Lihaksemme – luomakunnan ihme
ME EMME yleensä kiinnitä mitään erikoista huomiota lihaksiimme, joita me käytämme hyvin monilla tavoilla ja niin moniin tarkoituksiin, ennen kuin teemme sellaista, mikä aiheuttaa niissä särkyä. Mutta mitä tiedät niiden toiminnasta?
Lihastoiminnan ihmeellisyys on useita vuosia kiihottanut tutkijoiden uteliaisuutta. He ovat tutkineet lihaksia siinä toivossa, että ymmärtäisivät mitä oikein tapahtuu, kun lihakset ryhtyvät työhön. Lihastoiminta on esittänyt todellisen haasteen näille miehille.
Tämän alan johtava tiedemies, unkarilainen kemisti Szent-Györgyi, sanoi suunnilleen 25 vuotta sitten: ”Lihasten supistumisen ongelma on yhä ratkaisematta.” Eräs toinen tutkija sanoi 14 vuotta myöhemmin: ”Emme vieläkään voi vastata olennaiseen kysymykseen: ’Miten lihaksen molekyylikoneisto muuttaa aineenvaihdunnan varastoiman kemiallisen energian mekaaniseksi työksi?’” Ja hiljattain Harvardin yliopiston professori Ville sanoi kirjassaan Biology (Biologia): ”Fysiologit ja biokemistit ovat useiden vuosien ajan yrittäneet saada selville, miten lihas supistuu, mutta todelliset kemialliset ja fyysiset tapahtumat ovat yhä arvailujen varassa pikemminkin kuin vakiintuneita tosiasioita.” Matkan varrella on kuitenkin opittu monia mielenkiintoisia asioita.
Lihasten ominaispiirteitä
Lihakset erottavat ihmisen ja eläimet useimmista kasveista siinä suhteessa, että ne varaavat kyvyn liikkua. Lihakset eivät ainoastaan auta meitä liikkumaan jaloillamme ja tekemään monenlaista käsillämme, vaan monet tärkeät elintoimintamme ovat suuressa määrin riippuvaisia lihaksistamme. Hengittäminen, verenkierto, ruoansulatus, kuonaeritys ja lisääntymistoiminta ovat kaikki riippuvaisia lihaksistamme, joita on 500–600 tai enemmänkin.
Lihasten paino on 40–50 prosenttia ruumiin painosta. Ne sisältävät noin 75 prosenttia vettä, 20 prosenttia valkuaisaineita, 2 prosenttia rasvaa sekä erilaisia kivennäisaineita tai suoloja. Yksittäisten lihasten pituus vaihtelee sisäkorvassa olevasta kolmen millimetrin pituisesta jaloissa oleviin 45 senttimetrin pituisiin ja pitempiinkin. Ehkä pienimmät lihaksemme ovat ne, jotka saavat karvamme nousemaan pystyyn, kun olemme peloissamme, tai nostattavat ihomme kananlihalle, kun värisemme kylmästä.
Eräs suosittu tieteellinen julkaisu mainitsi kerran, että ”yksi luonnon suurimmista salaisuuksista on lihasten arvoitus”. Jotkut lihakset voivat nostaa tuhat kertaa oman painonsa; jotkut voivat kehittää kolmen kilon jännityksen poikkileikkauksensa yhtä neliösenttimetriä kohti. Simpukan lihas voi pitää puristusotetta useita tunteja ilman että se näyttäisi kuluttavan yhtään energiaa. Sydämemme ja keuhkojemme lihakset työskentelevät kehdosta hautaan asti pysähtymättä. Metusalahilla ne toimivat 969 vuotta! (1. Moos. 5:27) Jotkut lihaksistamme voivat supistua ja rentoutua sekunnin murto-osassa. Eräiden hyönteisten lihakset voivat liikkua tai värähdellä käsittämättömän nopeasti – joidenkin kovakuoriaisten 55 kertaa sekunnissa ja eräiden sääskien jopa 1046 kertaa sekunnissa.
Kolmenlaisia lihaksia
Ruumiissamme on kolmenlaisia lihaksia: 1) tahdon alaisia lihaksia, joihin kuuluvat luurankolihakset ja kasvojen lihakset; 2) tahdosta riippumattomia lihaksia, joita on verisuonten, suolien, mahalaukun, virtsarakon ja kohdun seinämissä, ja 3) sydänlihas.
Tahdonalaisia lihaksia kutsutaan myös juovikkaiksi eli poikkijuovaisiksi lihaksiksi, koska mikroskoopissa niissä näkyy vuorotellen vaaleita ja tummia poikkijuovia tai kohoumia. Useimmat näistä lihaksista ovat pitkiä ja kapeita, kuten käsivarsissa ja säärissä, mutta toiset ovat levymäisiä, kuten vatsan ja selän lihakset. Tahdonalaisissa lihaksissa on runsaasti hermoja ja verisuonia, jotta ne voisivat täyttää tarkoituksensa. Joittenkin, esimerkiksi hengityselinten lihasten, voitaisiin sanoa olevan sekä tahdonalaisia että tahdosta riippumattomia. Me käytämme niitä tarkoituksellisesti hengittäessämme syvään, mutta enimmäkseen, ja varsinkin kun me nukumme, ne toimivat täysin tahtomattamme.
Tahdosta riippumattomia lihaksia kutsutaan edellisten vastakohtana ”juovattomiksi” tai ”sileiksi”, sillä niissä ei ole näitä juovaisia kohoumia. Elektronimikroskoopin avulla on havaittu silmiinpistävä ja tarkoituksenmukainen ero tahdonalaisten ja tahdosta riippumattomien eli juovattomien lihasten rakenteessa. Juovattomissa lihaksissa itse supistumistyön suorittavat säikeet ovat yhdensuuntaisia ja limittäin toisiinsa nähden, ja ne muodostavat 10 asteen kulman lihassolun pituusakseliin nähden. Tämä juovattomien lihasten säikeiden vino asento voi antaa niille jopa kymmenen kertaa niin paljon voimaa kuin niillä muuten olisi ja auttaa siten niitä jatkuvasti supistumaan voimakkaasti pitkiä ajanjaksoja. Toisaalta se, että tahdonalaisten eli juovikkaiden lihasten säikeet sijaitsevat sarjoissa tai peräkkäin, tekee niille mahdolliseksi liikkua suuremmalla nopeudella. Ja supistumismäärä voi olla paljon suurempi kuin juovattomassa lihaksessa. Tätä tahdonalaisilta lihaksilta vaaditaankin, jotta ne palvelisivat hyvin ihmistä. Ne todellakin todistavat viisaasta Suunnittelijasta.
Sydänlihas on omaa luokkaansa. Suuren työtaakkansa takia sillä on erikoinen rakenne, joka tekee siitä ihmisen voimakkaimman lihaksen. Ainoastaan naisen kohdun lihaksiston, joka työntää lapsen ulos sen syntyessä, sanotaan olevan sitä voimakkaampi. Sydänlihas on suunniteltu tahdonalaisen lihaksen mallin mukaan, mutta se toimii tahdosta riippumattomana lihaksena.
Lihastoiminta
Tahdonalaiset eli luurankolihakset, jotka ovat jänteiden avulla kiinni luissa, toimivat itse asiassa nivelten välisinä siltoina. Kyynärpään ja olkapään välillä oleva lihasryhmä liikuttaa kyynärvartta, samoin kuin kyynärpään ja ranteen välinen lihasryhmä liikuttaa kättä. Kuinka niin ryhmä? Lihaksia tarvitaan tosiaan ryhmä, jotta ne voisivat suorittaa erilaisia liikkeitä jänteiden avulla. Jänteitä ei tule kuitenkaan sekoittaa nivelsiteisiin, jotka yhdistävät luita toisiinsa ja jotka eivät voi venyä. Kun nivelsiteet venyvät, tapahtuu tuskallinen nyrjähdys.
Lihakset voivat suorittaa vain kahdenlaista lihastoimintaa: ne voivat 1) supistua eli lyhentyä ja 2) rentoutua. Ne eivät koskaan voi työntää.
Tahdonalaiset lihaksemme sijaitsevat tavallisesti parittain tai pariryhmittäin. Kahden tai kolmen lihaksen ryhmät ovat toistensa vastaanvaikuttajia eli vaikuttavat vastakkaisiin suuntiin. Esimerkiksi kaksi etumaista koukistajalihasta voivat taivuttaa kyynärvartta, ja kolme olkavarren takana olevaa ojentajalihasta voivat suoristaa kyynärvarren. Nämä vastavaikuttajalihakset ovat aina yhteistoiminnassa. Näin ollen kun toinen supistuu toinen rentoutuu ja tekee siten toisen supistumisen mahdolliseksi. Tämä tietysti vaatii hermojen yhteistoimintaa, niin että yhteen lihasryhmään lähetetään supistumiskäskyjä ja vastakkaiseen lihasryhmään samaan aikaan rentoutumiskäskyjä.
Lihas muodostuu sukkulamaisista lihassyistä, joiden läpimitta voi olla 0,01–0,1 millimetriä, ja nämä voivat olla lihaksen koko pituisia. Lihassyyt muodostuvat halkaisijaltaan 0,001 millimetrin paksuisista yhdensuuntaisista osasista, ja nämä vuorostaan muodostuvat yhdensuuntaisista aktiini- ja myosiinikuiduista. Näyttää siltä, että lihastoiminnan avain on näissä aktiini- ja myosiinikuiduissa. Nyt ymmärretään, että lihaksen supistuessa yksi näistä liukuu toisen ohi.
Lihastoiminta kuluttaa happea ja typpeä, minkä vuoksi veren täytyy luovuttaa niitä ja samaan aikaan kuljettaa pois yhä enemmän kuona-aineita, nimittäin hiilidioksidia ja maitohappoa. Lihaksiin kertynyt maitohappo saa ihmisen tuntemaan itsensä väsyneeksi. Verivirta sekä ravitsee lihaksia että kuljettaa pois niiden kuona-aineet aiheuttamatta mitään sekaannusta näissä toiminnoissa. Vaikka lihastoiminnasta tiedetään näin paljon, niin vielä ei ymmärretä sitä, miten hermovoima voi muuttaa lihakseen varastoituneet ravintoaineet mekaaniseksi energiaksi. Se on yhä suuri salaisuus ihmiselle.
Lihasjännitys
Tahdonalaiset lihakset eivät koskaan ole täysin rentoutuneita. Niissä on aina pieni jännitys eli jänteys, ja tämän jännityksen ansiosta lihasten on mahdollista ryhtyä pian toimintaan. Tästä lihasjännityksestä riippuu sekä liikkeen nopeus että liikkeen tasaisuus. Osoitus jännitystilasta havaitaan, kun lihaksen luuhun kiinnittävä jänne katkaistaan. Lihas lyhenee.
Lihasjännitystä ei kuitenkaan saavuteta siten, että koko lihas olisi aina jonkin verran jännittynyt. Lihassyihin soveltuu ”kaikki tai ei mitään” -laki. Toisin sanoen yksittäiset lihassyyt eivät reagoi lainkaan ennen kuin niille annetaan tietty määrä hermoärsykettä, ja sitten ne supistuvat kauttaaltaan. Miten sitten lihasjännitystä pidetään yllä? Siten, että pienet lihassyykimput ovat vuorotellen supistuneina, niin että suurin osa lihassyistä lepää, kun suhteellisen harvat ovat toiminnassa ja varaavat tarvittavan lihasjännityksen ollen ikään kuin varuillaan.
Tämä lihassyiden vuorotoiminta selittää sen, että me voimme olla hyvässä asennossa pitkän aikaa tulematta hyvin väsyneiksi. Kun istumme suorassa, tietty määrä tätä lihastoimintaa eli jännitystä on tarpeen. Seisominen vaatii sitä vielä enemmän. Ja kun ihminen kävelee, hän tarvitsee vielä monien muiden lihasten yhteistoimintaa. Ei ihme, että kävelemään oppiminen vaatii lapselta paljon aikaa ja ponnistelua.
Pidä hyvää huolta lihaksistasi
Luoja ei ainoastaan antanut ihmiselle satoja ihmeellisiä lihaksia, vaan hän myös käski ensimmäistä ihmistä ”viljelemään ja varjelemaan” Eedenin puutarhaa. Se vaati ihmistä käyttämään lihaksiaan. Ihmisellä oli tehtävänä tärkeää työtä, joka auttoi häntä pysymään hyvässä fyysisessä kunnossa. Luoja ei suunnitellut ihmistä viettämään joutilasta elämää. Itse asiassa laiskuus on yksi voimakkaiden, terveiden lihasten suurimmista vihollisista. – 1. Moos. 2:15.
Kun jonkun päivittäinen ammatti ei anna hänelle tarvittavaa liikuntaa, hänen tulisi huolehtia lihastensa pitämisestä kunnossa jollain toisella tavalla. Portaitten käveleminen sen sijaan, että aina kulkisi hissillä, voi olla suureksi avuksi; samoin käveleminen milloin se vain on mahdollista sen sijaan, että käyttäisi autoa tai yleisiä kulkuvälineitä. Etunojapunnerrus ja hölkyttely voivat myös aikaansaada paljon hyvää.
Riittävän liikunnan kanssa käsi kädessä kulkee riittävän levon ja unen saaminen. Erityisen hyödyllistä on oppia työskentelemään rentoutuneesti, sen sijaan että olisi aina jännittynyt. Tarpeeton jännitys vahingoittaa hermoja ja lihaksia.
On myös tärkeätä huolehtia siitä, että lihakset saavat oikealaatuista ravintoa. Se merkitsee monien muiden seikkojen lisäksi huolehtimista siitä, että saa riittävästi vitamiineja ja kivennäisaineita valitsemalla puhdistamattomia ruokia ja syömällä runsaasti hedelmiä ja vihanneksia raakana, milloin se vain on käytännöllistä.
Mitä voidaan tehdä lihasväsymykselle, lihaskouristuksille ja muille sen kaltaisille vaivoille? Parhaimpia lääkintäkeinoja ovat kuumat, kosteat hauteet ja hieronta, vaikka myös jotkut voiteet voivat ehkä auttaa. Ja lepo on tietysti kaikkein paras lääke. Jos lihaskouristukset tai kovat tuskat jatkuvat, olisi viisasta kysyä neuvoa lääkäriltä, varsinkin silloin, jos niitä esiintyy muualla kuin raajoissa.
Psykosomaattisia tekijöitä ei tule myöskään jättää huomioon ottamatta. Jos jonkun lihakset tuntuvat väsyneiltä kaiken aikaa, vaikka hän saa riittävästi lepoa ja syö oikealaatuista ruokaa, niin ongelma voi olla psykosomaattinen, ts. aiheutua mielen ja tunteiden vaikutuksesta ruumiiseen. Raamattu sanoo hyvällä syyllä: ”Terveydeksi on iloinen sydän, mutta murtunut mieli kuivuttaa luut” – ja siihen voitaisiin lisätä, tekee lihakset väsyneiksi. – Sananl. 17:22.
Lihaksemme ovat todella ihme, mutta niiden toiminnan yksityiskohdat ovat vielä salaisuus. Siitä huolimatta senkin, mitä tiedämme niistä, tulisi auttaa meitä huolehtimaan niistä hyvin.
[Kuvat s. 17]
Tahdonalainen lihas
Tahdosta riipumaton lihas
Sydänlihas
[Kuva s. 19]
Liikunta, puhdistamattomat ruoat ja riittävä uni ovat tärkeitä lihasten pitämiseksi kunnossa