Ihmisen rauhantoivo – onko se YK?
YHDISTYNEITTEN KANSAKUNTIEN alueella on patsas, jossa mies takoo miekkaa auranvantaaksi. Tämä Neuvostoliiton lahjaveistos on tarkoitettu kuvaamaan sitä, että Yhdistyneitten Kansakuntien päämääränä on maailmanrauha.
Tätä kansainvälistä järjestöä on sanottu koko olemassaolonsa ajan ”ihmiskunnan viimeiseksi toivoksi” ja ”kansainvälisten selkkausten ainoaksi vaihtoehdoksi”. Kardinaali Maurice Royn ja Kirkkojen maailmanneuvoston pääsihteerin tri Philip Potterin 7.12.1973 allekirjoittamassa yhteisessä virallisessa tiedonannossa sanottiin muun muassa: ”Kirkkojen maailmanneuvosto ja roomalaiskatolinen kirkko ovat usein sanoneet, että Yhdistyneitten Kansakuntien järjestö on maailmanrauhan pääasiallisin ajallinen toivo.”
Myöhemmin ovat monet ilmaisseet kuitenkin suuren pettymyksensä Yhdistyneitten Kansakuntien suhteen. Esimerkiksi eräs Yhdysvaltain edustajainhuoneen jäsen sanoi, ettei se ole ”antanut lupausta eikä toivoa maailmanrauhasta”.
Mitä voimme näin ollen odottaa Yhdistyneiltä Kansakunnilta? Onko veistos, joka vertauskuvaa ajatusta: ”Takokaamme miekat vantaiksi”, todella sopiva tälle järjestölle?
Mainitun veistoksen ilmaisema mielikuva ei ole suinkaan omaperäinen. Se ilmaistiin useita vuosisatoja sitten kirjassa, jonka levikkiä on jyrkästi rajoitettu Neuvostoliitossa. Se kirja on Pyhä Raamattu, josta luemme Jesajan 2:4:stä: ”Hän [Jehova Jumala] tuomitsee pakanakansojen kesken, säätää oikeutta monille kansoille. Niin he takovat miekkansa vantaiksi ja keihäänsä vesureiksi; kansa ei nosta miekkaa kansaa vastaan, eivätkä he enää opettele sotimaan.”
Huomaa, että ’miekkojen takomista vantaiksi’ ei suoriteta ihmisen ponnistuksin. Me emme voi odottaakaan mitään niin sanotuilta kristillisiltä kansoilta, sillä ne eivät ole tähän päivään mennessä muuttaneet sota-aseitaan rauhan työkaluiksi. Mutta se seikka, etteivät Yhdistyneet Kansakunnat eivätkä kristikunnan kansat erikseenkään ole saavuttaneet tähän mennessä tosi rauhaa, ei merkitse, että Jesajan ennustuksen täyttyminen olisi mahdoton asia. Ihminen ei kylläkään saa aikaan pysyvää rauhaa, vaan sen aikaansaa omalla tavallaan Jumala, jonka olemassaolonkin monet kansat kieltävät.
VARHAISKRISTITTYJEN ESIMERKKI
On selviä todisteita siitä, että rauha on mahdollinen, kun ihmiset tunnustavat tosi Jumalan ja haluavat tehdä hänen tahtonsa. Vuodesta 36 lähtien ei-juutalaisista tuli kristillisen seurakunnan osa. He ponnistelivat vilpittömästi kristityiksi tulleitten juutalaisten kanssa poistaakseen aikaisempia ennakkoluuloja. Heistä tuli yksi kansa ylösnousseen Jeesuksen Kristuksen johdon alaisuudessa, ja he alistuivat kuuliaisina Jumalan tahtoon. Kansainvälisenä veljesseurana he eivät sekaantuneet kansojen riitaisuuksiin.
Myöhemminkin, toisella ja kolmannella vuosisadalla, oli kristityiksi tunnustautuvia, jotka myönsivät Jesajan 2:4:n täyttyneen omalla kohdallaan. Lainattuaan Jesajan 2:3, 4:n sanat Justinus Marttyyri kirjoitti: ”Me, jotka ennen murhasimme toisiamme, emme nyt ainoastaan kieltäydy sotimasta vihollisiamme vastaan, vaan myös, jottemme valehtelisi emmekä pettäisi kuulustelijoitamme, kuolemme halukkaasti tunnustaen Kristuksen.” Origenes sanoi samoin: ”Me emme enää nosta ’miekkaa kansaa vastaan’ emmekä ’opettele enää sotimaan’, kun meistä on tullut rauhan lapsia Jeesuksen tähden, joka on johtajamme niiden sijasta, joita isämme seurasivat.”
NYKYINEN ESIMERKKI
Nykyäänkin on olemassa kansainvälinen veljesseura kristittyjä, jotka ovat todistaneet maailmalle, että rauhan säilyttäminen on mahdollista. Tämä kristittyjen, Jehovan todistajien, joukko tuli 1. elokuuta 1958 tunnetuksi julkisesti eräässä New Yorkissa pidetyssä kansainvälisessä konventissa siitä, että he säilyttäisivät rauhan ja ykseyden keskuudessaan. Konventissa läsnä olleitten 194 418 hengen hyväksymä päätös sisälsi mm. seuraavan: ”Me olemme kuvaannollisesti puhuen takoneet miekkamme vantaiksi ja keihäämme vesureiksi, ja vaikka me olemme niin monista kansallisuuksista, niin me emme nosta miekkaa toisiamme vastaan, koska me olemme kristittyjä veljiä ja Jumalan yhden perheen jäseniä, emmekä me myöskään opettele enää sotimaan toisiamme vastaan, vaan tahdomme vaeltaa Jumalan teitä rauhassa, yksimielisyydessä ja veljellisessä rakkaudessa.”
Vaikka nykyään on yli kaksi ja puoli kertaa niin paljon todistajia kuin oli vuonna 1958, niin he pitävät jatkuvasti kiinni tästä päätöksestä. Tämä on suorastaan hämmästyttävää, kun otamme huomioon, että heidän lukumääränsä on suurempi kuin yli neljänkymmenen nykyään olemassa olevan itsenäisen valtion väestö – joista useimmat ovat YK:n jäseniä, mutta joista ei yksikään ole kyennyt takomaan miekkojaan vantaiksi. Tämä todistaa voimakkaasti, ettei rauhaa voida saavuttaa alistumatta Jumalan käskyihin.
MITEN MAAILMANLAAJUINEN RAUHA TULEE TOTEUTUMAAN
Kansojen luoma historia paljastaa sen, että ne eivät halua hyväksyä Jumalan valtaa. Tästä syystä Yhdistyneet Kansakunnat ei koskaan pysty aikaansaamaan pysyvää rauhaa. Tämän järjestön muodostavat monet kansat, jotka avoimesti julistavat olevansa Jumalaa vastaan, ja toiset, jotka vain huulillaan tunnustavat turvaavansa Korkeimpaan. Jesajan 57:21:n sanat soveltuvat sen tähden niihin: ”Jumalattomilla ei ole rauhaa, sanoo minun Jumalani.”
Ne, jotka kieltäytyvät alistumasta Jumalan valtaan, tuomitaan aikanaan sellaisina, jotka ovat menettäneet tilaisuuden elää edelleen maan päällä. Korkein ei siedä jatkuvasti ihmisiä eikä kansoja, jotka ovat rauhan ja turvallisuuden uhkana. Hänen sanansa sanoo, että hän ”saattaa turmioon ne, jotka turmelevat maan”. (Ilm. 11:18) Tämä Jumalan suuri teko avaa tien maailmanlaajuisen rauhan ja täydellisen aseista riisumisen aikakaudelle.
Haluatko sinä nähdä sen ajan? Jos haluat, niin pyri elämään niin kuin varhaiskristityt, jotka eivät opetelleet enää sotimaan. Omaksu sellainen rauhan elämäntapa, joka on hahmoteltu Jumalan sanassa Raamatussa. Siten voit osoittaa haluavasi alistua Jumalan vallan alaisuuteen ja tahtovasi todella nähdä maailmanlaajuisen rauhan toteutumisen.