Jeesuksen elämä ja palvelus

Rukoilemisen ja nöyryyden tarve

AIEMMIN Juudeassa ollessaan Jeesus kertoi kuvauksen siitä, kuinka tärkeää on rukoilla hellittämättä. Nyt, kun hän on matkalla Jerusalemiin viimeistä kertaa, hän tähdentää jälleen sitä, miten tärkeää on rukoilla lakkaamatta. Jeesus on luultavasti yhä Samariassa tai Galileassa kertoessaan opetuslapsilleen tämän seuraavan kuvauksen:

”Eräässä kaupungissa oli tuomari, joka ei pelännyt Jumalaa eikä kunnioittanut ihmistä. Mutta siinä kaupungissa oli leski, joka kävi yhä uudelleen hänen luonaan ja sanoi: ’Katso, että saan vastapuoleltani oikeutta.’ Jonkin aikaa hän oli haluton, mutta myöhemmin hän sanoi itsekseen: ’Vaikka en pelkää Jumalaa enkä kunnioita ihmistä, niin joka tapauksessa, koska tämä leski tuottaa minulle jatkuvasti vaivaa, minä katson että hän saa oikeutta, jottei hän vähän väliä tule ja rusikoi minua loppuun.’”

Sitten Jeesus soveltaa kertomuksensa sanomalla: ”Kuulkaa, mitä se tuomari sanoi, vaikka hän oli epävanhurskas! Eikö sitten Jumala toimita varmasti oikeutta valituilleen, jotka huutavat hänen puoleensa päivät ja yöt, vaikka hän onkin pitkämielinen heitä kohtaan?”

Jeesuksen tarkoitus ei ole antaa ymmärtää, että Jehova Jumala on mitenkään tuon epävanhurskaan tuomarin kaltainen. Pikemminkin, jos jopa epävanhurskas tuomari osoittaa vastakaikua hellittämättömiin anomuksiin, tulisi olla aivan varmaa, että Jumala, joka on täysin vanhurskas ja hyvä, vastaa, jos hänen kansaansa kuuluvat eivät lakkaa rukoilemasta. Niinpä Jeesus jatkaa: ”Minä sanon teille: Hän [Jumala] toimittaa heille oikeuden pikaisesti.”

Oikeudenmukaisuus evätään alituiseen alhaisilta ja köyhiltä, kun taas vaikutusvaltaisia ja rikkaita usein suositaan. Jumala ei kuitenkaan pidä huolta ainoastaan siitä, että jumalattomia rangaistaan oikeudenmukaisesti, vaan takaa myös sen, että hänen palvelijoitaan kohdellaan oikeudenmukaisesti, niin että he saavat ikuisen elämän. Mutta kuinka monet ihmiset uskovat vakaasti siihen, että Jumala toimittaa oikeuden pikaisesti?

Viitaten erityisesti rukouksen voimaan uskomiseen Jeesus kysyy: ”Kun Ihmisen Poika saapuu, löytäneekö hän sitä uskoa maan päältä?” Vaikka kysymys jätetään avoimeksi, johtopäätös saattaisi olla, että tällainen usko ei olisi tavallista silloin, kun Kristus saapuu Valtakunnan voimassa. Emme voi kuitenkaan päätellä, ettei sitä olisi lainkaan. Osoitatko sinä sitä?

Niiden joukossa, jotka kuuntelevat Jeesusta, on joitakuita, jotka ovat melko varmoja omasta uskostaan. He uskovat olevansa vanhurskaita ja halveksivat toisia. Jopa jotkut Jeesuksen opetuslapset toimivat ehkä näin. Siispä hän kohdistaa seuraavan kuvauksen juuri tällaisille:

”Kaksi miestä meni ylös temppeliin rukoilemaan, toinen fariseus ja toinen veronkantaja. Fariseus seisoi ja alkoi rukoilla itsekseen näin: ’Oi Jumala, minä kiitän sinua, etten ole niin kuin muut ihmiset, kiristäjät, epävanhurskaat, avionrikkojat, enkä myöskään niin kuin tämä veronkantaja. Minä paastoan kahdesti viikossa, minä annan kymmenesosan kaikesta, mitä omakseni hankin.’”

Fariseukset ovat tunnettuja siitä, että he koettavat tehdä vaikutuksen toisiin julkisilla vanhurskaudenosoituksillaan. He ovat itse ottaneet tavakseen paastota maanantaisin ja torstaisin, ja he maksavat pikkumaisesti kymmenykset jopa kaikkein pienimmistä yrteistäkin. Muutamaa kuukautta aikaisemmin heidän halveksuntansa tavallista kansaa kohtaan oli ilmennyt lehtimajanjuhlan aikaan, kun he sanoivat: ”Mutta tämä ihmisjoukko, joka ei tunne Lakia [toisin sanoen fariseusten tulkintaa siitä], on kirottua.”

Jeesus jatkaa kuvaustaan ja kertoo seuraavaksi tällaisesta ”kirotusta” ihmisestä: ”Mutta veronkantaja, joka seisoi matkan päässä, ei tahtonut edes nostaa silmiään taivasta kohti, vaan löi toistuvasti rintaansa sanoen: ’Oi Jumala, ole suosiollinen minulle syntiselle.’” Koska veronkantaja on tunnustanut nöyrästi puutteensa, Jeesus sanoo: ”Minä sanon teille: tämä meni alas kotiinsa vanhurskaammaksi todistettuna kuin tuo, sillä jokainen, joka korottaa itsensä, nöyryytetään, mutta joka nöyrryttää itsensä, se korotetaan.”

Näin Jeesus tähdentää jälleen nöyryyden tarvetta. Koska Jeesuksen opetuslapset on kasvatettu yhteisössä, jossa omavanhurskailla fariseuksilla on suuri vaikutusvalta ja jossa yhteiskunnallista asemaa aina korostetaan, ei ole yllättävää, että sillä on vaikutusta heihinkin. Miten erinomaisia läksyjä nöyryydestä Jeesus silti opettaakaan! Luukas 18:1–14; Johannes 7:49.

◆ Miksi epävanhurskas tuomari suostui lesken pyyntöön, ja minkä läksyn Jeesuksen kuvaus opetti?

◆ Millaista uskoa Jeesus etsii, kun hän saapuu?

◆ Keille Jeesus kohdisti kuvauksensa fariseuksesta ja veronkantajasta?

◆ Millaista fariseusten ilmaisemaa asennetta tulee välttää?