Iloitse Jehovalle suorittamassasi palveluksessa
”Palvelkaa Herraa ilolla, tulkaa hänen kasvojensa eteen riemulla.” – Ps. 100:2.
1, 2. Miten onnellisuutta usein etsitään, ja mikä oli Jeesuksen näkemys sen suhteen, mikä tuottaa onnellisuutta?
HALUATKO olla onnellinen? ’Totta kai’, vastannet, ’eikö jokainen halua?’ Niin, useimmat ihmiset tavoittelevat onnea läpi elämänsä, mutta enemmistö maan asukkaista ei löydä todellisuudessa koskaan sitä syvää sisäistä rauhaa, tyytyväisyyttä ja iloa, joka on tunnusomaista todelliselle, kestävälle onnellisuudelle. Monet pyrkivät innokkaasti hankkimaan enemmän omaisuutta, koska he luulevat, että aineellinen omaisuus tekee heidät onnellisiksi. Mutta onko aineellisen omaisuuden tavoittelu keino löytää pysyvä onni? Jollei, niin miten se voidaan löytää?
2 Näihin kysymyksiin ei ole vaikea vastata, kun ymmärrämme, että kestävä onnellisuus ei riipu etupäässä aineellisista olosuhteista. Jeesuksen vuorisaarnassa ei ’autuaaksi’ eli ’onnelliseksi’ julistuksissa edes mainittu aineellista omaisuutta. Hän sanoi sen sijaan: ”Onnellisia ovat ne, jotka ovat tietoisia hengellisestä tarpeestaan . . . Onnellisia ovat ne, jotka tuntevat vanhurskauden nälkää ja janoa . . . Onnellisia ovat armolliset . . . Onnellisia ovat rauhantekijät.” – Matt. 5:3–9.
3. Onko tosiaan vaikea löytää tosi tyytyväisyyden ja onnellisuuden tie?
3 Niin saavuttamattomana kuin jotkut uskovat pitävätkin onnellisuutta ja tosi tyytyväisyyttä, se ei ole kaukana, koska se on löydettävissä läheisestä yhteydestä Luojan, Jehova Jumalan, puhtaan palvonnan kanssa. Häntä kutsutaan ”onnelliseksi Jumalaksi”, ja koska hän loi ihmisen kuvakseen, niin siitä seuraa, että hän haluaa meidänkin olevan onnellisia. (1. Tim. 1:11; 1. Moos. 1:27) Hän tekee helposti mahdolliseksi sen selville saamisen, mikä hänen tarkoituksensa on meihin nähden ja mitä meidän pitäisi tehdä. Apostoli Paavali sanoi joukolle Ateenan filosofeja, että Jumala loi ihmisen ja että hän haluaa, että ihmiset ”voisivat hapuilla häntä ja todellakin löytää hänet, vaikkakaan hän ei ole kaukana meistä kenestäkään”. – Apt. 17:26, 27.
JEESUKSEN NÄKEMYS SIITÄ MIKÄ TUO ILOA
4. Miksi voimme luottaa Jeesuksen neuvoon, että ihmisen ei tulisi olla aineellisia koskevan huolen ja murheen täyttämä?
4 Monet ihmiset havaitsevat tässä maailmassa, että elämän välttämättömyyksien saamiseksi on ponnisteltava kovasti. Mutta tarvitseeko olla niin? Elatuksen hankkiminen vaatii tosin työtä. Mutta Jeesus Kristus osoitti, että on tarpeetonta olla huolissaan ja ryhtyä kiihkeästi tavoittelemaan sitä, mitä tarvitsemme. (Matt. 6:25) Jeesus tiesi mistä puhui, sillä hän oli palvellut Isänsä edustajana ihmiskunnan luomisessa alussa. (Kol. 1:15, 16) Hän oli pannut merkille Jumalan huolenpidon ja varaukset niille, jotka palvelevat Häntä, ja hän voi olla yhtä mieltä Daavidin lausunnon kanssa: ”Olen ollut nuori ja olen vanhaksi tullut, mutta en ole nähnyt vanhurskasta hyljättynä enkä hänen lastensa kerjäävän leipää.” – Ps. 37:25.
5. Olivatko taloudelliset olosuhteet helpommat Jeesuksen maallisen palveluksen aikana ja sen jälkeen kuin ne ovat meidän aikanamme, niin että hänen sanoillaan olisi ehkä vähemmän voimaa meille nykyään?
5 Jeesus tuli Juudan kansan keskuuteen levottomana aikana. Hän tiesi, että paljon ankarammat ajat olivat tulossa ennen kuin montakaan vuotta olisi kulunut. Voimme olla varmat siitä, että hän antoi Jumalan korkeimpana edustajana kansalle vakavaa, totuudellista neuvoa, kun hän sanoi: ”Älkää . . . koskaan olko huolissanne ja sanoko: ’Mitä me syömme?’ tai: ’Mitä me juomme?’ tai: ’Mitä me puemme yllemme?’ Sillä kaikkia näitä kansat tavoittelevat kiihkeästi. Sillä teidän taivaallinen Isänne tietää, että te tarvitsette näitä kaikkia. Näin ollen etsikää jatkuvasti ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan, niin kaikki tämä muu lisätään teille.” – Matt. 6:31–33.
6. Voiko se, joka luottaa Jumalan huolehtivan hänen tarpeistaan, istua toimettomana ja odottaa Jumalan täyttävän ne?
6 Jeesus tiesi, että hänen Isänsä oli Elävä Jumala, kykenevä ja halukas käyttämään ylintä voimaansa pitääkseen huolta siitä, joka palvelee häntä, joka noudattaa hänen totuuden Sanaansa. Tämä ei merkitse, että hän ruokkisi ja pukisi palvelijansa tämän itsensä ponnistelematta puolestaan. Jumalan palvelijalla täytyy olla tasapainoinen näkemys ja hänen täytyy työskennellä välttämättömyyksien saamiseksi, mutta hän ei saa tehdä siitä yksinomaista tavoitettaan. Hänen täytyy ottaa selvää siitä, mitä Jumala haluaa hänen tekevän, tutkimalla Hänen sanaansa. Hänen täytyy todella päästä siihen, että hän tekee elämänsä hengellisestä puolesta tärkeimmän asian. Silloin Jumala suorittaa oman osansa ja tekee hänet kykeneväksi saamaan sen, mitä hän tarvitsee. – Fil. 4:19.
TOSI ILON PERUSSYYT
7. Mikä tuottaa todennäköisesti suurinta onnellisuutta ihmiselle, joka tulee tuntemaan totuuden?
7 Varmuus tästä ja Jumalan antama todiste, että tämä lupaus pitää paikkansa, on onnellisuuden lähde. Suurempaa onnellisuutta tai iloa tuottaa ensinnäkin Jumalan tarkoituksen ymmärtäminen maan ja siinä olevan ihmiskunnan suhteen sekä sen käsittäminen, mikä sija ihmisellä on tässä tarkoituksessa. Tämä antaa päämäärän, tarkoituksen elämälle, mikä on tärkeämpää onnellisuudelle kuin pelkkä omaisuus.
8. Miten 1. Timoteuksen kirjeen 4:8:ssa olevat apostoli Paavalin sanat soveltuvat meihin tänä aikana?
8 Kun sitten elää niin kuin Jumala vaatii, niin se vapauttaa ihmisen monista peloista ja vaaroista. Niillä, jotka pitävät asianmukaisesti huolta perheestään sekä aineellisesti että hengellisesti, on ilo, koska heillä on yleensä onnellisemmat perhesuhteet. Heidän lapsillaan on kasvaessaan tarkoitus elämässä. Sellaisen perheen jäsenten on paljon helpompi nähdä, miten hyödytöntä on etsiä nautintoa huumausaineista, moraalittomista suhteista ja sellaisiin tavoitteisiin pyrkimisestä, joista ei saa mitään kestävää palkkaa. Tällä tavalla he välttyvät monilta sairauksilta, niin henkisiltä kuin ruumiillisiltakin, jotka johtuvat irstaasta, tuhoisasta, epärealistisesta elämäntavasta, jota suuret ihmisjoukot noudattavat nykyään. Apostoli Paavali sanoi tästä: ”Jumalisesta antaumuksesta on hyötyä kaikkeen, koska se sisältää nykyisen ja tulevan elämän lupauksen.” – 1. Tim. 4:8.
9. Mitä muuta iloa paitsi jo mainittua ihmisellä on tultuaan tuntemaan totuuden ja noudattaessaan sitä?
9 Lisäksi niiden keskuudessa, jotka palvelevat Jumalaa, vallitsee tosi veljeys. He eivät ehkä aina ole sukulaistensa suosiossa. He saattavat menettää ystäviä. Mutta niin kuin Jeesus lupasi: ”Kukaan ei ole jättänyt taloa tai veljiä tai sisaria tai äitiä tai isää tai lapsia tai peltoja minun tähteni ja hyvän uutisen tähden saamatta satakertaisesti nyt tänä ajanjaksona taloja ja veljiä ja sisaria ja äitejä ja lapsia ja peltoja, vainojen ohella, ja tulevassa asiainjärjestelmässä ikuista elämää.” – Mark. 10:29, 30.
10. Mikä on suuri onnellisuus, joka voi olla ainoastaan niillä, jotka julistavat hyvää uutista?
10 Raamatun mukaisesti eletyn elämän kruunaava onnellisuus on ilo auttaa toisia. Vastoin yleistä ajatusta, että on ilo saada, Jumalan Poika sanoi: ”Onnellisempaa on antaa kuin saada.” (Apt. 20:35) Ne, jotka ovat omistaneet elämänsä lähimmäistensä auttamiseen lääketieteen, koulutuksen ja muiden sellaisten pyrkimysten alalla, ovat saaneet jossain määrin tyydytystä ja iloa. Mutta tämä ilo ei vedä vertaa sille ilolle, joka tulee lähimmäisesi auttamisesta saamaan Jumalan tuntemusta. Tämä johtuu siitä, että Jumalan menettelytapojen ja hänen opetustensa tunteminen auttaa enemmän kuin tilapäisellä tavalla – läpi koko tämän elämän ja antaen tulevan elämän toivonkin. Oppiessaan tuntemaan totuuden ihmiset tulevat Jumalan avulla tietämään, miten elää elämänsä, ratkaista pulmansa tai selvitä niistä. He voivat vuorostaan auttaa toisia tuntemaan elämään johtavan tien, jonka Raamattu esittää. Kaikki tämä lisää enemmän hyvän uutisen opettajan iloa, sillä hän näkee työnsä hedelmän hyvän uutisen leviämisessä laajemmalle alueelle kuin hän itse voisi käydä. Tessalonikan seurakunta ensimmäisellä vuosisadalla on esimerkki tästä. – 1. Tess. 1:8, 9.
11. Kuvaile Paavalin ja Silaan iloa, kun he kestivät vainon Filippissä.
11 Jos voimme tuottaa iloa toisille, niin se koituu myös itseämme tyydyttäväksi iloksi. Paavali ja Silas olivat epäilemättä hämmästyneitä ja iloisia, kun Jehova yliluonnollisella tavalla mursi auki sen vankilan ovet, jossa he olivat pidätettyinä Makedonian kaupungissa Filippissä. Mutta kuvittelehan, millaisen ilon he saivat, kun vanginvartija, joka totesi näiden miesten edustavan Korkeinta Jumalaa, vei heidät heidän vankikoppinsa ulkopuolelle ja kysyi: ”Herrat, mitä minun täytyy tehdä, jotta pelastuisin?” Paavali ja Silas voivat silloin selittää Jumalan Kristuksen kautta ilmaisemat tarkoitukset, ja seurauksena oli, että ”kaikki, hän ja hänen omaisensa, kastettiin viipymättä . . . ja hän iloitsi suuresti koko huonekuntansa kanssa tultuaan nyt Jumalaan uskovaksi”. – Apt. 16:25–34.
KRISTITYT EIVÄT ANNA VASTUSTUKSEN PILATA ILOAAN
12. Miksi meidän ei tule menettää rohkeuttamme siksi, että jotkut vastustavat totuutta ja pilkkaavat meitä?
12 Mutta jotkut eivät ota iloiten vastaan totuutta, ja nämä voivat ehkä pilata hyvää uutista julistavan ilon. Voivatpa he taistella hyvän uutisen levittämistä vastaankin ja yrittää tehdä sen vaikeaksi julistajalle esittämällä hänet ja hänen vaikuttimensa väärässä valossa. Näin kävi apostoli Paavalille. Mutta ollessaan vankilassa Roomassa Paavali kirjoitti siitä huolimatta takaisin Filippin seurakunnalle sanoen: ”Tosin jotkut saarnaavat Kristusta kateudesta ja kilpailuhalusta, mutta toiset myös hyvästä tahdosta. Nämä jälkimmäiset julistavat Kristusta rakkaudesta, sillä he tietävät, että minut on pantu tänne hyvän uutisen puolustusta varten, mutta nuo edelliset riidanhalusta, eivät puhtaasta vaikuttimesta, sillä he luulevat tuottavansa minulle ahdistusta vankikahleissani. Mitä sitten? Ei mitään, paitsi että Kristusta julistetaan kaikin tavoin, joko teeskennellen tai totuudessa, ja tästä minä iloitsen. Iloitsen edelleenkin.” Hän lisäsi: ”[Olkaa] missään suhteessa vastustajianne pelästymättä. Juuri tämä on todistus tuhosta heille mutta pelastuksesta teille, ja tämä osoitus on Jumalalta.” – Fil. 1:15–18, 28.
13. Miten apostolit suhtautuivat Jerusalemissa siellä saamaansa katkeraan vainoon?
13 Eräässä aiemmassa tapauksessa, kohta helluntaipäivän jälkeen vuonna 33, ylimmäinen pappi ja saddukeukset ”tulivat mustasukkaisuutta täyteen” apostolien julkisen todistamisen johdosta ja varsinkin sen takia, että monet kuuntelivat heitä ja tulivat uskoviksi. He pidätyttivät heidät. Enkeli vapautti heidät ja heidät pidätettiin jälleen myöhemmin. Kun uskonnolliset johtohenkilöt kuulivat heidän puolustuksensa, niin he ”tunsivat haavoittuvansa syvästi ja tahtoivat surmata heidät”. Mutta kun eräs suuresti arvostettu fariseus nimeltä Gamaliel varoitti: ”Antakaa heidän olla . . . muutoin teidän saatetaan ehkä havaita taistelevan todellisuudessa Jumalaa vastaan”, niin he vain pieksättivät apostoleita ja käskivät heidän lakata julistamasta. Masensiko se, että he joutuivat lähelle kuolemaa, heidät ja saiko se heidät menettämään ilonsa? Aivan päinvastoin: he ”lähtivät . . . iloiten siitä, että heidät oli katsottu arvollisiksi kärsimään häpäisyä hänen nimensä puolesta. Ja joka päivä temppelissä ja talosta taloon he jatkoivat herkeämättä opettamista ja hyvän uutisen julistamista Kristuksesta, Jeesuksesta.” – Apt. 5:12–42.
14. Voimmeko luottaa saavamme Jumalalta yhtä paljon apua kuin kristillinen seurakunta sai ensimmäisellä vuosisadalla?
14 Jumala tuli tässä tapauksessa ja toisissakin väliin tehden ilmeiseksi, että hän tuki hyvän uutisen julistamistyötä. (Apt. 12:1–11) Hän tukee sitä yhtä paljon nykyäänkin, koska Kristus ja hänen enkelinsä valvovat työtä. Jehovan palvelijat ovat kokeneet nykyaikoina ihmeellisiä vapautuksia. He ovat nähneet hyvän uutisen julistamistyön pääsevän alkamaan alueilla, jotka ovat olleet tähän asti tavoittamattomissa. Jumala on henkensä välityksellä vetänyt totuuteen sellaisia, jotka ovat olleet aiemmin katkeria vastustajia, mikä muistuttaa meitä Sauluksen kääntymyksestä, hänen josta tuli apostoli Paavali. (Apt. 9:1–16) Nykyiset esimerkit eivät ole niin ilmeisen ihmeellisiä kuin nuo varhaisseurakunnassa tapahtuneet. Jumalan palvelijat voivat siitä huolimatta nähdä näiden tapausten takana kaikkivaltiaan voiman – Jehovan ”voimateot”. – Gal. 3:5.
15. Etsivätkö kristityt vainoa, vai miksi he kohtaavat sitä?
15 Kun tämä mahtava voima on Jehovan tosi palvelijoitten takana, niin pelko ei lamaannuta heitä eikä lannista siinä määrin, että he lopettaisivat niiden ihmisten välinpitämättömyyden takia, joille he puhuvat. He ovat tosiaan tietoiset Jeesuksen seuraajilleen lausumista sanoista: ”Te tulette olemaan kaikkien ihmisten vihaamia minun nimeni vuoksi.” He muistavat myös apostoli Paavalin varoituksen, että ”kaikkia, jotka haluavat elää jumalista antaumusta osoittaen Kristuksen Jeesuksen yhteydessä, tullaan myös vainoamaan”. (Matt. 10:22; 2. Tim. 3:12) Kristityt eivät etsi eivätkä halua vainoa, eivätkä he pidä siitä, mutta he kohtaavat sen rohkeasti, kun se kohdistetaan heihin, tietäen että kestävyys läpi koettelemusten koituu heidän hyväkseen. He omaksuvat varhaiskristittyjen asenteen: ”Riemuitkaamme ollessamme ahdistuksissa, koska tiedämme, että ahdistus saa aikaan kestävyyttä, kestävyys vuorostaan hyväksytyn tilan, hyväksytty tila vuorostaan toivon [ts. palkansaamistoivon], eikä toivo johda pettymykseen.” – Room. 5:3, 4.
16, 17. a) Mitä vaadittiin Israelin sotureilta heidän taistellessaan pakanakansoja vastaan? b) Voimmeko me luottaa saavamme samanlaista tukea todistaessamme ihmisille?
16 Muinainen psalminkirjoittaja rohkaisi Israelin kansaa: ”Palvelkaa Herraa ilolla, tulkaa hänen kasvojensa eteen riemulla.” (Ps. 100:2) Hän halusi koko Israelin kokoontuvan Jerusalemin temppeliin puhtaaseen palvontaan. Me voimme saada voimaa ja rohkeutta tarkastelemalla niiden tilannetta ja uskoa, jotka palvelivat Jehovaa silloin. Heidän oli osoitettava kuuliaisuutta Lakia kohtaan, joka sisälsi korkeimman moraalinormin ja joka oli omiaan hygieniaa ja ruokavaliota koskevine lakeineen pitämään uskolliset juutalaiset erossa niistä, jotka eivät palvoneet tosi Jumalaa. Heitä ympäröivät ne pakanakansat, jotka harjoittivat kaikenlaista moraalittomuutta useasti saastaisen epäjumalanpalvontansa yhteydessä. Toisinaan heitä vaadittiin taistelemaan niitä kansoja vastaan, jotka yleensä halusivat tuhota Israelin ja ottaa heidän maansa.
17 Kuvittelehan, millaista uskoa ja rohkeutta vaati lähteä taistelemaan noita kansoja vastaan, joiden soturit olivat karaistuneita sotilaita, kun taas israelilaiset käyttivät suurimmaksi osaksi aikansa rauhalliseen maanviljelystoimintaan. Kuvittelehan mielessäsi, että sinun olisi lähdettävä taistelemaan mies miestä vastaan noiden voimakkaitten vihollissoturien kanssa. Eikä Israelia auttanut voittamaan omakohtainen voima vaan usko Jumalaan, sillä kun he menettivät uskonsa Jumalaan, niin nuo kansat olivat heille liian väkevät. On erittäin rohkaisevaa lukea sellaisia kertomuksia kuin on 2. Samuelin kirjan 23:8–22:ssa ja lukiessa todeta, että vaikka siinä mainitut miehet olivat epäilemättä voimakkaita, toimeliaita miehiä, niin heidän uskonsa Jumalaan antoi heille heidän ihmeteltävän tarmonsa ja kestävän voimansa. Meillä on sama voimallinen taustatuki nykyään. (Matt. 28:20; Ilm. 14:6) Meidän ei pitäisi sen tähden väsyä hyvän tekemiseen eikä vetäytyä pois pelosta, sillä Jehova ”antaa väsyneelle väkeä ja voimattomalle voimaa yltäkyllin. Nuorukaiset väsyvät ja nääntyvät, nuoret miehet kompastuvat ja kaatuvat; mutta ne, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman, he kohottavat siipensä kuin kotkat. He juoksevat eivätkä näänny, he vaeltavat eivätkä väsy.” – Jes. 40:29–31.
18. Miten uskosta johtuva ilomme voi olla todella suurempi kuin ilo, jota muinaiset uskolliset miehet kokivat?
18 Kun julistamme hyvää uutista, meidän ei tarvitse katsoa silmästä silmään kuolemaa joka hetki, niin kuin noiden muinaisten taistelijoiden usein piti. Ja meillä on rauhaisa sanoma, joka vetoaa niiden sydämeen, jotka todella kuuntelevat. Meidän ilomme voi siis olla vielä suurempi. Sen sijaan että me taistelisimme tuhoisin lihallisin asein, meillä on vanhurskauden aseet, jotka eivät hävitä ihmisiä vaan vääriä oppeja ja ajatuksia ja aikaansaavat paranemista. Ilo, jonka se tuo niiden sydämeen, jotka kuulevat ja uskovat, lisää meidän iloamme ja vahvistaa toivoamme siitä, että me saamme edessämme olevan suurenmoisen palkan. – 2. Kor. 6:4, 7; Kol. 3:23, 24.
[Kuva s. 499]
Suuri ilo voi tulla työtoverin auttamisesta oppimaan Raamatun totuutta