Minkä uran valitset?
OLETKO koulua käyvä nuori? Jos olet, niin sinulla on todennäköisesti nuoruudelle ominaisia siunauksia: hyvä terveys ja paljon tarmoa ja elinvoimaa. Elämä on edessäsi avoinna kuin tie, jota et ole ennen kulkenut. Miten käytät elämäsi tulevina vuosina?
Kun ajattelet tulevaisuuttasi, mielessäsi risteilevät epäilemättä monet kysymykset. Pitäisikö minun mennä yliopistoon ja tavoitella lääkärin, lakimiehen tai tiedemiehen uraa? Kiinnostaako minua unelma kiipeämisestä jonkin yhtiön tikapuita myöten taloudelliseen menestykseen ja maineeseen? Tulisiko minusta kuuluisa näyttelijä tai taidemaalari? Tai Jehova Jumalalle vihkiytyneenä nuorena saattaisit kysyä: pitäisikö minun valita elämänurakseni kokoajanpalvelus ja siten ’muistaa Luojaani nuoruudessani’? – Saarnaaja 12:1.
Julkisuuden henkilöitten elämä kuvataan sanoma- ja aikakauslehdissä usein hyvin jännittäväksi ja värikkääksi, mutta mitä oikeastaan tiedät kokoajanpalvelijan elämästä? Onko se yksitoikkoista tai ikävystyttävää? Vai onko se todella kiinnostavaa ja jännittävää? Ratkaisun tekeminen on ehkä helpompaa, jos tarkastelet ensin joitakin niiden kertomia tosi elämänkokemuksia niiden kertomana, jotka ovat olleet kokoajanpalveluksessa jo monia vuosia.
Miksi he valitsivat kokoajanpalveluksen
Kun Vietnamissa riehui sota, Harry opiskeli eräässä Havaijin yliopistossa tullakseen historian opettajaksi. Samalla hän tutki Raamattua Jehovan todistajien kanssa. Monien luokkatovereittensa tavoin hän sekaantui tuolle ajalle ominaiseen opiskelijoiden radikalismiin. Hän alkoi käyttää kokeilumielessä huumeita ja ihastui varsinkin LSD:hen. Eräänä aamuna herätessään asunnossaan hän kohtasi sekasortoisen näyn: rikkinäisiä viinapulloja, tupakantumppeja sekä miehiä ja naisia lojumassa siellä täällä lattialla. Harrylla oli vain hämärä muistikuva kotitarkastuslupaa koskeneesta väittelystä poliisin kanssa sekä vuokraisännän sen jälkeen esittämistä häätöuhkauksista. Tuolla hetkellä hän päätti joko lopettaa Raamatun tutkimisen tai puhdistaa elämänsä. Hän valitsi viisaasti jälkimmäisen vaihtoehdon.
Kun Harryn raamatuntuntemus karttui, akateeminen koulutus ja opettajan ura menettivät vetovoimansa. Harry lähti yliopistosta, hankki osa-aikatyön, meni kasteelle ja oli pian pätevä nimitettäväksi tienraivaajaksi eli kokoajansaarnaajaksi. Näin Harry antautui uudelle elämänuralle, joka on täynnä haasteita ja tervehenkisiä, kiinnostavia kokemuksia.
Erikoistienraivaajien riveistä Harry ja hänen vaimonsa määrättiin lähetystyöhön eteläisellä Tyynellämerellä sijaitseville kauniille Belaun ”kalliosaarille”, missä he yhä palvelevat. Millaista on lähetystyö näillä saarilla?
Todistamista venettä apuna käyttäen
Mikronesian saaristossa suuri osa todistusmatkoista tehdään veneellä ja jalan. Harry ja hänen vaimonsa Rene muistavat ensimmäisen tällaisen matkansa, jonka he tekivät veneellä eräälle kauempana olevalle saarelle. ”Olimme majoitettuna talossa, joka sijaitsi usean kilometrin päässä merenrannalta pitkän polveilevan joen varrella. Joki kiemurteli niin tuuhean mangrovetiheikön ja viidakon halki, että päämme yläpuolelle muodostui vihreä katos”, hän muistelee. ”Tuosta tukikohdasta käsin matkustelimme joella ja pysähdyimme saarnaamaan joenpenkereillä asuville ihmisille. Eräänä iltana olimme juuri ennen pimeän tuloa palaamassa kenttäpalveluksesta ja kiiruhtamassa jokea ylös kotiimme yöksi. Yhtäkkiä Rene kiljaisi. Käännähdin ympäri ja ehdin juuri nähdä molskahduksen ja pitkän matelijanpyrstön häviävän veteen. Se oli merikrokotiili – maailman suurin krokotiili. Onneksi pääsimme kotiin turvallisesti ja ehjin nahoin. Vaikka nyt olikin aika kylpeä joessa, niin nähtyämme tuon jättiläiskrokotiilin ajattelimme, että on turvallisempaa sitoa naru ämpäriin ja hilata pesuvesi veneeseemme.”
Koska moniin kyliin ja taloihin ei pääse maata myöten millään ajoneuvolla eikä myöskään veneellä, niin lähetystyöntekijät kävelevät tuntikausia kauniitten kookospähkinämetsikköjen reunustamia polkuja tavoittaakseen tuolla alueella asuvat ystävälliset ja nöyrät ihmiset. Harry kertoo: ”Me löydämme aina sellaisia, jotka osoittavat totuudelle vastakaikua. Nämä eristyksissä asuvat ihmiset ovat usein hyvin vieraanvaraisia. He kapuavat kookospalmuun, valikoivat sieltä tuoreen kookospähkinän, leikkaavat viidakkoveitsellä sen yläpäästään auki ja tarjoavat meille juotavaa suoraan tästä alkuperäisestä ’pakkauksesta’. Juoma on erittäin virkistävää, hyvän makuista ja ravitsevaa.”
Millaisia tuloksia lähetystyöntekijät ovat saaneet Belaussa? Siellä on nyt 42:n tosi kristityn muodostama seurakunta. Viime vuonna heistä oli keskimäärin 10 kokoajanpalveluksessa joka kuukausi, ja Kristuksen kuoleman muistojuhlassa oli läsnä 193.
Mitä Harry nyt ajattelee 17:n kokoajanpalveluksessa viettämänsä palvelusvuoden jälkeen päätöksestään, jonka hän teki halutessaan käyttää elämänsä täysin Jehovan palveluksessa? ”Jos en olisi 17 vuotta sitten löytänyt Jumalan totuutta, aikani ja elämäni olisivat kuluneet hukkaan maailmallisissa pyrkimyksissä”, hän sanoo. En olisi koskaan saanut sitä mielenrauhaa ja turvallisuutta, joista olen nauttinut näinä tienraivaus- ja lähetystyövuosinani, ensin useita vuosia naimattomana ja myöhemmin Renen kanssa, joka on ollut lähetystyötoverini viimeiset kahdeksan vuotta.”
He suosittelevat kokoajanpalvelusta
Milton kävi koulua Havaijissa. Toiset kannustivat häntä tavoittelemaan lupaavaa taloudellisesti turvattua elämänuraa, mutta hänen sisarensa ja kaksi vanhempaa veljeään olivat jo kokoajanpalvelijoita, ja heidän esimerkkinsä kannusti häntäkin harkitsemaan kokoajanpalvelukseen ryhtymistä. Lisäksi hän kuuli puheen, joka käsitteli kokoajanpalveluksessa saatavia siunauksia sekä sitä, miten Jehova huolehtii aineellisista tarpeistamme, jos luotamme häneen ja asetamme hänet ensimmäiselle tilalle elämässämme. Milton kertoo: ”Tämä sai minut valitsemaan elämänurakseni kokoajanpalveluksen. Niinpä menin ennen kouluni päättämistä kasteelle ja aloitin kokoajanpalveluksen.”
Kun Miltonista tuli tienraivaaja, tuossa seurakunnassa oli alle 10 tienraivaajaa. Mitä hän teki asian suhteen? ”Pyysin nuoria veljiä kanssani kenttäpalvelukseen”, hän sanoo. ”Tämän johdosta monet heistä ryhtyivät myöhemmin kokoajanpalvelukseen.”
”Lankoni oli vanhin seurakunnassamme ja tienraivaaja”, jatkaa Milton. ”Me olimme samassa seurakunnassa ja ponnistelimme yhdessä kannustaaksemme toisia tienraivaukseen. Päätimme, että minä kannustaisin teini-ikäisiä ja hän kotiäitejä aloittamaan tienraivauksen. Muutamien kuukausien kuluttua seurakunnassa oli 25 kokoajanpalvelijaa. Kun kierrosvalvoja tuli vierailulle, hän pyysi kymmentä näistä anomaan erikoistienraivaajiksi ja muuttamaan lähiseurakuntiin. Asetimme sen jälkeen yhteiseksi tavoitteeksemme kymmenen uuden auttamisen tienraivauspalvelukseen noiden kymmenen pois muuttaneen tilalle. Seuraavaan kierrosvalvojan vierailuun mennessä 15 muuta oli aloittanut kokoajanpalveluksen. Meillä oli nyt 30 tienraivaajaa. Jälleen kierrosvalvoja pyysi kymmentä heistä muuttamaan toisiin seurakuntiin. Ja taas me ryhdyimme hankkimaan toisia tilalle. Ennen seuraavaa kierrosvalvojan vierailua 20 muuta anoi tienraivauspalvelukseen!”
Tienraivaushenki oli tarttunut nuoriin. Päästyään koulussa yläasteelle käytännöllisesti katsoen jokainen heistä oli asettanut kokoajanpalveluksen tavoitteekseen. Eräs 13-vuotias sisar päätti ryhtyä tienraivaajaksi. Hän sanoi: ”Se tuntui luonnolliselta ratkaisulta.” Hän sekä toiset seurakunnan nuoret eivät koskaan harkinneet vakavasti mitään muuta vaihtoehtoa. Koulupäivien jälkeen järjestettiin yhteisrynnistyksiä, ja ennen pitkää 60 kolmea eri koulua käyvää oppilasta tuki tätä järjestelyä tienraivaajien ohella. Kesäkuukausien aikana oli mitä rohkaisevinta nähdä jopa 130:n kokoontuvan yhteisrynnistyksiin!
Tienraivaus johti suurempiin etuihin
Milton muistelee: ”Vuonna 1974 minua pyydettiin astumaan lähetyspalvelukseen 6 400 kilometrin päähän kotoani Belaun saarille Mikronesiaan.” Eräs haaste, johon hänen oli vaikea tottua, oli pitkien matkojen samoaminen trooppisen tiheikön läpi sekä veneellä matkustaminen.
Milton muistelee, että eräänä kuumankosteana päivänä tuntikausia kestäneen pölyisten polkujen tarpomisen jälkeen ”me saavuimme uupuneina erään kiinnostuneen perheen luo. Perheen äiti lähetti poikansa joelle. Poika palasi mukanaan valtavan iso joessa viilennetty vesimeloni, joka oli tarkoitettu meille. Söimme siitä yli puolet ja se virkisti meitä suuresti!”
Oltuaan vuoden lähetystyössä Milton sanoi: ”Toivoin, että Belaussa olisi saavutettu kolme tavoitetta, nimittäin että paikalliset veljet ottaisivat vähitellen hoitaakseen seurakunnan vastuulliset tehtävät, että nuoret aloittaisivat kokoajanpalveluksen ja että seurakunta rakentaisi oman valtakunnansalin. Nyt kun olen ollut täällä 10 vuotta, niihin rukouksiin, jotka ovat koskeneet kaikkien näiden kolmen tavoitteen saavuttamista, vastataan.”
Tekikö Milton mielestään oikean ratkaisun, kun hän 14 vuotta sitten valitsi kokoajanpalveluksen elämänurakseen? ”Yksi asia, jonka olen oppinut näinä monina kokoajanpalveluksen vuosinani, on tämä: jos me olemme halukkaita, Jehova käyttää meitä oikeaan aikaan”, hän vastaa. ”Me emme saa koskaan antaa periksi vaan uhrautua vain edelleen halukkaasti hänen palveluksessaan. Et tule koskaan katumaan sitä, että tavoittelet elämänuraksesi Jehovan palvelemista koko ajallasi.”
Miten sinä käytät elämäsi?
Nuoret, miten te käytätte tulevaisuutenne? Itseännekö vai täysin Jehovaa varten? (Roomalaisille 14:8) Harkitkaa nyt, kun te olette nuoria, rukouksen hengessä kokoajanpalveluksen tavoitetta. Jäljitelkää Jeesusta elämällä tästedes ”Jumalan tahtoa varten”. (1. Pietari 4:2) Se suojelee vahingolliselta maailmalliselta kunnianhimolta, uralta ja seuralta. Tutkikaa olosuhteitanne ja asettakaa itsellenne tietty päivämäärä, jona tavoitteenanne on ryhtyä kokoajanpalvelukseen. Työskennelkää sitten kohti tuota tavoitetta. Rukoilkaa Jehovalta apua sen saavuttamiseen. – Efesolaisille 6:18.
Se että valitsette elämänuraksenne tienraivauksen, voi johtaa moniin erinomaisiin palvelusetuihin, jotka ylittävät odotuksenne. Elämänne tulee olemaan täynnä onnellisuutta, turvallisuutta ja rakkautta. Se tulee olemaan jännittävää, kiinnostavaa ja tyydyttävää. Ja mikä tärkeintä, elämänne miellyttää silloin Jehovaa. – Sananlaskut 27:11.