Siistiytymishetki eläinmaailmassa

KAMPOJA ja hiusharjoja! Ihojauhetta ja ihojauhehuiskuja! Hammastikkuja ja hammasharjoja! Tuskin voisi kuvitella näiden esineiden liittyvän eläinelämään. Jopa ajatuskin sellaisesta saattaisi tuntua joistakuista naurettavalta. Kuitenkin eläinten käyttäytymistä opiskelevat ja tarkkailevat ovat havainneet, että monet merieläin-, hyönteis- ja maaeläinnaapurimme on varustettu tällaisilla siistiytymisvälineillä ja että ne käyttävät niitä säännöllisesti puhdistaakseen ja kaunistaakseen itseään.

Eläinnaapurimme eivät keksineet tätä ajatusta siistiytymisestä. Ei, kaikkivaltias Jumala, niiden Luoja, varusti ne näillä kauneudenhoitovälineillä, ja hän antoi niille vaiston käyttää niitä suunniteltua tarkoitusta varten. Eläimet voivat näillä keinoin noudattaa käytännöllisen terveydenhoidon ohjelmaa, joka auttaa niitä pysymään terveinä.

Eläinten kammat ja harjat

Ajattelehan vaatimattomien muurahaisten siistiytymisvälineitä. Näillä pienillä hyönteisillä on kammat, harjat, saippuaa ja hiusvoidetta, joita ne käyttävät usein ja suurella tarmolla. Muurahaisilla on jopa ohut- ja paksupiikkisiä kampoja aivan kuten ihmisillä. Nämä kammat ovat kiinni niiden raajojen neljännessä nivelessä.

R. Dixon ja B. Eddy lainaavat kirjassaan Personality of Insects monia vuosia muurahaisia tutkineen tri McCookin lausuntoa: ”Se (raajakampa) on todellinen kampa, joka olisi voinut olla mallina omien kampojemme keksijälle. Suurin ero on siinä, että se on pysyvästi kiinni sitä käyttävässä raajassa. Siinä on lyhyt varsi, jäykkä selkä ja toisessa reunassa säännöllisten välien päässä piikit.” Piikit ovat ”kärjestä suippoja ja paksumpia juuresta, ne ovat jäykkiä mutta kimmoisia ja taivutettaessa ponnahtavat takaisin niin kuin kamman piikit”.

Muurahaisten harjat ovat nerokkaan käytännöllisiä laitteita. Ne muodostuvat pehmeistä, ontoista harjaksista, joiden läpi erittyy öljyä eli hiusvoidetta. Tämä öljy saa lika- ja pölyhiukkaset tarttumaan yhteen, jolloin ne on helppo poistaa.

Muurahaisten siistiytymishetki on tavallisesti aamulla, kun ne heräävät. Silloin niiden nähdään kampaavan ja harjaavan itseään tarmokkaasti. Mutta muurahaiset, turhantarkkoja kun ovat, siistiytyvät milloin tahansa ne tuntevat tarvetta siihen. On kiinnostavaa, että muurahaiset auttavat toisiaan kampaamaan, harjaamaan ja peseytymään ja puhdistavat toisiaan niistä kohdista, joihin ne itse eivät ylety. Ne jopa hierovat toisiaan.

Toinen eläin, jolla on myös siistiytymisvälineitä, on majava. Sillä on itsessään kampaus- ja hiustenhoitovälineet. Sen kummankin takajalan toisen varpaan kynsi on halkinainen ja itse varvas voi taipua kaikkiin suuntiin, koska siinä on nivelet. Tämän kamman avulla majava siis kaunistaa tuuhean turkkinsa istuen häntänsä päällä, joka näyttää auttavan sen rauhasia erittämään hiustenhoitoöljyä.

Siivellisten luomusten keskuudessa eräillä lepakoilla on tehokkaimmat hiusharjat. Niiden jalkojen ulommissa varpaissa on ulospistävien harjasten muodostamat reunukset. Nämä harjakset ovat läheltä kärkeä taipuneet suorakulmaisesti. Liikuttaapa herra Lepakko siis jalkaansa mihin suuntaan tahansa, se voi kaivautua aivan karvojensa juuriin saakka. Ja se käyttääkin runsaasti aikaa siistiytymiseen. Molemmat harjat ovat käytössä toistuvasti vuorotellen. Kun lepakko lopettaa, sen turkki on selkäpuolelta siististi jakauksella keskeltä.

Äyriäisiin kuuluvan katkaravun harjojen harjakset muistuttavat pystyn asentonsa takia pulloharjaa. Ne sijaitsevat sen etusaksissa, ja se käyttää niitä tarmokkaasti ruumiinsa kaikkien osien harjaamiseen, jopa hämmästyttävän pitkälle kuorensa alle. Kun sen harjat tulevat likaisiksi, se puhdistaa ne viemällä ne leukojensa läpi.

Eläinten puuterointi

Jotkut meidän eläinnaapureistamme käyttävät kauneusaineenaan eräänlaista ihojauhetta, useimmiten pölyä. Katsahdahan kuitenkin harmaahaikaran, tuon pitkäjalkaisen, pääasiassa raakoja meren anteja syövän linnun, budoaarin ehostuspöydälle. Koska haikaran limainen ruoka likaa sen höyhenet, sen tarvitsee puhdistautua heti syömisen jälkeen. Sillä onkin sitä varten kaksi siistiytymisvälinettä.

Rinnassaan sillä on ihojauhehuisku, joka on muodostunut lyhyistä, hauraista, vahamaisen jauheen peittämistä sulista. Sen jalan keskivarpaan kynsi on sahalaitainen. Mikroskoopilla katsottuna se näyttää aivan kammalta. Päivällisen jälkeen haikara panee runsaasti puuteria päähänsä ja kaulaansa yksinkertaisesti työntämällä ne rinnassaan olevaan ihojauhehuiskuun. Tämä imee liman. Sen jälkeen se tasapainoitellen yhdellä jalallaan käyttää toista jalkaansa puuterin kampaamiseen pois sulistaan kynsikammallaan. Sitten se hoitaa nokkansa ja sen jälkeen kummatkin siipensä vuoron perään. Se suoristaa siipensä ja harjaa sen alapuolen jalallaan ja järjestää siististi sen sulat.

Kaulushaikara on toinen lintu, joka siistiytyy samalla tavalla, koska sen ruokajärjestys muistuttaa harmaahaikaran ruokajärjestystä. Sen kampa on kuitenkin vieläkin tehokkaampi. Siinä on 36 hyvin muodostunutta piikkiä!

Fasaanit ja peltopyyt ottavat säännöllisesti pölykylpyjä. Molemmilla on mielipaikkansa eli pölyammeensa. Fasaanit käyttävät pölytyspaikkaa niin usein, että se täyttyy hienolla jauhemaisella pölyllä. Kun lintu asettuu siihen ja alkaa räpytellä jauhemaista pölyä höyheniinsä, pölypilvet kohoavat ilmaan. Kuivan sään aikana peltopyyt käyvät pölyammeessaan päivittäin, olkoonpa se sitten tiellä tai rantapenkereen juurella oleva kuiva, paljas paikka.

Elefantitkin nauttivat pölykylvyistä. Ne valmistavat pölykylpynsä laahaamalla suuria jalkojaan edestakaisin. Kun ne ovat kaaputtaneet riittävän suuren hiekkakasan, ne puhaltavat sen selkäänsä. Ne tekevät usein tämän, kun kärpäset ja kuumuus vaivaavat niitä. Elefanttiemo pitää erittäin tarkasti huolta pikkuisensa kylpemisestä. Sen vastalauseista huolimatta emo pakottaa sen veteen ja pesee sen perusteellisesti. Kylvyn jälkeen emo puuteroi sen kauttaaltaan hienolla pölyllä ja lopuksi hieroo sitä kärsällään.

Eläinten hampaiden puhdistus

Tiedätkö, miten jotkut eläimet pitävät hampaansa puhtaina? Vastaus löytyy suoraan niiden suusta! Niiden huulten ja poskien sisäpuolella on kasvannaisia, jotka muodostavat luonnollisen hammasharjan. Joidenkin nisäkkäiden kielen syrjässäkin on näitä kasvannaisia. Joka kerta kun eläin avaa ja sulkee suunsa, nämä luonnolliset hammasharjat harjaavat ylös ja alas puhdistaen hampaat.

Makin kuusi alaleuan etuhammasta työntyy suoraan esiin sen leukaluun etuosasta. Tämä on sen kampa, mutta kuinka se puhdistaa sen, kun se tukkeutuu karvaisista jätteistä? Sen kielen etuosan alapuolella on pieniä sarvimaisia ulkonemia. Liikuttamalla sitä nopeasti edestakaisin hampaittensa päällä se puhdistaa ne erittäin tehokkaasti.

Mungot käyttävät teräviä kynsiään hammastikkuinaan. Kirjassaan Nature Parade Frank W. Lane kertoo, mitä eräs mies sanoi lemmikkieläimestään mungosta: ”Se oli ylenmääräisen puhdas ja syötyään sillä oli tapana puhdistaa hampaitaan kynsillään erittäin naurettavalla tavalla.”

Meressä papukaijakalojen yhteensulautuneiden levymäisten hampaiden hoidosta ja puhdistuksesta huolehtivat pienet piikkieväisiin kaloihin kuuluvat huulikalat. Nämä otukset puhdistavat myös toisten kalojen suomuja. Ne jopa auttavat pelättyä mureenaa sen suun terveydenhoidossa. Ne menevät sen suuhun ja puhdistavat sen loisista. Tällöin mureena ei yleensä hyökkää hammaslääkärinsä kimppuun.

Krokotiilin eläviä hammastikkuja ovat matonokkelit ja krokotiilinvartijat. Kun krokotiilit ottavat aurinkokylpyjä rantapenkereellä, ne avaavat suunsa ammolleen ja antavat lintujen puhdistaa hampaansa ja suunsa. Krokotiilinvartijoiden siipien terävien kärkien sanotaan pitävän krokotiilin tietoisena hammastikkujensa läsnäolosta, sillä muuten se sulkisi suunsa ja linnut puristuisivat sen leukojen väliin ennen kuin niiden työ on tehty.

Frank Lane kertoo vanhan krokotiilin unohtaneen kerran, että matonokkelit olivat puhdistamassa sen hampaita, ja murskasi ne kuoliaaksi sulkiessaan suunsa. Toiset linnut eivät näyttäneet koskaan unohtavan tätä vanhan veikon tekoa, sillä ne karttoivat sitä kuin ruttoa.

Kauneudenhoitopalvelua

Oletko koskaan nähnyt apinan nyppivän uutterasti toverinsa turkkia? Ehkä ajattelit sen nyppivän kirppuja. Ei, se ei etsinyt kirppuja vaan ihon suomumaisia paloja, joiden suolainen maku miellyttää sitä. Lisäksi se, jota puhdistetaan tuolla tavalla, kokee ilmeisesti erittäin miellyttävän tunteen.

Nautaeläimet auttavat toisiaan puhdistamaan ne osat, joihin on vaikea ulottua. Ne seisovat kuonot vastatusten ja nuolevat toistensa päätä ja kaulaa. Ne todellakin antavat toisilleen kasvohoitoa.

Kanadalainen luonnontutkija Dan McCowan kertoo nähneensä muulipeuran siistivän erään jäniksen turkispeitettä. Jänis hyppeli metsän reunassa syömässä olleen muulipeuran luo ja istuutui sen eteen. Heti peura alkoi nuolla jäniksen päätä, selkää ja kylkiä. Tätä kesti 10–12 minuuttia. McCowan sai selville, että muutkin olivat nähneet peurojen siistivän jäniksiä tällä tavalla. Ilmeisesti peura pitää jäniksen turkissa olevista suolaisista aineista, ja jänis suorastaan nauttii muulipeuran kielen hyväilystä.

Siistiytyminen, on tosiaan säännölliseen päiväjärjestykseen kuuluvaa eläinten elämässä. Eivät ainoastaan ihmiset siistiydy.