Turvallisuus jota ei voi ostaa rahallakaan

TURVALLISUUS merkitsee useimmille ihmisille aineellista omaisuutta. Jos heillä on hyvä toimi, hieno koti ja runsas pankkitili, niin he tuntevat olevansa turvassa.

Vaikka tällaiset seikat voivat antaa jossain määrin lohtua, niin takaavatko ne todella turvallisuuden?

Voiko kukaan todella taata, että jollakulla on toimensa vuoden päästä? Lukemattomat ihmiset ovat menettäneet työpaikkansa syistä, joita he eivät ole voineet hallita. Ehkä heidän yhtiönsä muutti paikkakunnalta tai muutti toimintatapaansa ja pani pois työntekijöitä. Tai se saattoi tehdä vararikon, mikä pakotti tilapäiseen työttömyyteen. Joissakin paikoissa ihmisten täytyy jättää toimensa rotu- tai uskonnollisten ennakkoluulojen takia!

Useissa maissa on myös kansalaissota tai mellakointi hävittänyt sekä koteja että liikehuoneita. Panehan merkille, millaiseen tekoon eräs mies ryhtyi viime kesänä Yhdysvalloissa tapahtuneen mellakan johdosta, kun hän näki elämäntyönsä nousevan muutamassa minuutissa savuna ilmaan. Uutinen kertoo: ”Eräs neekeri, joka menetti kaksi liikettä tulipaloissa, jotka seurasivat rotumellakkaa Cambridgessä [Marylandissa] 24.7., teki tänään itsemurhan.”

Eräälle sekatavarakauppiaalle, joka oli työskennellyt ankarasti koko elämänsä, tapahtui seuraavaa, kuten lehdissä kerrottiin: ”Eräs 60-vuotias sekatavarakauppias tapettiin eilen, kun hänen kauppansa yritettiin ryöstää.” Hänen ahkera elämäntyönsä päättyi katkerasti.

Mitä varmuutta miljoonilla ihmisillä on, kun he eivät tiedä edes, mistä saavat seuraavan ateriansa? Intiasta tullut raportti sanoi äskettäin seuraavaa:

”On arvioitu, että 35–40 prosenttia Intian lapsista on saanut pysyvän aivovamman kouluikään päästyään proteiinin puutteen takia.

”Tämä merkitsee sitä, että me [Intiassa] tuotamme itse asiassa ihmisarvolle alempia olentoja 35 miljoonan vauhdilla vuodessa. Kun he saavuttavat kouluiän, he ovat kykenemättömiä keskittymään tarpeeksi omiakseen ja säilyttääkseen tietoa.”

Entä ne miljoonat ihmiset, jotka luulivat olevansa turvassa ja ovat menettäneet kotinsa, liikkeensä ja henkensäkin kahden maailmansodan kauhuissa, Korean sodassa ja nyt Vietnamin sodassa? Ja ne monet, joiden säästöt hupenivat, kun inflaatiokierre hävitti heidän rahansa arvon?

ITSE ELÄMÄN EPÄVARMUUS

Jeesus Kristus kuvaili, miten vaikeasti saavutettavissa turvallisuus on ja miten epäviisasta on panna koko luottamustaan aineelliseen omaisuuteen, sanoen:

”Rikkaan miehen maa kasvoi hyvin. Niin hän mietti mielessään ja sanoi: ’Mitä minä teen, kun ei minulla ole, mihin viljani kokoaisin?’ Ja hän sanoi: ’Tämän minä teen: minä revin maahan aittani ja rakennan suuremmat ja kokoan niihin kaiken eloni ja hyvyyteni; ja sanon sielulleni: sielu, sinulla on paljon hyvää tallessa moneksi vuodeksi; nauti lepoa, syö, juo ja iloitse’.

”Mutta Jumala sanoi hänelle: ’Sinä mieletön, tänä yönä sinun sielusi [elämäsi] vaaditaan sinulta pois; kenelle sitten joutuu se, minkä sinä olet hankkinut?’

”Näin käy sen, joka kokoaa aarteita itselleen, mutta jolla ei ole rikkautta Jumalan tykönä.” – Luuk. 12:16–21.

Jeesuksen vertauksen ydin on, että aineellisen antama todellinen turvallisuus on kuvittelua. Vaikka ihmisen onnistuisikin pitää aineellinen omaisuutensa koko elämänsä ajan, niin mitä hyötyä siitä on hänelle, kun hän kuolee? Hän ei voi ottaa sitä mukaansa hautaan. Job sanoikin: ”Alastonna minä tulin äitini kohdusta, ja alastonna minä [maahan] palajan.” – Job 1:21.

Totuus asiassa on juuri niin kuin apostoli Paavali kirjoitti henkeytettynä: ”Me emme ole maailmaan mitään tuoneet, emme myös voi täältä mitään viedä.” – 1. Tim. 6:7.

TOSI TURVALLISUUDEN VARAAJA

Jeesus Kristus sanoi: ”Ei ihmisen elämä riipu hänen omaisuudestaan, vaikka sitä ylenpalttisesti olisi.” (Luuk. 12:15) Mikään aineellinen omaisuus ei voi antaa elämää. Eikä se voi pitää myöskään ihmistä elossa määrättömästi. Mikään aineellinen ei voi varmastikaan palauttaa kuollutta elämään.

Yksin kaikkivaltiaalla Jumalalla on voima antaa elämä. (Apt. 17:25, 28) Hänellä on myös voima antaa iankaikkinen elämä. (Joh. 17:3) Ja Jumala on luvannut antaa elämän takaisin niille, jotka ovat jo kuolleet, jos he ovat Kristuksen lunastusuhrin piirissä. Siitä syystä Job pantiin sanomaan: ”Oi, jospa kätkisit minut tuonelaan [Šeoliin], . . . panisit minulle aikamäärän ja sitten muistaisit minua!” (Job 14:13) Niin, Jumala muistaa ne, jotka turvaavat hänen varauksiinsa eikä aineelliseen omaisuuteen. Kuolemakaan ei saa pysyvää voittoa heistä, koska Jumala herättää eli ennallistaa elämään uudessa asiainjärjestelmässään ne yksilöt, jotka ovat Kristuksen lunastusuhrin hyödyn alaisia. – Joh. 5:28, 29.

Kuka muu voi taata sinulle uudelleen elämän? Kuka muu voi luvata sinulle ennallistetun paratiisin maan päälle, vaikka kuolisitkin ennen sen ajan tuloa? – Ilm. 21:1–4.

Raamatun kirjoittajilla ei ollut ainoastaan tällaista luottamusta ylösnousemukseensa, vaan he myös tiesivät, että heidän Jumalansa Jehova piti heistä huolen, kun he elivät.

Samoin on nytkin. Niillä, jotka panevat luottamuksensa Jumalaan eivätkä aineelliseen omaisuuteen, on tämä varmuus. Vaikka aineellisen menetys voi aiheuttaa vaikeuksia, niin se ei saa heitä menettämään tasapainoaan eikä hellittämään. Koska he eivät ole panneet luottamustaan aineelliseen, niin he eivät ole asiattomasti kauhuissaan, jos he menettävät sen. He säilyttävät mielentyyneytensä ja onnensa, koska tietävät Jumalan pitävän heistä huolen. He ymmärtävät, ettei ole todellista turvaa missään muualla kuin siinä, minkä Jehova Jumala varaa.

Pane tässä suhteessa merkille, miten luja heidän luottamuksensa perustus on. Raamattu sanoo Hepr. 13:5, 6:ssa: ”Älkää olko vaelluksessanne ahneita; tyytykää siihen, mitä teillä on; sillä [Jumala] itse on sanonut: ’En minä sinua hylkää enkä sinua jätä’; niin että me turvallisin mielin sanomme: ’Herra on minun auttajani, en minä pelkää; mitä voi ihminen minulle tehdä?’”

Miten sinulla tai kenellä tahansa muulla voi olla tällainen luottamus siihen turvallisuuteen, minkä Jehova varaa? Tekemällä niin kuin jokainen, jolla jo tämä turvallisuus on, on tehnyt: tutkimalla Jumalan sanaa Raamattua, ottamalla selvää siitä, mikä Jumalan tahto on, ja noudattamalla sitä. Silloin olet varmasti vakuuttunut siitä, että Jumala pitää huolen parhaista eduistasi. Hän auttaa sinua tarvittaessa, sillä ”Jumala on uskollinen, hän ei salli teitä kiusattavan yli voimienne, vaan salliessaan kiusauksen hän valmistaa myös pääsyn siitä, niin että voitte sen kestää.” – 1. Kor. 10:13.

HENGELLISET VELJET ANTAVAT APUA

Tosi Jumalaa palvelevalla on hengellisiä veljiä, jotka myös tulevat hänen avukseen tarvittaessa. He ovat henkilöitä, jotka uskovat tosi Jumalaan ja palvelevat häntä samoin kuin hänkin. Eikä näitä hengellisiä veljiä ole vain harvoja. Heitä on paljon! Tällaisia hengellisiä veljiä, jotka palvelevat tosi Jumalaa Jehovaa, on todella 197 maassa ympäri maailman. Hyvä joukko yli miljoona ihmistä toimii tämän järjestön yhteydessä, ja he suovat iloiten apuaan tarvittaessa. Heidän antamansa apu on hyvin tehokasta!

Esimerkiksi syyskuussa vuonna 1967 iski pyörremyrsky ”Beula” ala-Texasiin ja ylä-Meksikoon pitkin Meksikon lahden rannikkoa. Monet Jehovan todistajat menettivät itse asiassa kaiken aineellisen omaisuutensa. Kun tämä tuli tunnetuksi, heidän hengelliset veljensä lähialueilla lähettivät heti auliisti tuhansien dollarien edestä rahaa, ruokaa ja vaatteita. Kuormavaunuittain tarvikkeita kiidätettiin niille, jotka olivat kovasti kärsineet. Kun tulvavedet pakottivat monet pakenemaan kodeistaan, niin heidät otettiin turvallisemmissa paikoissa asuvien todistajatovereitten koteihin. Heille annettiin ruokaa, suojaa ja vaatteita. Tällaiset kristillisen vieraanvaraisuuden vuodatukset ovat osa siitä rakkaudesta, joka leimaa Jehova Jumalan tosi palvojat, sillä Jeesus itse sanoi: ”Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus.” – Joh. 13:35.

Yksi monista avuntarjouksista tuli New Orleansissa olevilta Jehovan todistajien seurakunnilta. Kuultuaan pyörremyrsky ”Beulan” aiheuttamista vaikeuksista he kirjoittivat: ”Tämän alueen veljet haluaisivat tietää, mitä voisimme tehdä auttaaksemme ja avustaaksemme noilla alueilla olevia veljiämme.” He arvostivat syvästi etua auttaa toisia, koska he itse olivat jo saaneet tällaista apua! Vuonna 1965 he olivat olleet pyörremyrsky ”Betsyn” kulkutiellä, kun se iski New Orleansin alueelle jättäen jälkeensä tuhoutuneita rakennuksia sekä tulvia. Siihen aikaan Jehovan todistajien seurakuntien johtavat evankeliuminpalvelijat lähettivät heti tiedustelijoita ottamaan selville ketkä tarvitsivat avustusta. Vaikka 80 prosenttia puhelimista ei toiminut ja heidän oli raivattava tiensä veden ja raunioiden läpi, joissa usein oli käärmeitä, niin he antoivat tiedot jokaisesta hengellisestä veljestään.

Silloin otettiin satoja apua tarvitsevia todistajatovereiden koteihin. Ja kaikkialta maasta heidän hengelliset veljensä lähettivät avustukseksi rahaa tuhansia dollareita, ruokaa, vaatteita ja muita tarveaineita. Eräs tällaista apua saanut sanoi: ”Minuun teki syvän vaikutuksen se rakkaus, jota veljet osoittivat kokoamalla kaikkea tätä auttaakseen kaikkia meitä. Se oli totisesti tosi rakkauden osoitus.” Nämä kristityt New Orleansissa ja sen ympäristössä arvostivat syvästi etua saada auttaa niitä veljiään Texasissa ja Meksikossa, jotka olivat joutuneet kärsimään ”Beulan” tähden!

Ja kun mellakoita syntyi viime kesänä Amerikan kaupungeissa, niin missä oli tarpeellista, Jehovan todistajien evankeliuminpalvelijat ottivat yhteyden hengellisiin veljiinsä ja käskivät heitä pysymään huoneissaan. Ruokaa ja muuta järjestettiin vietäväksi heille, joten suurimman osan ei tarvinnut asettua vaaralle alttiiksi. Ja kun Detroitissa erään Jehovan todistajiin kuuluvan naisen koti tuhoutui tulipalossa, hänet muutettiin nopeasti toiseen paikkaan, ja hänen kristityt veljensä lahjoittivat ruokaa, vaatteita ja rahaa, kunnes hän voi itse huolehtia tarpeistaan.

JEHOVA PITÄÄ AINA HUOLEN

Mutta kun toisia kristittyjä ei ole paikalla tarjoamassa apuaan, niin Jumala täyttää lupauksensa ja varaa turvan palvelijoilleen. Hän voi avata kenen tahansa sydämen, kun tulee tarvis. Siksi psalmista saattoi sanoa: ”Olen ollut nuori ja olen vanhaksi tullut, mutta en ole nähnyt vanhurskasta hyljättynä enkä hänen lastensa kerjäävän leipää.” – Ps. 37:25.

Jehova pitää erityisen mielellään huolta niiden tarpeista, jotka ovat Hänen valtakuntansa kokoajansaarnaajia. Kun he omistavat elämänsä Jumalan työhön, niin he odottavat Jumalan pitävän heistä lupauksensa mukaan huolen. He eivät ole koskaan pettyneet. Jeesus sanoi sen tähden: ”Etsikää [jatkuvasti, Um] Jumalan valtakuntaa, niin myös nämä teille annetaan sen ohessa.” – Luuk. 12:31.

Kun joku etsii Jumalaa ja palvelee häntä, niin Jumala lupaa siis pitää hänestä huolen, varata hänen tarpeensa. Ei hän varaa nyt aineellista rikkautta, sillä hän ei ole luvannut sitä. Jeesus ei kehottanut opetuslapsiaan rukoilemaan suurta pankkitiliä. Hän opetti heitä rukoilemaan Jumalaa: ”Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme.” (Matt. 6:11) Uudessa järjestelmässään Jumala antaa aineellisen menestyksen tulvehtia. Silloin kaikki maan asukkaat saavat nauttia siitä hyvästä, mitä Jumalalla on niiden varalle, jotka rakastavat häntä.

Siihen mennessä on oikea asenne sama, mikä apostoli Paavalilla oli, kun hän sanoi: ”Kun meillä on elatus ja vaatteet, niin tyytykäämme niihin.” (1. Tim. 6:8) Mutta hän sanoi myös: ”Suuri voitto onkin jumalisuus yhdessä tyytyväisyyden kanssa.” (1. Tim. 6:6) Niin, tiedon hankkiminen Jumalasta ja sitten hänen palvelemisensa tuo suurimman mahdollisen voiton. Se tuo paljon hengellisiä veljiä, jotka todella pitävät sinusta huolta syvällisesti. Ja se tuo Jumalan ystävyyden ja huolenpidon. Se on turvallisuutta, jota rahalla ei voi ostaa, turvallisuutta, jonka yksin Jumala voi antaa.

Tämä turvallisuus ei ole myöskään tilapäistä. Se kestää ikuisesti. Ne, jotka nyt palvelevat Jumalaa, saavat Jumalan hyväksymyksen, ja heidät varjellaan elossa hänen uuteen järjestykseensä, ja Jehova lupaa, että ”jousen ja miekan ja sodan minä särjen maasta ja annan heidän asua turvassa” maailmanlaajuisesti. – Hoos. 2:18.