Postimerkkien keräily harrastuksena
JOTKUT pitävät postimerkkien keräilyä hienoimpana harrastuksena maailmassa. Toiset halveksivat sitä. Siitä huolimatta se viehättää kaikilla elämän aloilla toimivia ihmisiä, niin 90-vuotiaita kuin 9-vuotiaitakin.
Näyttää siltä, että varhaisin viittaus postimerkkien keräilyyn tehtiin Englannissa vuonna 1841, seuraavana vuonna siitä kun ne ensi kerran laskettiin julkisuuteen. Lontoossa ilmestyvässä Times-lehdessä oli seuraavanlainen ilmoitus:
”Nuori nainen, joka haluaa peittää pukeutumishuoneensa seinät leimatuilla postimerkeillä, on tähän mennessä saanut siinä määrin tukea toiveelleen yksityisiltä ystäviltä, että hän on onnistunut keräämään niitä 16000. Koska ne eivät kuitenkaan vielä riitä, hän olisi erittäin kiitollinen, jos joku hyväluontoinen henkilö, jolla ehkä on näitä (muuten hyödyttömiä) pieniä merkkejä käytettävissään, auttaisi häntä hänen eriskummallisessa suunnitelmassaan!”
Tuosta ajasta lähtien monet postimerkkien keräilijät eivät ole ainoastaan saaneet mielihyvää tästä harrastuksesta vaan ovat havainneet sen myös jännitystä lieventäväksi. Toiset arvostavat sen kasvatuksellista puolta. Lisäksi postimerkkien kuvitus viehättää joitakin keräilijöitä, kun taas joitakuita kannustavat taloudellisen voiton mahdollisuudet.
Mikä teki postimerkkien keräilyn mahdolliseksi?
Ennen postipalvelua ihmiset lähettivät sanomia ja kirjeitä luotettavien matkustajien mukana. 1500-luvulla useissa Euroopan maissa toimi kansainvälinen postipalvelu. Mutta sen palvelu oli varsin kallista ja lähetysten perille toimitus saattoi viivästyä suuresti. Sitten vuonna 1680 Dockwra-niminen mies aloitti Lontoossa Englannissa kirjelähettijärjestelmän. Kirjeet kerättiin joka tunti sadoista posti laatikoista, joita hän sijoitti ympäri Lontoon kaupunkia. Postinkanto suoritettiin kymmenen kertaa päivässä ja maksu oli vain noin kahdeksan penniä kirjeeltä!
Mutta koska postipalvelu oli ylimystön jäsenille myönnetty etuoikeus, Dockwran liiketoimi päättyi pian. Aatelismiesten menettelytapaan kuului saada mahdollisimman paljon rahallista voittoa mahdollisimman vähin palveluksin. Seurauksena oli niin syvä turmelus, että se antoi aiheen sanontaan ”kiero kuin postimies”.
Mutta kun kauppa ja teollisuus kasvoivat, postinkuljetusta tarvittiin muillakin aloilla. Ihmiset vaativat postiuudistusta, ja se sai parlamentin nimittämään komitean tutkimaan asiaa. Siitä oli seurauksena, että sir Rowland Hill julkaisi vuonna 1837 kirjasen nimeltä ”Postitoimistouudistus”. Hän suositteli, että kirjeet toimitettaisiin minne tahansa Englannissa pennyn korvauksesta. Ison-Britannian hallitus toimi sen mukaan ja palautti postimaksun vuonna 1840 pennyksi ja laski liikkeelle ensimmäiset liimalla varustetut postimerkit kirjeissä käytettäviksi.
Ne olivat kuuluisia yhden pennyn postimerkkejä, joissa oli kuningatar Victorian profiili (nyt nimeltään ”the Penny Black” ’musta penny’), ja sinisiä kahden pennyn postimerkkejä. Suunnilleen kaksi vuotta myöhemmin New Yorkin kaupungin postitoimisto (Despatch Post) laski liikkeelle ensimmäiset liimalla varustetut postimerkit Yhdysvalloissa. Niillä maksettiin ennakolta kolmen sentin [noin 12 pennin] kantomaksu kaupungin sisäpuolelle postitetuista kirjeistä. Kanada noudatti esimerkkiä vuonna 1851 ja julkaisi kolmen pennin postimerkin, jossa oli majavan kuva. Suomi julkaisi ensimmäisen postimerkkinsä 1856.
Eräs asiantuntija arvioi, että vuoteen 1966 mennessä oli laskettu liikkeelle yli 156000 erilaista postimerkkiä ympäri maailman! Eurooppa yksin vastaa ainakin 54228:sta niistä. Ei ole ihme, että postimerkkien keräilijät erikoistuvat!
Postimerkkien keräilijöiden työvälineet
Kirjastoista ja kirjakaupoista on saatavissa runsaasti kirjallisuutta avuksi postimerkkien arvon selville saamisessa ja sen tietämiseksi mitä kerätä. Postimerkkien luokittelemisessa on suureksi avuksi kansio sekä suurennuslasi.
Jotkut aloittavat säästämällä postimerkkejä kirjeistä, jotka tulevat heidän kotiinsa tai työpaikalleen. Toiset muodostavat kokoelman ostamalla pakkauksia, joissa on erilaisia postimerkkejä. Useimmat keräilijät havaitsevat, että suuremmissa pakkauksissa on parhaat postimerkit. Tällä tavoin on mahdollista hankkia noin 70 prosenttia maailmassa julkaistuista postimerkeistä.
Postimerkkien panoraama
Ihmisen historian aikakirja voidaan nähdä postimerkkien kuvaikkunan kautta. On kuvattu rauhallisia näkymiä, sotaa ja muita ihmisen murhenäytelmiä, tieteen saavutuksia, kuninkaiden, kuningattarien, presidenttien sekä julmien diktaattoreiden profiileja. Toisen maailmansodan aikana vastapuolet muuttivat postimerkit propagandavälineiksi. Kauppa ja teollisuus ovat osaltaan vaikuttaneet niiden suunnitteluun.
Jotkut keräilijät erikoistuvat eläinpostimerkkeihin, ja sen vuoksi he keräävät albumeihinsa eläintieteellisen sarjan ”Kuka kukin on”. Australialaisissa postimerkeissä on esiintynyt koala- eli pussikarhu, muniva vesinokkaeläin ja tunnettu hyppääjä kenguru. Perun postimerkeissä on kuvattu laamaa, kun taas Liberiassa kirjeitä on koristanut krokotiili. Vaatimaton kilpikonna on esiintynyt vietnamilaisissa ja ecuadorilaisissa postimerkeissä. Leijonia, leopardeja, gaselleja, kameleja, susia ja virtahepo on astellut Tanskan, Angolan, Israelin, Egyptin, Turkin ja Somalian postimerkeissä.
Rakastava Luojamme on myös koristanut maata suurella määrällä lentäviä luomuksia. On ”hyvin kiinnostavaa tutustua niihin. Jotkut nauttivat niihin tutustumisesta keräämällä postimerkkejä, joihin eri kansat ovat kuvanneet maalleen tyypillisiä lintuja. Kauas näkevä kotka on saanut sijansa puolalaisessa, albanialaisessa ja syyrialaisessa postimerkissä vain muutamia mainitaksemme. Venezuela on kuvannut korppikotkan, Unkari korpin, Espanjan Sahara strutsin, Korea haukan, kun taas Itävalta, Kiina, Monaco ja muut ovat kuvanneet lokin liitelevät siivet. Harvinainen paratiisilintu näyttäytyy kaikessa loistossaan Uuden Guinean postimerkeissä. Viimeisenä muttei vähäpätöisimpänä esimerkkinä on pelikaani, joka on näyttänyt suurta alaleukaansa Jugoslavian, Mosambikin ja Antiguan postimerkeissä. Postimerkeissä kuvattujen lintujen nimenhuuto on melko pitkä, mikä suuresti ilahduttaa postimerkkien keräilijöitä.
Kasvit, puut ja kukat sekä hyönteiset ovat koristaneet postimerkkejä vuosien varrella. Siltoja, patorakennelmia ja julkisia rakennuksia jokien ja vuorten ohella on käytetty postimerkkien aiheina. Postimerkkeilyn avulla voidaan epäilemättä seurata laajaa aihepiiriä, joka koituu sekä kasvatukseksi että virkistykseksi.
Tietenkin jotkut postimerkit ovat taipuvaisia esittämään ajatuksia ja opetuksia, jotka ovat kristillisten periaatteiden vastaisia. Esimerkiksi monet postimerkit ylistävät poliitikkoja ja sotilasjohtajia sekä sotia ja valloituksia. Sellaisille, jotka yrittävät elää sopusoinnussa Jumalan sanan kanssa, ei ole hyödyksi omistaa aikaansa sellaisten kuvien keräilemiseen, jotka esittävät toisenlaista elämäntapaa.
Uskonnolliset aiheet
Jotkut keräävät raamatullisiin aiheisiin tai Pyhän maan maantietoon liittyviä postimerkkejä. Eräässä transjordanialaisessa postimerkissä, joka laskettiin julkisuuteen vuonna 1933, on kuva kuuluisasta Jordanista, joka on tunnettu Raamattuun liittyvistä tapahtumistaan. Jotkin postimerkit ovat kunnioittaneet Pyhää Raamattua; eräs painettiin sen muistoksi, että oli kulunut 300 vuotta sen painamisesta suomen kielelle. Islanti on kuvannut vanhan käsikirjoituksen, jonka yleisesti uskotaan kertovan Nooan arkin rakentamisesta. Eräs israelilainen postimerkki kuvasi Elian ottelua Baalin pappien kanssa Karmelin vuorella sen ratkaisemiseksi, kuka on tosi Jumala. (1. Kun. 18. luku) Ja eräässä hiljattain julkisuuteen lasketussa israelilaisessa postimerkissä on tetragrammaton, Jumalan nimeä Jehova merkitsevät neljä heprealaista kirjainta.
Kuitenkin useimmat uskonnollisaiheiset ja niin kutsuttujen kristillisten kansojen julkaisemat postimerkit ovat ylistäneet pakanajumalia ja vääriä opetuksia. Ainakin 37 kristikunnan maan postimerkeissä on kuvattu Jeesuksen äidin palvontaa, vaikka Jeesuksen opetukset eivät tue sellaista tapaa. Irlannin tasavallan ja Italian postimerkeissä on kuvattu kolminaisuusoppia, vaikka sitä ensin levitettiin vanhassa Babyloniassa tuhansia vuosia ennen kuin kristikunta omaksui sen pakanallisen Rooman keisarin Konstantinuksen johdolla pidetyssä Nikean kirkolliskokouksessa.
Saksa, Espanja, Portugali ja muut maat ovat julkaisseet postimerkkejä, joissa kuvataan ristin palvontaa. Tämäkään tapa ei ole kristillistä alkuperää, vaan sillä on juurensa pakanuudessa. Sitä, että niin on asianlaita, valaisee hyvin eräs meksikolainen postimerkki, jossa on ”Palenquen risti”, vertauskuva, jota käytettiin vanhassa mayapalvonnassa jopa ennen kuin Jeesus Kristus ripustettiin suoraan paaluun. – Apt. 5:30; 10:39; Gal. 3:13.
On myös hämmästyttävää, että suuri osa kristillisyyttä tunnustavista kansoista on käyttänyt postimerkeissään käytännöllisesti katsoen pakanallisten Rooman jumalien ja jumalattarien koko pantheonin. Vaikka postimerkit eivät ole uskonnollisia artikkeleita, tosi kristityn pitäisi ajatella kahdesti, jos niistä harrastuksena kerääntyy suuri joukko vääriä uskonnollisia vertauskuvia ja pakanajumalia.
Erikoisen kiinnostavia postimerkkejä
Epätavalliset postimerkit tietysti kiinnostavat erityisesti monia keräilijöitä. Esimerkiksi Sierra Leone on laskenut julkisuuteen epätavallisen suuria ”kultakolikko”-postimerkkejä. Freetownissa ilmestyvän Daily Mail -lehden mukaan kukin noista postimerkeistä on ”valmistettu yksitellen kuparipainatuksella niin huolellisesti, että silloinkin, kun ne ovat vierekkäin kolikoiden kanssa, yhdennäköisyys on hämmästyttävä pienimpään yksityiskohtaan saakka”. Suurimmat ovat halkaisijaltaan noin kahdeksan senttimetriä ja kuvaavat leijonan pakotettua päätä tai maan karttaa.
Keräilijät kiinnittävät tarkkaa huomiota eriskummallisuuksiin. Eräs papualainen postimerkki, jossa oli maan jokaisen postitoimiston nimet, ei ollut ainoastaan eriskummallinen, vaan myös ensimmäinen laatuaan. Vuonna 1853 Hyväntoivonniemi julkaisi ensimmäiset kolmikulmaiset postimerkit. Brasilian vuonna 1843 julkaisemat ensimmäiset postimerkit saivat lempinimen ”häränsilmät” niiden soikean muodon vuoksi.
Maailman harvinaisin postimerkki on Brittiläinen Guayanan, nykyisen Guayanan, vuonna 1856 julkaisema yhden sentin arvoinen magentanpunainen merkki. Vuonna 1956 hylättiin ainoasta jäljellä olevasta kappaleesta tehty 65000 dollarin tarjous. Vuonna 1970 se myytiin 280000 dollarilla.
Ylösalaiset kuvat postimerkeissä tekevät ne harvinaisiksi. Kanadassa vuonna 1959 St. Lawrence -vesitien muistoksi liikkeelle lasketun postimerkin keskus oli erehdyksessä kääntynyt ylösalaisin. Se voidaan nyt myydä 2500 dollarilla joko käytettynä tai käyttämättömänä. Vuoden 1918 Yhdysvaltain lentopostimerkki, joka on 24 sentin arvoinen karmiininpunainen ja sininen merkki ja jossa on ylösalainen kuva lentokoneesta, on nyt 25000 dollarin arvoinen Scottin luettelon mukaan.
Eräässä itävaltalaisessa postimerkissä oli kuva Ala-Itävallan viinikauppiaasta kansallispuvussa, ja kaikki oli oikein paitsi miehen korvat, jotka olivat väärinpäin. Eräässä St. Kitts-Nevisin postimerkissä oli Kristoffer Kolumbus laivassaan lähestymässä Amerikkoja vuoden 1492 historiallisella matkallaan. Eräs tarkkasilmäinen postimerkkeilijä huomasi, että Kolumbus katseli maata teleskoopin läpi. Kuitenkaan teleskooppeja ei keksitty kuin vasta sata vuotta myöhemmin! Tällaiset virheet lisäävät kuitenkin postimerkkien keräilyn kiinnostavuutta.
Postimerkkien keräily on kiinnostava harrastus ja siitä voidaan oppia paljon. Mutta kuten toistenkin asioiden suhteen, on oltava huolellinen, ettei se vieraannuta harrastajaansa pois elämän todella tärkeistä asioista.