Lukijain kysymyksiä

● Mitä tarkoitetaan Joh. 7:39:ssä, kun siinä sanotaan: ”Sillä Henki ei ollut vielä tullut”? – A. A., USA.

Varsinaisesti se merkitsee, ettei ketään Kristuksen opetuslasta ollut vielä voideltu pyhällä hengellä eikä kutsuttu taivaalliseen elämään.

Jeesus sanoi noin puoli vuotta ennen kuolemaansa: ”Jos joku janoaa, niin tulkoon minun tyköni ja juokoon. Joka uskoo minuun, hänen sisimmästään on, niinkuin Raamattu sanoo, juokseva elävän veden virrat.” Henkeytetty kertomus jatkaa sitten sanoen: ”Mutta sen hän sanoi Hengestä, joka niiden piti saaman, jotka uskoivat häneen; sillä Henki ei ollut vielä tullut, koska Jeesus ei vielä ollut kirkastettu.” – Joh. 7:37–39.

Jeesus ei selvästikään tarkoittanut, ettei Jumalan toimiva voima eli pyhä henki olisi ollut olemassa siihen, vuoden 32 tabernaakkelijuhlaan, mennessä. Hän ja hänen kuulijansa tiesivät, että Jumala oli kauan käyttänyt pyhää henkeään. (1. Moos. 1:2; 2. Sam. 23:2; Apt. 28:25) Jumalan henki lepäsi sellaisten uskollisten palvelijoitten yllä kuin Otniel, Jefta ja Simson. (Tuom. 3:9, 10; 11:29; 15:14) Mutta oli tapa, jolla henkeä ei ollut vielä käytetty epätäydellisten ihmisten yhteydessä. Ketään noista uskollisista palvelijoista ei ollut hengen välityksellä kutsuttu taivaalliseen elämään.

Tabernaakkelijuhlan aikana meni juutalainen pappi alas Siiloan lammikolle Jerusalemissa ja toi kultaisella astialla vettä temppeliin. Todennäköisesti tähän tapaan viitaten Jeesus sanoi, että jotain virkistävämpää ja tärkeämpää oli tuleva. Ja tämä tuleva ”elävä vesi” oli liittyvä jollain tavalla sen yhteyteen, että hänen seuraajansa saavat Jumalan hengen.

Kuolemaansa edeltäneenä iltana Jeesus sanoi apostoleilleen, että hän lähettää heille pyhän totuuden hengen, joka palauttaa heidän mieleensä kaiken, mitä hän oli sanonut heille. (Joh. 14:16, 17, 26) Merkitseekö se, ettei heillä ollut silloin yhtään tätä henkeä? Ei, sillä he olivat kyenneet hengen avulla suorittamaan ihmeparannuksia opetuksensa yhteydessä. (Matt. 10:5–8) Ja tämän hengen ansiosta he ymmärsivät monia Jeesuksen opettamia hengellisiä asioita. Mutta koska he eivät olleet vielä saaneet hengen voitelua, josta Jeesus puhui Joh. 7:39:ssä, niin laaja ala hänen opetuksistaan oli vielä heidän käsityskykynsä ulkopuolella. He eivät esimerkiksi ymmärtäneet, että Kristus herätettäisiin kolmantena päivänä kuolleista henkielämään tai että hänen valtakuntansa oli oleva taivaassa. (Joh. 20:9; Apt. 1:6) Tämä on ymmärrettävää, koska ajatus, että ihmiset tulevat henkiluomuksiksi ja elävät taivaassa, oli vieras heille. Kun heidät itse kerran voideltiin hengellä ja heille annettiin taivaallinen toivo, niin he kykenivät käsittämään sen merkityksen, mitä Kristus oli sanonut sellaisista asioista.

Silloinkaan kun Jeesus ilmestyi apostoleilleen ylösnousemuksen jälkeen, ”Henki ei ollut vielä tullut” siinä merkityksessä, mitä hän tarkoitti Joh. 7:39:ssä. Ylösnoussut Kristus lupasi heille: ”Kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte voiman, ja te tulette olemaan minun todistajani.” (Apt. 1:8) He olivat olleet jo sen todistajia, että Jeesus oli Messias, mutta he eivät olleet antaneet todistusta hänen hallitsemisestaan taivaassa henkiluomuksena yhdessä sellaisten henkitovereitten kanssa, jotka aikaisemmin olivat olleet ihmisiä.

Lopulta Jeesus vuodatti helluntaina vuonna 33 seuraajiinsa pyhän hengen, minkä hän kirkastettuna henkenä oli saanut Jehovalta. (Apt. 2:4, 33) Tämä oli ensimmäinen kerta, jolloin epätäydellisille ihmisille annettiin toivo saada henkielämä taivaassa. Kun kristityillä oli tämä voitelu, niin he kykenivät ymmärtämään niiden monien asioitten merkityksen, jotka Jeesus oli puhunut heille. Heillä oli myös työ tehtävänä.

Noiden voideltujen kristittyjen piti olla Jeesuksen ”todistajia” uudessa merkityksessä. Heillä oli nyt ’pyhä henki, joka oli ennakkovakuutena heidän perinnöstään’ taivaassa. (Ef. 1:13, 14, Um) Saarnatessaan taivaan valtakunnasta ’heidän sisimmästään juoksi elävän veden virtoja’, sillä heidän jakelemansa elämää antavat totuuden vedet voivat johtaa ikuiseen elämään. Eikä vakuutus siitä ollut kaukana; kutsu taivaalliseen elämään oli saatavissa juuri silloin. Sinä samana päivänä käytti kolmetuhatta sielua hyväkseen tätä ”elävää vettä”, heidät kastettiin, ja he saivat ”Pyhän Hengen lahjan”. – Apt. 2:38–42.

Ja Jehova on käyttänyt jatkuvasti tällaisia voideltuja kristittyjä. Hän on heidän kauttaan antanut ymmärtää päätöksiään, joihin kuuluu toivo, että ne tämän sukupolven ihmiset, jotka uskovat Kristukseen, varjeltuvat elossa tämän pahan asiainjärjestelmän lopun läpi ja elävät ikuisesti paratiisimaassa. Kuinka todet ovatkaan olleet Joh. 7:38, 39:ssä olevat Jeesuksen sanat, jotka puhuvat voitelusta pyhällä hengellä ja ”elävästä vedestä”, joka virtaa taivaalliseen elämään kutsuttujen kristittyjen kautta!