Kohta köyhyyttä ei enää ole!
”ÄLKÄÄ pelätkö, sillä katso, minä julistan teille hyvää uutista suuresta ilosta, joka tulee olemaan kaikella kansalla.” (Luukas 2:10.) Hämmästyneet paimenet kuulivat nämä kannustavat sanat lähellä Betlehemiä sinä yönä, jona Jeesus syntyi. Palvellessaan maan päällä Jeesus painotti voimakkaasti ”hyvää uutista” sopusoinnussa tämän julistuksen kanssa. Miten hyvä uutinen Jeesuksesta voi hyödyttää meitä nykyään, jolloin luotamme suuresti siihen, että voimme rahan avulla huolehtia tarpeistamme?
Jeesus Kristus julisti ”hyvää uutista köyhille” (Luukas 4:18). Matteuksen 9:35:n mukaan ”Jeesus lähti kiertomatkalle kaikkiin kaupunkeihin ja kyliin ja opetti niiden synagogissa ja saarnasi valtakunnan hyvää uutista”. Hänen sanomansa rohkaisi erityisesti puutteenalaisia. ”Nähdessään ihmisjoukot hän tunsi sääliä näitä ihmisiä kohtaan, koska he olivat kiusattuja ja sysittyjä niin kuin lampaat ilman paimenta.” (Matteus 9:36.) Jeesus tosin sanoi, että ”köyhät teillä on aina parissanne”, mutta meidän ei tule näiden sanojen perusteella päätellä, ettei hätää kärsivillä ole mitään toivoa (Johannes 12:8). Köyhiä tulee olemaan niin kauan kuin tämä paha järjestelmä kestää, aiheuttaapa heidän ahdinkonsa sitten mikä tahansa. Jumalan sana ei jätä huomiotta sitä, että köyhyyttä on olemassa, mutta se ei viivy kielteisissä piirteissä. Sen sijaan se auttaa köyhiä selviytymään elämän huolista.
Apua köyhille
Merkittävä sanonta kuuluu: ”Kenelläkään ei voi olla kannettavanaan suurempaa taakkaa kuin on tieto siitä, ettei kukaan välitä eikä ymmärrä.” Vaikka enemmistö ei tunnekaan myötätuntoa köyhiä kohtaan, näille on kuitenkin hyviä uutisia, jotka koskevat sekä nykyhetkeä että tulevaisuutta.
Köyhien auttaminen ei valitettavasti kiinnosta kovinkaan monia ihmisiä. Erään tietosanakirjan mukaan jotkut uskovat, että ”ihmiset yhteiskunnassa kilpailevat elossa säilymisestä ja – – voittajayksilöt voimistuvat ja vaurastuvat” (The World Book Encyclopedia). Ne jotka uskovat tähän sosiaalidarvinismiksi sanottuun teoriaan, saattavat pitää köyhiä vain laiskureina tai tuhlareina. Maatyöläiset, siirtotyöläiset ja muut työskentelevät kuitenkin usein hyvin ahkerasti ruokkiakseen perheensä, vaikka heille maksetaankin huonosti.
Monissa maissa köyhyys on hyvin yleistä. Köyhiä – enemmistöä – ei siksi panna tuntemaan itseään epäonnistuneiksi. Tällaisissa maissa elää kuitenkin ihmisiä suuressa ylellisyydessä köyhyyden keskellä. Ahtaiden, epäterveellisten hökkelien rinnalla on upeita, viihtyisiä koteja. Hyväpalkkaiset miehet ajelevat kalliilla autoillaan pitkin katuja, joilla tungeksii köyhiä ja työttömiä. Tällaisten maiden köyhät ovat tuskallisen tietoisia surkeasta tilastaan. Aiemmin lainatussa tietosanakirjassa (The World Book Encyclopedia) sanotaan, että todellisuudessa ”köyhät kärsivät paitsi heikosta ravinnosta, huonoista asunto-oloista ja puutteellisesta lääkärinhoidosta, myös alituisesta ahdistuneisuudesta, jota heidän olosuhteensa aiheuttavat. – – Koska he eivät pysty saamaan hyvää työpaikkaa ja pitämään sitä, he menettävät kaiken omanarvontunnon ja itsekunnioituksen.” Miten jotkut hyvin köyhät sitten selviytyvät tilanteestaan? Miten hyvä uutinen Jeesuksesta liittyy köyhänä elämiseen?
Ensiksi on muistettava, että köyhyyttä voivat pahentaa epäviisaat tavat. Tarkastellaanpa joitakin esimerkkejä. Valdecir myöntää, että vaikka hänen vaimollaan ja pienillä lapsillaan oli tuskin mitään syötävää, hän tuhlasi rahaa ylläpitääkseen moraalitonta elämäntapaansa. Hän sanoo: ”Vaikka kävinkin töissä, minulla ei ollut koskaan rahaa, vaan ainoastaan erilaisia arpalippuja taskussani.” Milton menetti kovan juopottelemisen ja tupakoimisen vuoksi liikeyrityksensä, jossa oli 23 työntekijää. Hän sanoo: ”Olin öitä kadulla, koska en voinut mennä kotiin, ja perheeni kärsi suuresti vuokseni.”
Myös João tuhlasi palkkansa paheisiin. ”Vietin öitä poissa kotoa. Se mitä ansaitsin, ei riittänyt paheisiini ja rakkausjuttuihini. Tilanne kävi sietämättömäksi, ja vaimoni halusi eron.” Rahavaikeuksien ja avio-ongelmien lisäksi hänellä oli muitakin pulmia. Hän sanoo: ”Aiheutin hankaluuksia sukulaisille ja naapureille, ja varsinkin työssä minulla oli vaikeaa. Jäinkin siksi jatkuvasti työttömäksi.” Júlio käytti huumeita. Hän selittää: ”Koska palkkani ei koskaan riittänyt tarvitsemiini huumeisiin, ryhdyin huumekauppiaaksi, jottei minun olisi tarvinnut ostaa niitä.”
José oli kasvanut kahdeksanlapsisessa köyhässä kodissa ja halusi siksi jotain itselleen. Hän päätteli, ettei hänellä ollut mitään menetettävää, ja alkoi toisten nuorten kanssa ryöstellä ihmisiä. Muuan nuori liittyi epätoivoissaan ”Päänhakkaajina” tunnettuun jengiin. Hän selittää: ”Koska useimmat meistä olivat hyvin köyhiä, saimme jonkinlaista tyydytystä siitä, että rikoimme omaisuutta ja hyökkäsimme ihmisten kimppuun.”
Nykyään nämä miehet ja heidän perheensä eivät kuitenkaan enää kärsi ankaraa puutetta eivätkä tunne kaunaa ja katkeruutta. He eivät ole enää avuttomia tai toivottomia. Miksi eivät? Koska he tutkivat sitä hyvää uutista, jota Jeesus saarnasi. He sovelsivat Raamatun neuvoja ja ryhtyivät seurustelemaan samanmielisten ihmisten kanssa, joihin he olivat tutustuneet Jehovan todistajien seurakunnissa. Lisäksi he oppivat jotakin tärkeää rikkaudesta ja köyhyydestä.
Apua köyhyyteen
Ensiksi he oppivat, että jos Raamatun periaatteita sovelletaan, köyhyyden huonoa vaikutusta voidaan lievittää. Raamatussa tuomitaan moraalittomuus, juopumus, uhkapelit ja huumeiden käyttö (1. Korinttolaisille 6:9, 10). Ne tulevat hyvin kalliiksi. Ne voivat tehdä rikkaasta köyhän – ja köyhästä entistä köyhemmän. Näiden ja muiden samankaltaisten paheiden hylkääminen parantaa suuresti perheen taloudellista tilannetta.
Toiseksi he havaitsivat, että elämässä on tärkeämpiäkin asioita kuin rikkaus. Seuraavat henkeytetyt sanat ilmaisevat, mikä on tasapainoinen näkemys: ”Viisauden varjossa on kuin rahan varjossa, mutta tieto on hyödyllisempi: viisaus pitää haltijansa elossa.” (Saarnaaja 7:13.) Raha on tosiaankin välttämätöntä, mutta Raamattuun perustuvasta viisaudesta ja Jumalan tarkoitusten tuntemisesta on paljon enemmän hyötyä. Todellisuudessa sille, jolla ei ole viisautta, voi liika raha olla yhtä suuri taakka kuin sen puute. Raamatunkirjoittaja rukoili viisaasti: ”Älä köyhyyttä, älä rikkautta minulle anna; anna minulle ravinnoksi määräosani leipää, etten kylläisenä tulisi kieltäjäksi ja sanoisi: ’Kuka on Herra?’ ja etten köyhtyneenä varastaisi ja rikkoisi Jumalani nimeä vastaan.” (Sananlaskut 30:8, 9.)
Kolmanneksi he huomasivat, että jos ihminen elää sen hyvän uutisen mukaisesti, jota Jeesus saarnasi, hänen ei tarvitse koskaan tuntea olevansa oman onnensa nojassa. Tuo hyvä uutinen liittyy Jumalan valtakuntaan. Sitä sanotaan ”valtakunnan hyväksi uutiseksi”, ja sitä saarnataan nykyään koko asutussa maassa (Matteus 24:14). Jeesus lupasi, että meistä huolehdittaisiin, jos panisimme toivomme tuohon Valtakuntaan. Hän sanoi: ”Näin ollen etsikää jatkuvasti ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan, niin kaikki tämä muu lisätään teille.” (Matteus 6:33.) Jumala ei lupaa hienoja autoja eikä upeita taloja. Jeesus puhui elämän välttämättömyyksistä, kuten ruoasta ja vaatteista (Matteus 6:31). Miljoonat voivat kuitenkin nykyään todistaa, että Jeesuksen lupaukseen voi luottaa. Ei kukaan – ei edes hyvin köyhä ihminen – jää heitteille, jos hän panee Valtakunnan etusijalle.
Neljänneksi he huomasivat, että se, joka panee Jumalan valtakunnan ensi sijalle, ei katkeroidu taloudellisten vaikeuksien vuoksi. Köyhän täytyy tosiaan työskennellä kovasti. Mutta jos hän palvelee Jumalaa, hänellä on ainutlaatuinen suhde Luojaansa, josta Raamatussa sanotaan: ”Hän ei halveksi kurjan kärsimystä, ei katso sitä ylen, eikä kätke häneltä kasvojansa, vaan kuulee hänen avuksihuutonsa.” (Psalmit 22:25.) Lisäksi köyhää autetaan selviämään elämän ongelmista. Hän saa nauttia toisten kristittyjen lämpimästä toveruudesta, tuntee Jehovan paljastetun tahdon ja luottaa siihen. Tämänkaltaiset seikat ovat ”kalliimmat kultaa, puhtaan kullan paljoutta” (Psalmit 19:11).
Vihdoinkin: köyhyys on poissa!
Lopuksi ne, jotka kuuntelevat hyvää uutista, oppivat, että Jehova Jumalan tarkoitus on ratkaista köyhyyden ongelma lopullisesti Valtakuntansa välityksellä. Raamatussa luvataan: ”Ei köyhää unhoteta iäksi, eikä kurjien toivo huku ainiaaksi.” (Psalmit 9:19.) Valtakunta on todellinen hallitus, joka on perustettu taivaassa ja jonka Hallitsija on Jeesus Kristus. Pian tuo Valtakunta syrjäyttää ihmisten asioita hoitavat ihmishallitukset (Daniel 2:44). Sitten Jeesus valtaistuimelle nousseena Kuninkaana ”armahtaa vaivaista ja köyhää ja pelastaa köyhäin sielun. Hän lunastaa heidän sielunsa sorrosta ja väkivallasta, ja heidän verensä on hänen silmissään kallis.” (Psalmit 72:13, 14.)
Miikan 4:3, 4:ssä kuvaillaan tuota aikaa ja sanotaan: ”He istuvat kukin oman viinipuunsa ja viikunapuunsa alla kenenkään peljättämättä. Sillä Herran Sebaotin suu on puhunut.” Keistä tässä puhutaan? Kaikista niistä, jotka alistuvat Jumalan valtakunnan alaisuuteen. Tuo Valtakunta ratkaisee kaikki ihmiskuntaa vaivaavat ongelmat – jopa sairauden ja kuoleman. ”Hän hävittää kuoleman ainiaaksi, ja Herra, Herra pyyhkii kyyneleet kaikkien kasvoilta.” (Jesaja 25:8; 33:24.) Kuinka erilainen tuo maailma onkaan! Ja muista, että me voimme uskoa näihin lupauksiin, koska Jumala itse on henkeyttänyt ne. Hän sanoo: ”Minun kansani asuu rauhan majoissa, turvallisissa asunnoissa, huolettomissa lepopaikoissa.” (Jesaja 32:18.)
Itsekunnioituksen puute, jota köyhyys usein aiheuttaa, voidaan voittaa luottamalla Jumalan valtakuntaan. Köyhä kristitty tietää, että hän on Jumalan silmissä aivan yhtä tärkeä kuin rikas kristitty. Jumala rakastaa kumpaakin yhtä paljon, ja kummallakin on sama toivo. Kumpikin odottaa innokkaasti aikaa, jolloin köyhyys kuuluu menneisyyteen Jumalan valtakunnan alaisuudessa. Kuinka loistavaa aikaa se tuleekaan olemaan! Vihdoinkin: köyhyyttä ei enää ole!
[Kuva s. 5]
Miksi tuhlata varoja uhkapeliin, tupakkaan, juopotteluun, huumeisiin tai moraalittomaan elämäntapaan?
[Kuva s. 7]
Jehova Jumala ratkaisee ihmisten köyhyyden aiheuttamat ongelmat Valtakuntansa välityksellä