Aarteita egyptiläiseltä roskatunkiolta

ODOTTAISITKO löytäväsi arvokkaita Raamatun käsikirjoituksia roskatunkiolta? Juuri näin kävi viime vuosisadan loppupuolella egyptiläisellä hiekka-aavikolla. Miten?

Vuoden 1778 ja 1800-luvun lopun välisenä aikana Egyptistä löydettiin vahingossa useita papyruskirjoituksia. Varsinaisesti niiden järjestelmällinen etsiminen aloitettiin kuitenkin vasta sata vuotta sitten. Siihen mennessä egyptiläiset pienviljelijät, fellahit, olivat löytäneet tasaiseen tahtiin muinaisia asiakirjoja, ja englantilaisten tukema egyptiläinen tutkimusrahasto oivalsi, että oli tarpeen lähettää paikalle retkikunta ennen kuin oli liian myöhäistä. Tutkimusrahasto valitsi tähän tehtävään kaksi Oxfordin yliopiston oppinutta, Bernard P. Grenfellin ja Arthur S. Huntin, jotka saivat luvan tehdä tutkimuksia Faijumin maanviljelysalueen eteläosassa (kuvattuna tällä sivulla).

Grenfellin mielestä paikkakunta nimeltä El Behnēse vaikutti lupaavalta muinaisen kreikkalaisen nimensä Oxyrhynchus vuoksi. Oxyrhynchus oli egyptiläisten kristittyjen tärkeä keskuspaikka 300- ja 400-luvuilla. Monet varhaisista luostareista oli sijoitettu sen lähistölle, ja tämän maaseutukaupungin rauniot levittäytyivät laajalle alueelle. Grenfell toivoi löytävänsä näistä paikoista katkelmia kristillisestä kirjallisuudesta, mutta hautausmaiden ja raunioituneiden talojen tutkimukset eivät tuottaneet tulosta. Jäljellä olivat enää kaupungin roskatunkiot, joista jotkut olivat lähes 10 metriä korkeita. Papyrusten etsiminen sieltä tuntui melkein epäonnistumisen myöntämiseltä. Tutkijat päättivät kuitenkin yrittää.

Aarreaitta

Vuoden 1897 tammikuussa tehtiin koekaivaus, ja muutamien tuntien kuluttua löydettiin papyruskappaleita. Niihin sisältyi kirjeitä, sopimuksia ja virallisia asiakirjoja. Ne olivat säilyneet tuulen tuoman hiekan peitossa kuivan ilman ansiosta lähes 2 000 vuotta.

Oxyrhynchusista löydettiin vain hieman yli kolmessa kuukaudessa lähes kaksi tonnia papyruskirjoituksia. Niistä täyttyi 25 suurta laatikkoa, jotka kuljetettiin Englantiin. Seuraavan kymmenen vuoden ajan nämä kaksi päättäväistä tutkijaa palasivat joka talvi Egyptiin kasvattaakseen kokoelmaansa.

Erään kerran kun he suorittivat kaivauksia eräällä hautausmaalla Tebtuniissa, he eivät löytäneet muuta kuin krokotiilien muumioita. Eräs työmies murskasi turhautuneena yhden krokotiileistä kappaleiksi. Hämmästyksekseen hän havaitsi, että se oli peitelty papyruslehdillä. Muut heidän löytämänsä krokotiilit oli käsitelty samalla tavoin, ja joidenkin krokotiilien kurkkuunkin oli tungettu papyrustukkoja. Klassista kirjoitusta sisältäviä katkelmia tuli päivänvaloon. Näiden mukana löytyi kuninkaallisia määräyksiä ja sopimuksia, jotka olivat kauppalaskujen ja yksityiskirjeiden seassa.

Mitä arvoa kaikilla näillä asiakirjoilla oli? Ne osoittautuivat hyvin hyödyllisiksi, sillä tavalliset ihmiset olivat kirjoittaneet useimmat niistä tuon ajan yleis- eli koinee-kreikaksi. Koska monet heidän käyttämistään sanoista esiintyvät Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa, ”Uudessa testamentissa”, kävi yllättäen ilmeiseksi, ettei Raamatussa käytettykään erikoista raamatullista kreikkaa, kuten jotkut oppineet olivat antaneet ymmärtää, vaan että siinä käytettiin tavallisen kansan kieltä. Niinpä tutkimalla sitä, miten näitä sanoja käytettiin jokapäiväisissä tilanteissa, voitiin ymmärtää selvemmin, mitä nämä sanat merkitsevät Kristillisissä kreikkalaisissa kirjoituksissa.

Raamatun käsikirjoituksia

Kaivauksissa löytyi myös katkelmia Raamatun käsikirjoituksista. Nämä käsikirjoitukset, joiden teksti oli usein epätasaista ja koristeetonta ja jotka oli kirjoitettu heikkolaatuiselle materiaalille, antoivat kuvan siitä, millainen oli tavallisen kansan Raamattu. Tarkastelkaamme joitakin näistä löydöistä.

Hunt löysi jäljennöksen Matteuksen evankeliumin ensimmäisen luvun jakeista 1–9, 12 ja 14–20, jotka oli kirjoitettu 200-luvulla unsiaalikirjaimilla (suuraakkosin). Aikanaan tämä papyrus oli saava tunnusnumeron P¹, mikä merkitsi sitä, että se sijoitettaisiin ensimmäiseksi eri paikoista löydettyjen papyruskirjoitusten luettelossa. Tässä luettelossa on nykyään lähes sata käsikirjoitusta tai käsikirjoituskatkelmaa Raamatun kreikkalaisista kirjoituksista. Mitä hyötyä niistä muutamista jakeista oli, jotka Hunt löysi? Kirjoitustyyli osoitti selvästi, että ne ajoittuivat 200-luvulle, ja kun niiden ja Westcottin ja Hortin hiukan aiemmin laatiman tekstin lukutapoja verrattiin toisiinsa, näiden tekstien havaittiin olevan keskenään sopusoinnussa. Käsikirjoitusta P¹ säilytetään nykyään yliopiston museossa Philadelphiassa Pennsylvaniassa Yhdysvalloissa.

Eräästä koodeksista eli kirjasta peräisin olevan papyrusarkin vasemmanpuoleisella lehdellä on osia Johanneksen evankeliumin 1. luvusta ja oikeanpuoleisella lehdellä on osia tuon evankeliumin 20. luvusta. Entistetty papyrusarkki antaa ymmärtää, että alun perin koko evankeliumi käsitti 25 arkkia ja että 21. luku on alkujaan sisältynyt niihin. Sen tunnusnumero on P⁵, ja se on ajoitettu 200-luvulle. Nykyään sitä säilytetään British Libraryssa Lontoossa.

Erääseen katkelmaan sisältyvä Roomalaiskirjeen 1:1–7 on kirjoitettu niin suurilla ja epätasaisilla kirjaimilla, että jotkut oppineet arvelevat sen olleen koulupojan harjoitustehtävä. Sen tunnusnumero on P¹⁰, ja se on ajoitettu 300-luvulle.

Eräs laajempi löytö käsittää kolmanneksen Heprealaiskirjeestä. Tämä teksti on kirjoitettu sellaisen kirjakäärön kääntöpuolelle, jonka etupuolella on roomalaisen historioitsija Liviuksen klassisia kirjoituksia. Miksi kirjakäärön etu- ja kääntöpuolella on näin erityyppistä aineistoa? Koska tuohon aikaan kirjoitusmateriaalia oli vähän ja se oli kallista, vanhoja papyruksia ei voitu heittää menemään. Tämän papyruksen luettelointimerkki on P¹³, ja se on ajoitettu 200- tai 300-luvulle.

Eräs papyruslehti sisältää osia Roomalaiskirjeen 8. ja 9. luvusta, ja siinä oleva teksti on kirjoitettu hyvin pienillä kirjaimilla. Se on peräisin kirjasta, joka oli vain runsaat 10 senttimetriä korkea ja 5 senttimetriä leveä. Vaikuttaa siis siltä, että 200-luvulla oli olemassa taskukokoisia Raamattuja. Tälle papyrukselle annettiin tunnusnumeroksi P²⁷, ja se on enimmäkseen yhtäpitävä Codex Vaticanuksen kanssa.

Neljässä lehdenpalasessa, jotka kuuluivat kreikkalaisen Septuagintan käsittävään koodeksiin, on osia 1. Mooseksen kirjan kuudesta luvusta. Tämä on tärkeä koodeksi, koska se ajoittuu 100- tai 200-luvulle ja koska nämä luvut puuttuvat Codex Vaticanuksesta ja ovat vaillinaisia Codex Sinaiticuksessa. Nämä lehdenpalaset saivat tunnusnumeron Papyrus 656, ja niitä säilytetään nykyään Bodleian Libraryssa Oxfordissa Englannissa.

Mitkään näistä katkelmista eivät merkittävästi poikkea muista nykyään olemassa olevista vanhoista käsikirjoituksista, joten ne vahvistavat sen, että etäisessä Egyptin kolkassa tavalliset ihmiset saattoivat saada Raamatun käsiinsä noina varhaisina päivinä. Ne vahvistavat myös uskoamme Jumalan sanan luotettavuuteen ja täsmällisyyteen.

[Kuva s. 27]

Faijumista löydettyjä papyruksia, jotka sisältävät osia Johanneksen evankeliumin 1. luvusta

[Lähdemerkintä]

British Libraryn luvalla

[Kuvan lähdemerkintä s. 26]

Pictorial Archive (Near Eastern History) Est.