Beetelin kristillinen ilmapiiri
ERÄÄLLÄ avioparilla, joka kuuluu Vartiotorni-seuran päätoimiston Beetel-perheeseen New Yorkissa, oli äskettäin vieraita päivällisellä. Vähän sen jälkeen heidän vieraansa lähettivät heille kiitoskirjeen. Se, mitä he kirjoittivat, osoittaa, miten syvän vaikutuksen Beetel-kodin kristillinen ilmapiiri oli tehnyt heihin:
”Rakas herra ja rouva G———
”Meidän on vaikea sanoin kuvata sitä, kuinka kiitollisia olemme ajasta, jonka vietitte kanssamme viime keskiviikkona, ja kuinka suuresti arvostamme sitä. Me kaikki imartelemme itseämme uskomalla olevamme ajattelevia ihmisiä, jotka emme kykene ratkaisemaan ainoastaan omia pulmiamme, vaan maailmankin pulmat, jos meille annettaisiin tilaisuus.
”Mutta tuona keskiviikkona järkytyimme itsekylläisyydestämme. Kaikki ajatukset, joita meillä lieneekin ollut uskonnosta, lähimmäisenrakkaudesta, politiikasta, työstä, YK:sta ja ihmiskunnan tulevaisuudesta, murskaantuivat tyystin. Jehovan todistajain päätoimistossa meillä oli etu nähdä uskonto toiminnassa, mikä aivan hyvin voi olla ratkaisu ihmiskunnan tulevaisuuteen.
”Istuimme tavallisena työpäivänä noin 600 hengen mukana lounaalla [yhdessä Beetelin suurimmista ruokailuhuoneista]. Jokainen käyttäytyi hyvin ja oli kohtelias vierustoverilleen, puhui hillitysti, oli rauhaisa sisimmässään ja kiitollinen Jumalalle jokapäiväisestä leivästään. Jos noin 600 ihmistä, joiden joukossa on eri-ikäisiä, eri rotuihin kuuluvia ja erilaisen kasvatuksen saatineita, kokoontuisi jossain muualla erilaisissa olosuhteissa, niin he muodostaisivat joukon, jossa olisi hämminkiä, melua, rotusyrjintää, erimielisyyttä ja ainakin yksi rähisevä humalaisjoukko. Järjestyksen saamiseen sellaiseen joukkoon tarvittaisiin Jehovan voimaa. Keskiviikkona oli päinvastoin, usko Jehovaan aikaansai eron. Ehkä tämä on ratkaisu kaikkeen.
”Kaikki näkemämme teki meihin kolmeen syvällisen vaikutuksen, ja vaikka keskiviikosta on kulunut muutamia päiviä, niin me huomaamme muistelevamme mielessämme näkemäämme ja kuulemaamme ja tuntemaamme. Uskonto on tätä ennen rajoittunut elämässämme lauantaihin tai sunnuntaihin, syntymän yhteyteen tai hautajaisissa lausuttuihin muutamiin sanoihin. Se ei ole kuulunut jokapäiväiseen elämäämme. Voisimmeko me kaikkien opiskeluvuosiemme ja itsenäisen ajattelumme jälkeen olla täysin väärässä? Sellainen mahdollisuus ei ole kovin rohkaiseva, mutta jos tosiasiat todistavat toisin ja totuus on ilmeinen, niin voiko logiikka kumota sen? . . .
”Haluamme kiittää teitä edusta vierailla luonanne ja nähdä uskonto toiminnassa.
Teidän [allekirjoitus]”