Meritähtien ”väestöräjähdys”
Herätkää!-lehden Havaijin-kirjeenvaihtajalta
USEIDEN vuosikymmenien ajan ”piikkikruunuksi” kutsuttua meritähteä nähtiin harvoin. Australian Isolla valliriutalla 1920-luvulla suoritetussa laajaperäisessä tutkimuksessa löydettiin vain yksi yksilö, mutta nykyään eteläisen Ison valtameren vesissä on runsaasti niitä. Meritähtikannassa on tapahtunut ”väestöräjähdys”!
Se on aiheuttanut ongelmia ihmiselle. Meritähtiparvet tuhoavat koralliriuttoja. Outo piirre asiassa on se, että riuttaa rakentavat pienet korallipolyypit ovat meritähden luonnollisia vihollisia, koska ne ahmivat sen vapaana uivia toukkia. Mutta nyt osat ovat vaihtuneet.
Piikkikruunuparvet, joissa on 10000 – 20000 yksilöä, ovat hävittäneet suuren osan Australian Isosta valliriutasta, joka on yli 400 kilometriä pitkä. Vahinkoa on tapahtunut muittenkin saarten, esimerkiksi Guamin ja Fidžin, riutoille. Ja suunnilleen 20000 jättiläiskokoista meritähteä on löydetty noin kilometrin päästä Havaijin rannikolla sijaitsevasta koralliriutasta.
Mistä tällainen meritähtien väestöräjähdys johtuu? Meressä vallinneen tasapainon järkkymisestä, josta eräs asiantuntija mainitsi: ”Se on uskomaton kertomus, jota ei ole koskaan aikaisemmin tunnettu meribiologian historiassa.”
Piikkikruunu-meritähti
Meritähti on rakentunut keskuspisteen ympärille pyörän tavoin, ja monilla niistä on viisi haaraketta. Mutta piikkikruunu-lajilla on niitä tavallisesti kuusitoista! Ja kuten sen nimi ilmaisee, sen 60 senttimetrin levyinen yläpinta on täynnä pitkiä, myrkyllisiä piikkejä.
Meritähden suu sijaitsee sen alapinnalla, aivan eläimen keskellä, ja siitä lähtee säteittäin kuusitoista uurretta, yksi kuhunkin haarakkeeseen. Uurteissa on kapeiden putkien muodostamia rivejä. Niitä kutsutaan myös ’imujaloiksi’. Jokaisen imujalan päässä on imukuppi, ja kussakin haarakkeessa on niitä satoja.
Kun meritähti on nälkäinen, nuo jalat ovat suurena apuna, sillä se voi niiden avulla tarttua lujasti kiinni, voimalla, joka vastaa suunnilleen kahta kiloa neliösenttimetriä kohti. Ne voivat avata jopa suuria ostereita syödäkseen niitä. Kun meritähti syö korallia, se vain kietoo lukuisat haarakkeensa mahdollisen ateriansa ympäri ja etsii hyvän jalansijan. Sitten tapahtuu hämmästyttävää: meritähti työntää venyvän mahalaukkunsa suustaan ulos nurin päin, levittää sen uhrinsa päälle kuin kokoon painuneen laskuvarjon ja erittää ruoansulatusnesteitään koralliin – ja nauttii ateriastaan.
Toisten meritähtien tavoin piikkikruunu on merkittävä eläin. Ensiksikin se voi kasvattaa uusia haarakkeita, jos vanhat katkeavat. Itse asiassa kokonainen eläin voi kasvaa yhdestä ainoasta haarakkeesta, jossa on osa keskuslevystä.
Mistä väestöräjähdys johtuu?
Mutta mikä on syynä tuohon tasapainon järkkymiseen, joka on johtanut meritähtiväestön räjähdysmäiseen kasvuun? Asiasta on jonkin verran epätietoisuutta. Australian suhteen paikkansa pitävältä näyttävä teoria on seuraava: yksi niistä harvoista eläimistä, joka saalistaa piikkikruunu-meritähteä, jättiläismäinen kotilo, tritoninsarvi, on vähenemässä lukumäärältään. Tuo kaunis, suurikokoinen nilviäinen kasvaa toisinaan yli 30 senttimetrin pituiseksi. Kun tritoninsarvi tavoittaa meritähden, se alkaa ahmia sitä. Jonkin aikaa sen jälkeen, kun kotilo on syönyt piikkien peittämän meritähden, se työntää piikit ulos.
Mutta miksi meritähtiä syövien tritoninsarvien määrä on vähentynyt? Ongelmaan perehtyneet australialaiset merentutkijat uskovat, että tilanne aiheutuu tritoninsarvien suuresta kysynnästä, kun sekä turistit että keräilijät haluavat niiden kuoria. Asiantuntijat tulivat tällaiseen johtopäätökseen, koska he havaitsivat, että koralleja syövien meritähtien aiheuttama suurin vahinko oli tavallisesti valliriutan sisäpuolella, sillä sivulla, johon ihmisten on helpompi päästä. Tri Robert Endeam Queenslandin yliopistosta on laskenut, että kuorien keräilijät ryöstivät Isolta valliriutalta ainakin 100000 tritoninsarvea vuosina 1949–1959.
Jälleen kerran, kuten aikaisemminkin tasapainon järkkyessä jossain, ihminen näyttää olevan tuon meressä tapahtuneen ilmiön takana. Yhdysvaltain sisäasiainministeriön suojeluksessa asiaa tutkivat huippuluokan tiedemiehet ovat esittäneet viisi seikkaperäisiin todisteisiin pohjautuvaa teoriaa. Havainnot osoittavat, että ihminen on järkyttänyt riutan herkkää ekologista tasapainoa useammalla kuin yhdellä tavalla. Syynä on 1) atomikokeilujen aiheuttama liiallinen säteily; 2) harvinaisten tritoninsarvien liika keruu; 3) liiallinen ruoppaaminen; 4) DDT:n aiheuttama saastuminen ja 5) kalojen räjäyttäminen dynamiitilla.
Kun ihminen räjäyttää kanavia tai räjäyttää dynamiitilla kaloja, hän voi tappaa koralleja. Ja kun ihminen tappaa elävien korallien muodostaman riutan, ei ole enää polyyppeja syömässä meritähtien toukkia; toukat vuorostaan sitten pesiytyvät kuolleeseen riuttaan ja kasvavat isoiksi turvassa. Eräs asiantuntija ilmoittaa, että Guamissa ja Ponapessa ”löydettiin ensin läheltä räjähdys- ja ruoppauspaikkoja” suuria määriä meritähtiä. Monet merkit viittaavat siis siihen, että ongelma on ihmisten aiheuttama.
Ongelman selvittäminen
Joihinkin meritähtikannan hillitsemiseksi laadittuihin australialaisiin suunnitelmiin sisältyy tuon elävän neulatyynyn laajamittainen kerääminen ja tritoninsarvien tuottaminen ja niiden vapauttaminen syömään meritähtiä. Harkinnan alaisena on myös se, miten tritoninsarvia voitaisiin huomattavasti lisätä. Nykyään tritoninsarvien kerääminen Isolta valliriutalta on kiellettyä.
Jotkut asiantuntijat ovat kehottaneet Australiaa toimeenpanemaan kiireellisesti ohjelman meritähden hävittämiseksi. Mutta liittovaltion opetus- ja tiedeministeri Nigel H. Bowen sanoi, että ”emme toteuta suin päin mitään suunnitelmia tai ajatuksia piikkikruunu-meritähden tuhoamiseksi, ennen kuin voimme arvioida ja ymmärtää ongelman todellisen luonteen”.
On viisasta hankkia riittävästi tietoa ennen kuin toimitaan. Esimerkiksi vuosia sitten osterien pyydystäjillä oli tapana repiä jokainen pyydystämänsä meritähti kappaleiksi ja heittää ne takaisin mereen, koska meritähden syömätavat raivostuttivat heitä. He eivät vähääkään aavistaneet, että he vain pahensivat ongelmaansa, sillä pienestä irti revitystä haarakkeesta voi kasvaa uusi meritähti!
Monissa uutisselostuksissa meritähti kuvaillaan ”roistoksi”. Mutta onko se niin paha? Voisiko kyseessä olla vain taas yksi esimerkki, joka osoittaa, mitä ihminen on tehnyt maapallolle ja miten huonoja seurauksia siitä on hänelle itselleen?
Riuttojen tuhoutuminen on tosin johtanut siihen, että saarissa asuvien merestä saatava ravinto on vähentynyt. Mutta tosiasia on, että maassa tapahtuu jatkuvasti muutoksia, jotka vaikuttavat ihmisen ruokavarastojen lähteisiin. Maapallolla on kuitenkin runsaasti ruokaa. Meritähti ei aiheuta sitä, että ihmiset näkevät nälkää. Syynä on pikemminkin ihmisten aiheuttamat poliittiset jakaumat sekä heidän ahne kaupallisuutensa.
Ihmisen tarvitsee oppia elämään ympäristönsä kanssa, olemaan yhteistoiminnassa sen kanssa ja olemaan mukautuvainen toiminnassaan, kun muutokset, joihin hänellä ei ole valtaa, sitä vaativat. Silloin meritähteä ei enää pidetä roistona vaan sellaisena merkittävänä eläimenä kuin se on.