Arkeologia ja Luvattu maa tukevat Totuuden sanaa
”Koko sydämenne ja koko sielunne tietäköön, ettei ainoakaan kaikista niistä teitä koskevista lupauksista, jotka Herra, teidän Jumalanne, on antanut, ole jäänyt täyttämättä; kaikki ovat toteutuneet teille, ei ainoakaan niistä ole jäänyt täyttämättä.” – Joos. 23:14.
1. Keille Jehovan lahjat Luvattu maa ja Sana on annettu?
LUVATTU maa, jonka Jehova Jumala antoi kansalleen Israelille, tukee hänen Totuuden sanaansa ja vahvistaa sen, Raamatun, jonka hän on antanut arvaamattoman kallisarvoisena lahjana kaikille, jotka haluavat palvoa häntä, eikä yksistään israelilaisille. Totuuden sana viittaa tähän maahan; tämä maa tukee Sanaa ja voittaa ilkeämielisen raamatunkritiikin arkeologian vahvistamin luotettavin tosiasioin. Uskomme sinun olevan kiinnostunut näistä tosiseikoista ja niitä koskevista huomautuksista, joita arkeologian alalla toimivat asiantuntijat ovat esittäneet.
2, 3. Esitä asiantuntijain mielipide, että arkeologian suoma hyvä on voittanut ilkeämielisen raamatunkritiikin.
2 ”On täysin paikallaan sanoa, että Raamatun arkeologia on suuresti oikaissut viime vuosisadan lopussa ja tämän vuosisadan alkupuolella vallalla ollutta käsitystä, jonka mukaan raamatunhistoria on monin paikoin epäluotettava.” Näin sanoo J. A. Thompson teoksessa Raamattu ja arkeologia (The Bible and Archaeology).
3 ”Palestiinassa on nostettu Raamatun usein mainitsemia paikkakuntia ja kaupunkeja jälleen päivänvaloon. Niiden ulkonäkö ja sijainti vastaa tarkalleen Raamatun kuvauksia.” Tämä on Werner Kellerin näkökanta kirjan Raamattu on oikeassa johdannossa, ja hän jatkaa: ”[Mieleeni] tunkeutui yhä uudelleen ja uudelleen lause: Raamattu on oikeassa!”
4. Onko suuresta vedenpaisumuksesta olemassa todistuksia Raamatun ulkopuolella?
4 Oletko kuullut, että Raamatun vedenpaisumuskertomus olisi asetettu kyseenalaiseksi? Eräät raamatunkriitikot ovat ivanneet sitä ja siten häväisseet Jumalaa ja Kristusta Jeesusta tehden vahinkoa niille, joihin heidän on onnistunut vaikuttaa. Kuitenkin arkeologisten kaivausten selitetään vahvistavan Raamatun vedenpaisumuskertomuksen, joka on 1. Mooseksen kirjan 7. luvussa. Raamatun totuudenmukaisella kertomuksella ’tornista, jonka huippu ulottui taivaaseen’, on myös arkeologian tuki. – 1. Moos. 11:3, 4.
5. Näytä kartoista tässä luetellut nyt vahvistetut paikat.
5 Paikat, jotka mainitaan 1. Mooseksen kirjan kertomuksen 10. ja 11. luvussa ja joiden olemassaolon ja sijainnin arkeologia vahvistaa, käsittävät Kelahin, Erekin, Kaldean Uurin ja Harranin, jotka kaikki ovat kaupunkeja, ja seuraavat 1. Mooseksen kirjan 11. luvun henkilöt: Peleg, Serug, Naahor, Terah ja Haaran, jotka mainitaan niissä nuolenpääkirjoituksissa, mitkä löydettiin Marin palatsin raunioista. Muinaisen Sikemin sijainti ja Beerseban kaivojen paikka on samoin siten ilmaistu.
6. Esitä vahvistetut tosiseikat Jerikosta ja hae paikka jostain kartastamme.
6 Suuren hautavajoaman länsipuolella sijainneen muinaisen Jerikon kaupungin hävitys on mainittu Joos. 6:20, 24:ssä, mikä osoittaa Jerikon muurien yliluonnollisen luhistumisen ja heprealaisten kukistaneen tuon kaupungin Joosuan johdolla. Kun ei Raamatun kertomuksen arkeologista vahvistusta ollut saatavissa, niin sen totuudenmukaisuus lipevästi kiistettiin. Tämä ei ole enää mahdollista. Arkeologia vahvistaa Raamatun kertomuksen kaupungin hävityksestä. Kaivaukset alkoivat Jerikossa vuonna 1930. Kaivajat huomasivat, että kaupunkia ympäröinyt kaksoismuuri oli romahtanut rinnettä alas kuin maanjäristyksen tai jonkin muun näkymättömän voiman suistamana. Talot oli rakennettu parruille, jotka silloittivat rinnakkaismuurien harjat, ja yhdessä kohdassa osa muuria oli pystyssä ja oli saattanut olla paikka, missä Raahabin talo oli varjeltunut tuossa Raamatun mainitsemassa tuhossa. Kaivajat löysivät todisteita valtavasta tulipalosta. Kaupunki oli poltettu. Se ei ollut tavallinen palo, sillä tuhkakerros oli tavattoman paksu, ja näytti siltä, että kaikki saatavissa olevat polttoaineet oli koottu perusteellisen hävityksen aikaansaamiseksi. Kaupunkia ei ollut ryöstetty eikä sitä ollut rakennettu oleellisesti uudelleen ennen kuin satoja vuosia jälkeenpäin, kuningas Ahabin aikoihin, jolloin Raamattu kertoo sen rakennetun jälleen. Voit nykyään mennä Suureen hautavajoamaan tuon muinaisen Jerikon kaupungin raunioiden kaivauspaikalle ja nähdä tämän arkeologian antaman tuen Raamatun kertomukselle.
7. Monet muut paikat vaativat tässä huomiotamme. Mikä mikin on, ja missä se on suuressa kartassa?
7 Samoin kuin Jerikon rauniot erään toisenkin israelilaisten Joosuan alaisuudessa valloittaman kaupungin, Haasorin, rauniot ja todisteet siitä, että Joosua hävitti sen, sisältyvät arkeologisiin löytöihin. Raamatun todistuksen ulkopuolinen dokumenttitodistus, joka osoittaa israelilaisten todella olleen Kanaanin maassa, on Neftoahin muistomerkki (Joos. 15:9), jossa on tällaisia tietoja. Arkeologien löytöjen luettelossa ovat Beetelissä olevat rauniot (Tuom. 1:22–25), eräitten filistealaisten kaupunkien paikat (Jer. 25:17, 20), Gibean rauniot (1. Sam. 10:20–26), yhä paikoillaan oleva Mikmas (1. Sam. 13:5, 23), paikka, missä Daavid voitti Goljatin (1. Sam. 17:2, 3), Beet-Seanin rauniot ja Astarten temppeli (1. Sam. 31:10), Megiddo Jisreelin pohjoistasangolla suurine talleineen (1. Kun. 9:15), Esjon-Geber kupari- ja laivateollisuuksineen (1. Kun. 9:26), Gebalin sijaintipaikka (Hes. 27:9), Mispan linnoitus (1. Kun. 15:16, 22) ja Samarian palatsit norsunluisine ja muine loisteliaine kalustuksineen (1. Kun. 22:39).
8. Selosta Raamatun kertomus kuningas Meesasta.
8 Totuuden sanan kirja sanoo 2. Kun. 1:1:ssä (Um): ”Mooab alkoi kapinoida Israelia vastaan Ahabin kuoleman jälkeen.” Tämä vahvistetaan 2. Kun. 3:4, 5:ssä (Um): ”Mooabin kuninkaasta Meesasta tuli lampaitten kasvattaja, ja hän maksoi Israelin kuninkaalle satatuhatta lammasta ja satatuhatta keritsemätöntä uroslammasta. Ja tapahtui, että kohta Ahabin kuoltua Mooabin kuningas alkoi kapinoida Israelin kuningasta vastaan.” Luku jatkaa kertoen kuningas Jooramin toimenpiteistä Mooabin kuningasta Meesaa vastaan. Mooabilaiset kokivat suuren nöyryytyksen, ja heidät voitettiin.
9. Miten arkeologia tukee Meesan kertomuksen avulla Raamattua?
9 Arkeologia on antanut kuningas Meesan kirjoittaman kertomuksen kapinasta, kiven, jota kutsutaan Meesan kiveksi. Kuningas Meesa pystytti sen hiukan Raamatun hepreasta poikkeavalla murteella kirjoitettuna osaksi kapinansa muistoksi. Tämä kivi löydettiin vuonna 1868 Mooabin alueelta, Kuolleen meren keskikohdalta itään. Mooabin kuningas osoittautuu Kemos-jumalan palvojaksi. Hän mainitsee kertomuksessaan Israelin Jumalan nimen Jehova. Väärä jumala Kemos ei voinut pelastaa Mooabia. Mooabista löydetyssä kivessä oleva Meesan kirjoitus ei voinut kätkeä Jehovan voittoa Mooabista. Jeremia sanoi: ”Hukkunut on Kemoksen kansa.” Ja Sefanja ennusti: ”On Mooab tuleva Sodoman kaltaiseksi ja ammonilaiset Gomorran kaltaisiksi.” (Jer. 48:46; Sef. 2:9) Tällainen on ollut Meesan ja hänen kansansa, mooabilaisten, kohtalo. Meesan kivi ei ainoastaan käytä tetragrammatonia heprealais-foinikialaisin kirjaimin, vaan se myös mainitsee 14 Raamatun kertomuksessa olevaa paikkaa. Tämä kivi on kauan ollut Raamatun tutkijoitten käytettävissä.
10. Missä ovat Sodoman ja Gomorran rauniot ja kenen asiantuntijan mukaan?
10 ”On Mooab tuleva Sodoman kaltaiseksi ja ammonilaiset Gomorran kaltaisiksi”, Sefanja sanoi. Mikä oli Sodoman ja Gomorran ja tasangolla olleitten naapurikaupunkien kohtalo? ”Nykyään voimme vakuuttaa, että . . . näiden kaupunkien tuhoutumisen arvoitus on voitu ratkaista”, sanoo Werner Keller. Ratkaisu on se, että nämä tasangon turmeltuneet kaupungit ovat raunioina alueella, joka nykyään on Kuolleen meren eteläpään vedenpinnan alla. Kuolleen meren vedenpinta on korkeammalla kuin ennen näiden kaupunkien tuhoutumista. On varmasti totta, että ”siitä pitäen kun Israel lujitti Palestiinan . . . valtauksensa . . . kaikenlainen arkeologinen ja asiakirjallinen aineisto on valaissut lisääntyvässä määrin raamatullista perimätietoa”. ”Lyhyesti sanoen me voimme nyt jälleen käsitellä Raamattua alusta loppuun uskonnon historian luotettavana asiakirjana”, sanoo arkeologi Albright.
11. Mainitse tässä luetellut ”ihmeet” ja etsi jokainen oheisesta kartasta.
11 Niiden Jehovan profeetallisten hävitysjulistusten täyttymys, jotka hän lausui aikoinaan eri kaupunkeihin keskittyneille vihollisilleen, näkyy noiden kaupunkien raunioissa. Nuo rauniot vahvistavat ihmeellisellä tavalla Jumalan profeettojen julistusten täsmällisyyden. Eräs auktoriteetti luettelee näihin ”ihmeisiin” kuuluvan Tyyron, Siidonin, Beetelin, Samarian, Jerusalemin, Babylonin ja Egyptin ja Edomin kansat sekä filistealaiset. Mm. seuraavat paikat ovat olleet arkeologisten kaivausten näyttämöinä: Haasor, Korasin, Nasaret, Kesarea, Samaria, Sikem, Siilo, Beetel, Jeriko, Gibeon, Gibea, Jerusalem, Qumran, Beet-Suur, Laakis, Debir ja Esjon-Geber, eikä tässä ole suinkaan koko luettelo.
12. Mitä Laakis ja Aseka ovat, missä ne sijaitsevat, ja mitä tukea ne nyt antavat Jumalan sanalle?
12 Tässä numerossa olevasta suuresta kartasta löydät Alankomaasta Laakiin, jonka lähellä Aseka oli. Näiden molempien kaupunkien rauniot on kaivettu esiin. Näistä kaivauksista on tullut arkeologisia aarteita, jotka näyttävät toteen joukon yksityiskohtia Raamatun kertomusten vahvistukseksi. Vuonna 1935 löydettiin kaksinkertaisen porttirakennelman vartiohuoneen raunioista 18 saviastian sirpaletta, joissa oli piirtokirjoituksia. Ne osoittautuivat joukoksi kirjeitä, ja kokoelma tunnetaan nyt ”Laakiin kirjeinä”. Ne vahvistavat Raamatun mainitsemat tulimerkit Jer. 6:1:ssä (Um) sekä Laakiin Asekan naapurikaupunkina, mihin viitataan Jer. 34:7:ssä. Ne vahvistavat Raamatun maininnan, jonka mukaan Laakis ja Aseka olivat viimeiset jäljellä olevat varustetut kaupungit. Ne vahvistavat sen, että Juuda meni Egyptiin apua hakemaan rikkoen Jehovan käskyt. ”Laakiin kirjeissä” on kertomus, kuinka tämä sotilaallinen ulkovartio kesti Nebukadnessaria vastaan. Ne osoittavat edelleen, etteivät juutalaiset siihen aikaan vastustaneet Jehovan nimen käyttöä. Jumalan nimen Jehova neljä heprealaista kirjainta, tetragrammaton, esiintyvät ”Laakiin kirjeissä”.
13. a) Mitkä ovat eräitä nykyään Samariasta löydettyjä Raamattua tukevia paikkoja? b) Mitkä muut paikat kävijät voivat nyt nähdä? Missä ne ovat kartassa?
13 Joosuan 8. luvun kertomus sanoo, että Joosua rakensi alttarin Jehovalle Eebalin vuorelle ja että Israelin kansa, vanhimmat, päällysmiehet, tuomarit, papit, leeviläiset, muukalaiset ja maassa syntyneet, kaikki kokoontuivat sinne Eebalin vuoren ja Garissimin vuoren edustalle. Israelille luettiin siunaus ja kirous. Garissimin ja Eebalin vuoret ovat siellä tänäkin päivänä. Voit käydä niitä katsomassa. Vuonna 1963 menivät sadat Jehovan todistajat tähän paikkaan sekä moniin muihin paikkoihin Luvatussa maassa, ja Samarian maan eteläosassa, Garissimin vuoren ja Eebalin vuoren seuduilla, monet heistä joivat Jeesuksen tavalla vettä lähellä Sykarin kylää olevasta Jaakobin lähteestä, missä vilpoisa, maanalainen virta yhä juoksee. Jordan-virta, Galilean meri, Beetlehemin ja Hebronin kaupungit, Hinnomin laakso sekä monet, monet muut maantieteelliset paikat ovat yhä siellä, ja sinä voit nähdä ne. Ken hyvänsä voi nähdä ne, ja sikäli kuin ne vielä ovat havaittavissa nykyään, ne tukevat Totuuden sanaa.
14. Mikä vastaa nyt sitä näkymää, mitä Jeesus katseli istuessaan Öljymäellä?
14 Nämä viimeksi mainitut esimerkit ovat täysin ilmeisiä, ja niin on seuraavakin, joka vahvistaa Jeesuksen suuren ennustuksen raamatullisen taustan tarkkuuden. Mark. 13:3 sanoo: Jeesus ”istui Öljymäellä, vastapäätä pyhäkköä”. Öljymäki on siellä yhä nykyäänkin. Kun katsot sieltä länteen ohi Getsemanen puutarhan ja yli Kidronin laakson nykyisen Jerusalemin kaupungin itäisiä muureja, niin näet paikan, missä Jeesuksen aikana seisoi loistava temppeli, kuten on kuvattuna Vartiotorni-seuran julkaisemassa vuoden 1968 kalenterissa. Sillä paikalla, missä temppeli oli muinoin, sijaitsee nyt muhamettilainen Kalliomoskeija. Paikka on siellä, maa on siellä, ja maantiede todistaa Mark. 13:3:n. Kun Jeesus istui Öljymäellä, niin temppeli oli hänen näkyvissään, ja temppelin paikka on nykyäänkin nähtävissä Öljymäeltä.
15. Mikä Raamatun lisäksi todistaa Pontius Pilatuksen olleen olemassa? Mistä se löytyi?
15 Pontius Pilatus esiintyi Jeesuksen palveluksen yhteydessä sen lähestyessä loppuaan, ja aivan äskettäin löydettiin rantatasangolla sijaitsevasta Kesareasta arvokas arkeologinen esine, jossa mainittiin Pontius Pilatus, Kristuksen Jeesuksen aikana Palestiinassa ollut roomalainen maaherra. Pilatus tunnettiin ainoastaan häntä koskevasta Raamatun kertomuksesta ja muinaisten historioitsijoitten, erityisesti Josephuksen, kirjoituksista, mutta arkeologinen todistus hänestä on ollut tuntematon. Kuitenkin löysi vuonna 1961 italialainen Milanon yliopiston arkeologinen retkikunta Kesarean lähistöltä 80 x 60 senttimetrin suuruisen kivilaatan, jossa oli Pontius Pilatuksen ja Tiberiuksen latinalaiset nimet sisältäviä kirjoituksia. Tämä on arkeologinen todistus Pilatuksen olemassaolosta. Jehovan todistajat tietävät Pilatuksen olleen olemassa, koska se on mainittu Raamatussa. Miten ne, jotka kieltävät Raamatun, suhtautuvat tähän Pontius Pilatusta koskevaan kirjoitukseen?
16. Mitä hyötyä meille on arkeologian Raamatulle antamasta tuesta?
16 Luettelo tuesta, minkä maa antaa Totuuden sanalle, jatkuu, ja tässä on esitetty vain pieni osa siitä. Mikä vaikutus tällä tiedolla pitäisi olla meihin? Mitä hyötyä siitä on meille? Mitä hyötyä meille on arkeologian tarjoamasta Raamatun tuesta? Missä suhteessa on Jehovan Luvatussa maassa antama ihmeellinen lahja apuna tänä myöhäisenä ajankohtana? Raamatun ja Luvatun maan tuntemuksen, arkeologian ja tämän maan itsensä Raamatulle antaman tuen pitäisi lisätä arvostustamme Totuuden sanaa kohtaan. Samoin kuin muinaisten käsikirjoitusten löytäminen on auttanut Raamatun puhtaan, alkuperäisen tekstin palauttamisessa entiselleen, lukuisten esineiden löytäminenkin on tuonut vakuuttavaa vahvistusta sen suhteen, että Raamatun tekstissä mainitut asiat ovat historiallisesti, ajan suhteen ja maantieteellisesti luotettavia aina pienimpiä yksityiskohtia myöten.
17, 18. a) Mikä on British Museumin pääkirjastonhoitajan julkaistu katsantokanta? b) Entä arkeologi Glueckin katsantokanta?
17 Näin arkeologia vaientaa raamatunkriitikot. Eräs huomattava englantilainen oppinut, British Museumin monivuotinen johtaja ja pääkirjastonhoitaja, sanoi Raamatusta: ”Arkeologian todistusaineisto on vahvistanut jälleen Raamatun arvovaltaa sekä lisännyt sen arvoa tekemällä sen ymmärrettävämmäksi sen taustan ja olosuhteitten laajemman tuntemuksen avulla. Arkeologia ei ole sanonut vielä viimeistä sanaansa, mutta jo nyt saavutetut tulokset vahvistavat sen, mitä usko edellyttääkin, että Raamattu voi vain voittaa tiedon lisääntyessä.”
18 Arkeologi Nelson Glueck sanoo kirjassaan Jokia autiomaassa (Rivers in the Desert, 1959, s. 31): ”Voidaan kuitenkin ehdottomasti sanoa, ettei yksikään arkeologinen löytö ole koskaan asettanut kyseenalaiseksi mitään raamatunkohtaa.”
19. a) Mitä arkeologia vahvistaa? b) Miten voimme tutustua Luvattuun maahan?
19 Luetelkaamme tai mainitkaamme uudelleen etuja, joita arkeologian tosiseikoista on ollut totuuden asialle ja Jumalan sanalle. Arkeologia vahvistaa patriarkalliset kertomukset, Saulin hallituksen, Daavidin hallituksen, auttaa maantieteellisten paikkojen sijoittamisessa, auttaa Raamatun tapausten ajoittamisessa, valistaa meitä raamatullisten aikojen, tapojen ja kulttuurin suhteen, antaa historiallisen taustan Raamatulle ja auttaa eräitten Raamatun sanojen merkityksen ymmärtämisessä. Kieltämättä tämä Totuuden sanan maa on olemassa. Aiommeko me nyt sitten tutustua siihen niin hyvin kuin voimme? Kun Raamatun kertomuksessa tai Jumalan sanan tutkielmassamme mainitaan paikkoja ja alueita, niin tarkastammeko Raamatuissamme olevia tai muita karttoja löytääksemme nämä paikat? Haluammeko lisätä ymmärrystämme sen suhteen, mitä luemme Raamatusta? Varmasti haluamme. Maantieteen havainnollistaminen auttaa meitä paremmin ymmärtämään kirjoitettua sanaa (ja sitähän meidän pitäisi haluta). Me voimme vähitellen tutustua Luvattuun maahan ja siten perehtyä enemmän itse Raamattuun.
20. Miten meidän tulee suhtautua Jehovan lahjaan, Luvattuun maahan ja Sanaan?
20 Luvattu maa ylistää sen Luojaa. Me iloitsemme hänen ylistyksestään. Lahja koituu tunnustukseksi Antajalle. Me iloitsemme Jehovalle koituvasta tunnustuksesta. Me rakastamme ja arvostamme Jumalan sanan lahjaa. Me sanomme Ps. 119:130, 140:n sanoilla: ”Kun sinun sanasi avautuvat, niin ne valaisevat ja antavat yksinkertaiselle ymmärrystä. Sinun sanasi on hyvin koeteltu, ja sinun palvelijasi rakastaa sitä.” Me olemme Jehovan palvelijoita. Me rakastamme hänen Totuuden sanaansa!
21. Mikä merkitys Joos. 23: 14:llä on meille?
21 Jumalan sanan kriitikoilla ja vastustajilla ei ole mitään muuta tarjottavana kuin valhetta, epäilystä, hämmennystä ja nurinkurisuutta. Se ei ole meitä varten. Jehovan todistajat tunnustavat päinvastoin Joosuan ilmaiseman totuuden ja yhtyvät hänen kanssaan sanomaan: ’Me hyvin tiedämme koko sydämestämme ja sielustamme, ettei ainoakaan kaikista Jehova Jumalamme meille puhumista hyvistä sanoista ole jäänyt täyttämättä; kaikki ovat toteutuneet meille. Ei ainoakaan niistä ole jäänyt täyttämättä.’ – Joos. 23:14.
[Kartta s. 563]
(Ks. painettu julkaisu)
MESOPOTAMIA
SINEAR
Harran
Niinive
Kelah
Mari
Eufrat
Tigris
Babylon
Erek
Uur
Persian lahti
[Kuva s. 564]
Meesan kivi, jossa on Jumalan nimi
[Kuva s. 565]
Yksi ”Laakiin kirjeistä”, jossa esiintyvät ”Jehovaa” merkitsevät neljä kirjainta
[Kuva s. 566]
Kesarean luota löydetty osa kirjoitusta, jonka toisella rivillä lukee ”[Pon]tius Pilatus”