Lukijain kysymyksiä

● Onko totta, että Jehovan todistajat eivät voi uskonnollisista syistä liittyä Nuorten Miesten Kristillisen Yhdistyksen (NMKY:n) jäseniksi?

Kyllä on. Olemme kauan ymmärtäneet, että vaikka NMKY ei sinänsä olekaan kirkko, niin se on ehdottomasti asettunut kristikunnan uskonnollisten järjestöjen kannalle ekumeenisissa pyrkimyksissä.

Syyskuussa 1885 Vartiotorni (engl.) omaksui seuraavan kannan:

”Voi N.M.K.-yhdistysten harjoittamaa raamattukoulutusta! Ne ovat täysin niiden lahkolaisten valvonnassa, jotka niitä tukevat. Vaikka ne väittävät, etteivät ne ole lahkolaisia eivätkä minkään muun kuin Raamatun uskon ohjauksessa, ne ovat enemmän uskontunnustusten sitomia kuin muut, koska niitä sitovat kaikki yleiset uskontunnustukset.” – S. 6.

Myöhemmin NMKY:n takana oleva uskonnollinen tarkoitus ja sen ekumeeniset pyrkimykset mainittiin vuoden 1964 syyskuun Valtakunnan Palveluksessa, jota Jehovan todistajat käyttävät yhdessä kokouksistaan.

Monet pitävät NMKY:tä vain yhteiskunnallisena järjestönä, joka tarjoaa erilaisia palveluja, esimerkiksi uima-altaita, tiloja urheiluvalmennukseen ja kokouspaikkoja kerhoille. Niin kiitettäviä kuin jotkin tällaiset varaukset voivatkin olla, on tärkeätä muistaa, että NMKY perustettiin selvästi uskonnolliselle pohjalle. Tämä tuotiin julki sen maailmanliitossa Pariisissa vuonna 1855. Sen perussäännön pääosassa sanotaan:

”Nuorten Miesten Kristilliset Yhdistykset pyrkivät yhdistämään niitä nuoria miehiä, jotka Jeesusta Kristusta Jumalanaan ja Vapahtajanaan pitäen Pyhän Raamatun mukaan haluavat olla Hänen opetuslapsiaan uskossaan ja elämässään ja liittää ponnistuksensa Hänen Valtakuntansa levittämiseksi nuorten miesten keskuuteen.” (Kursivointi meidän)

Vaikka joissakin maissa kirkot eivät ehkä ole NMKY:n tulojen pääkanava ja vaikka jäsenyys on avoinna kaikkiin rotuihin, kansallisuuksiin ja uskontoihin kuuluville, NMKY:n uskonnollisia perustavoitteita ei voida jättää huomioon ottamatta.

Jotkut voivat vilpittömästi kysyä: ’Mutta kuuluuko uskonto tai ekumenia todella NMKY:hyn?’ Vastauksen täytyy olla myönteinen. Vaikka joissakin NMKY:n jäsenyhdistyksissä kiinnitetäänkin ehkä vähemmän huomiota uskonnollisiin piirteisiin, niin kaikkien paikallisten yhdistysten odotetaan edelleen noudattavan Pariisin perussääntöä. Pane merkille NMKY:n vuoden 1975 julkaisusta Christian and Open otetut lausunnot:

Anza A. Lema, NMKY:n maailmanliiton toimeenpanovaliokunnan jäsen, kirjoitti:

”Perustamisestaan lähtien se on aina luottanut Raamatun henkeytykseen ja opastukseen. Monin tavoin sen osa maailmassa on pyrkinyt täydentämään kirkon osaa, vaikkei se olekaan väittänyt itse olevansa seurakunta. . . .

”Mutta se on enemmän kuin välikappale, jonka avulla kristityt panevat moraaliset ihanteensa ja opetuksensa käytäntöön palvellessaan yhteiskuntaa. Useimmat NMKY:n kannattajat pitävät sitä paikkana, missä koetaan todellista keskinäistä yhteenkuuluvuutta Jeesuksen Kristuksen kautta. . . .

”Nöyrtyessään ja yrittäessään asettaa rakenteensa ja palveluksensa suoranaisemmin yhdyskunnan yhteyteen se toteuttaa tehokkaammin palvelus- ja pappeusosaansa lähimmäisiään kohtaan. . . .”

Matthias Dannenmann, Saksan NMKY:n kansallisneuvoston pääsihteeri, sanoi:

”Aivan alusta lähtien oli epäilemättä tarkoitus, että NMKY:n jäsenet olisivat vain kristittyjä, ja toisaalta oli olemassa lähetystyövelvoitus niitä jäseniä kohtaan, jotka eivät vielä voineet tunnustaa Jeesusta Kristusta. . . .

”NMKY on suuri yritys, mutta vain sikäli kuin Jeesus Kristus työskentelee siinä Elävänä Vapahtajana. Meidän pitäisi tehdä parhaamme, ettemme karkottaisi tätä Herraa, vaan kantaessamme häntä nimessämme meidän pitäisi henkilökohtaisesti käyttää hyväksemme jokainen mahdollisuus kohdata hänet NMKY:ssä ja levittää jatkuvasti tätä mahdollisuutta toisille.”

Järjestön virkailijat ovat maininneet, että heidän mielestään tarvitsisi kiinnittää enemmän huomiota NMKY:n uskonnolliseen suuntaukseen. Tri Paul M. Limbert, joka oli vuosina 1952–1962 NMKY:n maailmanliiton pääsihteerinä Genevessä Sveitsissä, kirjoitti:

”Voitaneen kernaasti myöntää, että liian harvat NMKY:t käyttävät täysin edukseen tilaisuutta ekumeeniseen kasvatukseen, joka kuuluu luonnostaan näihin epämuodollisiin yhteyksiin kristittyjen keskuudessa . . .

”Kun nuorten ja aikuisten keskuudessa herää kysymyksiä erilaisista muodoista ja vakaumuksista, viisas johtaja käyttää hyväkseen tilaisuutta ohjata keskustelu pinnallisesta mielipiteidenvaihdosta syvempään vuoropuheluun. . . .

”Johtajien sekä kirkoissa että NMKY:issä tarvitsee käsittää selvemmin ekumeenisen kristillisen maallikkoliikkeen perusolemus. Nuorten Miesten Kristillinen Yhdistys ei ole kirkko eikä kirkon korvike. . . . Kuitenkin Englannin kirkkojen neuvoston (British Council of Churches) uskoa ja kirkkojärjestystä käsittelevä komissio julisti varovaisesti sanoitetussa lausunnossa vuonna 1959, että kristilliset yhdistykset ovat kirkkojen ’arvokkaita apujärjestöjä’, niiden oman lähetystoiminnan välikappaleita.” – The Christian Century, 10.6.1964.

Ja The Christian Century sanoi 29. elokuuta 1969 kirjoituksessaan ”Onnea syntymäpäiväsi johdosta, NMKY!”:

”Havaittuaan, että Nuorten Miesten Kristillisen Yhdistyksen kristillinen ominaisuus on usein hukutettu uima-altaisiin, sen johtajat ovat ryhtyneet elvyttämään teologista tietoisuutta ja ekumeenista tarmoa. . . . Saattaa olla, että NMKY:n suurin haaste on uskonnollisen perintönsä palauttaminen tehostamalla voimakkaasti uutta ekumeniaa maallikkojen keskuudessa paikallisissa yhdyskunnissa. NMKY voisi ehkä kyetä tekemään kristillisten kirkkoja puolesta sellaista, mitä ne kirkollisessa jäykkyydessään näyttävät olevan kykenemättömiä itse tekemään.”

Runsas todistusaineisto siis osoittaa, että NMKY:llä oli alun perin uskonnollisia tavoitteita ja että sillä on niitä edelleen tänäkin päivänä.

Kun joku liittyy NMKY:n jäseneksi, hän hyväksyy tai tunnustaa järjestön yleiset tavoitteet ja periaatteet. Kysymys ei ole siitä, että hän vain maksaisi jostakin saamastaan niin kuin silloin, kun hän ostaa jotakin yleisölle myytävää kauppaliikkeestä. (Vrt. 1. Kor. 8:10; 10:25.) Eikä hänen jäsenyytensä merkitse vain sisäänpääsyä, kuten silloin kun joku ostaa lipun teatteriin. Jäsenyys merkitsee sitä, että hänestä on tullut tämän järjestön olennainen osa, jolla on tietyt uskonnolliset tavoitteet, muun muassa ekumenian edistäminen. Jos siis jostakusta Jehovan todistajasta tulisi tällaisen niin kutsutun ”kristillisen” yhdistyksen jäsen, niin se merkitsisi luopumusta.

Jotkut eivät ole liittyneet jäseniksi mutta ovat tarpeen tullen maksaneet sisäänpääsymaksun ja pitäneet sitä vain käytettävissä olevan kaupallisen palvelun ostamisena. Tässäkin suhteessa on viisasta harkita, onko tällaisella menettelyllä haitallinen vaikutus toisten omaantuntoon. – 1. Kor. 8:11–13.

Jehovan todistajat tietenkin ymmärtävät kohtuullisessa määrin harjoitetun terveellisen liikunnan arvon. Raamattu sanoo, että ”ruumiillisesta valmennuksesta on hyötyä vähään”. Mutta se lisää, että ”jumalisesta antaumuksesta on hyötyä kaikkeen”. (1. Tim. 4:8) Tämä ei tarkoita antaumusta kolmiyhteiselle Jumalalle. Raamattu ei opeta, että Jeesus on ”Jumala” kolminaisuudessa, kuten monissa kristikunnan kirkoissa opetetaan ja joka opetus sisältyy edelleen NMKY:n ”Pariisin perussääntöön”. – 1. Kor. 11:3; Joh. 17:3.

Vaikka ekumeeninen liike onkin hyvin suosittu nykyään, sitä ei kannata tosi Jumala, joka sanoi palvelijoilleen: ”Älkää iestykö epäsuhtaisesti yhteen epäuskoisten kanssa. . . . ’Lähtekää siksi ulos heidän keskuudestaan ja erottautukaa.”’ (2. Kor. 6:14–17) Jeesus sanoi myös selvästi, että Kaikkivaltiasta täytyy palvoa ”hengessä ja totuudessa”. (Joh. 4:24) Se ei missään tapauksessa tarkoita jonkin uskonnollisen asian yhteyteen liittymistä sellaisten ihmisten kanssa, jotka uskovat vastoin sitä mitä Raamattu opettaa. (Ilm. 18:4, 5) Niinpä Jehovan todistajat eivät voi liittyä tämän järjestön jäseneksi sen perusteella, mitä he ymmärtävät Jumalan odottavan tosi palvojilta ja mitkä ovat NMKY:n tarkoitukset ja ohjeet.

Lisäksi on hyvä harkita sitä seikkaa, että NMKY ei ole kaikkina olemassaolovuosinaan todellisuudessa toiminut sopusoinnussa Jesajan 2:2–4:n hengen kanssa, kuten voidaan todeta seuraavista historiallisista tosiseikoista:

”NMKY:n palvelukset sotavoimille alkoivat Yhdysvalloissa sisällissodassa, ja se on jatkanut avun antamista kaikissa sodissa sen jälkeen.” – Encyclopaedia Britannica, Micropaedia, X osa, s. 835, vuoden 1976 painos.

”Sisällissodassa vain kymmenen vuotta sen jälkeen, kun se [NMKY] oli pantu alulle Bostonissa, ja ennen kuin oli rakennuksia tai sihteereitä tai rahavaroja, värvättiin ja sijoitettiin kaikkiaan 4 859 ’edustajaa’ ja käytettiin yli kuusi miljoonaa lahjavaroja sotilaitten maallisiin ja hengellisiin tarpeisiin. . . . Ensimmäisessä maailmansodassa Amerikan NMKY omaksui kotona ja ulkomailla suunnattoman vastuun palveluksista, joita varten tarvittiin 25 926 hengen henkilökunta ja yli 167 miljoonaa dollaria varoja. Toisessa maailmansodassa NMKY:stä tuli yksi niistä järjestöistä, jotka perustivat United Service Organizations -palvelujärjestöjä, ja se oli mukana protestanttista, katolista ja juutalaista uskoa edustavien yksityisten uskonnollisten järjestöjen muodostamana ryhmänä liittohallituksen suostumuksella varaamassa siviililuontoisia virkistäytymis-, huolto- ja uskonnollisia palveluksia sotapalveluksessa oleville miehille ja sotilasvaruskuntien läheisyydessä olevissa yhdyskunnissa sotateollisuuden palveluksessa työskenteleville.” – The New Funk & Wagnalls Encyclopedia, 36. osa, s. 13467, 13468, vuoden 1952 p.

”NMKY:n toiminta sotavoimien jäsenten hyväksi alkoi sisällissodan aikana (1861–1865). Nämä palvelukset lisääntyivät jokaisen senjälkeisen sodan myötä ja saavuttivat täysimmän kehityksensä toisen maailmansodan aikana (1939–1945). NMKY ylläpiti yli 450 klubia liittoutuneitten sotajoukkoja varten.” – The World Book Encyclopedia, 21. osa, s. 477, vuoden 1978 painos.

Tällainen ”kristillisyyden” nimessä suoritettu palvelus ei totisesti ollut Miikan 4:3:n täyttymystä.