Mitä Jumalaa pitäisi palvoa?

TOISIN kuin eläimillä meillä ihmisillä on kyky palvoa. Se on meille luontaista jo syntymästämme lähtien. Meillä on myös moraalitaju, omatunto, joka opastaa meitä siinä, mikä on oikein ja mikä väärin. Me kaikki noudatamme tuota omaatuntoa eri tavoin, ja niin tehdessään monet odottavat opastusta joltakin jumalalta tai jumalilta.

Viimeksi kuluneiden parin sadan vuoden aikana jotkut maailmalliset älyniekat ovat kiistäneet kaikkivaltiaan Jumalan ja Luojan olemassaolon. Vuonna 1844 Karl Marx julisti uskonnon olevan ”kansan oopiumia”. Myöhemmin Charles Darwin esitteli evoluutioteorian. Sitten tapahtui bolševikkivallankumous. Itä-Euroopassa valtiot alkoivat virallisesti kannattaa ateismia, ja väitettiin, että uskonto kuolisi vuoden 1917 sukupolven myötä. Nuo ateistit eivät kuitenkaan voineet muuttaa sitä, millaisiksi ihmiset on tehty. Tämän todistaa Itä-Euroopassa paraikaa tapahtuva uskonnon elpyminen.

Mutta kuten Raamatussa sanotaan, on olemassa monia, joita ”sanotaan ’jumaliksi’, joko taivaassa tai maan päällä, niin kuin on monia ’jumalia’ ja monia ’herroja’”. (1. Korinttolaisille 8:5) Kautta aikojen ihmiskunta on palvonut lukuisia jumalia. On ollut hedelmällisyyden, rakkauden, sodan sekä viinin ja juominkien jumalia. Yksistään hindulaisuudessa jumalien määrä kohoaa miljooniin.

Jumalten kolminaisuudet ovat kukoistaneet Babyloniassa, Assyriassa ja Egyptissä sekä buddhalaisissa maissa. Kristikunnallakin on ”pyhä” kolminaisuutensa. Islamilla, joka hylkää kolminaisuuden, ”ei ole muuta jumalaa kuin Allah”. Lisäksi jopa niillä, jotka pilkkaavat käsitystä näkymättömästä, kaikkivaltiaasta Jumalasta, on omat jumalansa. Esimerkiksi ihmisistä, jotka ovat materialististen pyrkimysten ansassa, Raamattu sanoo Filippiläiskirjeen 3:19:ssä: ”Heidän jumalansa on heidän vatsansa.”

Useimmat ihmiset palvovat sen maan tai yhteiskunnan jumalaa tai jumalia, mihin he ovat sattuneet syntymään. Tämä herättää kysymyksiä. Johtavatko kaikki palvontamuodot samaan paikkaan – kuin tiet vuorenhuipulle? Vai johtavatko monet uskonnon mystisistä teistä tuhoon – kuin polut jyrkänteelle? Onko olemassa monta oikeaa tapaa palvoa, vai onko olemassa vain yksi oikea tapa? Onko olemassa useita ylistyksen ansaitsevia jumalia, vai onko ainoastaan yksi Kaikkivaltias Jumala, joka ansaitsee yksinomaisen antaumuksemme ja palvontamme?

Väärien jumalien synty

Edellä esitettyjä kysymyksiä on syytä tarkastella huolellisesti. Miksi? Koska vanhimmassa uskonnollisessa lähteessä, Raamatussa, kuvaillaan sitä, miten käärmeen välityksellä toiminut väärä jumala houkutteli ensimmäiset esivanhempamme tuhoisalle tielle. Vielä nykyäänkin kärsimme hänen strategiansa tuskallisista seurauksista. (1. Mooseksen kirja 3:1–13, 16–19; Psalmi 51:7) Jeesus, ”Jumalan Poika”, sanoi tuota kapinallista jumalaa ”tämän maailman hallitsijaksi”. Yksi Jeesuksen opetuslapsista kutsui häntä ”tämän asiainjärjestelmän jumalaksi”. (Johannes 1:34; 12:31; 16:11; 2. Korinttolaisille 4:4) Ilmestyksen 12. luvun 9. jakeessa häntä sanotaan ”alkuperäiseksi käärmeeksi, jota kutsutaan Panettelijaksi ja Saatanaksi, joka eksyttää koko asuttua maata”. Väärän uskonnon maailmanmahti on Saatanan hallinnassa.

Saatana on pääpettäjä. (1. Timoteukselle 2:14) Hän käyttää hyväkseen ihmiskunnan synnynnäistä palvontahalua edistämällä monenlaisten jumalien – esi-isien henkien, epäjumalankuvien, ikonien ja madonnien – palvontaa. Hän tukee jopa ihmisistä tehtyjen jumalien, kuten mahtavien hallitsijoiden, voittoisien sotapäälliköiden sekä elokuva- ja urheilutähtien, palvontaa. (Apostolien teot 12:21–23) Meidän on viisasta olla varuillamme ja päättää etsiä ja palvoa vain tosi Jumalaa, joka todellisuudessa ”ei ole kaukana meistä kenestäkään”. – Apostolien teot 17:27.

Kuka sitten on tämä ainutlaatuinen Jumala, jota meidän pitäisi palvoa? Noin 3 000 vuotta sitten Raamatun psalmista sanoi häntä ”Korkeimmaksi – – Kaikkivaltiaaksi – – minun Jumalakseni, johon minä turvaan”, ja kutsui häntä hänen loistavalla nimellään – Jehova. (Psalmi 91:1, 2) Mooses oli aikaisemmin sanonut hänestä: ”Herra [”Jehova”, UM], meidän Jumalamme, Herra [”Jehova”, UM] on yksi.” (5. Mooseksen kirja 6:4) Profeetta Jesaja lainasi ikään kuin Jumalan omia sanoja: ”Minä, Herra [”Jehova”, UM], se on minun nimeni, minä en anna kunniaani toiselle enkä ylistystäni epäjumalille.” – Jesaja 42:8.

Jehova Jumalan tarkoitus on puhdistaa nimensä kaikesta siitä häpeästä, jota väärä jumala Saatana on tuottanut sille. Vuonna 1513 eaa. hän havainnollisti sitä, miten hän tulisi tekemään sen. Tuolloin hän käytti profeettaansa Moosesta vapauttamaan Israelin kansan Egyptin sorrosta. Tuossa tilanteessa Jumala liitti nimensä Jehova seuraaviin sanoihin: ”Minä osoittaudun miksi osoittaudun.” (2. Mooseksen kirja 3:14, 15, UM) Hän puhdistaisi maineensa Egyptin faraon edessä, mutta ensiksi hän kertoi tuolle pahalle hallitsijalle: ”Juuri sitä varten minä olen antanut sinun säilyä, että näyttäisin sinulle voimani ja että minun nimeni julistettaisiin kaiken maan päällä.” – 2. Mooseksen kirja 9:16.

Tilanne on samanlainen nykyään. Muinaisen faraon tavoin tämän maailman jumala Saatana uhmaa Jehovaa ja viekkaasti jatkaa hengellistä sotaa niitä ihmisiä vastaan, jotka rakastavat vanhurskautta ja totuutta. (Efesolaisille 6:11, 12, 18) Jumalan tarkoitus on jälleen kerran kirkastaa nimensä Saatanan vastustuksesta huolimatta. Mutta ennen kuin Jehova näyttää voimansa tuhoamalla Saatanan ja kaikki hänen aikaansaannoksensa, hän lähettää palvojansa julistamaan nimeään kaikkeen maahan. Tämä hänen nimestään todistaminen on tärkeä osa tosi palvontaa.

Jumala itse onkin sopivasti sanonut, että nämä palvojat olisivat hänen todistajiaan, Jehovan todistajia, ’kansa, jonka hän on itselleen valmistanut julistamaan hänen kiitostaan’. (Jesaja 43:10–12, 21) Miten he julistavat Jehovan kiitosta? He saarnaavat ja opettavat julkisesti ja talosta taloon hyvää uutista siitä, että Jehovan valtakunta, jota hänen Poikansa Jeesus Kristus hallitsee, tuo ikuisia siunauksia tämän maan päällä asuvalle tottelevaiselle ihmiskunnalle. Näin he palvovat Jumalaa ”herkeämättä”, niin kuin ensimmäisellä vuosisadalla eläneet tosi kristityt tekivät. (Apostolien teot 5:42; 20:20, 21) Ovatko he saaneet nauttia Jumalan siunauksesta tässä työssä? Tähän vastataan seuraavilla sivuilla.