Ovelta ovelle ensimmäistä kertaa
KELLO 8.30 koputti eräs naishenkilö Pohjois-Carolinassa Yhdysvalloissa sen Jehovan todistajan ovelle, jonka kanssa hän oli tutkinut Raamattua jonkin aikaa. Kun todistaja tuli ovelle, niin nainen kysyi häneltä, mitä hän aikoi tehdä sinä päivänä. Todistaja sanoi valmistautuvansa menemään ihmisten luo viemään Raamatun totuuden sanomaa. ”Hyvä”, nainen sanoi, ”tulin juuri sitä varten! Saanko lähteä mukaan?” Todistaja otti tietenkin mielellään tämän innostuneen naisen ovelta ovelle sinä päivänä ensimmäistä kertaa.
Eräs toinen nainen Nevadassa alkoi myös käydä todistajien mukana, kun he saarnasivat Jumalan totuutta. Kun hän oli ollut toisen kerran työssä, niin hän sanoi: ”Kuinka paljosta arvokkaasta olenkaan jäänyt vaille!” Tämä nainen tosiaan arvosti kallisarvoista etua palvella Jehova Jumalaa tällä mitä riemullisimmalla tavalla.
JEESUKSEN ALOITTAMA MIELIHYVÄÄ TUOTTAVA TYÖ
Jehovan todistajat auttavat kymmeniätuhansia ihmisiä tuntemaan Jehova Jumalan tahdon, joka on ilmaistu Pyhässä Raamatussa. Kun nämä ihmiset ovat ruvenneet arvostamaan Jumalan tarkoituksia ja saattaneet elämänsä sopusointuun Jumalan sanan vanhurskaitten periaatteitten kanssa, niin heitä kehotetaan lähtemään mukaan saarnaamistyöhön ovelta ovelle, jotta he näkisivät, miten Jumalan työtä suoritetaan heidän yhdyskunnassaan. Näin tehdessään Jehovan todistajat noudattavat esimerkkiä, jonka Jeesus Kristus antoi maan päällä ollessaan. Raamattu osoittaa Jeesuksen menneen kylästä kylään saarnaten Jumalan totuutta ja valmentaneen opetuslapsiaan tekemään samoin. (Mark. 6:6–13; Luuk. 10:1) Sinä olisit epäilemättä nauttinut suuresti, jos olisit saanut käydä Jeesuksen kanssa, kun hän saarnasi Jumalan valtakuntaa.
Oletko tutkinut Raamattua Jehovan todistajien kanssa jo jonkin aikaa? Jos olet, niin onko todistaja, joka on auttanut sinua, kutsunut sinua mukaansa saarnaamistyöhön ovelta ovelle? Sinua ei luonnollisestikaan kutsuta siihen, jos olet vasta alkanut tutkia Raamattua. Mutta jos osallistuminen tähän toimintaan kiinnostaa sinua, niin mikset puhuisi todistajalle, joka tutkii Raamattua kanssasi?
Tuhannet ihmiset, jotka ovat aloittaneet tämän Valtakunnan saarnaamistyön, ovat havainneet sen ihastuttavaksi. He iloitsevat tietäessään tekevänsä niin kuin Jeesus ja hänen apostolinsa tekivät. (Apt. 20:20) Jehovan todistajat auttavat todella ympäri maailman ihmisiä ylistämään Jumalaa tällä tavalla. (Ps. 145:11) Joitakuita saattaa ehkä hieman pelottaa sellainen ajatus. Pelkoon ei ole kuitenkaan mitään syytä, koska sinua ei pyydetä menemään yksin. Joku todistajista, ehkä se, joka sinua opettaa, on kanssasi. Sinun tarvitsee vain lähteä mukaan nähdäksesi näytteen Valtakunnan todistamistyöstä, siinä kaikki! Jos haluat sanoa jotakin, niin sinua autetaan valmistautumaan siihen etukäteen.
HEIDÄN PELKONSA HÄVISI
On tietysti luonnollista, että jokin aivan uusi toiminta herättää jonkin verran pelkoa. Kuitenkin toisten kokemukset osoittavat, että kun he kerran osallistuvat tähän Raamattuun perustuvaan toimintaan, niin tällaiset pelontunteet häviävät pian. Ilo, mikä tulee sen tietämisestä, että miellyttää Jumalaa, panee todella moisen pelon katoamaan. Katsohan mitä esimerkiksi eräs henkilö Brooklynista New Yorkista sanoo ensimmäisestä kerrasta, jolloin hän meni ovelta ovelle Jehovan todistajien kanssa:
”Kun minua kehotettiin lähtemään todistamistyöhön todistajien kanssa, niin sanoin sille, joka opetti minua, että en tunne voivani puhua ihmisille. Hän sanoi minulle, että minun tarvitsisi vain kuunnella. Jos haluaisin tehdä jotain, voisin tarjota niille, joita tapaisimme, jakeluilmoituksia, joissa mainostetaan paikalliseen valtakunnansaliin järjestettyjä esitelmiä, tai Raamatun opetuksia selittäviä traktaatteja.
”Olin sinä sunnuntaina hiukan hermostunut, kun tapasin todistajat. Mutta hermostuneisuus katosi jo ensimmäisellä ovella. Oven avannut mies kuunteli kovin tarkkaavaisesti, mitä todistaja sanoi, ja otti häneltä kaksi lehteä. Minä ojensin miehelle mainoksen; tämä antoi minulle luottamuksen tunteen. Mies sanoi sitten, että vaikka hän on katolilainen, niin hän arvostaa sitä, että joku tulee hänen luokseen puhumaan Jumalasta. Tämä rohkaisi minua niin, että halusin tarjota lehtiä seuraavalla ovella. Tarjosinkin, ja kun ovenavaaja otti ne, olin riemuissani. Nyt osallistun säännöllisesti tähän niin iloa tuottavaan työhön.”
Seuraava kokemus osoittaa, miten toinen todistaja havaitsi pelkonsa häviävän ollessaan ensimmäistä päivää ovelta-ovelle-työssä Indianassa: ”Kun suostuin lähtemään saarnaamistyöhön, niin todistaja ystävällisesti auttoi minua valmistamaan lyhyen saarnan käytettäväksi ovilla. Pelkäsin kuitenkin hieman, että joku ovella saattaisi tehdä minulle Raamatusta kysymyksiä, joihin en osaisi vastata.
”Kun saavuimme alueelle, jolla meidän piti saarnata talosta taloon, sanoin todistajalle, että menisin mieluummin aluksi yksin. Hän suostui. Kun lähestyin ensimmäistä ovea, sanoin itsekseni: ’Toivon totisesti, ettei täällä ole ketään kotona.’ Tunsin helpotusta, kun kukaan ei tullut avaamaan. Seuraavan talon kohdalla toivoin samaa, mutta naishenkilö tuli ovelle. Vaikka olin melko hermostunut, minun onnistui selittää, miksi olin tullut hänen kotiinsa.
”Hän kuunteli ja kieltäytyi kohteliaasti ottamasta hänelle tarjoamaani kirjallisuutta. Mutta hän sanoi arvostavansa sitä, että minun kaltaiseni nuori mies lähtee käymään ihmisten luona. Hän sanoi kunnioittavansa Jehovan todistajia, koska heidän joukossaan olevat nuoret ovat kiinnostuneita Raamatusta. Hänen kiitoksensanansa rohkaisivat minua, ja rauhattomuuteni hävisi. Näin pian, että pelkoni sen suhteen, että ihmiset tekisivät minulle raamatullisia kysymyksiä, oli perusteeton. Huomasin, että tavallinen ovenavaaja tekee harvoin kysymyksiä ja että pikemminkin meidän on tehtävä kysymyksiä saadaksemme hänet tarttumaan asiaan. Iloitsen, etten vetäytynyt pois tästä mitä mieluisimmasta toiminnasta.”
Jotkut pelkäävät kohtaavansa jonkun tutun ollessaan saarnaamistyössä. Jos sinua vaivaa sellainen pelko, niin ajattelehan seuraavaa kokemusta: ”Olin hyvin tunnettu oppikoulussani. Jokainen siinä pienessä Tennesseen kaupungissa, missä asuin, tunsi perheemme, sillä isäni oli paikallisen lentokentän johtaja. Kun menin sinä lauantaiaamuna saarnaamistyöhön ensimmäistä kertaa todistajien kanssa, ajattelin näkevätköhän ystäväni minut. Miltähän se tuntuisi?
”Aloimme sitten työskennellä, ja hetken päästä jotkut ystäväni menivät ohitseni ja vain katsoivat minua. Minusta ei tuntunut niin epämukavalta kuin olin luullut. He vain katsoivat, eikä se tuntunut miltään. Kun sitten sain jättää kaksi lehteä eräälle ovenavaajalle, niin aikaansaannos sai minut unohtamaan sen, että ystäväni näkivät minut. Olen kovin iloinen siitä, että aloin tehdä tätä työtä, sillä tyydytys, jonka siitä saan, on totisesti kokemus, josta nautin.”
Eräs toinen nuorukainen huomasi mitä hyödyllisimmäksi tavata tuttuja ovelta-ovelle-työssä Washingtonin osavaltiossa. ”Huomasin, että oli tosiaan etu tavata luokkatovereitani. Koska he tunsivat minut, he katsoivat velvollisuudekseen kuulla, miksi tulin käymään heidän kotonaan. He kuuntelivat tavallisesti minua, sen sijaan että olisivat kutsuneet vanhempiaan, niinkuin he tekivät toisten todistajien käydessä. Tulivatpa he luokseni koulussakin tekemään kysymyksiä Raamatusta.”
Nämä henkilöt, jotka osallistuivat saarnaamistyöhön, eivät tietenkään olleet enää kirkon jäseniä eivätkä käyneet sen jumalanpalveluksissa, kun heitä kehotettiin lähtemään ovelta ovelle. Heidän käyttäytymisensä salli päätellä heidän olevan Jehovan todistajia. He hyväksyivät koko Raamatun Jumalan henkeytettynä sanana ja halusivat auttaa toisia tuntemaan sitä. Nämä olivat ne vaatimukset, jotka heidän piti täyttää, ennen kuin heitä voitiin kutsua osallistumaan tähän julkiseen kristilliseen toimintaan.
INNOKKAITA KERTOMAAN HYVÄÄ UUTISTA
Jotkut ovat innokkaita kertomaan toisille, mitä he oppivat Jumalan sanasta Raamatusta. He eivät odota, että heitä kehotettaisiin, vaan he kysyvät todistajilta, saavatko he lähteä heidän kanssaan saarnaamistyöhön. Eräskin nuori mies Kaliforniassa oli mitä halukkain lähtemään todistamistyöhön. Mutta hän ei voinut tehdä niin, ennen kuin hänen asiansa olivat järjestyksessä. Kun ne lopulta olivat, niin hän meni heti todistajan kotiin ja kysyi: ”Milloin ryhmä lähtee talosta-taloon-työhön?” Innostuneena todistaja huolehti tämän nuoren miehen jalon halun täyttämisestä.
Tämä nuori mies sanoi ensimmäisestä kerrasta, jolloin hän lähti työhön todistajien kanssa, seuraavaa: ”Sinä lauantaina, jona me kokoonnuimme mennäksemme saarnaamistyöhön, tunsin suurta iloa, iloa, joka tulee siitä, että on todistajien kanssa. Menin erään vanhahkon todistajan kanssa, ja hänen tapansa esittää Raamatun totuuksia ovilla teki minuun erittäin suuren vaikutuksen. Kun olin kuunnellut hänen esityksensä ensimmäisellä ovella, olin hyvin halukas yrittämään omintakeisesti. Todistaja ajatteli, että minun pitäisi tarkkailla häntä, kun hän käy vielä muutamilla ovilla, ja kehotti minua ystävällisesti tekemään niin.”
Mistä tämä innokkuus? Tämä nuori mies vastaa: ”Olin niin iloinen sen johdosta, mitä opin Raamatusta, että halusin mennä kertomaan siitä toisille. Sain suurta tyydytystä tehdessäni sitä, minkä tiesin oikeaksi Jehova Jumalan silmissä, ja saan yhä.”
Toinen henkilö, joka oli tutkinut ainoastaan neljä kuukautta Massachusettsissa, kertoo: ”Alkaessani tutkia Raamattua tiesin olevan oikein kertoa toisille mitä opin. Niinpä eräänä iltana kokouksen jälkeen sanoin eräälle todistajalle: ’Haluaisin lähteä kanssasi huomenna talosta-taloon-työhön.’
”Tarkkailtuani jonkin aikaa toisten todistajien työtä esitin ensimmäisen kerran itse. Minusta tuntuu, että esitin koko saarnani yhdessä hengenvedossa, mutta mies kuunteli kuitenkin ja otti kaksi lehteä. Mikä onnen tunne! Ja siitä päivästä lähtien olen säännöllisesti jaellut toisille Jumalan totuutta tällä onnea tuottavalla tavalla.”
Tunnetko samanlaista intoa kertoa hyvää uutista toisille kuin nämä henkilöt? Jos tunnet, niin mikset keskustelisi sen todistajan kanssa, joka auttaa sinua, siitä, mitkä askeleet sinun on otettava voidaksesi osallistua tähän palkitsevaan toimintaan?
EMPIMISTÄ ALUSSA
Koska ihmiset ovat persoonallisuudeltaan erilaisia, niin jotkut Jumalan totuudessa edistyvät saattavat empiä lähteä talosta taloon esittämään hyvää uutista. Eräs tällainen henkilö oli Kaliforniassa. ”Kun minua pyydettiin todistajien mukaan saarnaamistyöhön, kieltäydyin lähtemästä ovelta ovelle. Menin heidän mukaansa, mutta istuin autossa ja tarkkailin heidän saarnaamistaan. Vähän väliä he palasivat autoon kertomaan minulle kokemuksiaan. Näin tapahtui neljä kertaa. Kärsivällisesti ja rakkaudellisesti he rohkaisivat minua.
”Lopulta oivalsin, että minun pitäisi tehdä niin kuin hekin tekivät, ja sanoin heille, että menisin tuohon taloon ja osoitin yhtä. Arvaatte kai, millainen se oli. Valitsin tarkoituksellisesti rappeutuneen talon, joka näytti hylätyltä. Mutta kun koputin, niin joku tuli avaamaan, ja minun onnistui esittää asia lyhyesti. Olin niin iloissani kokemuksesta, että olen siitä pitäen saanut iloa ovelta-ovelle-työstä ja osallistunut siihen niin usein kuin voin.”
Yhdysvaltain Connecticutissa asuva äiti kertoo miltä tämä toiminta tuntui hänestä: ”Kun kuulin kenttäpalvelusilmoitukset erään kokouksen lopussa, niin kysyin mitä se merkitsi. Minua opettava todistaja sanoi sen olevan työtä, jossa mennään talosta taloon ja esitetään Raamatun sanomaa. Sitten hän kysyi minulta, haluaisinko nähdä miten sitä suoritetaan sinä viikonloppuna. Vastasin lyhyesti: ’En halua mennä ovelta ovelle. Vain kerjäläiset tekevät niin!’ Toinen todistaja, joka kuuli sanani, sanoi ystävällisesti: ’Mutta Jumalan Poika Jeesus Kristus meni ovelta ovelle ja kylästä kylään!’ Hänen selityksensä pani minut ajattelemaan, ja niin päätin lähteä. – Luuk. 8:1.
”Sinä aamuna kohtasimme vastustusta jo ensimmäisellä ovella, ja minua kauhistutti. Mukanani ollut todistaja sanoi tyynesti: ’Tule, G———, menkäämme seuraavalle ovelle! Tämä nainen ei ymmärrä miksi olemme tulleet.’ Hänen häiriintymätön asenteensa tyynnytti minut, ja minä menin edelleen hänen mukanaan. Miltä minusta tuntui, kun oli lopettanut sen aamuisen kristillisen toiminnan? Olin niin onnellinen, kun olin tehnyt jotain Jehovaa miellyttävää. Odotan nyt iloiten tilaisuutta mennä ovelta ovelle kertomaan ihmisille suurenmoisesta Jumalastamme Jehovasta.”
Niin, kun nämä ihmiset kerran alkavat käydä ihmisten ovilla, niin he huomaavat, ettei se ollut jatkuvaa tuskaa vaan päinvastoin sanoin kuvaamatonta iloa. Se täytyy kokea, jotta sitä voisi arvostaa. Osallistutko sinä nyt tähän toimintaan? Jollet, niin suunnitteletko osallistuvasi? Miksi et työskentelisi tätä iloista päämäärää kohti? Turvaa Jehovaan ja nauti toiminnasta, joka tuo tyydytyksen hengelle. – Ps. 34:2, 9; 89:2.
Jehova Jumalan palveleminen tällä tavalla on todella kallisarvoinen etu. Se ei ainoastaan miellytä häntä, vaan se myös hyödyttää lähimmäisiäsi. Monet ovat Raamatusta saatavan lohdutuksen ja toivon tarpeessa. (Room. 15:4) Miten tärkeää onkaan, että me kaikki autamme heitä saamaan sitä niin kauan kuin vielä on aikaa! Ovelta ovelle meneminen saarnaamistyössä auttaa sinua nauttimaan antamisesta johtuvaa suurempaa onnea. – Apt. 20:35.