Lain ja järjestyksen tarve – mihin se voi johtaa?

”OLEMME voimakkaasti kallistumassa oikealle ja ehkä aivan omaan fasismiimme.”

”Pienet vapaudet menetetään ensiksi. Ja kuten aina, menetystä puolustellaan ’kansallisen turvallisuuden’ perustein.”

”Salakuuntelu, huone, johon on piilotettu mikrofoni, ja salainen ilmiantaja herättivät vajaa sukupolvi sitten halveksuntaa ja pilkkaa . . . Ne olivat poliisivaltioiden tunnusmerkkejä . . . Nyt niitä käytetään täällä.”

Fasismiako? Vapaudetko häviämässä? Poliisivaltion tunnusmerkkejäkö? Minkä maan sanomalehdistä edellä olevat kolme lainausta oli otettu? Tulivatko ne Saksasta Hitlerin valtaannousun jälkeen? Ehkä maasta, jonka kommunistinen vallankumous on ottanut haltuunsa?

Monista saattaa olla yllättävää kuulla, että edellä olleet lainaukset oli otettu huomattavista amerikkalaisista uutislähteistä.a Ne kertoivat tilanteesta, joka on parhaillaan kehittymässä Yhdysvalloissa.

Mitä tämä kaikki oikein merkitsee? Miten vastuussa olevat henkilöt voisivat sanoa sellaista kansasta, jonka keskuudessa vapautta on puolustettu melkein kaksisataa vuotta?

Ymmärtääksemme, mikä oikein on aiheuttanut nämä lausunnot, me tarvitsemme joitakin taustatietoja. Se liittyy Yhdysvalloissa vallitsevaan lakia ja järjestystä koskevaan tilanteeseen.

Lain ja järjestyksen luhistuminen

Viranomaiset ovat yhtä mieltä siitä, että laki ja järjestys on luhistunut Yhdysvalloissa viime vuosina.

Mahdollisuus, että amerikkalainen joutuu rikoksen uhriksi, on nyt paljon – yli kaksi kertaa – suurempi kuin kymmenen vuotta sitten. Itse asiassa rikollisuus lisääntyi 1960-luvulla yksitoista kertaa niin nopeasti kuin väestö.

Poliisivoimien on vaikea pysyä tämän rikollisuuden vyöryn tasalla. Tämä voidaan nähdä seuraavista tilastoista: jokaisesta vuonna 1960 suoritetusta 100 rikoksesta 31 selvitettiin, mutta vuonna 1968 jokaisesta 100 rikoksesta selvitettiin vain 21. Tavallinen kansalainen tuntee, että hänen turvallisuutensa on todella vähentynyt. Niinpä eräässä tutkimuksessa 71 prosenttia haastatelluista piti rikollisuutta suurimpana ongelmana.

Toisenlaiset järjestyshäiriöt vaivaavat myös ihmisiä suuresti. Huumausainekauppa lisääntyy joka vuosi. Samoin myös radikaalisten ainesten pelottavat pommitukset, kun yli kymmenessä kaupungissa rakennuksia pommitettiin vain kolmen kuukauden kuluessa vuonna 1970. Kaikkialla maassa ylioppilasmellakoista ja -levottomuuksista on tulossa jokapäiväisiä asioita. Mielenosoitukset, jotka voivat muuttua väkivaltaisiksi, ovat yhä yleisempiä.

Yhä useammat ihmiset vaativat nyt, että jotain on tehtävä laittomuuden ja epäjärjestyksen lisääntymisen torjumiseksi. Jotkut hallitusviranomaiset ovat sitä mieltä, että on ryhdyttävä ankariin toimenpiteisiin, mutta mihin toimenpiteisiin?

Viimeaikaisia ehdotuksia

Harvat asettaisivat kyseenalaiseksi tarpeen ryhtyä toimenpiteisiin, jotka auttaisivat pysähdyttämään rikollisuuden ja epäjärjestyksen nousevan tulva-aallon. Mutta minkälaisia toimenpiteitä on muun muassa esitetty?

Kongressi on hyväksynyt lakiehdotuksen, joka antaisi poliisille oikeuden tunkeutua yksityiskotiin ilman varoitusta. On esitetty, että tämä menetelmä voi olla tehokas, jos henkilön epäillään pitävän hallussaan huumausaineita ja jos varoitus voisi antaa hänelle aikaa päästä eroon todisteista.

Oikeudenkäyttöä tutkiva senaatin komitea on hyväksynyt lakiehdotuksen, jonka mukaan ”kiihotuspuheen” pitäminen olisi rikos. Tällä hetkellä ajatellaan, että se voisi vaimentaa radikaaliset ainekset, jotka saattavat kannattaa väkivaltaa tai jotka kiihottavat mellakoihin.

On tehty myös rikoslakialoite, joka väliaikaisesti lakkauttaisi rikoksista syytettyjen tietyt perustuslailliset oikeudet. Ehdotettua menettelyä kutsutaan ”ehkäiseväksi pidätykseksi”, jolloin rikoksesta epäiltyjä henkilöitä voidaan joksikin aikaa vangita ilman oikeudenkäyntiä tai päästämättä heitä vapaaksi takuita vastaan. Senaatin alikomitea on tosiaankin hyväksynyt lakiehdotuksen, joka sallii Washingtonin (D. C.) tuomarien vangita vaarallisiksi rikollisiksi katsottuja epäiltyjä jopa kahdeksi kuukaudeksi ilman oikeudenkäyntiä.

New York Post -lehti kertoi muista toimenpiteistä, joihin on hiljattain ryhdytty: ”Postitoimisto avaa jälleen postia, jota ei pitäisi avata. Eräs armeijan kapteeni on nostanut syytteen Washingtonissa estääkseen armeijaa tekemästä laittomia ’yleisiä etsintöjä’. Salakuuntelu elektronisten laitteiden avulla . . . yksityiselämän urkkiminen piilotetuilla mikrofoneilla – ovat lisääntyneet hälyttävästi.”

U.S. News & World Report -lehti huomautti: ”Hallituksen toimeenpanema jatkuva yksityiskohtaisten tietojen kerääminen kansalaisten yksityisasioista suuntautuu kohti järjestelmää, jolloin jokainen Amerikassa asuva joutuu elinaikaisen virallisen tarkkailun alaiseksi. Liittovaltion, osavaltion ja paikallisten hallitusten suorittaman yhä laajakantoisemman yksityishenkilöitä koskevien tietojen keräämisen ohella tietokoneilla varustetut ’tietopankit’ tekevät mahdolliseksi paljastaa melkein kenen tahansa salaisuudet nappia painamalla.”

Joidenkin mielestä tällaiset ehdotukset ja toimenpiteet ovat tervetulleita. Hiljattain suoritettu tutkimus paljasti todella, että useimmat amerikkalaiset olisivat halukkaita luopumaan ainakin seitsemästä perustuslakiin tehdyn lisäyksen (Bill of Rights) takaamasta perusoikeudesta lain ja järjestyksen palauttamiseksi. New Yorkin pormestari John Lindsay sanoi, että monet ihmiset hyväksyvät sen ajatuksen ”että rikollisuus loppuu, jos me pyyhimme pois Bill of Rightsin, että ykseys saavutetaan, jos me tukahdutamme erimielisyyden, että roturiita päättyy, jos me jätämme rotuoikeudet huomioon ottamatta ja että vastalauseet lakkaavat, jos me pelottelemme ihmisiä, jotka esittävät niitä.”

Mutta mihin voivat kaikki tuollaiset toimenpiteet johtaa? Auttavatko ne todella pysähdyttämään sellaisten rikosten tulva-aallon, jotka huolestuttavat useimpia ihmisiä?

Mihin se voi johtaa?

Mihin voi johtaa ehdotus, joka antaa poliisille vallan tunkeutua yksityiskotiin varoituksetta? Sitä voidaan tosin aivan heti käyttää narkootikkoja ja huumausaineiden ’tyrkyttäjiä’ vastaan.

Mutta New York Times -lehden pääkirjoituksen kirjoittaja Tom Wicker kysyi 1.2.1970: ”Miten kauan sen johdosta kestää, ennen kuin agentit tulevat yllättäen varoittamatta poliittisesti toisin ajattelevien kotiin väittäen tämän lain nojalla, että mikä tahansa muu menettely olisi johtanut siihen, että kirjaset, asiakirjat yms., jotka yhteiskunta tarvitsisi tuomitsemista varten, olisi hävitetty?”

Entäpä lakiehdotus, joka tekisi ”kiihotuspuheen” laittomaksi? New York Post -lehden kolumnisti Harriet Van Horne huomautti 27.4.1970, että tämä laki tekisi laittomaksi puheen, jonka Patrick Henry piti Amerikan varhaisen vapauden puolesta. Hän lisäsi: ”Tuollainen laki voisi väliaikaisesti vaimentaa jonkun Rap Brownin tai Jerry Rubinin. Mutta se saisi myös aikaan tottelevaisten pienten fasistien sukupolven, joka tervehtisi lippua joukkokokouksissa ja ilmiantaisi vanhempiaan.”

Sitten on ehdotus ”ehkäisevästä pidätyksestä”. Sitä voidaan nyt käyttää vaarallisiksi rikollisiksi katsottuja henkilöitä vastaan. Mutta kuka voi taata sen, ettei sen käyttöä laajenneta? Ajan mittaan joku, joka olisi eri mieltä viranomaisen tai voimassa olevan poliittisen puolueen kanssa, voitaisiin katsoa ”vaaralliseksi rikolliseksi”, joka yrittää kukistaa hallituksen. Hänet voitaisiin siis vangita ilman että hän pääsisi vapaaksi takuita vastaan tai ilman pikaista oikeudenkäyntiä. Jopa sellaisia, joilla on erilaiset uskonnolliset näkemykset, voitaisiin vangita, kuten nykyään tapahtuu diktatuurimaissa. Epäilemättä monia viattomia ihmisiä voitaisiin lähettää vankilaan kuukausiksi sellaisen lain nojalla.

Ei ole ihme, että monet vapautta rakastavat ihmiset ovat huolissaan. Pormestari Lindsay sanoi, että Yhdysvaltain hallituksen viimeaikaiset lakiehdotukset ”muodostavat merkityksellisimmän uhan vapaudelle oman hallituksemme taholta sukupolven aikana”.

Kongressin jäsen Richard Ottinger New Yorkista väitti, että hallituksen jäsenet ”käyttämällä hyväkseen pelkoa ja ennakkoluuloa ovat alkaneet ajaa läpi toimenpiteitä, jotka pyyhkisivät pois perustuslain suomat perusvapaudet, vaikka he eivät pysty pysähdyttämään rikollisuuden leviämistä yhteiskunnassamme”.

New York Times sanoi: ”Ajattele joitakin niitä toimenpiteitä, joita sanotaan nyt erittäin tärkeiksi lain täytäntöön panemiseksi – salakuuntelua, koteihin tunkeutumista koputtamatta ja sen oikeuden rajoittamista, että vastaajat voisivat oikeudessa vaatia tietoja syytöstodisteiden lähteistä. Mitä ne tulevat tekemään, mitä ne voivat tehdä vähentääkseen katurikollisuuden määrää, mikä syystä huolestuttaa eniten amerikkalaisia? Miten salakuuntelu voi estää raiskaajaa tai ryöstäjää?”

Kun tuollaiset toimenpiteet eivät lopeta rikollisuutta, niin mitä sitten voisi tapahtua? Pääkirjoitus jatkaa: ”Voitaisiin tarvita vielä ankarampia poliisitoimenpiteitä . . . esimerkiksi kymmeniä tuhansia epäiltyjä pidettäisiin pidätettyinä ilman oikeudenkäyntiä, ja korkein oikeus syrjäytettäisiin, jos se pitäisi ehkäisevää pidätystä perustuslain vastaisena.”

New York Times teki 26.4. seuraavan selventävän arvioinnin tilanteesta:

”Joka aamu tämän maan kouluissa miljoonat lapset vannovat uskollisuuttaan kansalle, joka puolueettomasti suo vapauden ja oikeuden kaikille. Tämä jokapäiväinen muotomeno alkaa menettää kaiken merkityksensä, kun Amerikan vapauden perusperiaatteita heikennetään. . . .

”Hallituksen kaikkein korkeimmista piireistä suunnataan toisinajattelevia ja vastaanhangoittelevia vastaan ryhmävetoomuksia, nurkkakuntaista politiikkaa, ankaria ja hajottavia lausuntoja ja ennen kaikkea hillitseviä hallinnollisia toimenpiteitä ja taantumuksellisia ehdotuksia ja lakeja. . . .

”Lain ja järjestyksen ylläpitämisestä puhuttaessa elektronisen salakuuntelun epidemia luo olosuhteet, jotka johtavat hallituksen laittomuuteen ja moraaliseen epäjärjestykseen.

”Sen ehdottaminen, että Bill of Rights voidaan väliaikaisesti jättää huomioon ottamatta eripuraisuuden ja vihan aikoina, merkitsisi perustuslain muuttamista voimattomaksi, hengettömäksi asiakirjaksi.

”Vapaudet eivät vaadi suojaa sovinnon aikoina. Epäilyksen päivinä epäsuosiossa olevien harvojen oikeuksia täytyy puolustaa, jotta monien vapaudet pysyisivät turvattuina.”

Voisiko se tapahtua?

Monien mielestä on vaikea uskoa, että sellainen suuntaus voisi jatkua Yhdysvalloissa siihen asti, että perusvapaudet olisivat häipyneet pois. Mutta niin on tapahtunut aikaisemminkin monissa maissa kautta maailman.

Esimerkiksi Saksassa ihmiset kokivat vaikeita aikoja vuosina 1918–1933. Esiintyi paljon laittomuutta ja epäjärjestystä. Sen lisäksi tulivat ankarat ajat, jotka alkoivat vuoden 1929 maailmanlaajuisella taloudellisella lamakaudella. Saksan kansa tuli siihen pisteeseen, että se oli halukas ottamaan diktaattorin lain ja järjestyksen palauttamiseksi ja säilyttämiseksi.

Mutta se, että he hyväksyivät Adolf Hitlerin, sai aikaan juuri päinvastaista. Kirjassaan The Rise and Fall of the Third Reich (Kolmannen valtakunnan nousu ja kukistuminen) William L. Shirer sanoi Hitlerin hallitusjärjestelmästä: ”Se sai aikaan tämän maan väkivaltaisemman ja pirstovamman purkautumisen kuin mikään aikaisemmin koettu . . . jonka aikana se perusti kauhun hallituksen hallitsemaan voitettuja kansoja ja joka suunnitellussa ihmiselämän ja ihmishengen teurastuksessaan ylitti kaikki aikaisemmat julmat sorrot.”

Kuten Los Angeles Times -lehti kertoi 13.3.1970, Shirer lausui Yhdysvalloissa nykyään vallitsevasta tilanteesta: ”Hitler ei koskaan saanut enempää kuin 39 prosenttia äänistä vapaissa vaaleissa, mutta luulen, että Amerikan kansa äänestäisi nyt melkein mitä tahansa, mikä vaientaisi rauhanpuolustajaradikaalit ja ylioppilasnuoret ja mustat. . . . Jos meidän yltäkylläinen yhteiskuntamme muuttuisi vaikeuksien yhteiskunnaksi, niin luulen, että kansan suostumuksella saataisiin erittäin äärioikeistolainen yhteiskunta ja hallitus, jotka rajoittaisivat suuresti vapautta.”

Niin, se voi tapahtua. Monet vastuuntuntoiset henkilöt Yhdysvalloissa ovat varoittaneet, että tapahtumasarja on jo saattanut alkaa.

[Alaviitteet]

[Kuva s. 6]

Eräs lakiehdotus antaisi poliisille oikeuden tunkeutua taloon varoittamatta

[Kuva s. 6]

Senaatin komitea hyväksyi lakiehdotuksen, jonka mukaan ”kiihotuspuheen” pitäminen on rikos

[Kuva s. 7]

Ehdotetaan epäiltyjen ”ehkäisevää pidätystä”