”Mikäli mahdollista, säilyttäkää rauha kaikkien ihmisten kanssa”

MONIEN uskonnollisten, poliittisten, kansallisten ja heimoryhmien erimielisyyksien takia maan päällä ei ole nykyään paljon rauhan mahdollisuutta. Kristityille annetaan kuitenkin kehotus: ”Mikäli mahdollista, säilyttäkää rauha kaikkien ihmisten kanssa, sikäli kuin se teistä riippuu.” (Room. 12:18) Tämä osoittautuu joskus hyvin vaikeaksi. Mutta kristityt tietävät, että rauhan säilyttäminen Jumalan kanssa vaatii tottelemaan tätä käskyä, mikä merkitsee sitä, että heidän täytyy olla puolueettomia maailman erimielisten ryhmäkuntien suhteen, ja lisäksi heidän täytyy Jeesuksen sanojen mukaan etsiä ’rauhan ystäviä’ kertomalla kaikille ihmisille siitä rauhasta, jonka Jumalan valtakunta saa aikaan maan päälle. – Luuk. 10:5, 6.

Säilyttäessään tällaisen rauhallisen puolueettomuuden tosi kristityt eivät ole karanneet tehtävästään. He ovat kärsineet, mutta he ovat kokeneet apostolien sanojen täyttymyksen: ”Eläkää . . . rauhaisasti, niin rakkauden ja rauhan Jumala on oleva teidän kanssanne.” – 2. Kor. 13:11.

Joissakin maissa, joissa on käyty katkeraa valtataistelua, monet Jehovan todistajat on tuomittu vankeuteen siksi, että he ovat kieltäytyneet sekaantumasta poliittiseen kiistakysymykseen. Jotkut ovat kärsineet kolme tai neljäkin perättäistä vankeustuomiota. Toisia, myös naisia, on piesty ankarasti. Mutta ketkään tällä tavoin tuomituista tai pahoinpidellyistä eivät ole koskaan pyrkineet millään tavoin kostamaan. Vankiloissa ollessaan he ovat löytäneet joitakuita ’rauhan ystäviä’, jotka ovat kuunnelleet Jumalan valtakunnan hyvää uutista ja alkaneet muuttaa menettelyjään miellyttääkseen Jumalaa. Monissa tapauksissa näiden kristittyjen rauhallinen käytös on saanut vanginvartijat kohtelemaan heitä huomaavaisesti ja kunnioittaen. Muillakin tavoin he ovat kokeneet Jehovan suojelusta. Joissakin tapauksissa ihmiset eivät ole osoittaneet heitä kohtaan huomaavaisuutta, mutta he ovat tunteneet samaa iloa kuin apostolit ”iloiten siitä, että heidät oli katsottu arvollisiksi kärsimään häpäisyä hänen [Jeesuksen] nimensä puolesta”. – Apt. 5:41.

Eräs Jehovan todistajien seurakunnassa valvojana palveleva mies havaitsi, että häntä saattoi odottaa vankila lähitulevaisuudessa hänen puolueettoman asenteensa vuoksi. Hän olisi voinut muuttaa pois maasta ja välttää siten seurauksen kokonaan ja asua muualla miellyttävissä oloissa perheensä kanssa. Mutta hän ja hänen perheensä jäsenet harkitsivat asiaa rukoillen ja päättivät, että hänen kristilliset vastuunsa ja tarpeellinen työ toisten auttamiseksi saamaan enemmän tietoa Raamatusta olivat sellaisia, että he voivat palvella paremmin Valtakunnan etuja jäämällä maahan, vaikka se oli vaarallisempaa. He tekivät sellaiset valmistelut, että vaikka hänet vangittaisiinkin, niin hänen vaimonsa ja neljä lastaan voisivat työskennellä yhdessä perheen aineellisten tarpeitten täyttämiseksi. He luottivat siihen, että Jehova huolehtisi heistä, näyttäisipä tilanne kuinka synkältä tahansa.

Eräässä poliittisten kiistojen repimässä maassa Jehovan todistajat ovat niin kuin kaikissa maissa pysyneet puolueettomina sotivien ryhmien suhteen. Kun yksi todistajista oli matkalla raamatulliseen kokoukseen, sotilaat pidättivät hänet. Kun hänen kirjalaukkunsa, joka hänellä oli mukana, tyhjennettiin ja sieltä löydettiin vain Raamattuja ja raamatullista kirjallisuutta, yksi sotilaista sanoi: ”Anteeksi. Emme halua Jehovan todistajia.” Tästä kehkeytyi raamatullinen keskustelu. Todistaja vapautettiin ja hänelle sanottiin: ”Ymmärrämme teidän, Jehovan todistajien, asenteen politiikkaan.”

Eräässä toisessa maassa, missä on paljon rajaselkkauksia ja sissitoimintaa, yksi Jehovan todistaja, joka työskentelee poliisilaitoksessa, määrättiin eräälle sissitoiminta-alueen poliisiasemalle. Vaikka hän työskenteli sormenjälkiosastolla, häntä pyydettiin ottamaan ase sissihyökkäyksen aikana. Hän kieltäytyi rikkomasta puolueettomuuttaan, ja tämän takia hänet vangittiin. Pian sissit tekivät uuden hyökkäyksen ja hävittivät tyystin poliisiaseman. Vaikka tämä todistaja oli yhä vangittuna, hän oli onnellinen siksi, että hänen kuuliaisuutensa Raamatun periaatteille oli johtanut hänen varjeltumiseensa. Hän iloitsee siitä, että hän on yhä hengissä ja että hän voi elää edelleen rauhassa kaikkien ihmisten kanssa.

Vaikka kristityt itse ovat rauhaisia, heidän tarvitsee olla hyvin huolellisia sen suhteen, että heidän kristillisen puolueettomuuden asenteensa ymmärretään selvästi, ja heidän pitäisi karttaa tilanteita, jotka voisivat aiheuttaa epäilyksiä heidän asenteensa suhteen. Jatkuvan valppauden tarpeellisuutta tässä suhteessa korosti tapaus, joka sattui pienessä kylässä. Eräs seurakunnan vanhin asui perheineen lihallisen veljensä talossa. Hänen veljensä ei ollut Jehovan todistaja. Sissit hyökkäsivät ja pidättivät nämä kaksi miestä sekä useita muita kyläläisiä. Todistaja sanoi, että hän oli puolueeton kristitty, mutta sissit vastasivat, että he olivat tavanneet hänet samasta talosta kuin henkilön (hänen lihallisen veljensä), jota epäiltiin sissien vastaisesta toiminnasta. Sitten he määräsivät hänen vaimonsa ja lapsensa sekä muut kyläläiset juoksemaan karkuun henkensä edestä, sillä välin kun he ampuivat ja tappoivat vanhimman ja neljä muuta miestä. Todistaja ei ollut tehnyt mitään epäkristillistä, ja on todella valitettavaa, että hänen täytyi kuolla. Tämä kova kokemus tähdentää kuitenkin sitä, miten tarpeellista todistajien on tehdä kristillinen puolueettomuutensa selvästi tunnetuksi ja varoa tilanteita ja olosuhteita, jotka voisivat saattaa heidän puolueettomuutensa epäilyksen alaiseksi. – Matt. 10:16.

Vaikka ei voida odottaa, että kaikki ihmiset olisivat Jehovan todistajien ystäviä, monet ihmiset kunnioittavat suuresti sellaista, joka tunnollisesti ja vilpittömästi palvelee Jumalaa. Raamatun erään sananlaskun henkeytetty kirjoittaja sanoi: ”Jos miehen tiet ovat Herralle otolliset, saattaa hän vihamiehetkin sovintoon hänen kanssansa.” – Sananl. 16:7.