Älä anna uskosi haaksirikkoutua masennuksen tai persoonallisuuksien takia
”[Jatka] hyvää sodankäyntiä, säilyttäen uskon ja hyvän omantunnon, jonka jotkut ovat työntäneet syrjään ja ovat uskonsa suhteen haaksirikkoutuneet.” – 1. Tim. 1:18, 19.
1. Miten kristityt ovat kuin laivat merellä?
KRISTITYT ovat tässä epävanhurskaassa ihmismaailmassa kuin laivat avomerellä. Kumpiakin uhkaavat alituiset vaarat. Myrskyt, jotka kuohuttavat meren raivoon, voivat taittaa laivan kahtia. Riutat ja jäävuoret voivat repäistä ammottavia aukkoja ja upottaa laivan nopeasti valtameren pohjaan. Huono näkyvyys tai voiman tai ohjauksen puute voi aiheuttaa yhteentörmäyksiä toisten laivojen kanssa tai karille ajon. Samalla tavalla voivat kristityt kokea uskonsa haaksirikon, jos eivät ole aina valppaita tämän maailman vaarojen suhteen. Miljoonat tämän maailman ihmiset, jotka eivät tunne Jumalaa, ovat kuin rauhaton meri, ja kristityt ovat ikään kuin tällä ihmismerellä. (Jes. 57:20, 21) Jeesus käsitti, että hänen opetuslastensa olisi oltava edelleen jonkin aikaa tässä maailmassa, mutta heidän ei pitänyt kuulua osana siihen. (Joh. 17:11, 14–16) He voivat olla laivan lailla meressä, mutta kun meri alkaa päästä laivaan, niin se on välittömän hälytyksen aihe.
2. Vaikka kristityt voivat olla täten ihmiskunnan merellä, niin mikä vaara on olemassa tämän maailman asenteitten ja menettelytapojen suhteen?
2 Kristittyjen täytyy näin ollen valvoa aina, että ne menettelytavat ja asenteet, jotka ovat yleisiä tässä järjestelmässä, eivät tihku kristilliseen seurakuntaan eivätkä aiheuta haaksirikkoa yksityisesti heidän uskolleen. Kaksi yleistä asennetta ja menettelytapaa, jotka kohoavat esiin uhkana, sisältävät masennuksen ja sen, että annetaan persoonallisuuksien häiritä tai kääntää syrjään, ja me käsittelemme näitä asioita tässä kirjoituksessa.
MASENNUKSEN VOITTAMINEN
3, 4. a) Miten Saatana on käyttänyt masentavia olosuhteita ihmiskunnan pitämiseksi orjuudessaan? b) Mitkä seikat aiheuttavat usein masennusta?
3 Masennuksen vaikutusten voidaan nähdä jättäneen syvät jäljet ihmisjoukkojen murheellisiin kasvoihin. Saatana on käyttänyt vuosisadat masentavia olosuhteita saattaakseen ihmiset itsensä ja järjestelmänsä orjuuteen, ja hän nauttii erityisesti nähdessään kristittyjen masentumisen takia hidastavan vauhtiaan tai luopuvan päätöksestään palvella Jehovaa. Tästä johtuu, että kristittyjen on oltava alituisesti valppaina, jotta masennusten aallokko ei hukuttaisi heitä.
4 Monet seikat aiheuttavat masennusta. Yksi yleisimmistä masennuksen syistä liittyy terveyteen. Kun ihminen ei tunne itseään terveeksi varsinkaan pitkän ajan kuluessa, niin hän on luonnostaan taipuvainen vetäytymään syrjään ja ilmaisemaan itsesääliä. Ei ole voimaa eikä aloitekykyä tehdä, mitä haluaisi tehdä. Tai joku saattaa taistella jotakin erityistä heikkoutta vastaan tai yrittää selviytyä jostakin lihan häiritsevästä epätäydellisyydestä. Jokin perheen jäsenen pitkällinen sairaus tai kuolemantapaus perheessä tuo surua ja murhetta. Jos kaikki perheessä eivät ole kristittyjä, niin voidaan kokea ankaraa vastustusta oman puolison taholta, jopa lasten pilkkaa. Elinolot ovat huonot suurimmassa osassa maailmaa, ja köyhyys, rikollisuus sekä pelko ovat suuria masennuksen syitä.
5. Mikä on ensisijaisen tärkeätä menestyksellisessä taistelussa masennusta vastaan?
5 Voidakseen taistella masennusta vastaan menestyksellisesti kristittyjen on aivan välttämättä pidettävä mielensä kiinnitettynä Jehovan kanssa omaamaansa suhteeseen ja luotettava ehdottomasti siihen, että hän ei jätä antamatta lohdutusta ja apua kansalleen aina tarvittaessa. Vaikka hän sallii koeteltavan palvelijoittensa nuhteettomuutta toisinaan ankarassa koettelemuksessa, niin hän auttaa hänelle omistautuneita selviytymään ja suo helpotuksen ja vapautuksen aikanaan. (Jaak. 1:5–8) Daavid, joka kohtasi monia koettelevia tilanteita, kirjoitti henkeytettynä rohkaisuksemme: ”Olkaa lujat, ja olkoon teidän sydämenne rohkea, te kaikki, jotka Herraa odotatte.” – Ps. 31:25.
6. Miksi kristityt voivat kohdata sairauden ja kuoleman sallimatta masennuksen lannistaa itseään?
6 Ylösnousemuksen varma toivo vetää pois sairauden okaan ja kuoleman pelon. Kun pidämme mielemme Jehovan suurenmoisten lupausten virvoittamana, niin se pitää meidät henkisesti vireinä, ja saamme sellaisen ilon ja lohdutuksen, jonka yksin Jehova voi antaa. ”Siksi me emme lannistu, vaan vaikka se ihminen, joka olemme ulkonaisesti, riutuukin pois, niin varmasti se ihminen, joka olemme sisäisesti, uudistuu päivä päivältä. Sillä vaikka ahdistus on hetkellinen ja kevyt, niin se tuottaa meille kirkkauden, joka painavuudeltaan on yhä verrattomampaa ja on ikuista, samalla kun me emme pidä katsettamme näkyväisissä, vaan näkymättömissä. Sillä näkyväiset ovat väliaikaisia, mutta näkymättömät ovat ikuisia.” – 2. Kor. 4:16–18.
7. Mikä on kuin ankkuri lujuuden antamisessa nyt ja edessä olevina myrskyisinä aikoina?
7 Käsitellessään Jumalan varmoja lupauksia Paavali kirjoitti heprealaiskristityille: ”Tämä toivo on meillä kuin sielun ankkuri, sekä varma että luja, ja se ulottuu esiripun sisäpuolelle [ts. itse taivaaseen], jonne on meidän puolestamme mennyt edelläjuoksija, Jeesus.” (Hepr. 6:19, 20) Näin hyvin perusteltu ja ankkurinkaltainen toivo Jehovaan ja hänen uuden järjestelmänsä taattuihin siunauksiin antaa lujuutta ja lohtua kristityille siitä huolimatta, että he kokevat ahdistusta lihassa ja että myrskyisät olosuhteet ympäröivät heitä tässä maailmassa. ”Jumala on meidän turvamme ja väkevyytemme, apumme hädässä aivan vahva. Sentähden emme pelkää, vaikka maa järkkyisi ja vuoret meren pohjaan vajoaisivat, vaikka sen vedet pauhaisivat ja kuohuisivat ja vuoret vapisisivat sen raivosta.” – Ps. 46:2–4.
8. Miksi sen ei tule antaa masentaa, jollei voi tehdä niin paljon kuin haluaisi Jehovan palveluksessa heikon terveyden tähden?
8 Jos sairaus tai muut olosuhteet estävät sinua tekemästä kaikkea, mitä haluaisit tehdä Jehovan palveluksessa, niin sinä voit silti iloita siitä, mitä kykenet tekemään, muistaen Paavalin rohkaisevat ja lohduttavat sanat: ”Sillä Jumala ei ole epävanhurskas, niin että hän unohtaisi teidän työnne ja sen rakkauden, jota olette osoittaneet hänen nimeään kohtaan, kun olette palvelleet pyhiä ja edelleen palvelette.” (Hepr. 6:10) Äläkä unohda, että hyvä esimerkki nuhteettomuudessa ja kestävyydessä rohkaisee toisia, vaikka jokin ruumiillinen heikkous onkin hidastuttanut sinua jossakin määrin. – Vrt. 2. Kor. 12:7–10.
9. Miksi rukoileminen ja toisten kristittyjen seura ovat välttämättömät masennusta vastaan taisteltaessa?
9 Pitääkseen uskonsa vahvana ja karkottaakseen kaikki toivottomuuden ja huolen tunteet kristittyjen on tärkeätä kartoittaa vaelluksensa Jumalan sanan avulla ja alituisesti tarkistaa asemansa nähdäkseen, missä tarvitaan korjauksia. Heidän on oltava läheisesti kanssakäymisessä taivaallisen Isänsä kanssa. ”Älkää olko mistään huolissanne, vaan antakaa anomustenne tulla kaikessa rukouksen ja nöyrän pyynnön avulla kiitoksen ohella Jumalalle tunnetuiksi, niin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ajatuksen, on varjeleva teidän sydämenne ja mielenkykynne Kristuksen Jeesuksen välityksellä.” (Fil. 4:6, 7) Yhteydenpito toisten kristittyjen kanssa on myös tärkeä. Paavali kirjoitti Rooman kristityille: ”Sillä kaipaan nähdä teitä voidakseni antaa teille jonkin hengellisen lahjan, jotta lujittuisitte, tai pikemminkin, että keskuudessanne kukin saisi keskinäistä rohkaisua toisen uskon välityksellä, sekä teidän että minun.” – Room. 1:11, 12.
10. Jos sinusta tuntuu, että sinulta puuttuu kristillistä seuraa, niin mitä olisi tehtävissä?
10 Jos kaipaat seuraa mutta tunnet kuitenkin olevasi jossakin määrin syrjään jätetty, niin kun osoittaudut itse ystävällisemmäksi, se saattaa auttaa sinua saamaan ystävällisempää seuraa, kehittämään kestävän suhteen toisten kanssa. Samalla kun kristittyjen velvollisuus on olla ystävällisiä kaikkia kohtaan ja erityisesti tehdä hyvää ”niille, jotka ovat meille sukua uskossa”, niin se, että olemme miellyttäviä, rakentavia ja myönteisiä, saa toiset enemmän seurustelemaan meidän kanssamme. (Gal. 6:10) Itsesäälin ilmaisut voivat saada osakseen myötätuntoa mutta eivät aina tosi kunnioitusta.
11. Millä tavalla siitä on molemminpuolista hyötyä, kun tavoittelemme tilaisuuksia auttaa toisia?
11 Kysy itseltäsi myös, mitä voit tehdä toisten auttamiseksi, sen sijaan että keskittäisit huomion itseesi. Paavali kiinnittää Apostolien tekojen 20:35:ssä huomion Jeesuksen esittämään periaatteeseen: ”Onnellisempaa on antaa kuin saada.” Onnellisuus lisääntyy suuresti, kun kulutamme itseämme toisten hyväksi. ”Näin ollen, rakkaat veljeni, tulkaa vakaiksi, järkähtämättömiksi, sellaisiksi, joilla on aina runsaasti tehtävää Herran työssä, tietäessänne että vaivannäkönne ei ole turhaa Herran yhteydessä.” (1. Kor. 15:58) Pietari neuvoo: ”Olkoon teillä ennen kaikkea hellittämättömän harras rakkaus toisianne kohtaan, koska rakkaus peittää paljon syntejä. Olkaa vieraanvaraisia toisianne kohtaan nurkumatta. Siinä määrin kuin kukin on jotakin lahjaa saanut, käyttäkää sitä toistenne palvelemiseen Jumalan monenlaisilla tavoilla ilmaistun ansaitsemattoman hyvyyden hyvinä taloudenhoitajina.” (1. Piet. 4:8–10) Meidän oma onnellisuutemme lisääntyy siten, kun käytämme täysin määrin tilaisuuksiamme ollaksemme rohkaisevia toisille. – Luuk. 6:38.
12. Miten veljiemme ja sisartemme kokemukset voivat auttaa meitä voittamaan masennuksen?
12 Jehovan järjestön hengellinen menestys antaa kristityille aiheen olla rohkaistuneita. Kun luemme tai kuulemme veljiemme kokemuksia eri puolilta maailmaa, niin näemme, miten Jehova lisää siunaustaan vahvistaessaan kansaansa voittamaan vainon, vastoinkäymisen ja masennuksen. ”Autuas se kansa, jonka Jumala Herra [Jehova, UM] on, se kansa, jonka hän on perinnöksensä valinnut!” (Ps. 33:12) Paavali ja Barnabas selostivat matkoillaan toisille ”yksityiskohtaisesti kansojen ihmisten kääntymystä”. Mikä oli seuraus? ”He tuottivat suurta iloa kaikille veljille.” (Apt. 15:3) Älä jätä toisia osattomiksi Jehovan palveluksessa saamistasi kokemuksista heidän kannustuksekseen, ja kysele vuorostasi toisten kokemuksia tai etsi tilaisuuksia lukea niistä. – Ps. 122:1–9.
13. Mitä Jehova on varannut pitääkseen kansansa rohkaistuneena sen ympärillä olevista masentavista olosuhteista huolimatta?
13 Jottei masennus saattaisi uskoamme haaksirikkoon, tarvitaan siis sekä rohkaisua toisilta että toistemme keskinäistä rohkaisemista. ”Siksi lohduttakaa toisianne ja rakentakaa toinen toistanne jatkuvasti, niin kuin teettekin. . . . kehotamme teitä, veljet: neuvokaa vakavasti häiriön aiheuttajia, puhukaa lohduttavasti masentuneille sieluille, tukekaa heikkoja, olkaa pitkämielisiä kaikkia kohtaan.” (1. Tess. 5:11, 14) Vaikka kaikkialla ympärillämme on rauhattomuutta ja olosuhteet uhkaavat saattaa uskomme haaksirikkoon, niin me voimme odottaa luottavaisina Jehovan auttavan meitä selviytymään myrskystä ja välttymään joutumasta masennuksen uhreiksi. ”Ja hän päästi heidät heidän ahdistuksistaan. Hän tyynnytti myrskyn, ja meren aallot hiljenivät. He iloitsivat, kun tuli tyyni, ja hän vei heidät toivottuun satamaan. Kiittäkööt he Herraa [Jehovaa, UM] hänen armostansa ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.” – Ps. 107:28–31.
PERSOONALLISUUDET VOIVAT SAATTAA HAAKSIRIKKOON JONKUN USKON
14. Miten persoonallisuudet voivat aiheuttaa jonkun henkilön uskon haaksirikon?
14 Kristityillä on myös vaara törmätä yhteen toisten kristittyjen kanssa sillä tavalla, että se aiheuttaa heidän uskonsa tai toisten uskon haaksirikon. Raamattu varoittaa lisäksi siitä, että jotkut kristillisen seurakunnan keskuudessa voivat hairahtua uskosta ja yrittää vaikuttaa toisiin saadakseen heidät seuraamaan heitä. Toisaalta kristityt luottavat koeteltuihin ja uskollisiin veljiin ja sisariin ja kunnioittavat heitä sekä arvostavat uskollisten paimeniensa johtoa ja esimerkkiä, mutta he eivät saa antaa sen, mitä muut ihmisluomukset tekevät, saada heitä kokemaan ’uskonsa suhteen haaksirikkoa’. Jumalan palvelijoille on sen tähden vaelluksensa kartoittamisessa hyvin tarpeellista välttää antamasta persoonallisuuksien asiattomasti vaivata heitä tai vaikuttaa heihin. – 1. Tim. 1:18, 19.
15. Miten Juudas kuvailee eräät, jotka voisivat olla uhkana seurakunnassa ennen pois karkottamista?
15 Juudas viittaa eräisiin, jotka luikahtivat kristilliseen seurakuntaan ja koettivat vääntää ”Jumalamme ansaitsemattoman hyvyyden irstauden puolusteluksi”, ja hän kuvailee heidän olevan ”veden alle kätkeytyneitä kareja juhliessaan kanssanne teidän rakkaudenaterioillanne”. ”Nämä ovat nurisijoita, jotka valittavat osaansa elämässä, jotka menettelevät omien halujensa mukaan, ja heidän suunsa puhuu pöyhkeitä, samalla kun he ihailevat persoonallisuuksia oman hyödyn takia.” (Juud. 3, 4, 12, 16; vrt. 2. Piet. 2. lukuun.) Kun tällaiset ihmiset havaitaan, niin heidät karkotetaan eli erotetaan sellaisina, jotka eivät ole arvollisia olemaan seurakunnassa. Mutta jos joku hylkää Jumalan sanan totuuden osoittautuen jatkuvaksi valittajaksi, vaikka yrittää peittää luopumisensa ja johtaa harhaan toisia ihaillen persoonallisuuksia, niin pitäisikö meidän seurata häntä pois totuudesta ja tuhoon? Miten epäviisasta se olisikaan! Varo, ettei uskosi joudu haaksirikkoon törmäämällä johonkin näistä ”veden alle kätkeytyneistä kareista”!
16. a) Kun joku vanhin auttaa meitä soveltamaan Jumalan sanaa, niin miten meidän tulee suhtautua siihen? b) Mitä vastakkaisia asenteita eräät Jeesuksen opetuslapset ilmaisivat?
16 Ja kun toisaalta paimenet ja opettajat seurakunnassa yrittävät auttaa meitä edistymään Jumalan sanan totuudessa, niin kompastuttavatko persoonallisuudet meitä? Monet, joista tuli Jeesuksen opetuslapsia, pitivät joistakin hänen opetuksistaan ja ottivat mielellään vastaan yliluonnollisella tavalla saamaansa ruokaa ja parannustekoja, mutta kun heille sanottiin, että heidän täytyy ’syödä Ihmisen Pojan lihaa ja juoda hänen vertaan’, niin se oli järkyttävää, ja seurauksena oli, että ”monet hänen opetuslapsistaan vetäytyivät pois taakse jääneisiin asioihin eivätkä enää vaeltaneet hänen kanssaan”. He eivät jääneet riittävän pitkäksi aikaa saadakseen ymmärrystä tämän tärkeän opetuksen suhteen. – Joh. 6:48–69.
17, 18. a) Miten apostolit osoittivat oikean asenteen sellaisen opetuksen yhteydessä, jota voi olla vaikea hyväksyä? b) Miksei Juudas Iskariotin uskottomuus ollut aihe toisille apostoleille järkkyä uskossaan? Mitä me voimme oppia tästä?
17 Kun Jehovan ”uskollinen ja ymmärtäväinen orja”-järjestö tarjoaa jonkin uuden käsityksen, joka perustuu Jumalan sanaan, niin meidän voi toisinaan olla hiukan vaikea täysin ymmärtää sitä, mitä on julkaistu. Mutta mitä pitäisi tehdä? Pitäisikö meidän tulla arvosteleviksi ja ehkä päätellä, että tämä on vain sitä, mitä jotkut harvat miehet päätoimistossa ajattelevat siitä? Vai ilmaisemmeko me samanlaista asennetta kuin apostolit, kun Jeesus kysyi heiltä tässä samassa tilaisuudessa, jossa monet opetuslapset kääntyivät pois: ”Herra, kenen luo menisimme? Sinulla on ikuisen elämän sanat, ja me olemme tulleet uskomaan ja tietämään, että sinä olet Jumalan Pyhä.”
18 Verratessaan Jeesuksen opetuksia ja elämäntapaa Raamatun heprealaisiin kirjoituksiin apostolit olivat vakuuttuneita siitä, että hän oli totisesti Messias, eivätkä he aikoneet kääntyä pois seuraamasta häntä siksi, että hän esitti jonkin uuden opetuksen, jota oli sillä hetkellä vaikea hyväksyä. Tosinhan yksi kääntyi myöhemmin pois, nimittäin Juudas Iskariot. Ahneus pani hänen mielensä ja sydämensä muuttumaan. Mutta turmeliko tuon yhden valitun apostolin uskottomuus niiden yhdentoista muun uskon? Ei, vaikka heidän uskonsa järkkyikin hiukan, kun Jeesus vangittiin ja kuoli kidutuspaalussa. He toipuivat hengellisesti, ja Jehova vahvisti heitä pyhällä hengellään vuoden 33 helluntaista lähtien.
19. a) Mistä tärkeästä seikasta meidän tulee olla aina tietoiset johdon suhteen kristillisessä seurakunnassa? b) Mikä vastuu on vanhimmilla, ja mitä emme saa antaa tapahtua persoonallisuuksien ollessa kysymyksessä?
19 Älkäämme unohtako milloinkaan, että me seuraamme apostolien tavalla Jeesusta Kristusta emmekä ketään ihmistä tai ihmisryhmää johtajanamme maan päällä. Niin, epätäydellisiä ihmisiä aina hallitsevasta elimestä seurakuntiemme vanhimpiin käytetään auttamaan meitä, mutta näillä on raskas vastuu opettaa tarkasti Jumalan sanan mukaisesti. Heidän on jäljiteltävä apostoli Paavalia, joka sanoi Efesoksen vanhimmille: ”En pidättynyt kertomasta teille mitään siitä, mikä oli hyödyllistä, enkä opettamasta teitä julkisesti ja talosta taloon.” (Apt. 20:20) Hän velvoitti juhlallisesti Timoteusta vanhimpana ’saarnaamaan [Jumalan] sanaa’ uskon rakentamiseksi ja seurakunnan valmistamiseksi sen ajan varalta, jolloin jotkut ”eivät kestä terveellistä opetusta, vaan omien halujensa mukaan haalivat itselleen opettajia kutkuttamaan heidän korviaan”. (2. Tim. 4:1–4) Mitä me haluamme? Jonkunko kutkuttamaan korviamme ja sanomaan meille, että kaikki on hyvin, kun niin ei ehkä ole, vai jonkun, joka puhuu meille totuudenmukaisesti ja kuitenkin huomaavaisesti ja auttaa meitä vaeltamaan tietä, joka miellyttää Jumalaa? (Ef. 4:11–15) Älä anna persoonallisuuksien tulla itsesi ja taivaallisen Isäsi Jehovan ja kristillisen seurakunnan Pään Kristuksen Jeesuksen väliin!
TOIMEEN TULEMINEN TOISTEMME KANSSA RAKKAUDESSA
20, 21. a) Mitkä seikat tekevät välttämättömäksi sen, että olemme kärsivällisiä ja suvaitsevaisia ollessamme tekemisissä toistemme kanssa? b) Minkä neuvon Paavali antaa Kolossalaisille 3:13, 14:ssä rauhan ja rakkauden siteen säilyttämiseksi seurakunnassa?
20 Koska me kaikki olemme syntyneet synnissä ja epätäydellisyydessä, niin meidän tarvitsee oppiessamme tuntemaan Jumalan sanan totuutta panna pois vanhan persoonallisuuden piirteet ja työskennellä ahkerasti uuden persoonallisuuden pukemiseksi yllemme. (Ef. 4:23, 24) Jehova muovaa meitä jatkuvasti niin kauan kuin me alistumme tekemään hänen tahtonsa. Siitä huolimatta on epämieluisilla persoonallisuuden piirteillä taipumus olla lujassa, vaikka me ponnistelemmekin niiden voittamiseksi, ja me saatamme havaita yhä työskentelevämme jonkin tällaisen piirteen kimpussa vuosikausia sen jälkeen, kun vertauskuvasimme antautumisemme Jehovan tahdon tekemiseen. Tämän johdosta meidän on tarpeellista olla kärsivällisiä toisiamme kohtaan. Sitä paitsi eivät eriävät persoonallisuuden piirteet ehkä kuvastakaan välttämättä heikkoutta, vaan ainoastaan sitä monipuolisuutta, minkä Jehova on järjestänyt ihmisluomuksille.
21 Rakkaus ja suvaitsevaisuus auttavat meitä välttymään liikatunteellisuudelta. Painostavien pulmien tähden voi joku veli mennä ohitse puhumatta tai hän saattaa puhua terävästi jolloinkin. Tai jonkun toisen jokin tottumus tai luonteenpiirre saattaa pyrkiä ärsyttämään. Olkoonpa tilanne mikä hyvänsä, niin Raamattu neuvoo: ”Kestäkää jatkuvasti toisianne ja antakaa jatkuvasti toisillenne auliisti anteeksi, jos jollakulla on valituksen syytä toista vastaan. Niin kuin Jehova on antanut teille auliisti anteeksi, niin antakaa tekin. Mutta kaiken tämän lisäksi pukeutukaa rakkauteen, sillä se on täydellinen yhdysside.” – Kol. 3:13, 14.
22. a) Mitä tuohtuminen jonkun veljen epätäydellisyyksistä voisi saada jonkun tekemään? b) Mikä on ensin välttämätöntä, jotta Jumala antaisi meille anteeksi rikkomuksemme?
22 Älä siis anna persoonallisuuden eroavuuksien aiheuttaa itsellesi haaksirikkoa uskossa. Ohjaa vaelluksesi sillä tavalla, että vältät yhteentörmäykset veljesi kanssa. Jos Panettelija voi saada sinut siinä määrin tuohtumaan veljesi epätäydellisyyksistä, että sinä jäät pois kokouksista tai jätät saarnaamatta Valtakunnan hyvää uutista, niin hän on erittäin tyytyväinen. Haluatko sinä miellyttää Vastustajaa jonkin ärtymyksen tai ylpeyden hengen takia? Merkitseekö suhteesi Jehovaan niin vähän, että lakkaisit palvelemasta häntä tai hidastaisit vauhtia siksi, että joku veljistä tekee väärin? Muista, että jos Jehova vaatisi täydellisyyttä veljeltäsi tänä aikana, niin hän vaatisi sitä sinultakin. Jos haluat Jumalan antavan itsellesi anteeksi virheesi, niin sinunkin täytyy olla halukas antamaan anteeksi veljesi virheet. Jeesus ilmoitti syntiemme anteeksi saamisen ehdoksi sen, että me olemme halukkaat antamaan toisille anteeksi. – Matt. 6:12, 14, 15.
KARTA TOISTEN KOMPASTUTTAMISTA
23, 24. a) Miten kieltä verrataan sattuvasti laivan peräsimeen? b) Minkä neuvon Raamattu antaa sen puhumisesta, mikä on totta ja rakentavaa?
23 Kieli voi aiheuttaa paljon vahinkoa, jollei sitä hallita asianmukaisesti. Jaakob valaisee sitä seuraavalla tavalla: ”Katso! Laivojakin, vaikka ne ovat niin suuria ja kovien tuulten ajamia, ohjataan hyvin pienellä peräsimellä minne perämiehen mieli haluaa. Niin on kielikin pieni jäsen ja silti kerskailee suuria.” Miksi antaisimme kielemme olla hallitsematon kuin väärään suuntaan ohjaava peräsin ja saada meidät törmäämään Jehovaa ylistävään toveriimme? ”Samasta suusta tulee esiin siunaus ja kirous. Ei ole paikallaan, veljeni, että tämä jatkuu tällä tavoin. Ei kai lähde pulppua samasta lähteensilmästä makeaa ja karvasta?” – Jaak. 3:4, 5, 10, 11.
24 Kun ilmenee taipumusta lausua vihainen sana tai osallistua vahingoittavaan juoruiluun tai panetteluun, niin muista, että laivan kapteeni valvoo aluksen suuntaa peräsimen avulla. Jos me emme ajattele sydämessämme pahaa veljistämme, niin emme ole taipuvaisia puhumaan vahingollisia sanoja kielellämme. ”Nyt kun olette panneet pois valheen, puhukaa totta, kukin teistä lähimmäisensä kalassa.” ”Älköön suustanne lähtekö mitään ala-arvoista puhetta, vaan sellaista, mikä on tarpeen mukaan hyvää rakennukseksi, jotta se antaisi sitä, mikä on suotuisaa kuulijoille.” – Ef. 4:25, 29.
25. Mikä neuvo on annettu henkilökohtaisten erimielisyyksien selvittämisestä?
25 Selvitä erimielisyydet nopeasti. Vähäiset seikat saatetaan useasti sivuuttaa tekemättä niistä numeroa. Jos pulma ei hellitä, niin mene rikkovan veljen luo ja keskustele asiasta yksityisesti rakkaudellisella ja huomaavaisella tavalla. Ja jos joku veli tulee luoksesi puhumaan jostakin valitusta aiheuttavasta asiasta, niin harjoita itsehillintää ja kuuntele ensin, mitä sanotaan, jotta ymmärtäisit tilanteen etkä nopeasti yrittäisi puolustautua tai turvautua vastasyytöksiin. – Ef. 4:26, 32.
26. Miten Jumalan sana vakuuttaa meille, että me voimme menestyksellisesti suorittaa matkamme edessämme olevien myrskyisten aikojen läpi ja Jehovan uuteen asiainjärjestelmään?
26 Tietäen aikansa olevan lyhyt Jumalan Vastustaja Saatana Panettelija panee ihmiskunnan meret tulemaan yhä raivoisammiksi päivä päivältä. (Dan. 7:2, 3; Ilm. 13:1) Tämä Jumalan suuri vastustaja haluaisi murskata uskomme hukuttamalla meidät masennuksella tai saamalla meidät törmäämään persoonallisuuksiin. Mutta kun me pidämme uskomme merikelpoisena ja valvomme huolellisesti, että purjehdimme varman Jumalan sanan mukaan, niin me suoritamme Jehovan pettämättömällä avulla ja ansaitsemattomasta hyvyydestä matkamme näiden myrskyisten aikojen läpi suoraan ”suuren ahdistuksen” lävitse ja Jehovan uuteen asiainjärjestelmään, missä ’ei merta enää ole’. (Ilm. 21:1) Miten kiitollisia tulemmekaan olemaan Jehovalle siihen aikaan siitä, että emme antaneet minkään kohtaamiemme houkuttimien emmekä vaikeuksien viedä haaksirikkoon uskoamme ja evätä meiltä niitä suurenmoisia siunauksia, joita ne saavat nauttia iankaikkisesti, jotka rakastavat Jumalaa täydellisesti antautuneina! ”Mutta me emme ole sellaisia, jotka vetäytyvät pois tuhoon, vaan sellaisia, joilla on usko sielun elossa säilymiseksi.” – Hepr. 10:39.