Oletko sinä arvostelukykyinen vieras?
MILLAINEN vieras sinä olet? Mikä on vierailusi vaikutin? Haluatko sinä olla niiden vieras, jotka voivat kattaa parhaan pöydän? Havitteletko sinä niiden kutsua, jotka ovat kuuluisia, rikkaita tai mahtavia?
Maailmassa tavoitteet ovat tällaisia. Monet ovat tehneet ’yhteiskunnan tikapuilla’ kiipeämisestä elämänsä tavoitteen. ”Kuka kukin on?” -teos on heidän oppaansa. Mutta Raamatun Sananlaskujen kirja osoittaa tällaisen tavoittelun petollisuuden ja antaa neuvon, joka auttaa välttämään siinä piilevän ansan. Viisas kirjoittaja sanoo:
”Kun istut aterialle hallitsijan seurassa, niin pidä tarkoin mielessä, kuka [mitä, UM] edessäsi on, ja pane veitsi kurkullesi, jos olet kovin nälkäinen. Älä himoitse hänen herkkujansa, sillä ne ovat petollisia ruokia.” – Sananl. 23:1–3.
Tämä sananlasku muistuttaa lukijaansa hänen käytöksestään niiden läsnä ollessa, joilla on valtaa, varoittaen siitä vaarasta, että yrittäisi liian tuttavalliseen seurusteluun mahtavien miesten kanssa. Monet eivät pääse istumaan todellisen kuninkaan pöytään, mutta he syövät toisinaan jonkun sellaisen pöydässä, jolla on valtaa. Tavallisesti on suuri valikoima ruokalajeja, hyvää viiniä jne., ja se houkuttelee kohtuuttomuuteen. Tällaisessa pöydässä olevan vieraan tulisi varoa kahta vertaa enemmän olemasta kohtuuton. Hänen tulee hillitä ruokahaluaan – kuvaannollisesti sanoen ’panna veitsi kurkulleen’ – varsinkin, jos hän on ”kovin nälkäinen”, mikä saa hänet helposti syömään ja juomaan liian paljon. Jos vieras on viisas, niin hän tarkkailee varmasti kaikkea käytöstään tässä tilaisuudessa, sillä hän ei halua, että sellainen vaikutusvaltainen mies pitäisi häntä kohtuuttomana tai ahneena.
”Älä himoitse hänen herkkujansa, sillä ne ovat petollisia ruokia”, varoittaa sananlasku. Vieraan ei pitäisi antaa pettää itseään ajattelemaan, että tämä kutsu syömään merkitsee ilman muuta sitä, että hän on suosittu, eikä hänen pitäisi julkeasti yrittää tulla liian tuttavalliseksi tuon miehen kanssa. Se voisi johtaa hänen nöyryytykseensä ja mahdolliseen kukistumiseensa. Ajattele Haamania, joka joutui häviöön juuri kun hän luuli olevansa Persian kuninkaan Ahasveroksen läheisin ystävä. – Est. 5:8–11; 7:1–10.
ARVOSTELUKYKYÄ VAADITAAN
Toisaalta saatat olla sellaisessa asemassa, että voit tehdä jonkin palveluksen jollekulle toiselle. Tai sinulla voi olla valtaa vanhimpana kristillisessä seurakunnassa. Arvostelukyvyn käytön tarpeellisuutta, kun olet vieraana toisen kodissa, valaistaan muutamia jakeita myöhemmin: ”Älä syö pahansuovan leipää”, sanoo muinainen kuningas Salomo, ”äläkä himoitse hänen herkkujansa. Sillä niinkuin hän mielessään laskee, niin hän menettelee: hän sanoo sinulle: ’Syö ja juo’, mutta hänen sydämensä ei ole sinun puolellasi. Syömäsi palan sinä olet oksentava, ja suloiset sanasi sinä tuhlasit turhaan.” – Sananl. 23:6–8.
Tämä kehotus soveltuu kaikkiin ihmisiin. Saatat ottaa vastaan kutsun joltakulta ja havaita, että hän ulkonaisesti on hyvin antelias ja sydämellinen ja käskee sinua syömään ja juomaan runsaasti. Mutta todellisuudessa hän tarkkailee ja kadehtii joka palaa, jonka syöt. Koska hän ei anna mitään auliisti, niin hän odottaa jotakin takaisin sen edestä, mitä hän antaa. Hän on siis laskelmoinut silmällä pitäen jotain muuta tarkoitusta ja tekee näin ”sielussaan” (UM) – se on hänen elämäntapansa, hänen toimintatapansa. Jos alat himoita sitä hyvää, mitä hänellä on, niin sinusta voi tulla usein nähty vieras hänen kodissaan. Tämä merkitsisi hänen valtaansa joutumista, sillä uusiutuvat vierailusi voivat saada sinut tuntemaan olevasi hänelle kiitollisuudenvelassa. Niin hän on laskenutkin.
Jollet osoita arvostelukykyä ja toimi lopettaaksesi sellaisen läheisen seurustelun varhaisvaiheessa, niin joudut huomaamattasi kuin satimeen ja havaitset poispääsyn hyvin vaikeaksi. Jos olet esimerkiksi kristitty vanhin ja tuo toinen henkilö joutuu tarvitsemaan oikaisua tai ojennusta, niin voit empiä antaa sitä. Koska tunnet olevasi jossain määrin velkaa hänelle, niin tunnet jonkinlaista kiusaantuneisuutta, ehkä pelkoa. Voit pyytää päästä suorittamasta velvollisuuttasi valvojana, koska saattaisit näyttää kiittämättömältä otettuasi vastaan hänen ”vieraanvaraisuuttaan” – vaikka todellisuudessa, havaitsitpa sinä sitä tai et, ’hänen sydämensä ei ollut sinun puolellasi’ koko aikana. Tai sinä voit pelätä, että hän on vihainen sinulle ja muistuttaa sinua jopa toisten edessä siitä, että olit kovin halukas syömään hänen hyvää ruokaansa.
Kiinnostuksesi hänen tarjoamaansa hyvää kohtaan saattaa näin johtaa sinut empimään sen ’mieluisan’ suhteesi vaarantamista, joka sinulla on häneen. Saatatpa mennä niinkin pitkälle, että olet puolueellinen ja suosit tätä miestä kiistelyssä jonkun toisen kanssa ja olet siten epäoikeudenmukainen vahingoittaen toista henkilöä ja aiheuttaen vaikeuksia seurakunnalle ja häpeää itsellesi. – Sananl. 17:23.
Sitten ”syömäsi palan sinä olet oksentava, ja suloiset sanasi sinä tuhlasit turhaan”. Kun huomaat ansan, jossa olet, niin hänen ruokansa ajatteleminen tekee sinut pahoinvoivaksi niin sanoaksemme. Sinä havaitset, että se hyvä, terveellinen toveruus, jota luulit kehittäväsi, ei kehittynytkään. Ystävyyden ja arvostuksen miellyttävät sanat, asiat joista puhuit hengelliseksi rakentumiseksi ja rohkaisuksi, ovat menneet hukkaan samoin kuin aikasikin. Sinusta tuntuu todella kuin ’oksettaisi’.
Sananlaskussa lausuttu periaate soveltuu muuhunkin kuin ruokaan. Me voisimme joutua tällaiseen tilanteeseen rakastaessamme isäntämme hienoa, mukavaa kotia, hänen uima-allastaan, hänen venettään tai muita mukavuuksiaan tai ajanvietteitään, joita hän voi tarjota.
VIELÄ YKSI VAROVAISUUTTA VAATIVA TILANNE
Varovaisuuden ja arvostelukyvyn puute voi johtaa vielä yhteen epämieluiseen tilanteeseen. Sananlaskujen 25:17 sanoo: ”Astu jalallasi harvoin lähimmäisesi kotiin, ettei hän sinuun kyllästyisi ja alkaisi sinua vihata.” Hyväkin ystävä tarvitsee omaa rauhaansa, ja sinun liian pitkät, liian tiheät tai ajankohdaltaan sopimattomat vierailusi voivat saattaa hänet sellaiseen tilaan, että hän on todellisuudessa harmissaan tulostasi.
Tämä neuvo soveltuu jälleen myös kristittyihin valvojiin, jotka käyvät veljien luona tarjoamassa hengellistä apua. Heidän tulee olla arvostelukykyisiä eikä yrittää käydä sopimattomina aikoina. Jos käsiteltävänä on jokin todellinen pulma, niin on usein viisasta järjestää asia etukäteen. Valvojien ei pidä käydä niin usein, että tulevat kiusallisiksi talonväelle, ja heidän tulee pidättyä olemasta arvostelukyvyttömän pitkäveteisiä vierailuissaan.
Tarvitaan siis arvostelukykyä, kunnioitusta ja tosi kiinnostusta toisen ihmisen hyvinvointia kohtaan, jotta voisi olla hyvä vieras.