Mitä ajattelet uskonnollisista kuvista?

VUONNA 1888 koetteli Kantonin kaupunkia Kiinassa paha tulva. Jatkuva sade tuhosi viljelykset. Epätoivoissaan talonpojat rukoilivat jumalaansa Lung-wongia tekemään lopun rankkasateesta, mutta siitä ei ollut mitään apua. Tämän jumalan välinpitämättömyys suututti heitä siinä määrin, että he panivat hänen kuvansa viideksi päiväksi vankilaan. Muutama vuosi aiemmin ei samainen jumala ollut välittänyt heidän rukouksistaan, kun he pyysivät häntä lopettamaan pitkällisen kuivuuden. Silloin he kahlehtivat hänen kuvansa ulos paahtavaan helteeseen.

Vuonna 1893 kärsi Sisilia ankarasta kuivuudesta. Uskonnollisten kulkueitten järjestäminen, kynttilöitten sytyttäminen kirkoissa ja rukousten esittäminen kuville ei auttanut – sadetta ei tullut. Talonpojilta petti kärsivällisyys. Joiltakin kuvilta he riisuivat vaatteet, toisia he käänsivät seisomaan kasvot seinään päin ja jopa upottivat muutamia kuvia hevosten juottolammikoihin. Samantapaisesti kävi Licatassa, jossa ”pyhä” Angelos riisuttiin paljaaksi, kytkettiin kahleisiin ja sitä solvattiin ja uhattiin hirttämisellä. Palermossa heitettiin ”pyhä” Joosef rutikuivaan puutarhaan odottamaan sadetta.

Nämä tapaukset, joista sir James George Frazer kertoo kirjassaan The Golden Bough, antavat aihetta yllättäviin johtopäätöksiin. Ne osoittavat, että niin kristityiksi tunnustautuvat kuin ei-kristitytkin näyttävät suhtautuvan samalla tavoin uskonnollisiin kuviin. Molemmissa tapauksissa palvojat käyttivät kuvia välikappaleena yhteyden saamiseksi johonkin ”pyhimykseen” tai jumalaan. Mielenkiintoista on sekin, että molemmat yrittivät saada vitkasteleviin ”pyhimyksiinsä” tai jumaliinsa liikettä antamalla näiden tuta samoja epämiellyttäviä olosuhteita, joista niiden palvojat itsekin kärsivät.

Nykyään kuitenkin monet, jotka käyttävät uskonnollisia kuvia, pitäisivät edellä lueteltuja toimia äärimmäisyyksiin menemisenä, kenties jopa naurettavina. He sanoisivat, että heille kuvat ovat pelkkiä kunnioituksen – ei palvonnan – kohteita. He voisivat jopa väittää patsaitten, ristien ja uskonnollisten maalausten olevan Jumalan palvontaan liittyviä luvallisia apuvälineitä. Kenties itsekin ajattelet samalla tavoin. Voimme silti kysyä: Miten Jumala suhtautuu tällaiseen? Voisiko olla niin, että jollekin kuvalle osoitettava kunnioitus onkin todellisuudessa sen palvomista? Onko mahdollista, että tällaisiin tapoihin tosiaankin liittyy piileviä vaaroja?