Miksi suhtautua vakavasti velvollisuuksiin?
NIIHIN velvollisuuksiin, joihin monet eivät nykyään suhtaudu vakavasti, kuuluu mm. verojen maksaminen. Verovelvollisuuksien täyttämättä jättäminen tunnetaan ”veronkavalluksena”. Erään entisen veroviranomaisen mukaan ”veronkavallus on tulossa hyväksytyksi yhteiskunnassa. Monet ihmiset pitävät sitä rikoksena huvin vuoksi.”
Ilmeisesti monen monet ihmiset yrittävät nykyään todistaa Benjamin Franklinin olleen väärässä, kun hän sanoi: ”Tässä maailmassa ei mikään muu ole varmaa kuin kuolema ja verot.” Räikeimpiä esimerkkejä heistä oli erään huomattavan amerikkalaisen teräsyhtiön entinen varajohtaja. Hän ei kahteenkymmeneenkolmeen vuoteen edes tehnyt veroilmoitusta, mikä laiminlyönti maksoi hänelle 70 000 dollaria (290 000 mk) jälkiveroina, rangaistuksina ja sakkoina. Vielä tunnetumpi oli Yhdysvaltain entinen korkein verotusviranomainen, joka jätti ilmoittamatta 160 000 dollaria (660 000 mk) tuloistaan, mistä hän sai 15 000 dollaria (62 000 mk) sakkoa ja 5 vuoden vankeusrangaistuksen.
Kaikilla ihmissuhteitten aloilla on leväperäisyyttä velvollisuuksien suorittamisessa – verot ovat vain yksi ala. Niinpä suosittu amerikkalainen kotia ja puutarhaa käsittelevä lehti valitti, että nykyisin kukaan ei välitä, kukaan ei suhtaudu velvollisuuksiin vakavasti: ”Me tähyilemme omaa mukavuuttamme ja etuamme. . . . Palvelukset huononevat. On vaikea löytää korjausmiestä, joka suorittaisi hyvän työn ensimmäisellä kerralla. . . . Kalliista uusista valmisteista lähtee nuppeja ja nappeja kuin halvoista leluista. Tarjoilijat menettelevät ikään kuin he tekisivät sinulle suosionosoituksen palvellessaan sinua. Myyjät rupattelevat odotellessasi. Ajat lääkärin vastaanotolle määrätään . . . ikään kuin sinun aikasi ei olisi minkään arvoinen. . . . Lentoyhtiöt lähettävät väärään paikkaan tuhansia matkalaukkuja.”
Muista esimerkeistä voitaisiin mainita se, että aviopuolisot eivät suhtaudu velvollisuuksiinsa vakavasti. Vielä laajemmalle levinnyttä on se, että ihmiset yleensä laiminlyövät törkeästi velvollisuutensa Luojaansa, Jehova Jumalaa, kohtaan. – Job 35:10, 11.
On useita syitä, joiden tähden niin monet eivät suhtaudu velvollisuuksiinsa vakavasti. Kun esimerkiksi Jumala on kysymyksessä, niin ilmeinen vastaus on, että se johtuu uskon puutteesta. Monilla on sellainen kanta, että Jumala on kuollut tai että Jumala ei näe tai ei välitä tai että Jumala ei aio tehdä mitään asiassa. – Hes. 8:12, 13; 2. Tess. 3:2.
Joitakin muita velvollisuuksia laiminlyödessään monet yrittävät puolustella menettelyään. Niinpä monet puolustelevat verojensa maksamatta jättämistä sillä, että tuloverolait suosivat usein rikkaita, tai sillä, että verorahoja annetaan rikkaille maanviljelijöille, jotka eivät viljele maitaan. Kun isän on vaikea saada tulot riittämään, niin hän voi ajatella, että pettäminen veronmaksussa on pienempi kahdesta pahasta. Ja toisia naisia liehittelevä aviomies voi taas puolustella vaimonsa pettämistä sillä, että vaimo on laiska tai ei arvosta häntä.
Miksi meidän tulee suhtautua velvollisuuksiimme Jumalaa ja lähimmäistämme kohtaan vakavasti? Ensiksikin siitä syystä, että Jumala on olemassa. Koko maailmankaikkeus on todistus hänen olemassaolostaan. Hän näkee kaiken; ”eikä mikään luotu ole hänelle näkymätön, vaan kaikki on alastonta ja paljastettua hänen silmäinsä edessä, jolle meidän on tehtävä tili”. Ja hänen Sanansa varoittaa: ”Muutamien ihmisten synnit ovat ilmeiset ja joutuvat ennen tuomittaviksi, toisten taas seuraavat jäljestäpäin.” – Hepr. 4:13; 1. Tim. 5:24.
Meidän tulee suhtautua velvollisuuksiimme vakavasti, koska on oikein, oikeudenmukaista ja rehellistä tehdä niin. Me emme voi välttää sen kultaisen säännön seurauksia, että meidän tulee kohdella toisia niin kuin haluaisimme heidän kohtelevan meitä. Jotta meillä olisi puhdas omatunto ja itsekunnioitusta, niin meidän on ponnisteltava vilpittömästi elääksemme sen mukaan, minkä tiedämme olevan oikein. Kun olemme voittaneet kiusauksen pettää valtiota tai aviopuolisoamme tai lähimmäistämme, niin se tuottaa tyydytystä ja voiman tuntoa. Velvollisuuksiensa mukaan elävä on rohkea kuin leijona, mutta se, joka ei niin tee, on kuin hiiviskelevä hyeena. – Sananl. 28:1.
Ja edelleen, onhan aina olemassa kiinni joutumisen todennäköisyys. Siinä tapauksessa voi tulla kannettavaksi sakkoja tai vankeuttakin puhumattakaan häpeällisestä paljastuksesta. Jo tällaisten seurausten pelon pitäisi olla estävänä tekijänä.
Erityisesti vanhemmilla on tässä suhteessa vastuu opettaa jälkeläisilleen, että heidän tarvitsee suhtautua velvollisuuksiin vakavasti, ja vastuu siitä, että he itse noudattavat samaa menettelyä. Jo ennen kouluikää voidaan lapsia opettaa ottamaan vastuu henkilökohtaisten tarpeittensa huolehtimisesta ja totuttautumaan olemaan järjestyksellisiä esimerkiksi leikkikalujensa pois panemisessa.
Kun he tulevat vanhemmiksi, niin heitä voidaan opettaa tekemään jotakin toisten hyväksi, auttamaan nuorempia veljiään ja sisariaan, auttamaan äitiä hänen taloustehtävissään tai auttamaan isää niissä töissä, joita hänen on suoritettava kodissa. Heitä tulee opettaa olemaan luotettavia, täyttämään se, mitä lupaavat tehdä tai suostuvat tekemään. Heitä tulee opettaa myös omaksumaan vastuu toiminnastaan. Heitä tulee opettaa kantamaan omien hairahdustensa seuraukset eikä yrittämään keksiä puolusteluja tai syyttämään toisia. Kaikki tällainen kuri auttaa heitä suhtautumaan velvollisuuteensa vakavasti, kun he kerran ovat itsenäisiä.
Epäilemättä pitäisi antautuneitten kristittyjen evankeliuminpalvelijoiden olla kaikkein kiinnostuneimpia velvollisuuksiinsa suhtautumisesta vakavasti. Kun he ovat sitoutuneet tekemään Jumalan tahdon, niin he ovat nimenomaisesti vastuussa Hänelle. Heillä on velvollisuus antaa keisarille, mikä keisarin on, ja Jumalalle, mikä Jumalan on. (Mark. 12:17) Sen antamiseen, mikä keisarin on, kuuluu verojen maksaminen. Sen antamiseen Jumalalle, mikä Jumalan on, kuuluu suhtautuminen vakavasti tehtävään todistaa Jumalan nimestä ja valtakunnasta. (Jes. 43:10–12; Matt. 24:14) Siihen sisältyy myös suhtautuminen vakavasti velvollisuuteen viettää rehtiä, puhdasta, kristillistä elämää samoin kuin velvollisuuteen kokoontua toisten kristittyjen kanssa keskinäiseksi kannustukseksi. – Gal. 5:22, 23; Hepr. 10:24, 25.
Miksi velvollisuuksiin tulee suhtautua vakavasti? Lyhyesti sanoen siksi, että Jumala vaatii sitä. Siksi, että se on oikein, viisasta ja mitä antoisinta.