Syvempää näkemystä uutisiin

Ihmisoikeudet ja paavi

● Kun paavi Johannes Paavali II jonkin aikaa sitten kävi useissa Aasian maissa, hänen puheittensa pääteemana olivat ihmisoikeudet. ”Mitään ihmisarvon loukkaamista tai niiden perusoikeuksien loukkaamista, jotka suojelevat ihmisarvoa, ei voida koskaan pitää oikeana”, hän julisti Manilassa Filippiineillä. Tämän perusteella saattaisi olettaa, että kirkko on aina ollut ihmisoikeuksien kannattamisen perikuva. Kolumnisti Gordon Brook-Shepherd kirjoitti kuitenkin lontoolaisessa ”Sunday Telegraphissa”:

”Maailman suuret uskonnot, katolinen kirkko mukaan luettuna, ovat vuosisatojen mittaan antaneet melko monta näytettä epäinhimillisyydestä. Yksi Johannes Paavalin etäisistä edeltäjistä, paavi Innocentius IV, valtuutti vuonna 1252 kidutuksen käytön sekä tunnustusten hankkimisessa syytetyiltä kerettiläisiltä että heidän taivuttamisessaan paljastamaan toisten kerettiläisten nimiä . . . Espanjan inkvisitio (jolle eräs toinen paavi, Sixtus IV, antoi vuonna 1478 valtuutuksensa) oli ’ihmisarvon loukkaamisen’ pitkäaikainen ja hirvittävä huipentuma sikäli kuin katolinen kirkko oli kysymyksessä.”

Roomalaiskatolinen kirkko tietenkin väittää, että sen omat ihmisoikeuksien loukkaamiset ovat menneisyyteen kuuluva asia. Mutta voiko kirkko täysin rehellisesti väittää, ettei se ole käyttänyt poliittista vaikutusvaltaansa viime aikoina estääkseen eräitten uskonnollisten vähemmistöryhmien vapaan toiminnan joissakin maissa, joissa katolilaisuus on valtauskonto?

’Sodoma ja Gomorra jälleen’

● Suvaitsevaisuuden ja yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden nimessä San Franciscon kaupunki Kaliforniassa on antanut hyväksymyksensä homoseksualistien pääsemiselle hallitukseen ja hallituselimiin. Esimerkiksi noin 60 poliisin sanotaan olevan homoseksualisteja tai lesbolaisia. Kanadalaiselle ”Toronto Star” -lehdelle antamassaan selostuksessa uskonnollisten asioiden toimittaja Tom Harpur mainitsi, että ”suvaitsevaisuus on suureksi osaksi lähtöisin, ehkä jonkin verran yllättävästi, järjestäytyneen uskonnon piiristä – suurista protestanttisista, anglikaanisista, roomalaiskatolisista ja juutalaisista kirkoista ja synagogista.”

Harpur jatkaa kiittäen San Franciscoa kaupunkina, ”jossa pannaan paino vapaudelle tehdä oma valintansa, suvaitsevaisuudelle, ei-tuomitsevalle asenteelle toisia kohtaan ja yleiselle yhteiskunnalliseen oikeudenmukaisuuteen pyrkimiselle”. ”Toisaalta”, hän lisää, jos ”moraali on monien harvoille asettamien tiukkojen sääntöjen asia, jos se perustuu toisten leimaamiseen tai niiden perinteiseen, huolestuneeseen pelkäämiseen, jotka ovat erilaisia, niin täällä on jälleen Sodoma ja Gomorra.”

Kun moraalisen turmeluksen hyväksyminen jatkuu yhä yleisemmin kautta maailman, voimme olla varmoja siitä, että Luoja tulee pian toimimaan, niin kuin hän toimi Sodoman ja Gomorran suhteen, vapauttaakseen ”vanhurskaan Lootin” kaltaiset, ”jota lakia uhmaavien ihmisten antautuminen irstauteen vaivasi suuresti”. – 2. Piet. 2:6–8.

Kenen pitäisi johtaa mormoneja?

● Jonkin aikaa sitten löydetty kirje, joka on päivätty 17. tammikuuta 1844, on herättänyt kysymyksiä siitä, kenet mormonikirkon perustaja valtuutti johtamaan ryhmää kuolemansa jälkeen. Kirjeessä Joseph Smith jr kirjoitti pojastaan, Joseph Smith III:sta: ”Sillä hän on oleva minun seuraajani ylimmäisen papiston puheenjohtajana ja näkijänä ja ilmestyksen saajana ja profeettana kirkolle, mikä virka kuuluu hänelle siunauksen ja myös oikeuden perusteella.”

Tällä Smith ilmeisesti valtuuttaa kirkon johtoon mormonikirkon uudelleen järjestetyn haaran, jota johtavat hänen poikansa jälkeläiset ja jonka päämaja on Independencessa Missourissa. Paljon suurempaa ryhmää johtavat Brigham Youngin ”apostoliset” seuraajat. Young johti vainotut mormonit Utahiin 1800-luvulla. Vaikkei Utahin kirkko olekaan kiistänyt asiakirjan oikeaperäisyyttä, kirkon virkailijat sanovat, ettei se muuta heidän asemaansa nykyisessä ”apostolisen perimyksen” järjestelmässä.

Tällaista johtoasemaa koskevaa hämmentävää tilannetta ei olisi syntynyt, jos ne, jotka tunnustavat olevansa ”myöhempien aikojen pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkko”, olisivat todella Jeesuksen Kristuksen seuraajia eivätkä epätäydellisten ihmisten seuraajia. Jeesus sanoi: ”Yksi on teidän Johtajanne, Kristus.” – Matt. 23:10.