennusaineiden hankkiminen

Vapaaehtoisen avun lisäksi toinen keino, joka auttaa Jehovan todistajia usein maksamaan valtakunnansalin rakentamisen kustannukset, on saatavilla olevien rakennusaineiden käyttäminen. Toisinaan niitä voidaan saada ilmaiseksi.

North Bonnevillen alueella Yhdysvalloissa on esimerkiksi runsaasti kauniita kiviä. Niitä kerättiin ja käytettiin uuden valtakunnansalin rakentamisessa. Salin sisäverhouksessa käytetty vaahtera saatiin niin ikään erään todistajan lahjoittamista neljästä vaahterasta.

Milossa Mainessa useat todistajat, jotka työskentelevät puuhioke- ja sahateollisuuden palveluksessa, kaatoivat kaiken uuteen valtakunnansaliinsa tarvitun puutavaran, yhteensä noin 1500 m². He sahauttivat sen paikkakunnan sahalla sekä antoivat tapuloida ja kuivata sen.

Colfaxissa Kaliforniassa sijaitseva uusi valtakunnansali on varsin epätavallinen siinä suhteessa, että sen sekä sisä- että ulkopuoli on koristettu hakkaamattomilla laavakivillä, jotka on saatu Mount Lassenin laavakerroksista. Seurakunnan miehet, naiset ja lapset matkustivat sinne ja toivat kivet kuorma-autoilla.

Westminsterissä Coloradossa todistajat tekivät jotakin samankaltaista. Eräs todistaja, jolla on kaivos ylhäällä vuorilla, sanoi, että siellä oli kaikkialla runsaasti kaunista sammalen väristä kiveä, mutta se oli hankalan tien takana. Eräs paikallinen todistaja kertoo: ”Otimme mukaamme kymmenkunta avopakettiautoa, joukon kristittyjä veljiämme ja sisariamme ja retkilounaan, ja suuntasimme kulkumme kukkuloille. Asetuimme ketjuun ja siirsimme kivet vuorelta alas. Neljän, viiden sellaisen matkan jälkeen meillä oli kiviä enemmän kuin kylliksi. Ne säästivät meiltä tukun rahaa ja näyttävät erittäin kauniilta uudessa valtakunnansalissamme.”

Kiinnostavaa on myös se, miten tämä seurakunta hankki puutavaran saliaan varten. Saatiin tietää, että armeija myi 800 kilometrin päässä olevassa kaupungissa joitakin suuria parakkeja vain 200 dollarilla (830 markalla). Niinpä noin 40 todistajaa lyöttäytyi yhteen ja matkusti sinne eräänä perjantaipäivänä. Yksi heistä kertoo, mitä tapahtui:

”Seuraavana päivänä paikkakunnan asukkaat seisoivat ympärillä ja katselivat ihmeissään, kun lautoja kirjaimellisesti lensi ulos joka ikkunasta kaiken päivää. Me nukuimme seuraavan yön kaupungin valtakunnansalissa. Sunnuntain puoleen päivään mennessä me olimme purkaneet parakit kokonaan ja kuormanneet puutavaran erään todistajan käyttöömme lahjoittamaan suureen kuorma-autoon. Meillä oli puuta riittävästi jopa kauniin valkoisen aidan tekemiseksi tonttimme ympärille.”

Samalla tavoin Ellicott Cityssä Marylandissa sijaitseva seurakunta purki 2000 neliömetrin laajuisen karjakatoksen. Seurakuntalaiset säästivät siinä noin 5000 dollaria (20000 mk). He myös saivat ja kuljettivat suurimman osan 25000 tiilestään 12 pennin hinnasta tiiltä kohti.

Tämän lisäksi pääsalin lasiovet ja matonalustäyte saatiin purettavasta vanhasta komeasta baltimorelaisesta hotellista. Tuolit tulivat Kodakin näyttelyrakennuksesta vuosien 1964–1965 New Yorkin maailmannäyttelystä. Vastineeksi tasoituskoneen käytöstä seurakunta korjasi maissin eräältä pellolta.

Monenlaisia valtakunnansaleja

Saatavissa olevat rakennusaineet, ympäristön luonne sekä paikallisten todistajien kyvyt ja maku koristelun suhteen aikaansaavat suurta vaihtelua valtakunnansaleissa. Tuskinpa on kahta aivan samanlaista.

Esimerkiksi Colfaxissa Kaliforniassa olevan uuden valtakunnansalin ulko-ovet ovat kukaties aivan ainutlaatuiset. Niihin on kaiverrettu raamatunkohdat, jotka liittyvät kadotettuun paratiisiin (1. Moos. 3:23, 24) ja ennallistettuun paratiisiin (Ilm. 21:3, 4) ja joita täydentävät ohdakkeet ja orjantappurat sekä viiniköynnöksen lehdet ja rypäleet. Paikkakunnan sanomalehdessäkin oli kuva näistä erään todistajan kaivertamista ovista.

Jotkin salit on rakennettu suuriin kaupunkeihin, kuten Hollywoodissa Kaliforniassa sijaitseva uusi valtakunnansali. Se sopii tyylinsä puolesta hyvin siihen, mitä siinä yhdyskunnassa rakennukselta odotetaan.

Shakopeessa Minnesotassa oleva uusi valtakunnansali taas on tyyliltään kansanomainen, mikä sopii hyvin yhteen tuon maaseutualueen talojen kanssa. Koska se on rakennettu rinteeseen, siihen mennään kellarikerroksesta, joka toimii pääsisäänkäyntinä. Tässä kellarikerroksessa on runsaasti tilaa; siinä on käymälät, päällysvaatteiden säilytyshuone, kirjasto, tilaa kirjallisuudelle sekä pieni asunto vierailevia evankeliuminpalvelijoita varten. Ala-aulasta päästään portaita myöten yläkerran saliin.

Coloradossa sijaitsevan Westminsterin uusi valtakunnansali on suunniteltu aivan toisin, sillä sen 330 neliömetrin suuruinen lattia-ala on kaikki samassa tasossa. Leveä jalkakäytävä johtaa kahden suuren pähkinäpuisilla vetimillä varustetun lasioven kautta tilavaan aulaan. Sisällä tulee vastaan tiiliseinä, josta holvikäytävät vievät oikealle ja vasemmalle saliin.

Salin matolla päällystetty lattia viettää puhujakorokkeeseen päin. Salissa on 180 kiinteää istuinta ja tilaa 100 kokoonpantavalle tuolille. Puhujakoroke on pikemminkin keskellä kuin toisessa päässä istuinten muodostaessa sen ympärille puoliympyrän, niin että koko kuulijakunta on verrattain lähellä puhujaa. Kirjastoon sopii lisäksi istumaan 40–50 henkeä. Puhujien ääni johdetaan sinne salin puolelta, tai se voidaan sulkea pois, milloin kirjastoa käytetään toisena luokkahuoneena seurakunnan teokraattisen palveluskoulun aikana.

North Bonnevillessa Washingtonissa rakensi noin 40 todistajan seurakunta paljon pienemmän valtakunnansalin. Tämä valtakunnansali, jossa on pärekatto, setrivuoraus ja jykevä setriovi, on todella maalauksellinen puiden ja edustalla olevan kivikkopuutarhan muodostamissa kehyksissä. Sisäpuoli on maalattu viljan väriseksi, jotta se sointuisi kiemurakuvioisesta vaahterasta tehtyihin ovien ja ikkunoiden puitteisiin sekä kalusteisiin.

Suurissa kaupungeissa muutetaan usein vanhoja rakennuksia valtakunnansaleiksi. Esimerkiksi Brooklynissa New Yorkissa muutettiin hiljattain eräs huonekalumyymälä L:n muotoiseksi saliksi. Rakennus on ikkunaton suojaksi tihutöitä vastaan (monien kaupungeissa sijaitsevien valtakunnansalien yhteinen piirre) ja suuri, sillä sinne sopii mukavasti istumaan yli 400. Suurehkot salit ovat tulossa yhä yleisemmiksi, jotta valtakunnansalin kokouksiin tulevien kiinnostuneiden kasvava joukko sopisi sisään.

Kenties sinun yhdyskunnassasi on valtakunnansali. Todennäköisesti Jehovan todistajat ovat itse rakentaneet sen. Miksi et kävisi katsomassa sitä? Olet todella tervetullut. Jehovan todistajat ovat onnellisia voidessaan viedä sinut kiertokäynnille ja näyttää sinulle sen eri piirteitä. Jäämällä lisäksi kuuntelemaan ohjelmaa havaitset kenties, miksi niin monet ihmiset ovat nykyisin läsnä valtakunnansalien kokouksissa saamassa opetusta Raamatusta.