Puutteesta vapautuminen mahdotontako?
MAAPALLOLLA on mahdollisuus varata miellyttävät elinolot ja terveellinen, monipuolinen ruokavalio jokaiselle nykyään elossa olevalle miehelle, naiselle ja lapselle. Kuitenkaan miljoonat ihmiset eivät ole koskaan tienneet, mitä merkitsee saada tarpeeksi ruokaa ja miellyttävä koti. Monet asuvat hökkeleissä, jotka varaavat vain jonkin verran suojaa kylmältä ja sateelta. Kokonaisia perheitä voi olla ahtautuneina yhteen pieneen huoneeseen joissakin ränsistyneissä kerrostaloissa. Onko mitään toivoa, että sellaiset olosuhteet muuttuvat?
Ihmisen Tekijän, Jehova Jumalan, tarkoituksena on tehdä loppu kaikista maan päällä olevista turmeltuneista järjestelmistä ja korvata ne vanhurskaalla uudella järjestyksellä. ”Hänen lupauksensa mukaan me odotamme uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus on asuva.” (2. Piet. 3:13) Tämä lupaus on tae siitä, että maailma, jossa ei ole puutetta, on oleva todellisuutta. Vaikka vain muutamatkin ihmiset kärsisivät jatkuvasti puutteesta, uusia hallitus-”taivaita” ja uskollisista alamaisista koostuvaa ”uutta maata” tahraisi epävanhurskaus. Mutta niin ei tule olemaan. ”Uudet taivaat” ja ”uusi maa” tulevat olemaan täysin vanhurskaat.
Senkin perusteella, miten Jumala suhtautuu köyhiin ja kärsiviin, me voimme odottaa luottavaisina maailmaa, jossa ei ole puutetta. Raamattu sanoo Jehovaa ”orpojen isäksi ja leskien puolustajaksi”. (Ps. 68:6) Hänen muinaiselle Israelille antamansa laki vahvistaa tämän. Laki suojeli köyhiä ja oli laadittu niin, että se esti israelilaista vajoamasta toivottomaan köyhyyteen.
Paitsi leeviläisille, jotka saivat kymmenesosan maan tuotosta pyhäkössä suorittamastaan palveluksesta, kaikille israelilaisperheille annettiin perintömaa, ja siten heillä oli keino elatuksen hankkimiseen. Vaikka joku mies kärsi vastoinkäymisiäkin tai ehkä tuhlasi varansa ja saattoi perheensä köyhyyteen, niin perintömaata ei voitu menettää pysyvästi. Lain mukaan ainoastaan maan käyttöoikeus (ja sen tuotto) voitiin myydä ja sekin vain niiksi vuosiksi, jotka olivat jäljellä seuraavaan riemuvuoteen. Riemuvuosi oli joka viideskymmenes vuosi, ja silloin palautettiin kaikki maaomaisuudet alkuperäiselle omistajalle tai hänen perillisilleen. (3. Moos. 25:13, 23–27) Niinä vuosina, joina köyhillä israelilaisilla ei ollut perintömaata, heidän ei tarvinnut kerjätä elämän välttämättömyyksiä tai alentaa itseään muulla tavoin saadakseen tarvitsemansa. Heillä oli lain suoma oikeus kerätä korjatuilta pelloilta, puutarhoista ja viinitarhoista, mitä niihin oli jäänyt. – 3. Moos. 19:9, 10; 23:22; 5. Moos. 24:19–21.
Jumalan tarkoitus aikaansaada vapautus puutteesta köyhille ilmenee siitä, mitä sanottiin profeetallisesti kuningas Salomon hallituksesta. Psalmista 72:12–14 luemme: ”Hän pelastaa köyhän, joka apua huutaa, kurjan ja sen, jolla ei auttajaa ole. Hän armahtaa vaivaista ja köyhää ja pelastaa köyhäin sielun. Hän lunastaa heidän sielunsa sorrosta ja väkivallasta.”
Tällainen rakkaudellinen asenne kärsiviä kohtaan tulee olemaan tunnusomainen ihmiskuntaa hallitsevien uusien taivaitten hallinnolle. Mistä tiedämme sen? Siitä, että tuon uuden järjestyksen päähallitsija on suurempi kuin Salomo, nimittäin Jeesus Kristus, ”kuningasten Kuningas ja herrojen Herra”. – Ilm. 19:16; Luuk. 11:31.
Mutta joku voi kysyä: ’Miksi me emme sitten näe Jeesuksen Kristuksen saavan aikaan huojennusta köyhille, vaikka niin monta sataa vuotta on jo kulunut?’ Raamattu ilmaisee, että se tulee tapahtumaan Jehova Jumalan määräämänä aikana. Kun Jeesus Kristus oli maan päällä, ei hänkään tiennyt tarkoin, milloin nykyinen asiainjärjestelmä tuhottaisiin ja vanhurskas uusi järjestys korvaisi sen. (Mark. 13:32) Hän kuitenkin osoitti, että vapautuksen nykyisistä vaikeuksista kokisi tietty sukupolvi – sukupolvi, joka näkisi ensin suuria sotia, maanjäristyksiä, ruttotauteja, nälänhätää ja ennennäkemätöntä pelkoa maailman kehitysvaiheitten johdosta. (Luuk. 21:10, 11, 25, 26, 31, 32) Emmekö me ole nähneet juuri tällaista tämän vuosisadan aikana? Koska olemme, niin voimme olla varmoja, että vanhurskas uusi järjestys on käsillä.
Se, ettei Jehova Jumala ole vielä ryhtynyt toimintaan jumalatonta maailmaa vastaan, koituu todellisuudessa ihmiskunnan hyväksi. Kiinnittäen huomion tähän apostoli Pietari kirjoitti: ’Jehova ei ole hidas lupauksensa suhteen, niin kuin jotkut pitävät hänen menettelyään hitautena, vaan hän on kärsivällinen teitä kohtaan, koska hän ei halua kenenkään tuhoutuvan vaan haluaa kaikkien pääsevän katumukseen.” – 2. Piet. 3:9.
Jumalan kärsivällisyys on tehnyt ihmisille mahdolliseksi osoittaa, haluavatko he todella elämää vanhurskaassa uudessa järjestelmässä, missä puutteen aiheuttama kärsimys on oleva mennyttä. Riippumatta siitä, millaisissa taloudellisissa oloissa ihmiset ovat, he voivat osoittaa, mikä heidän asenteensa on tässä asiassa. Jos he todella haluavat elää vanhurskaassa uudessa järjestyksessä, heidän tarvitsee oppia tietämään, mitä Jumala odottaa niiltä, jotka hän hyväksyy, katua aikaisempia rikkomuksiaan hänen vaatimuksiaan vastaan ja mukauttaa tiensä hänen tahtonsa mukaisiksi Jeesuksen Kristuksen uskollisina opetuslapsina.
Mutta miten on niiden monien miljoonien laita, jotka ovat nyt kuolleina? Vaikka he ovat saattaneet kärsiä epäoikeudenmukaisuutta ja sortoa, niin he eivät ole kokeneet pysyvää vahinkoa. Miksi eivät? Koska Jehova Jumala kykenee ja tulee pitämään huolen siitä, että kuolleet tuodaan takaisin eloon, ja on asettanut heidän eteensä ikuisen elämän odotteen. (Apt. 24:15) Kun ajattelemme noita kuolleista herätettäviä, niin mitä muutaman vuoden kärsiminen merkitsee, kun sitä verrataan ikuiseen elämään, jossa ei ole kärsimystä? Ei todellisuudessa mitään. He tulevat ajattelemaan niin kuin kristitty apostoli Paavali: ”Ahdistus on hetkellinen ja kevyt.” – 2. Kor. 4:17.
Puutteesta vapautuminen tulee tosiaan olemaan todellisuutta Jumalan uudessa järjestyksessä. Oletko ryhtynyt toimintaan, joka osoittaa, että haluat kokea sellaisen vapautumisen? Tutkitko parhaillaan Raamattua ja pyritkö soveltamaan sitä jokapäiväiseen elämääsi? Jos teet siten, niin voit olla niiden joukossa, jotka saavat nähdä sen lähestyvän ajan, jolloin kaikki ihmiset iloitsevat puutteesta vapautumisesta.
[Huomioteksti s. 148]
”Hän pelastaa köyhän, joka apua huutaa, kurjan ja sen, jolla ei auttajaa ole. Hän armahtaa vaivaista, ja köyhää ja pelastaa köyhäin sielun.” – Ps. 72:12, 13.