Mitä tulevaisuus tuo Yhdistyneille Kansakunnille?

YHDISTYNEET KANSAKUNNAT on ilmeisesti astumassa aikakauteen, jolloin sen voima ja merkitys maailmannäyttämöllä elpyy. Lähitulevaisuudessa se joutuu osalliseksi tapahtumiin, joilla on maailmaa järkyttävä vaikutus. Kuinka niin?

Vuoden 1973 lokakuussa sattunut Lähi-idän selkkaus ja sen jälkivaikutukset edistivät osaltaan suuresti YK:n arvovallan palaamista. Tosin suurvalloilla oli hallitseva osuus aselepojärjestelyissä Israelin, Egyptin ja Syyrian välille, mutta suomalainen diplomaatti Max Jakobson kirjoittaa lehdessä Saturday Review/World (23.3.1974):

”Supervallatkin havaitsivat, etteivät ne voi tulla toimeen kokonaan ilman Yhdistyneitä Kansakuntia. Neuvotteluilla aikaansaadun tulitaukosopimuksen . . . laillisti [YK:n] turvallisuusneuvosto. Valvonnan paikalla järjesti Yhdistyneet Kansakunnat. Sinisten baskerien näkeminen Suezin kanavan rannoilla elvytti uskoa . . .: Yhdistyneitä Kansakuntia tarvittiin sittenkin.”

YK:n pääsihteerin Kurt Waldheimin asettamisesta Lähi-idän rauhankonferenssin puheenjohtajan tehtävään YK:n reportteri Anthony Astrachan sanoo:

”Hänen puheenjohtajan tehtävänsä rauhanneuvottelujen alkaessa Genevessä saattaa olla symbolinen, mutta symbolit tekevät sen tärkeäksi, vaikkeivät anna valtaa. Moskova ja Washington . . . pyrkivät nyt ystävyyteen hänen kanssaan suojellakseen valinnan mahdollisuuksiaan maailmassa.”

Uudempi Kyproksen selkkaus saattoi myös YK:n osuuden rauhan ylläpitäjänä terävään valokeilaan.

ONGELMAT JOTKA VAATIVAT KANSAINVÄLISTÄ TOIMINTAA

Mutta Lähi-itä on vain pieni osa koko maapallon käsittävästä kuvasta. Kautta maailman tajutaan yhä paremmin, että tarvitaan nopeasti yksimielistä kansainvälistä toimintaa, jotta nyt ihmiskunnan näköpiiriin nousseista vakavista ongelmista voitaisiin selviytyä.

Laajat alueet maapallolla tarvitsevat nyt kipeästi elintarvikkeita. Mutta maailman viljalaarit ovat melkein tyhjiä varmuusvarastoista. Samaan aikaan maailman väestö lisääntyy jatkuvasti; viime vuoden lisäys oli 78 miljoonaa.

Köyhyys laajenee. Maailmanpankin johtajan Robert McNamaran lausunnon mukaan 800 000 000 ihmistä elää nykyään 1,15 markalla päivässä. Vauraammissa maissa valloilleen päässyt inflaatio kohottaa huimasti hintoja, ja kansalliset valuutat ovat yleensä olleet epävakaampia kuin koskaan ennen.

Suurvaltojen viime vuosina kehittämien aseiden tuhovoima saa toisen maailmansodan atomipommit tuntumaan tosiaan pieniltä. Nyt kun Intia on suorittanut ydinräjäytyksen, siitä on tullut ’ydinasekerhon’ kuudes jäsen. Se, että toiset maat todennäköisesti kulkevat samaa tietä, lisää sen todennäköisyyttä, että jotkin ’kerhon’ jäsenet tulevat turvautumaan ydinaseisiin jossakin tulevassa selkkauksessa. On järkyttävää kuvitella tuhoa, joka siitä voisi aiheutua.

Energiavaroja kysytään enemmän kuin niitä on saatavissa. Energiakriisi on työntänyt huolestumisen saastumisesta taka-alalle, mutta maapallon ilman, maan ja merien saastumista koskeva ongelma ei häviä sillä tavalla. Se jatkuu ja pahenee.

Puhuessaan näistä ongelmista Yhdistyneille Kansakunnille Yhdysvaltain ulkoministeri Henry Kissinger sanoi: ”Näin tärkeitä haasteita ei voi ratkaista maailma, joka on pirstoutunut toisista riippumattomiin kansallisvaltioihin tai joustamattomiin blokkeihin.” Tilanne vaatii yhteistoimintaa maailmanlaajuisessa mitassa. Mutta on muitakin tekijöitä, jotka korottavat Yhdistyneiden Kansakuntien asemaa.

MUITA TÄRKEITÄ TEKIJÖITÄ

Kuten tri George W. Shepherd huomauttaa, maailma ei ole enää kuin šakkilauta, jolla kaksi suurvaltaa on vastakkain Euroopan kansojen ollessa kuin hevoset ja lähetit ja ”kolmannen maailman” kansojen kuin sotilaat. ”Sen tähden me näemme [Yhdistyneiden Kansakuntien] uuden kukoistuksen”, sanoo tämä Denverin yliopiston professori.

Vaikka ”kolmannen maailman” valtiot aikaisemmin kykenivät vain pitämään ääntä YK:ssa ja hyväksymään päätöksiä, joita ei koskaan pantu täytäntöön, suurvallat eivät voi enää suhtautua näihin pieniin valtioihin välinpitämättömästi. Äskettäinen arabimaiden öljyboikotti osoitti ”kolmannen maailman” piilevän voiman. Tämä ei koske ainoastaan öljymaita. Monet niistä perusraaka-aineista ja mineraaleista – joita ovat tina, sinkki, kupari, mangaani, uraani, rautamalmi ja bauksiitti (alumiinin valmistukseen) – joita teollisuusmaat kipeästi tarvitsevat, tulevat näistä ns. ”kehitysmaista”. Mihin tämä voi johtaa?

Saksalaisessa sanomalehdessä Schwabacher Tagblatt ollut kirjoitus sanoo, että olisi hämmästyttävää, jos nämä köyhemmät maat vielä kauan vastustaisivat kiusausta ”haastaa ns. rikkaat maat taisteluun ja jännittää heränneen itsetuntonsa lihakset” arabimaita jäljitellen. Kirjoitus sanoo edelleen: ”Kun tunnemme näiden maiden heränneen itsetunnon otteen aataminomenamme ympärillä, on silloin liian myöhäistä . . . yhteiskunnalliset ongelmat teollistuneessa maailmassamme nousevat niin suuriksi, ettemme ole koskaan aikaisemmin kohdanneet sellaisia.”

Kaikki tämä lisää turvattomuutta, mikä saa poliittiset kansakunnat, niin suuret kuin pienetkin, tavoittelemaan koko maapallon käsittäviä sopimuksia ja toimia, jotka toisivat huojennusta. Kansakunnat ovat historian kuluessa harvoin olleet niin huolestuneita rauhasta ja turvallisuudesta kuin nykyään, ja ne ovat aikaansaaneet sellaisen vallitsevan asenteen eli ”hengen”, joka saa kansakunnat ajattelemaan ja toimimaan yhä enemmän koko maapallon huomioon ottaen. Viitaten siihen, miksi niiden voidaan odottaa käyttävän yhä enemmän Yhdistyneitä Kansakuntia välikappaleenaan entinen Yhdysvaltain YK-suurlähettiläs Charles W. Yost sanoo:

”YK:lla on kaikesta huolimatta puolellaan yksi suunnaton etu kaikkiin muihin kansainvälisten suhteitten hoitamiskeinoihin verrattuna: se on pysyvä instituutio. Mitkä tahansa huippukokousten, alueellisten konferenssien sekä bilateraalisten ja multilateraalisten sopimusten edut ovatkin, ne kaikki lepäävät epäluotettavan ja vaihtuvaisen johdon ja yleisen mielipiteen lentohiekalla. Vain YK kansallisten hallitusten tavoin nojautuu lujasti perustuslakiin ja virkakoneistoon, joilla on oma elämänsä ja jotka kestävät vuosikymmenestä toiseen.”

MITÄ RAAMATUN ENNUSTUKSET PALJASTAVAT

Lopullista vastausta siihen, mitä tulevaisuus tuo Yhdistyneille Kansakunnille, ei kuitenkaan saada erittelemällä maailman olosuhteita tai kehityssuuntauksia. Se löytyy henkeytetystä Jumalan sanasta, Raamatusta, ja sen ennustuksista. Nykyajan tapahtumat ja kehityssuuntaukset vahvistavat nuo ennustukset oikeiksi.

Poliittisista maailmanvalloista käytetään Raamatussa vertauskuvina petoja. (Ks. Dan. 7:17, 23; 8:20–22.) Ilmestyskirjan 17. luku ennustaa poliittisesta järjestöstä, joka koostuu historian maailmanvaltojen jäännöksistä. Se esitetään vertauskuvallisesti seitsenpäiseksi pedoksi (jonka jokainen pää edustaa yhtä maailmanvaltaa; ja näiden valtojen laskeminen perustuu niiden vaikutukseen tosi Jumalan palvelijoihin), jonka päissä on kymmenen sarvea, ja sarvet edustavat maailman poliittisia hallituksia kokonaisuudessaan. Tämän järjestön oli määrä hävitä näyttämöltä joksikin aikaa ja ikään kuin syöksyä kuoleman kaltaisen toimettomuuden syvyyteen. Sitten sen piti ilmaantua uudelleen ja edetä kohti lopullista kohtaloaan.

Yhdistyneet Kansakunnat ja sen edeltäjä Kansainliitto (joka meni kuoleman kaltaiseen toimettomuuteen toisen maailmansodan aikana) sopivat tähän vertaukselliseen kuvaukseen. Samoin kuin ”kymmenen sarven” edustamat hallitukset saivat lisää valtaa kautta maailman ollessaan yhteydessä tähän poliittiseen yhdistelmäjärjestöön, havaitsemme, että pienetkin kansakunnat ovat saaneet sananvaltaa, merkitystä ja voimaa, kun ne ovat Yhdistyneiden Kansakuntien jäseniä. – Ilm. 17:7–13.a

Profeetallisen esityksen mukaan näillä eri vertauskuvallisilla kuninkailla ”on yksi ajatus”. (Ilm. 17:13, Um) Tämä merkitsee sitä, että vaikka he ovatkin eri mieltä lukuisista eri ehdotuksista, he ovat yksimielisesti päättäneet saada aikaan inhimillisen suunnitelman pysyvän rauhan ja turvallisuuden toteuttamiseksi maailmanlaajuisessa mitassa. Menettelemällä siten he hylkäävät Jumalan oman järjestelyn tämän aikaansaamiseksi, nimittäin hänen valtakuntansa, jonka johdossa on Kristus Jeesus. Sen tähden ennustus osoittaa tämän kansainvälisen poliittisen järjestön taistelevan Jumalan määräämää Kuningasta ja niitä vastaan, jotka ovat asettuneet hänen puolelleen tässä asiassa. Tämä tekee väistämättömäksi tuon poliittisen yhdistelmäjärjestön ja kaikkien sen jäsenten ja kannattajien lopullisen tuhoamisen ja siten tien raivaamisen Jumalan omalle hallitukselle, jonka hän asettaa maalle. – Ilm. 17:14; vrt. Dan. 2:44.

Mutta ennen kuin tämä poliittinen yhdistelmäjärjestö poistuu maalliselta näyttämöltä, se tulee täyttämään toisenkin piirteen Jumalan ennustuksista. Raamattu osoittaa, että tämän järjestön jäsenmaita ovat kauan petollisesti vallinneet maailmalliset uskonnolliset järjestelmät, jotka muodostavat väärän uskonnon maailmanmahdin, jota Ilmestyskirjassa kuvaa porttonainen nimeltä ”Suuri Babylon”. Mutta ennustus osoittaa, että poliittiset vallat tulevat kyllästymään haureellisten uskonnollisten järjestelmien ulkokultaisuuteen, asioihin sekaantumiseen ja vaatimuksiin ja kääntyvät niitä vastaan sekä hävittävät ne tyystin. – Ilm. 17:1–6, 15–18.b

Niin oudolta kuin se saattaneekin tuntua, samalla kun tämä maailmanlaajuinen järjestö näyttää saavuttavan asemansa huipun, kun vaikuttaa siltä, että ollaan laskemassa poliittista perustusta rauhalle ja turvallisuudelle, se on lähestymässä oman kukistumisensa hetkeä. Apostoli Paavali henkeytettiinkin kirjoittamaan: ”Kun he sanovat: ’Rauha ja turvallisuus!’, silloin äkillinen tuho on samassa kohtaava heidät.” (1. Tess. 5:2, 3, Um) Ja vaikka tämä maailmanjärjestö sellaisen julistuksen jälkeen ryhtyy erittäin dramaattiseen ja maailmaa järkyttävään tekoon – väärän uskonnon maailmanmahdin tuhoamiseen – niin tämä teko ei suojele sitä itseään joutumasta Jumalan tuhoamaksi, koska se on väärennetty, turha ja kapinallinen yritys Jumalan luvatun valtakunnan korvaamiseksi poliittisella suunnitelmalla.

Tästä syystä yhä useammat ihmiset yli 200 maassa ja meren saaressa, tosiaan monista kansoista olevat ihmiset, panevat nyt yksimielisesti täyden luottamuksensa ja toivonsa, eivät mihinkään tämän vaikeuksissa olevan maailman poliittiseen järjestelmään, vaan Kristuksen Jeesuksen taivaalliseen hallitukseen, siihen todelliseen lähteeseen, joka tuo tälle maalle pysyvän rauhan ja turvallisuuden.

[Alaviitteet]