Rauhoittava hämärä

MITÄ ajattelisit, jos pimeys tulisi yhtäkkiä joka ilta, ikään kuin katkaisinta kääntämällä? Kaipaisitko hämärää?

Monille ihmisille iltahämärä on arvokas osa päivästä. Heitä kiehtovat taivaan muuttuvat värit ja vähittäinen tummentuminen. Iltahämärä on innoittanut monia taiteilijoita ilmaisemaan itseään kauniisti.

Mikä aiheuttaa hämärän?

Ellei maan ympärillä olisi ilmakehää, täydellinen pimeys laskeutuisi äkisti auringon laskiessa, ikään kuin valo katkaistaisiin. Siten tapahtuu, kun aurinko painuu ilmakehättömän kuun horisontin alapuolelle.

Mutta kun aurinko maasta katsottuna häviää näkyvistä illalla, se edelleen valaisee jonkin aikaa ilmakehän ylempiä kerroksia. Maan ilmakehä, jossa on runsaasti pölyhiukkasia, heijastaa jatkuvasti auringonvaloa ja antaa maapallolle epäsuoraa valoa eli hämärää. Näin ollen pimeys tulee vähitellen auringon laskiessa aina vain alemmaksi horisontin alapuolelle ja valaistessa yhä pienempää osaa yllä olevasta ilmakehästä. Sama ilmiö, mutta päinvastaisena, tapahtuu aamulla ennen auringonnousua. Sitä kutsutaan aamuhämäräksi.

Kaikki ihmiset maapallolla eivät koe hämärää samassa määrin. Se johtuu siitä, että sen kestoaika vaihtelee eri leveysasteilla. Esimerkiksi päiväntasaajan alueilla, alemmilla leveysasteilla, aurinko nousee ja laskee lähes kohtisuoraan horisonttia vastaan. Sen vuoksi se painuu nopeasti horisontin alapuolelle, kunnes sen säteet eivät kosketa edes maan ilmakehän korkeimpia kerroksia. Hämäräaika on siis päiväntasaajan lähellä hyvin lyhyt.

Lauhkeilla alueilla, korkeammilla leveysasteilla, auringon rata sen sijaan suuntautuu viistosti horisonttia vastaan. Siksi auringon ”laskeminen” horisontin alapuolelle siihen kohtaan, missä sen säteet eivät heijastu yllä olevaan ilmakehään, kestää kauemmin. Hämärän aika on siis siellä pitempi.

Hämärän kestoaika vaihtelee myös samassa paikassa eri vuodenaikoina. Se johtuu maan akselin kaltevuudesta, minkä takia aurinko nousee taivaalle eri asentoihin vuoden eri aikoina maan kiertäessä aurinkoa.

Iltahämärän eri vaiheet

Iltahämärä jaetaan toisinaan kolmeen eri vaiheeseen. Ensiksi on niin kutsuttu porvarillinen hämärä. Se alkaa auringon laskiessa ja kestää siihen saakka, kun aurinko on kuusi astetta horisontin alapuolella. Tämä kestää suunnilleen niin kauan kuin luonnollinen valaistus tekee mahdolliseksi tavalliset toiminnat ulkona, ja silloin ilmestyy ensimmäinen tähti.

Seuraavaksi tulee nauttinen hämärä, joka jatkuu kunnes aurinko laskee kahteentoista asteeseen horisontin alapuolelle. Tuossa vaiheessa voidaan havaita vain esineiden yleiset ääriviivat, horisontti näyttää epäselvältä, ja kirkkaammat tähdet ovat näkyvissä.

Sen jälkeinen tähtitieteellinen hämärä päättyy, kun aurinko laskee kahdeksantoista astetta horisontin alapuolelle. Silloin aurinko ei enää juuri lainkaan valaise ja ”täydellinen” pimeys alkaa.

Hämärän ilmiöt

Hämärässä näkyy joskus kauniita värejä. Kun aurinko on suunnilleen kaksi astetta horisontin alapuolella, taivaalle saattaa ilmaantua upeaa purppuranpunaa. Tuo väri on erittäin vaihteleva ilmiö, mutta tavallisesti se nopeasti levenee ja näyttää voimistuvan ja antaa maassa oleville kohteille purppuranpunaisen sävyn. Purppuranpunainen valo kestää siihen saakka, kun aurinko on noin kuusi astetta horisontin alapuolella. Sanotaan, että se syntyy auringonvalon hajaantuessa kymmenisen kilometriä korkeasta sumukerroksesta.

Sitten saattaa näyttää siltä, kuin sanoin kuvaamaton sininen väri leviäisi kaikkialle ilmaan ja maahan. Näin on erityisesti talvella lumen peittäessä maiseman. Tämä taivaalla oleva hämärän hehku laskeutuu vähitellen horisontin taa ja häviää, kun aurinko lähestyy kahdeksaatoista astetta horisontin alapuolella.

Vaikutus kasveihin ja eläimiin

Vähittäinen muuttuminen päivästä yöksi antaa sekä kasveille että eläimille aikaa sopeutua siihen. Joidenkin kasvien lehdet ja kukat menevät vähitellen suppuun hämärässä ikään kuin hentojen osien piilottamiseksi yöltä. Toiset kasvit näyttävät avautuvan ottaakseen tai hengittääkseen sisään jotain, jota ne eivät saaneet päivällä. Niitä ilmeisesti ohjaa sisäinen kello, joka on säädetty valon ja pimeyden muutosten mukaan.

Samanlainen ilmiö tapahtuu eläinkunnassa. Jotkut eläimet rauhoittuvat ja suuntaavat kohti pesäänsä yöpuulle. Mutta toiset eläimet heräävät ja hankkiutuvat yöllisiin puuhiinsa. Eräs israelilainen Raamatun psalmista kuvaili lähes 3000 vuotta sitten runollisesti tuota eläinten elintapaa ja antoi Jehova Jumalalle kunnian siitä, kun hän sanoi: ”Sinä teet pimeän, niin tulee yö; silloin lähtevät liikkeelle kaikki metsän eläimet.” – Ps. 104:20.

Vaikutus ihmisiin

Ihmisetkin voivat pitää hämärää terveellisenä, nautittavana osana päivästä. Se suo mielelle aikaa mukautua tulevaan yöhön, ja silmät voivat miellyttävällä tavalla tottua päivänvalon jälkeen pimeyteen. Se voi rauhoittaa levotonta mieltä ja saa usein aikaan suurenmoisen tyytyväisyyden tunteen. ”Vasta iltahämärä tuo virkistyksen ja huojennuksen”, sanoo eräs runoilija.

Hämärä voi olla ihanteellinen aika mietiskelyyn. Se kehottaa ihmistä kohottamaan ajatuksensa korkeammille tasoille kuin hänen päivittäiset askareensa vaativat. Se virittää ihmisen mielen syvempään ajatteluun ja auttaa häntä tutkimaan sydäntään.

Mutta on syytä olla myös varuillaan, sillä hämärän vaikutus ihmisen tunteisiin voi myös johtaa hänet harhaan. Hänen ajatuksensa saattavat harhailla ja herättää hänen eroottiset halunsa ja houkutella häntä tyydyttämään ne moraalittomalla tavalla. Viisas kuningas Salomo antoi varoituksen kirjoittaessaan siitä Sananlaskujen kirjassa Raamatussa. Hän kuvailee, miten sydäntä vailla oleva nuori mies kulkee kadulla erään prostituoidun talon lähettyvillä ”päivän illaksi hämärtyessä”. – Sananl. 7:7–9.

Se varmasti tähdentää sitä, miten tarpeellista jumalaapelkäävien on käyttää oikein hämärän aika samoin kuin muukin osa päivästä. On erittäin tärkeätä ajatella Jumalan sanassa Raamatussa ilmaistuja puhtaita ja yleviä periaatteita ja kohottaa ajatuksensa rukoukseen rauhoittavan hämärän Suurelle Luojalle, Jehova Jumalalle.