Suurta edistystä ja suurta taantumista uskonnon alalla
KAIKKIALTA maailmasta tulee selostuksia suurissa vaikeuksissa olevista kirkoista. Yhä useammat papit ja maallikot jättävät kirkot, syvä eripuraisuus vallitsee monissa kirkkojärjestelmissä. Onko tällä haitallinen vaikutus Raamattuun tai kristillisyyteen? Ei, sillä on olemassa selvät todisteet siitä, ettei Raamattu ole menettänyt voimaansa ja että kristillisyys on tehokasta, kun sitä todella noudatetaan. Uutiset osoittavatkin sen tähden suurta edistystä mutta toisaalta suurta taantumista.
TODISTAJAT JULISTAVAT: ”KAIKKI KANSAT TÖRMÄÄVÄT PIAN JUMALAA VASTAAN”
Jehovan todistajain ”Jumalan nimi” -piirikonventit alkoivat Yhdysvalloissa 30. päivänä kesäkuuta. Erittäin kiinnostava oli yleinen esitelmä ”Kun kaikki kansat törmäävät suoraan Jumalaa vastaan”. New Yorkin Yankee-stadionilla puhunut N. H. Knorr, Vartiotorni-seuran presidentti, julisti, että maailman kaikki kansat törmäävät hyvin pian suoraan Jumalaa vastaan. Miksi tämä törmäys on väistämätön? Siksi, että kansat ovat vastustaneet Jumalan tahtoa, hän selitti. Kiistakysymyksen ydin on maailmanhallinto. Kansat haluavat sen itselleen. Jumala on antanut sen oikeuden Poikansa Jeesuksen Kristuksen valtakunnalle. Niinpä kansat ovat törmäämäisillään Jumalaa vastaan. Puhuja kysyi: ”Voiko kukaan ihminen säilyä elossa tuossa yhteentörmäyksessä?” Hän osoitti Jumalan sanasta Raamatusta, että ainoastaan ne, jotka asettuvat Jumalan puolelle, välttävät tuon kohtalokkaan yhteentörmäyksen, ja varoitti: ”Älä kulje kansojen kanssa päinvastaiseen suuntaan kuin Jumala, edessä olevaan väistämättömään yhteentörmäykseen.” Hän huomautti, että Jumala on luvannut niille, jotka asettuvat hänen puolelleen, iankaikkisen elämän täydellisessä terveydessä ja onnessa iäti kestävässä paratiisissa maan päällä. Nämä innostavat tiedot ovat jo kuulleet kaikissa viime kesän konventeissa läsnä olleet. Suomessa pidetyissä konventeissa esitelmän kuuli 17 868 henkeä.
Jehovan kristittyjen todistajien seuraan liittyvien ihmisten määrän alituinen lisääntyminen muodostaa jyrkän vastakohdan kristikunnan monissa kirkoissa tapahtuvalle taantumukselle. Mistä se johtuu? Todistajien seurassa olevat sanovat vastauksen olevan siinä uskoa vahvistavassa raamatullisessa tiedossa, jota he saavat Jumalan tarkoituksista.
”KIRKOT JÄTTÄVÄT HUOMIOON OTTAMATTA KRISTUKSEN OPETUKSEN”
Tämä oli sen kirjoituksen otsikko, jonka Charles King oli kirjoittanut Ottawassa Kanadassa ilmestyvään lehteen ”Citizen”. Hän ilmaisi hämmästelevänsä jatkuvasti ”kirkkojen masentavaa kyvyttömyyttä päästä tajuamaan, että kaikki ihmiset ovat veljiä”. Tämä ilmenee siitä, että samaan uskontoon kuuluvat ihmiset, niin ”kristityiksi” kutsutut kuin ”pakanatkin” tappavat toisiaan sota-aikana. King mainitsi uskonnolliset levottomuudet, jotka ovat usein väkivaltaisia ja verisiä ja jotka parhaillaan jatkuvat Pohjois-Irlannissa, Itä-Bengalissa, Etelä-Vietnamissa, keski-idässä ja Etelä-Afrikassa. Hän lainasi 1. Joh. 4:16–21:ssä olevan Raamatun opetuksen, joka sanoo: ”Jumala on rakkaus – – Jos joku sanoo: ’Minä rakastan Jumalaa’, mutta vihaa veljeänsä, niin hän on valhettelija. – – joka rakastaa Jumalaa, se rakastakoon myös veljeänsä.” Kirkot eivät tee näin.
KIRKKO HYVÄKSYY ABORTIT
Kristuksen yhdistynyt kirkko hyväksyi abortit Michiganissa Yhdysvalloissa pidetyssä yleisessä kirkolliskokouksessa. Se vaati lääkärien suorittamia abortteja koskevien kaikkien kieltojen peruuttamista. Jumalan sana osoittaa kuitenkin, että sellainen ihmiselämän riistäminen on murha. Kirkon nyt hyväksymän menettelyn vaikutus voidaan nähdä siitä, mitä tapahtuu yksistään New Yorkin kaupungissa. Abortti laillistettiin siellä 1.7.1970. Senjälkeisenä vuonna suoritettiin 165 000 aborttia. Vuoden 1971 kesäkuuhun mennessä määrä oli noussut niin nopeasti, että jokaista tuhatta elävänä syntynyttä kohti suoritettiin 950 aborttia. Koko määrän odotetaan kohoavan vielä korkeammaksi seuraavana vuonna. Kristuksen yhdistynyt kirkko hyväksyy nyt tällaisen joukkomurhan.
PIISPA EROAA
Piispa Bernard Kelly Providencesta Rhode Islandista (USA) ällistytti katolilaisia eroamalla katolisen papin virasta. Hän sanoi ottaneensa tämän askeleen, koska hänellä oli ”pysyvä turhauman tunne” Amerikan piispojen asenteitten ja menettelytapojen takia. Kun häneltä kysyttiin, mikä tapaus vaikutti enimmän hänen päätökseensä, niin hän sanoi sen olleen Detroitissa pidetty katolisten piispojen kansallinen konferenssi. Hän oli murheellinen sen johdosta, että piispat vahvistivat uudelleen ”status quon” kirkossa ja olivat jättäneet huomioon ottamatta pappien muutosehdotukset. Katoliset viranomaiset sanoivat, että Kellyn erolla voisi olla vakava vaikutus pappeihin ja papiksi lukeviin. Hän on toinen amerikkalainen piispa, joka eroaa. Ensimmäinen oli James Shannon St. Paul-Minniapoliksesta vuonna 1959.
USEAMMAT PAPIT AJATTELEVAT LÄHTEÄ
Lähtevien pappien määrä todennäköisesti kasvaa. Yhdysvalloissa suoritettu gallup-tutkimus osoitti, että 43 prosenttia juutalaisista rabbiineista, 32 prosenttia protestanttisista papeista ja 23 prosenttia katolisista papeista harkitsee vakavasti uskonnollisen elämän jättämistä. Tutkimuksessa todettiin myös kirkon jäsenten lisääntyvä kiinnostuksen puute uskontoa kohtaan, sillä he ovat nyt enemmän kiinnostuneita materialistisista harrastuksista.
TAANTUMINEN JATKUU
Yhdysvaltoja koskeva vuoden 1971 virallinen katolinen kalenteri ilmoittaa katolisten uskonnollisten ryhmien jatkuvasti taantuneen vuonna 1970. Sen numerotietojen mukaan, jotka eroavat vain vähän muiden katolisten lähteitten antamista numerotiedoista, tapahtui nunnien määrässä 7 286:n nettovähennys vuodesta 1969 vuoteen 1970, joten jäljelle jäi 153 645 nunnaa. Tuo kokonaismäärä on 26 000 vähemmän kuin vuoden 1965 kalenterissa ilmoitettiin. Myös seminaariin ilmoittautuvien määrä vähenee vähenemistään, sillä vuoden 1969 määrästä vähennys oli 3 256. Näin jää seminaariopiskelijoita 25 710, mikä on huomattava vähennys vuoden 1965 kalenterin ilmoittamasta 48 992:sta. Pappien määrä väheni kaikkiaan 1 031:llä, ja jäljelle jäi 58 161. Monet odottavat tämän lukumäärän vähenevän jyrkästi lähitulevaisuudessa, koska seminaariin ilmoittautujia on paljon vähemmän ja yhä useammat papit eroavat virastaan. Katolisten oppilaitosten määrä väheni 529:llä, niiden joukossa oli 51 seminaaria.
PYHÄKOULUJEN OPPILASMÄÄRÄ LASKEE
Kanadan kirkon virkailijat paljastavat pyhäkouluissa käyvien lasten määrän jyrkästi laskeneen. Kanadan yhdistynyt kirkko sanoi, että sillä oli kahdeksan vuotta sitten 757 388 pyhäkouluun ilmoittautunutta. Vuoteen 1969 mennessä ilmoittautuminen oli vähentynyt 425 467:ään, ja vuonna 1970 se putosi 369 959:ään. Anglikaanisessa kirkossa oli 186 000 vuonna 1967, mutta vuonna 1969 vain 150 000. Presbyteerit merkitsivät luetteloihin 102 730 vuonna 1967, mutta 89 373 vuonna 1969. Ja vuosien 1970 ja 1971 odotetaan olevan vielä heikompia. Pääsyyksi mainitaan lasten vanhempien kiinnostuksen häviäminen uskontoa kohtaan.
IRLANNIN NUORET KAIHTAVAT PAPPEUTTA
Limerickissa ilmestyvä ”Weekly Echo” ilmoitti, että Irlannin nuoret ovat menettäneet kiinnostuksensa pappeutta kohtaan. Vuoden 1971 Irlannin katolinen kalenteri osoitti 39 prosentin vähennyksen pappisvihkimyksissä vuosina 1965–1970. Seminaariopiskelijoiden lukumäärä väheni 45 prosenttia vuodesta 1960 vuoteen 1970. Sanomalehti huomautti: ”Voidaan nähdä, että papiksi haluavien määrän väheneminen Irlannissa on osa maailmanlaajuisesta ilmiöstä.”
Mutta vaikka tällaista tapahtuu kristikunnan suurissa uskonnoissa kaikkialla maailmassa, niin Jehovan todistajat saavat kokea suurinta kasvua historiassaan. He ovat kastaneet yli 500 000 henkeä neljänä viime vuotena, ja kaikki nämä olivat ennen kastettaan läpikäyneet määrätyn raamatuntutkistelukurssin ja kykenivät selittämään mitä uskovat.