Lukijoiden kysymyksiä
Mitä apostoli Paavali tarkoitti sanoessaan, että hän pyrki päämäärään ”unohtaen sen, mikä on takana, ja kurottautuen sitä kohti, mikä on edessä”? (Filippiläisille 3:13.) Voiko ihminen tietoisesti unohtaa jotain?
Useimmiten emme pysty tietoisesti poistamaan jotain muistikuvaa mielestämme. Tosiasiassa me unohdamme paljon sellaista, minkä haluaisimme muistaa, ja muistamme monia sellaisia asioita, jotka soisimme unohtavamme. Mitä sitten Paavali tarkoitti kirjoittaessaan Filippiläiskirjeen 3:13:n sanat? Tekstiyhteys auttaa meitä ymmärtämään sen.
Filippiläiskirjeen 3. luvussa Paavali kuvailee, miksi hänellä oli ”syytä luottaa – – lihaan”. Hän puhuu moitteettomasta juutalaisesta taustastaan ja Lain puolesta tuntemastaan innosta – seikoista, jotka olisivat voineet suoda hänelle monia etuja Israelin kansakunnassa. (Filippiläisille 3:4–6; Apostolien teot 22:3–5.) Silti hän käänsi selkänsä sellaisille eduille ja piti niitä ikään kuin tappiona. Miksi? Koska hän oli löytänyt jotain parempaa – ”Kristuksen Jeesuksen tuntemuksen verrattoman arvon”. (Filippiläisille 3:7, 8.)
Paavalin päätavoitteena ei ollut saavuttaa asemaa tässä maailmassa vaan saada ”varhaisempi ylösnousemus kuolleista” (Filippiläisille 3:11, 12). Siksi hän kirjoittaa: ”Unohtaen sen, mikä on takana, ja kurottautuen sitä kohti, mikä on edessä, pyrin kohti päämäärää saadakseni palkinnon: Jumalan kutsun ylös Kristuksen Jeesuksen välityksellä.” (Filippiläisille 3:13, 14.) Kun Paavali sanoi, että hän toimi ”unohtaen sen, mikä on takana”, hän ei tarkoittanut, että hän oli jotenkin pyyhkinyt pois mielestään ”sen, mikä on takana”. Hän selvästikin muisti taakse jääneitä asioita, koska hän oli juuri edellä luetellut niitä. Sitä paitsi hänen käyttämänsä alkukielinen, kreikkalainen verbi on muodossa, joka ilmaisee parhaillaan tapahtuvaa – ei jo päättynyttä – toimintaa. Hän käyttää sanaa ”unohtaen”, ei ”unohdettuani”.
’Unohtamiseksi’ käännetyllä kreikkalaisella sanalla (e·pi·lan·thaʹno·mai) on erilaisia merkitysvivahteita, joista yksi on ’olla välittämättä’. Sanakirjan Exegetical Dictionary of the New Testament (toimittaneet Horst Balz ja Gerhard Schneider) mukaan juuri sitä sana ”unohtaen” merkitsee Filippiläiskirjeen 3:13:ssa. Paavali ei jatkuvasti ajatellut asioita, joista hän oli luopunut. Hän oli oppinut, että niillä oli vain vähän merkitystä. Taivaalliseen toivoon verrattuna ne olivat kuin ”paljoa roskaa” (Filippiläisille 3:8).
Miten Paavalin sanoja voidaan soveltaa nykyään? Joku kristitty on voinut Paavalin tavoin tehdä uhrauksia palvellakseen Jumalaa. Ehkä hän on luopunut rahakkaasta urasta aloittaakseen kokoaikaisen palveluksen. Tai hän saattaa kuulua varakkaaseen perheeseen, joka ei enää tue häntä taloudellisesti, koska se ei hyväksy totuutta. Sellaiset uhraukset ovat kiitettäviä, mutta niitä ei ole syytä miettiä alituisesti. Kristitty ’unohtaa’ ”sen, mikä on jäänyt taakse” eli lakkaa olemasta siitä huolissaan, koska hänen edessään on loistava tulevaisuus (Luukas 9:62).
Paavalin sanojen takana olevaa periaatetta voidaan kenties soveltaa toisellakin tavalla. Entä jos joku kristitty on syyllistynyt sopimattomaan käytökseen ennen kuin hän on oppinut tuntemaan Jumalan? (Kolossalaisille 3:5–7.) Tai oletetaan, että hän kristityksi tultuaan on tehnyt vakavan synnin ja seurakunta on joutunut kurittamaan häntä (2. Korinttilaisille 7:8–13; Jaakobin kirje 5:15–20). Jos hän katuu vilpittömästi ja on muuttanut menettelynsä, hänet on ’pesty puhtaaksi’ (1. Korinttilaisille 6:9–11). Menneet ovat menneitä. Hän ei ehkä koskaan kirjaimellisesti unohda tekoaan – itse asiassa hänen olisi viisasta ottaa tuosta kokemuksesta opikseen, jotta hän ei tekisi samaa syntiä uudelleen. Silti hän ’unohtaa’ sen siinä mielessä, ettei hän jatkuvasti soimaa itseään (vrt. Jesaja 65:17). Saatuaan anteeksi Jeesuksen uhrin perusteella hän pyrkii jättämään menneet tapahtumat taakseen.
Filippiläiskirjeen 3:13, 14:ssä Paavali kuvailee itseään kilpajuoksijaksi, joka ’kurottautuu kohti’ päämäärää. Juoksija katsoo eteenpäin, ei taaksepäin. Samoin kristityn tulee katsoa edessä oleviin siunauksiin eikä taakse jääneisiin asioihin. Paavali sanoo lisäksi: ”Jos olette jossakin suhteessa mieleltänne taipuvaisia toisaanne, niin Jumala paljastaa teille edellä mainitun asenteen.” (Filippiläisille 3:15.) Rukoile siksi, että Jumala auttaisi sinua kehittämään tällaisen näkökulman. Täytä mielesi Raamattuun kirjoitetuilla Jumalan ajatuksilla. (Filippiläisille 4:6–9.) Mietiskele rakkautta, jota Jehova tuntee sinua kohtaan, ja siunauksia, joita saat sen vuoksi osaksesi (1. Johanneksen kirje 4:9, 10, 17–19). Silloin Jehova auttaa sinua pyhän henkensä avulla, niin etteivät taakse jättämäsi asiat paina sinua. Pikemminkin katsot Paavalin tavoin edessä olevaan loistavaan tulevaisuuteen (Filippiläisille 3:17).