Vuorisaarna: Menevätkö kaikki valtakuntaan?
VAROITETTUAAN vääristä profeetoista, joita Jeesuksen kuulijat kohtasivat ensimmäisellä vuosisadalla, hän sanoi: ”Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra’, tule menemään taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee taivaassa olevan Isäni tahdon.” – Matt. 7:21; vrt. Luuk. 6:46.
Jotta ihmiset voisivat nauttia Jumalan valtakunnan siunauksista, heidän täytyy tunnustaa Jeesuksen Kristuksen herruus. (Room. 10:9; Fil. 2:11) Mutta siihen liittyy enemmän kuin Jumalan Pojan palveleminen huulilla puhuttelemalla häntä sanoilla ”Herra, Herra”.
Vain ”se, joka tekee taivaissa olevan Isäni tahdon”, pääsee täydessä määrin osalliseksi Valtakunnan siunauksista. Tämä ”tahto” esitetään riittävästi vuorisaarnassa. Se edellyttää ”hyvien tekojen” tekemistä julistamalla Valtakunnan totuuksia toisille. Siihen sisältyy myös persoonallisuutensa muuttaminen niin, että ilmaisee sellaisia jumalallisia ominaisuuksia kuin lempeyttä, siveellistä puhtautta, luotettavuutta, epäitsekkyyttä, rakkautta, vilpittömyyttä ja uskoa. – Ks. Matt. 5:16, 21, 22, 27–30, 33–48; 6:1–18, 25–34.
Jeesuksen seuraavat sanat osoittavat, että monet jotka väittäisivät olevansa hänen seuraajiaan, eivät täyttäisi mittaa tässä suhteessa: ”Monet sanovat minulle sinä päivänä: ’Herra, Herra, emmekö me profetoineet sinun nimessäsi ja ajaneet ulos demoneja sinun nimessäsi ja tehneet monia voimatekoja sinun nimessäsi?’ Ja silloin minä tunnustan heille: En ole koskaan tuntenut teitä! Menkää pois minun luotani, te laittomuuden tekijät.” – Matt. 7:22, 23.
”Sinä päivänä” kun Jumala panee täytäntöön tuomion vihollisiaan vastaan (Sak. 14:1–3; 2. Tess. 2:1, 2; 2. Piet. 3:10–12), ”monet” etsivät suosiollista huomioonottoa väittämällä suorittaneensa huomattavia tekoja ’hänen nimessään’, ts. ikään kuin Jeesuksen Kristuksen edustajina ja hänen kauttaan saadun Jumalan voiman välityksellä.
He kysyvät: ”Emmekö me profetoineet [ts. esittäneet jumalallisia ilmoituksia ja ehkä ennustuksia tulevista tapahtumista] sinun nimessäsi?” Mutta sellainen ’profetoiminen’ ei ole aidon kristillisen opetuslapseuden varma tunnus. Raamatun mukaan myös väärät profeetat julistaisivat ennustuksia, jotka joskus toteutuisivat, sekä ikään kuin Jumalan valtuutuksella esitettyjä sanomia. – 5. Moos. 13:1–3; Jer. 14:14.
Jotkut kerskuisivat ’ajaneensa ulos demoneja hänen nimessään’. Kristikunnassa on nykyään niitä, jotka väittävät omaavansa sellaisen voiman. Mutta tapa ajaa ulos demoneja (mystisten rituaalien välityksellä) on aina ollut ei-raamatullisten uskontojen tunnuspiirre. Lisäksi eräät ensimmäisen vuosisadan juutalaiset ajoivat demoneja ulos maagisten kaavojen avulla, joiden he uskoivat periytyneen kuningas Salomolta.a
Tosi kristittyjen tunnusmerkkinä ei ole yliluonnollinen profetoiminen, demonien ulosajaminen tai mitkään muutkaan ”voimateot” (ihmeet). Itse asiassa kun Jeesus ennusti läsnäolonsa ja nykyisen asiainjärjestelmän päättymisen tunnusmerkin, hän sanoi: ”Vääriä Kristuksia ja vääriä profeettoja nousee, ja he tekevät suuria tunnusmerkkejä ja ihmeitä eksyttääkseen siten mikäli mahdollista valitutkin.” (Matt. 24:24) Sellaisia vääriä profeettoja, petkuttajia, ilmaantuisi kristilliseen seurakuntaan ja he yrittäisivät johtaa harhaan monia sen jäsenistä. – Apt. 20:29; 2. Piet. 2:2, 3, 10–22; Juud. 4, 8–13, 16–19.
Kuten edellä mainittiin, Jeesus osoitti, että aito kristitty olisi ”se, joka tekee . . . Isäni tahdon”. Ja mikä on Isän ”tahto” nykyään? Kuten Jeesus ennusti, se on se, että ”tämä [perustetun] valtakunnan hyvä uutinen . . . [saarnataan] koko asutussa maassa todistukseksi kaikille kansoille”, ennen kuin loppu tulee. (Matt. 24:14) Julistavatko kristikunnan lahkot Jumalan valtakunnan olevan käsillä? Eivät, sillä niihin kuuluvat pitävät sitä jonakin pelkästään ihmisten sydämessä olevana tai kaukaisen tulevaisuuden asiana. He ulkokultaisesti palvelevat huulillaan Jeesusta, mutta he kieltäytyvät tekemästä hänen Isänsä tahtoa. ’Hyvän uutisen julistaminen’ Jumalan valtakunnan tarkoitusta koskevista ”hyvistä asioista” ”asutun maan ääriin” on jätetty Jehovan todistajina tunnetun verrattain pienen ryhmän tehtäväksi. – Room. 10:15, 18; ks: myös 1. Kor. 9:16.
Kaikille, jotka väittävät omaavansa suhteen Jeesukseen Kristukseen tekemättä Valtakunnan työtä ja panematta ylleen todella Kristuksen kaltaista persoonallisuutta, käy huonosti, kun Jeesus panee täytäntöön Jumalan koston nykyistä asiainjärjestelmää vastaan. Silloin Jeesus ’tunnustaa’ eli tekee julkisesti ilmeiseksi, ettei hän ”ole koskaan tuntenut” niitä, joiden kristillisyys ei ole ollut syvempää kuin huulten palvelusta ja niin sanottuja ”karismaattisia” lahjoja. Niillä ”monilla voimateoilla”, joilla he kerskailevat, ei koskaan petetä Jumalan Poikaa. Sen sijaan että he olisivat ilmaisseet vanhurskautta, he todellisuudessa osoittautuvat ”laittomuuden tekijöiksi”. Niinpä kun Jeesus toimii Jumalan tuomion täytäntöönpanijana tulevassa ”suuressa ahdistuksessa”, hän julistaa heille: ”Menkää pois minun luotani.” Sellaisilta tekokristityiltä evätään pääsy Jumalan valtakunnan ikuisiin siunauksiin. – Vrt. Matt. 24:21, 22; 25:41, 46.
[Alaviitteet]
a Julkaisussa Exorcism Through the Ages sanotaan juutalaisten harjoittamasta demonien ulos ajamisesta: ”Näiden juutalaisten käyttämien pahojen henkien poisajamiskeinojen pääasiallinen tunnuspiirre on tehokkaiksi uskottujen nimien mainitseminen, so. hyvien enkelien nimien, joita käytetään joko yksinään tai Elin (= Jumalan) yhteydessä; tosiaankin luottaminen pelkkiin nimiin oli kauan sitten tullut juutalaisten keskuudessa taikauskoksi, ja sopivien nimien käyttämistä, jotka vaihtelivat eri aikojen ja tilanteiden mukaan, pidettiin erittäin tärkeänä. Tämä taikauskoinen ajatus epäilemättä sai Skeuaan pojat, jotka olivat nähneet apostoli Paavalin menestyksellisesti ajavan ulos demoneja Jeesuksen nimessä, kokeilemaan ’omaan laskuunsa’ kaavaa: ’Minä vannotin teitä sen Jeesuksen kautta, jota Paavali julistaa’, mistä oli tuhoisat seuraukset heidän maineelleen (Apt. 19:13). Oli yleinen juutalainen uskomus, jonka jopa oppinut maailmankansalainen Josephus hyväksyi, että Salomo oli saanut demonien ulosajamisvoiman ja että hän oli sepittänyt ja välittänyt eräitä kaavoja, jotka olivat tehokkaita tähän tarkoitukseen. Tämä juutalainen historioitsija kertoo, kuinka eräs Eleasar keisari Vespasianuksen ja hänen virkamiestensä läsnä ollessa onnistui demonien riivaaman henkilön nenään pannun taikasormuksen avulla ajamaan demonin ulos sierainten kautta – sormuksen voima johtui siitä, että se sisälsi erästä harvinaista Salomon ohjeissa mainittua juurta, jota oli erittäin vaikea hankkia.” – Ks. Josephuksen Antiquities of the Jews, 8. kirja, 2. luku, 5. kpl ja The Jewish War, 7. kirja, 6. luku, 3. kpl.