Mies joka unohti Jumalan

Kirjoitus on laadittu erityisesti vanhempien luettavaksi lastensa kanssa

TUNNETKO ketään, jolla on sellaisia tavaroita, jotka haluaisit omistaa? Olen varma siitä, että tunnet. On yleistä haluta tavaroita, joita on toisilla.

Mutta jotkut yrittävät ottaa ne pois toisilta. Tunnetko poikia tai tyttöjä, jotka tekevät näin? Pidätkö heitä hyvinä leikkitovereina? Vai haluaisitko mieluummin leikkiä toisten lasten kanssa?

Haluaisin kertoa sinulle miehestä, joka yritti saada tavaroita joltakulta muulta. Hän tuli puhumaan Jeesukselle eräänä päivänä. Hän halusi Jeesuksen auttavan häntä saamaan joitakin niistä tavaroista, joita hänen veljellään oli. Tuo mies ajatteli, että hänellä oli oikeus niihin.

Mutta mitä sinä ajattelet? Menettelikö tuo mies rakkaudellisesti, kun hän yritti saada sellaista, mitä hänen veljellään oli? Vai olisiko hänen päinvastoin pitänyt iloita siitä, että hänellä oli veli? Joillakuilla ei ole edes veljeä.

Jos olisit Jeesus, niin mitä olisit sanonut tuolle miehelle? Jeesus käski häntä olemaan varuillaan. Jeesus tiesi, että hänen ajattelussaan oli jotakin väärää. Tiedätkö sinä mitä se oli?

Ajattelehan sitä. Mitkä seikat ovat tärkeimpiä elämässä? Kauniit leikkikalutko tai uudet vaatteet? Eivät ne ole tärkeimpiä. Tavarat, joita ihminen voi ostaa rahalla, eivät voi antaa hänelle elämää, vai voivatko? On jotain, mikä on paljon tärkeämpää. Ja tämä on se läksy, minkä Jeesus halusi opettaa.

Ja niin Jeesus esitti kertomuksen miehestä, joka unohti Jumalan. Haluaisitko kuulla sen?

Mies oli hyvin rikas. Hän omisti tiluksia ja vilja-aittoja. Vilja, jonka hän kylvi, kasvoi erittäin hyvin. Hänellä ei ollut vilja-aitoissaan tilaa kaiken sadon varastoimiseen. Mitä hän aikoi tehdä?

Rikas mies sanoi itsekseen: ’Minä hajotan vilja-aittani ja rakennan suuremmat. Sitten minä varastoin satoni ja kaikki hyvät tavarani niihin uusiin aittoihin.’

Rikas mies ajatteli olevan viisasta tehdä näin. Hän luuli olevansa perin älykäs varastoidessaan monenlaista. Hän sanoi itsekseen: ’Minulla on monenlaista hyvää varastoituna. Niitä riittää minulle useiksi vuosiksi. Niin että nyt minä voin olla huoleton. Minä syön, juon ja pidän hauskaa.’

Mutta rikkaan miehen ajattelussa oli jotain väärää. Mitä se oli? Hän ajatteli ainoastaan itseään ja omaa mielihyväänsä. Mutta hän unohti Jumalan.

Niinpä Jumala puhui rikkaalle miehelle. Hän sanoi hänelle: ’Sinä mieletön mies. Sinä tulet kuolemaan tänä yönä. Kuka sitten saa sen, mitä sinä olet varastoinut?’

Voiko tuo rikas mies käyttää niitä tavaroita kuoltuaan? Ei; joku muu oli saava ne. Jeesus sanoi: ”Näin käy sen, joka kokoaa aarteita itselleen, mutta jolla ei ole rikkautta Jumalan tykönä.” – Luuk. 12:13–21.

Sinä et varmaan halua olla tuon rikkaan miehen kaltainen, vai haluatko? Hänen erehdyksensä oli, että hän teki aineellisten tavarain kokoamisesta elämänsä päätarkoituksen. Hän halusi aina enemmän. Mutta hänellä ei ollut ”rikkautta Jumalan tykönä”.

Mitä se merkitsee, että jollakulla on ”rikkautta Jumalan tykönä”? Ihminen, jolla on ”rikkautta Jumalan tykönä”, on sellainen, joka ajattelee ensiksi Jumalaa. Hän asettaa Jumalan tahdon tekemisen ensi sijalle elämässään. Mutta mies, joka unohti Jumalan, ei tehnyt niin. Mitä näin ollen tapahtui hänelle? Hän menetti kaiken.

Pysähdypä nyt ajattelemaan. Minkä sinä panet ensi sijalle elämässäsi? Kun meidän on aika keskustella yhdessä Raamatusta, niin haluatko sinä todella sitä kaikkein enimmän? Vai onko aikoja, jolloin sinä sen sijaan leikkisit mieluummin leluillasi? Jotta meillä olisi ”rikkautta Jumalan tykönä”, niin meidän on pantava Jumala ensi sijalle.

On jotain muutakin, mikä voi auttaa meitä näkemään mitä panemme ensi sijalle. Kun esimerkiksi isäsi tulee kotiin, niin mitä sinä ajattelet ensiksi? Ajatteletko sinä ensiksi miten hyvä on nähdä hänet? Vai ajatteletko sinä aineellisia asioita? Mietitkö: ’Mitähän hän on tuonut minulle?’

Jotkut lapset haluavat aina isänsä ostavan heille jotain. Mutta eikö olisi parempi olla kiitollinen siitä, että heillä on isä? On lapsia, joilla ei ole edes isää eikä äitiä, joka asuisi heidän kanssaan.

Sinulla saattaa olla ystävä, jolla on auto, nukke tai joitakin muita kauniita leikkikaluja. Olisiko oikein ajatella, että sinulla pitäisi olla heidän lelunsa? Jeesus käski varomaan, ettemme himoitsisi emmekä haluaisi sitä, mitä toisilla on.

Ihminen, joka himoitsee, haluaa kovin saada mitä jollakulla toisella on. Hän haluaa koko sydämestään saada ne tavarat. Hän ajattelee niitä suuren osan ajastaan. Saattaapa hän yrittää keksiä keinoja saadakseen ne tuolta toiselta henkilöltä. Mutta muistaako hän Jumalaa? Mitä sinä luulet? Hän on todellakin unohtanut Jumalan, koska Jumala ei tahdo meidän himoitsevan. Hän sanoo, että meidän tulee rakastaa lähimmäistämme eikä ottaa häneltä tavaroita.

Saattaa olla hauska omistaa jokin leikkikalu. Mutta miten tärkeätä se on todellisuudessa? Mitä sille tapahtuu jonkin ajan kuluttua? Se tulee vanhaksi. Se voi hajota, emmekä me sitten edes halua sitä enää.

Mikä on siis parempi? Onko parempi, että omistaa ”rikkautta Jumalan tykönä”? Vai onko parempi omistaa monia tavaroita, joita voidaan ostaa rahalla? Kuoletko sinä, jollei sinulla ole jotain lelua? Et; leikkikalu ei voi pitää sinua elossa päivääkään. Mutta jos sinä turvaat Jumalaan, niin hän voi antaa sinulle iankaikkisen elämän. On siis tärkeätä, ettei unohda Jumalaa niin kuin rikas mies unohti.

Jeesus Kristus ei unohtanut koskaan taivaassa olevaa Isäänsä. Hän pani aina Jumalan tahdon tekemisen ensi sijalle. Hän ei yrittänyt koota paljon rahaa. Hän ei omistanut montakaan aineellista tavaraa.

Mutta Jeesus oli onnellinen. Hänellä oli ”rikkautta Jumalan tykönä”. Ja niin Jehova piti huolen Jeesuksesta. Jumala antoi hänelle iankaikkisen elämän palkinnon. Haluatko sinä olla Jeesuksen kaltainen?

Jehova Jumala rakastaa sinua, jos sinä haluat, ja niin minäkin. Ole siis Jeesuksen kaltainen, äläkä tule koskaan tuon rikkaan miehen kaltaiseksi, joka unohti Jumalan.