Valtakunnan julistajat kertovat
Mieleenpainuva päivä Uudessa-Seelannissa
”OLI ylen ihastuttavaa olla kanssanne. Emme koskaan unohda sitä.”
”En ole koskaan koko teokraattisen toimintani aikana kokenut mitään tällaista.”
”Näytti siltä, kuin olisimme nauttineet yhdestä päivästä uudessa asiainjärjestelmässä.”
Nämä olivat joitakin niiden ajatuksia, jotka olivat läsnä Vartiotornin raamattu- ja traktaattiseuran haaratoimistotilojen vihkiäisohjelmassa Uudessa-Seelannissa 29. marraskuuta 1986. Miksi nämä ihmiset olivat niin liikuttuneita? Koska se oli todella mieleenpainuva päivä. Pohtikaamme yhdessä joitakin syitä siihen.
Päivästä teki mieleenpainuvan ensinnäkin ne kauniit tilat, jotka vihittiin käyttöön. Jehovan todistajien hallintoelimeen kuuluva John E. Barr kuvaili vasta rakennettua valtakunnansalia ja sen yhteydessä olevia haaratoimistotiloja ”aistikkaiksi, hienostuneiksi, viehättäviksi – –. Loppuun saatettu työ osoittaa, että yksityiskohtiin ja kauneuteen on kiinnitetty varsin tarkkaa huomiota. Kaikki näyttää sopivan yhteen.”
Kristillinen veljeys
Oli myös mieleenpainuvaa nähdä yhdessä niin monia kauan mukana olleita, Jehovan todistajia, jotka ovat palvelleet Jehovaa uskollisesti useita vuosia. Itse asiassa he muodostivat enemmistön 658 kutsuvieraasta. Tavatessaan vanhoja ystäviä, joista monia he eivät olleet nähneet kymmeniin vuosiin, heistä tuntui samalta kuin Paavalista, joka oltuaan pitkällä matkalla tapasi Roomassa olleet veljensä: ”Nähdessään heidät [veljensä] Paavali kiitti Jumalaa ja rohkaistui.” (Apostolien teot 28:15) Tällaisten kestävien uskollisuuden esimerkkien näkeminen – jotkut heistä olivat läsnä huonosta terveydestä huolimatta – oli rohkaisun ja kiitollisuuden lähde.
Päivä jäi mieliin myös sen lämpimän kansainvälisen veljeyden vuoksi, jota koettiin. Jehovan todistajat kuuluvat maailmanlaajuiseen veljesseuraan, ja tämän todistivat ne vieraat, jotka saapuivat niinkin kaukaa kuin Australiasta, Yhdysvalloista, Kanadasta, Englannista ja Taiwanista sekä Papua-Uudesta-Guineasta, Samoasta ja muilta eteläisen Tyynenmeren saarilta. Monet, jotka eivät itse voineet olla läsnä, lähettivät sähkeitä. Näitä terveisiä lähettivät muun muassa hallintoelin, Brooklynin Beetel-perhe ja lähetyskoulu Gileadin 82. kurssi. Oli todellakin uskoa vahvistavaa tietää, että niin monet veljet niin monissa maissa olivat kiinnostuneita Uuden-Seelannin haaratoimistotilojen vihkiäisistä.
Uskollisten todistajien laskema perustus
Läsnäolijoita muistutettiin myös siitä saarnaamistyön pitkästä historiasta Uudessa-Seelannissa, joka lopulta johti näiden uusimpien haaratoimistotilojen rakentamiseen. Myös tämän jännittävän historian kuuleminen teki päivästä mieleenpainuvan. (Vrt. Heprealaisille 10:32.) Eräs puhuja sanoikin: ”Niin tärkeät kuin erinomaisen uuden Beetel-rakennuksen kirjaimelliset perustukset ovatkin, vielä merkittävämmät ovat ne kuvaannolliset perustukset, jotka uskolliset ja uhrautuvaiset veljet ja sisaret laskivat jo tämän vuosisadan alussa.”
Tämän jälkeen haastateltiin 11:tä uskollista miestä ja naista, jotka olivat palvelleet vihkiytyneinä yhteensä 680 vuotta. He kertoivat yhdestä Uuden-Seelannin varhaisimmista konventeista, joka pidettiin vuonna 1913. He muistelivat sitä, miten ankaraa tienraivaus Eteläsaarella oli 1930-luvulla, toisen maailmansodan aikaisia vaikeuksia, kun järjestö kiellettiin, vuonna 1947 tapahtunutta Uuden-Seelannin haaratoimiston perustamista, ensimmäisten Gileadista valmistuneiden lähetystyöntekijöiden saapumista ja maan ensimmäisen valtakunnansalin rakentamista, joka tapahtui vuonna 1950. Kaikki haastatellut tunsivat samoin: ”Miten kiitollisia olemmekaan voidessamme olla läsnä täällä ja nähdä todisteen sellaisesta kasvusta, jota emme varhaisina päivinä olisi voineet kuvitella mahdolliseksi!”
Jehovan siunaus
Ehkäpä tärkein seikka, mikä teki päivästä unohtumattoman, oli tietoisuus siitä, että Jehovan siunaus oli ohjannut rakennustyötä ja saattanut sen päätökseen. Päivän ohjelmasta erään jakson nimenä olikin sopivasti: ”Jumalamme hyvä käsi päällämme.” – Nehemia 2:8.
Jehovan hyvä käsi nähtiin paikallisten liikemiesten ja viranomaisten avuliaisuudessa ja yhteistyössä samoin kuin itse työntekijöiden rakennuspaikalla ilmaisemissa kristillisissä ominaisuuksissa. Muuan rakennuspaikalla käynyt liikemies huomautti: ”En ole koskaan kokenut missään sellaista rauhan ja levollisuuden tunnetta kuin täällä ollessani.”
Jehovan siunaus nähtiin tuossa maassa asuvien tavallisten todistajien anteliaisuudessa, kun he tukivat hanketta rahallisesti. Jehovan siunaus havaittiin myös niiden halukkuudessa, jotka tarjoutuivat tekemään varsinaista työtä. Yhteensä 1 237 vapaaehtoista täytti anomuksen, jossa he tarjosivat palveluksiaan, ja jotkut matkustivat rakennuspaikalle kaukaisista maista ja omalla kustannuksellaan auttaakseen muutamia viikkoja tai kuukausia rakennustyössä. Muuan veli sanoi: ”Rakennuspaikalla työskenteleminen oli käännekohta elämässäni.”
Kuten veli Barr mainitsi vihkiäispuheessa, uusia haaratoimistotiloja tulisi pitää ”ulkoisena ja kouriintuntuvana todisteena Jumalan perustetusta messiaanisesta Valtakunnasta”. Päivä oli tosiaan mieleenpainuva Uudessa-Seelannissa. Lopuksi kaikki läsnäolijat yhtyivät sydämestä lähtevään päätökseen luvatessaan ”tukea täysin haaratoimistomme edustamaa Jehovan järjestöä”.