Onnellinen lauma tarvitsee palvelijan johtoa
”Joka menee ovesta sisälle, se on lammasten paimen. Hänelle ovenvartija avaa, ja lampaat kuulevat hänen ääntänsä; ja hän kutsuu omat lampaansa ja vie heidät ulos.” – Joh. 10:2, 3.
1. a) Miksi johdon ottaminen on valvojan välttämätön ominaisuus, ja mitä itse sana ”valvoja” ilmaisee? b) Vain miten valvoja voi hoitaa tehtävänsä tehokkaasti?
JOKAISELTA kristillisen seurakunnan valvojalta vaaditaan johdon ottamista, jotta seurakunta menestyisi ja Jumalan lauma pysyisi onnellisena. Itse sana ”valvoja” merkitsee sellaista, joka vierailee ja tarkastaa. Se johtaa mieleen seurakunnan etujen tähyilemisen ja huoltamisen. Apt. 20:28:ssa (Um) esitetty ohje on, että tämän tekemiseksi tehokkaasti valvojan on ensiksi ’kiinnitettävä huomiota itseensä’ ja sitten Jumalan ”koko laumaan” ja lopuksi ’kaittava Herran seurakuntaa’. Näiden vaatimusten uskollinen täyttäminen aikaansaa onnellisen lauman.
2. Mitä valvoja tekee kiinnittäessään huomion itseensä ja miksi?
2 Paimenen elämä on usein ankaraa ja koettelevaa. Hänellä on kokoajan toimi. Hänen täytyy pitää järkevästi huoli itsestään voidakseen huolehtia asianmukaisesti lampaista. Valvojan odotetaan olevan hengellisesti vahva. Lampaat odottavat häneltä voimaa ja rohkaisua. Hänen täytyy sen tähden tuntea Raamattunsa, niin että hän voi antaa tarvittavaa lohdutusta oikeaan aikaan. Hän tutkii yksityisesti joka päivä Jumalan sanaa. Hän miettii sen viisaita neuvoja ja yrittää soveltaa sen periaatteita elämässään. Hän rukoilee Jumalalta viisautta ja ohjausta tietäen, että on mahdotonta johtaa hyvin ilman Jehovan siunausta. Hänen täytyy aina muistaa, että ”Herra [Jehova, Um] antaa viisautta, hänen suustansa lähtee tieto ja taito”. Hänen täytyy alituisesti muistuttaa itselleen, että ”ylhäältä tuleva viisaus on ennen kaikkea puhdas, sitten rauhaisa, järkevä, altis tottelemaan, täynnä armoa ja hyviä hedelmiä, se ei tee puolueellisia erotuksia eikä ole ulkokultainen”. (Sananl. 2:6; Jaak. 3:17, Um) Kun tämä viisaus on hänen vaikuttimenaan, niin johdon ottaminen, usko ja muut valvojilta odotetut erinomaiset ominaisuudet ovat ilmeiset Jumalan laumalle.
3. Mitä palvelijan johto merkitsee?
3 Palvelijan johto merkitsee, että valvoja on laumansa mukana eli johdossa eikä koskaan sen takana tai siellä, missä se ei ole. Hän on kaikissa seurakunnan kokousjärjestelyissä ja osallistuu toimeliaasti niihin muiden seurakunnan jäsenten kanssa. Hän ei hoida seurakunnan asioita eikä neuvottele apulaistensa kanssa kokousten aikana. Hän tekee, mitä hän haluaa laumansakin tekevän, nimittäin seuraa tarkkaavaisesti mitä sanotaan. Hän on esimerkin antaja seurakunnalle.
4. Miten muuten valvoja varustautuu tehokkaaseen johtamiseen?
4 Huomion kiinnittäminen itseensä valvojana merkitsee myös sitä, että hän on perusteellisesti perehtynyt velvollisuuksiinsa ja vastuuseensa Jumalan lammasten paimenena. Hän ei laiminlyö niiden alituisesti virtaavien ohjeitten lukemista ja tutkimista, jotka tulevat hänelle Jehovan palvelijajärjestön – Vartiotorni-seuran – kautta. Hän tutkii ja kertaa päinvastoin huolellisesti sellaiset julkaisut kuin Saarnaaminen ja opettaminen rauhassa ja ykseydessä, Pätevät palvelijoiksi, Valtakunnan Palvelus ja muut Seuran julkaisut. Hän ei sen lisäksi ainoastaan tutustu omiin vastuutehtäviinsä, vaan myös niiden apulaispalvelijoitten tehtäviin, jotka avustavat häntä paimentamaan seurakuntaa, niin että hän kykenee auttamaan heitä tarvittaessa. Valvojan taholta tuleva voimakas, yhdenmukainen ohjaus tekee lauman seuraamisen helpommaksi. Se noudattaa nopeasti ohjeita ja on valmis ottamaan vastaan neuvoja valvojan oikeaa esimerkkiä jäljitellen.
5. Miksi valvojan täytyy huolehtia perheestään?
5 Palvelijan johto ulottuu myös valvojan perheeseen, jos hänellä on perhe, koska hänen perheensä heijastaa hänen pätevyyttään valvojana. Hänen täytyy siis olla huolellinen tämän vastuun hoidossa kiinnittääkseen huomiota itseensä, niin kuin apostoli Paavali neuvoi hänen pitävän tehdä. Esittäessään valvojien ominaisuudet Paavali sanoi: Valvojan tulee olla ”sellainen, joka oman kotinsa hyvin hallitsee ja kaikella kunniallisuudella pitää lapsensa kuuliaisina; sillä jos joku ei osaa hallita omaa kotiansa, kuinka hän voi pitää huolta Jumalan seurakunnasta?” (1. Tim. 3:4, 5) Valvojan perheen tulee sen tähden olla malliperhe seurakunnassa.
6. Millä tavalla valvojan huomataan johtavan perhettään ja miksi?
6 Perheen päänä valvojan tulee huolehtia siitä, että perhe on ahkera Jumalan sanan Raamatun tutkimisessa ja toimelias kenttäpalveluksessa. Hänen perheensä tulee olla erinomainen esimerkki sanoissa ja teoissa muille seurakunnan perheille. Varmistaakseen sen, että perheestä pidetään hyvää huolta hengellisesti, valvojan tulee johtaa perheen viikoittaista raamatuntutkistelua. Hänen tulee myös johtaa rukousta ja mennä henkilökohtaisesti jokaisen perheenjäsenen kanssa talosta-taloon-palvelukseen, tehdä uusintakäyntejä heidän kanssaan ihmisten luo, jotka ilmaisevat kiinnostusta Valtakunnan sanomaan, ja katsoa, miten hänen huonekuntansa jäsenet johtavat viikoittaisia raamatuntutkistelujaan. Hän tekee näin, koska hän perheensä isänä ja seurakunnan valvojana on kiinnostunut perheensä ja seurakunnan jokaisen jäsenen hengellisestä edistymisestä. Hän haluaa heidän kaikkien saavan iankaikkisen elämän palkinnon. Hän haluaa myös seurakunnan hyötyvän hänen antamastaan oikeasta esimerkistä.
7, 8. a) Miten apostoli Paavali korostaa perheen hengellisen huoltamisen tarvetta? b) Minkä valvoja saattaa havaita tarpeelliseksi täyttääkseen perhevelvollisuutensa?
7 Vaikka seurakunnan asiat saattavat painaa raskaasti valvojaa, niin hän ei kuitenkaan halua, että hänen havaittaisiin laiminlyövän perheensä hengellistä hyvinvointia ahkeroimalla liiaksi muissa asioissa. Hänen täytyy pitää huoli perheestään. ”Mutta jos joku ei pidä huolta omaisistaan ja varsinkaan ei perhekuntalaisistaan, niin hän on kieltänyt uskon ja on uskotonta pahempi.” (1. Tim. 5:8) Perhe ei saa kärsiä hengellisesti eikä liioin seurakuntakaan, jonka valvoja hän on.
8 Voidakseen huolehtia kaikesta työstä valvoja saattaa usein huomata välttämättömäksi suunnitella tarkasti ajankäyttönsä tai antaa joitakin seurakunnassa suoritettavia tehtäviä apulaisilleen. Hänen täytyy täyttää perhevelvollisuutensa. Toiset seurakunnassa olevat perheen päämiehet odottavat häneltä johtoa aviomiehenä ja valvojana. Paimenen tulee haluta antaa arvokas esimerkki. Käyttämällä arvostelukykyä, harkintaa ja ymmärrystä, olemalla järkevä kaikessa niin kotona kuin seurakunnassakin hän kykenee antamaan sen ja olemaan siunaus perheelleen ja malli Jumalan laumalle. – 1. Tim. 4:15, 16.
HUOMION KIINNITTÄMINEN ”KOKO LAUMAAN”
9. a) Millainen mielentila paimenella täytyy olla lampaisiin nähden ja miksi? b) Mikä tärkeä asia paimenen täytyy johdattaa lampaat ymmärtämään?
9 Raamatussa verrataan kaikkia ihmisiä lampaisiin, mutta heistä puhutaan kadonneessa tilassa olevina. Jehova, Suuri Paimen, haluaa, ettei yksikään lammas joutuisi tuhoon. Hänen Hyvä Paimenensa Jeesus Kristus sanoi: ”Ei myöskään teidän taivaallisen Isänne tahto ole, että yksikään näistä pienistä joutuisi kadotukseen.” (Matt. 18:14; Hes. 33:11) Valvojalla, jonka pyhä henki on asettanut huoltamaan Jumalan ”koko laumaa”, täytyy olla tämä sama mielentila. Hänen päähuolenaan tulee olla hänen huollossaan olevien kaikkien lampaitten elämä. Hänen ei pidä haluta kenenkään Jehovan pienistä tuhoutuvan. Varjellakseen heidän elämänsä hän opettaa heidät Jumalan koko tuntemukseen. Hänen ei pidä olla ainoastaan pätevä kristillisen opin opettaja, vaan myös kenttäpalveluksen ohjaaja. ”Sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi”, kirjoitti apostoli Paavali, ”ja suun tunnustuksella pelastutaan.” (Room. 10:10) Valvojan täytyy johtaa lampaat ymmärtämään tämä tärkeä seikka.
10. a) Mitä kahta paimenen päävelvollisuutta Jeesus tähdensi ja miten? b) Miten Jeesus otti johdon opettamisessa, ja mitä hän opetti lampaille? c) Miten tätä opetusta voidaan soveltaa nykyään?
10 Lauman opettaminen ja johtaminen Jumalan palveluksessa on yksi valvojan päävelvollisuuksista. Jeesus osoitti tämän valtuuttaessaan seuraajansa ”tekemään opetuslapsia kaikkien kansojen ihmisistä”. Hän sanoi siinä tilaisuudessa, että heidän tulee opettaa näitä uusia ’noudattamaan kaikkea, mitä hän oli määrännyt’. (Matt. 28:19, 20, Um) Myös Paavali korosti, kuinka valvojien on oltava opettajia, kun hän sanoi, että valvojien tulee olla ’taitavia opettamaan’. (1. Tim. 3:2) Jeesus johti opettamisessa. Hän opetti suullisesti ja esimerkillään. Hän ei ainoastaan antanut opillista opetusta, vaan hän myös valmensi seuraajiaan kenttäpalveluksessa. Opetettuaan apostoleilleen Jumalan valtakunnasta hän vei heidät mukanaan ja antoi heille henkilökohtaista opetusta Jumalan palveluksessa. Askel askeleelta he tarkkailivat häntä hänen Isänsä tehtävässä, josta oli tuleva heidänkin tehtävänsä. Jeesus sanoi opetuslapsilleen, miksi hän sanoi ja teki niin ja niin. Hän neuvoi, miten heidän piti pukeutua kenttäpalvelukseen, mitä heidän tuli sanoa ovella, miten käyttäytyä vastustajien edessä, ja hän ilmoitti heille, miten ihmiset ottaisivat heidät vastaan. Annettuaan runsaasti henkilökohtaista opetusta hän lähetti heidät noudattamaan hänen esimerkkiään. Ensiksi hän lähetti kaksitoista apostoliaan kenttäpalvelukseen, ja sitten hän lähetti 70 muuta. Jeesus osoittautui päteväksi opettajaksi. Valvojien täytyy nyt jäljitellä hänen täydellistä esimerkkiään, jotta Jumalan lauma menestyisi ja pysyisi onnellisena. – Matt. 10:5–30; Mark. 9:28, 29; Luuk. 10:1–3.
11. a) Mikä palkitseva etu valvojalla on ja miksi? b) Miten paimen voi innoittaa laumaa seuraamaan häntä?
11 Lauman johtaminen Jumalan palvelukseen on ihmeellinen, palkitseva etu. Mikä ilo onkaan saada kuulla jonkun uuden lampaan ylistävän Jumalaa ensi kerran! Miten antoisaa onkaan molemmin puolin, kun valvoja saa käyttää aikaa lauman kanssa kenttäpalveluksessa! Miten hyödyllistä onkaan alipaimenille, että valvoja vierailee heidän luonaan ja antaa neuvojaan! Tämä vaatii usein paljon valvojalta, mutta hän saa korvauksen palkitsevasta ilosta. Apostoli Paavali, joka seurasi tarkkaan Jeesuksen askeleita, iloitsi tällaisesta edusta. Puhuen Efesosta saapuneille kristityille veljilleen apostoli käski heitä muistamaan, että hän oli kolme vuotta yötä päivää lakkaamatta kehottanut heitä. ”Minä en ole vetäytynyt pois julistamasta teille sitä, mikä hyödyllistä on, ja opettamasta teitä sekä julkisesti että huone huoneelta.” (Apt. 20:20, 31) Tessalonikalaisille Paavali sanoi: ”Me olimme lempeät teidän keskuudessanne, niinkuin imettävä äiti, joka vaalii lapsiansa; niin mekin, teitä hellien, halusimme antaa teille, ei ainoastaan Jumalan evankeliumia, vaan oman henkemmekin, sillä te olitte meille rakkaiksi tulleet.” (1. Tess. 2:7, 8) Tämä valvojan kokosieluinen, rakkaudellinen, vakuuttava esimerkki innostuttaa koko lauman seuraamaan.
12. a) Miksi hyvä johto on lauman turva? b) Miten paimen opettaa? c) Miksi lampaat seuraavat paimenta?
12 Jumalan seurakunnan oikea kaitseminen on lauman turva. Lampaat näkevät paimenen ahkeruudesta tosi palvonnan vakavuuden sekä järjestön ja siinä kiinteästi pysymisen tarpeen. He kokevat hyvän johdon voiman ja ohjauksen. He iloitsevat suojeluksesta, mikä tulee lauman mukana pysymisestä. Heidän arvostuksensa säännöllistä yhteen kokoontumista kohtaan lisääntyy, ja he näkevät yhä tärkeämmäksi käyttää joka päivä Jumalan sanaa ravintonaan. Lampaat oppivat uskolliselta paimeneltaan luotettavuuden ja vastuuntuntoisuuden läksyn. Kun hän antaa itseltään halukkaasti ja valittamatta paimentaessaan koko laumaa, niin lampaat oppivat siitä puolestaan suurempien uhrausten tarpeellisuuden. Hänen ripeä Jehovan tahdon täyttämisensä herättää kunkin heistä näkemään, kuinka tärkeätä on noudattaa heti teokraattista neuvoa. Paimenen lempeys auttaa lampaita olemaan lempeitä keskenään. Hänen hoitamansa monet velvollisuudet opettavat laumalle ajankäytön suunnittelun etua. Se, että hän johtaa eikä pakota, rohkaisee eikä painosta, rakastaa eikä vihaa, se rakentaa laumaa ja koituu onneksi. Paimen ymmärtää, että samoin kuin ketjua ei voida työntää kovin kauas takaosasta, lammasjonoakaan ei voida ohjata mihinkään työntämällä. Paimenen ilo on sen tähden olla johtoasemassa, kiinnittää huomio Jumalan koko seurakuntaan, viitata lampaita ’olemaan hänen seuraajiaan, niinkuin hän on Kristuksen seuraaja’. – 1. Kor. 11:1.
KUN JOHTO PUUTTUU
13. Mitä tapahtuu laumalle, kun johto puuttuu?
13 Kaikki valvojat eivät pidä oikeaa huolta Jumalan laumasta. Hyvin monet muinaisen Israelin paimenet osoittautuivat uskottomiksi. Lammasten Omistaja Jehova paljasti profeettansa Hesekielin kautta heidän edesvastuuttomuutensa, itsekkyytensä ja tavattoman välinpitämättömyytensä lampaista sanoen: ”Voi Israelin paimenia, jotka ovat itseänsä kainneet! . . . mutta ette ole kainneet laumaa, ette ole vahvistaneet heikkoja, ette ole parantaneet sairaita, sitoneet haavoittuneita, tuoneet takaisin eksyneitä, etsineet kadonneita, vaan te olette vallinneet niitä tylysti ja väkivaltaisesti. Ja niin ne ovat hajaantuneet paimenta vailla ja joutuneet kaikkien metsän petojen syötäviksi – hajaantuneet ne ovat. Minun lampaani harhailevat kaikilla vuorilla ja kaikilla korkeilla kukkuloilla; pitkin koko maata ovat minun lampaani hajallaan, eikä kenkään niistä välitä eikä niitä etsi.” (Hes. 34:2–6) Paimenet olivat lyöneet täysin laimin Jumalan heille antamat velvollisuutensa. Heillä ei ilmeisesti ollut lainkaan rakkautta Jehovaa eikä hänen lampaitaan kohtaan. Jehova antoi sanansa, että hän hävittää heidät, minkä hän tekikin. Mutta johdon puute johti onnettomuuteen, sillä hajaantuneet tai kadonneet lampaat eivät ole onnellisia.
14. Millainen on kristikunnan lammasten tila, ja miksi lampaat hajaantuvat?
14 Muinaisaikain uskoton Israel oli nykyisen kristikunnan perikuva, sillä me näemme kristikunnassa samanlaisen tilan lammasten keskuudessa. Puhuessaan kristikunnan lammaslauman olosuhteista lehti Christian Heritage (Kristillinen perintö) sanoi helmikuussa 1964: ”Nykyisin on lammaslaumaan usein jäänyt ainoastaan yksi lammas. Yhdeksänkymmentä yhdeksän on autiomaassa.” Kun lampaat pakenevat lammastarhasta, se johtuu siitä, ettei ole paimenta. Eräs kristikunnan paimenista, pappi John R. Claypool, varoitti baptistikirkkoja, että ne olivat menettämässä parhaita nuoriaan muihin uskontoihin. Dallasissa (Texas) ilmestyvä Morning News (Aamu-uutiset) mainitsi 7.5.1963 Claypoolin sanoneen: ”Tämänkaltainen poismuutto on saavuttamassa hälyttävät mittasuhteet. Ja suuri osa kriisistä näyttää keskittyvän palvonnan alalle.” Nuoret lampaat etsivät tosi ruokaa ja tosi juomaa. Kun eräältä naiselta kysyttiin, miksi hän lähti kirkosta, hän vastasi, että hän ”ei voinut enää löytää mitään merkitystä siitä arkipäiväisestä, huolettomasta, halveksivasta suhtautumisesta palvontaan, mikä oli tunnusomaista baptistien menoille”. Lampaat ovat nälkäisiä. He tuntevat olevansa vieroitettuja ja hylättyjä ja vailla heitä johtavaa tosi paimenta. Tri Ralph W. Sockman, New Yorkin Kristuksen kirkon pappi, sanoi, ettei Kristuskaan ”tuntisi olevansa kuin kotonaan monissa nimelleen rakennetuissa kirkoissa, koska ne ovat antaneet kirkollisuuden ja maailmallisuuden hävittää Hänen alkuperäisen evankeliuminsa yksinkertaisuuden ja vilpittömyyden”. Onko ihme, että lampaat ovat hajaantuneet? He ovat lähteneet tosi palvonnan puutteessa.
15, 16. a) Miksi lampaat harhailevat? b) Mitä eräs huomioitsija sanoo paimenista ja lampaista?
15 Jehova on selittänyt, että lampaat eksyvät, kun paimenet jättävät heidät. Kristikunnan lammasten valittava määintä, heidän vauhkon levoton katseensa ja syöksähtelynsä sinne tänne, kun he toivottomasti yrittävät löytää kadonneen tien ja päästä jälleen laumaan, on riittävä todistus kristikunnan paimenten laiminlyönnistä. Kirjoittaessaan erääseen lehteen (Family Herald, 25.10.1962) otsikkona ”Lauma tarvitsee yhä paimenta!” P. Radbourne kysyy ja sitten selittää:
16 ”Missä pastori Brown on aina maanantaista perjantaihin? Hän on saarnastuolissa sunnuntaisin – mutta missä hän on muun osan viikosta? Arvaan, ettei hän varmastikaan ole sinun eikä minun kynnykselläni, ja väitän, että kirkon täytyy palata kotiin tullakseen todella tehokkaaksi voimaksi kannattajiensa elämässä. Antakaa meille takaisin entinen aika, vieraileva pappi, joka tunsi ihmiset, joille hän saarnasi sunnuntaisin – se nöyrä, kiirehtimätön Jumalan mies, joka otti asiakseen käydä joka kodissa, joka jutteli, joi ystävällisesti kupillisen teetä ja ennen lähtöään polvistui pyytääkseen siunausta kodille. Tämä on mies, joka piti nuorten innon korkealla, kun maailma ei tuntenut nuorisorikollisuutta. Kuka on nyt lasteni opasvalo? Minä en tiedä – mutta minä toivon, että se olisi pastori. Minusta papille on tullut liian kiire pitää arkipäivinä kosketusta. Hän on toimeenpaneva virkamies useissa lautakunnissa, eri yhteiskunnallisten kerhojen ja järjestöjen jäsen, ja hänellä on monia puhesopimuksia, mitkä vaativat häntä kulkemaan monia kilometrejä ja antavat monia mainioita syitä. Mutta silti jää se tosiasia, että ainoa paikka, missä pastorimme ei käy, on meidän! . . . Entinen vieraileva pappi tuli ovillemme kaikilla säillä, ilmoittamatta ja jalkaisin. Hänellä ei ollut autoa, puhelinta eikä sihteerin hoitamaa virastoa käsittelemässä hänen sopimuksiaan ja kirjoittamassa hänen kirjeitään. Kuitenkin hän tuli! Näinä päivinä on käymässä yhä vaikeammaksi löytää pastoriaan edes puhelimellakaan ja nopealla autolla. . . . Me odotamme paimenen etsivän kadotetun lampaan, mutta entä ne muut yhdeksänkymmentä yhdeksän? Miten paimen voi tietää, vaikka sudet nielisivät lampaat, kun hän on vuoren toisella puolella?”
17. a) Kenen syytä kristikunnan lampaitten säälittävä tila on? b) Millaisessa tilassa lampaat ovat?
17 Kuka on syypää tähän kristikunnan lampaitten säälittävään tilaan? Paimenet voivat panna sen ylenpalttisen työn tai nykyisen elämän kiireellisyyden syyksi. Mutta lammasten Omistaja sanoo, missä vika on. Jehova sanoo Jer. 50:6:ssa: ”Kadonnut lammaslauma oli minun kansani. Heidän paimenensa olivat vieneet heidät harhaan.” Aivan, paimenissa on vika. He eivät pidä huolta lampaista. Ja heidän laiminlyöntinsä vaikutukset ovat osoittautuneet kohtalokkaiksi laumalle. Lampaita ei ole ainoastaan johdettu harhaan, vaan heidät on myös jätetty nälkiintymään kuoliaiksi tai kuolemaan janoon, tai heidät on hylätty kiukkuisten susien nieltäviksi. Jäljellä olevat hajaantuneet lampaat ovat säikähtäneitä ja hämmentyneet. He kutsuvat itseään kristityiksi, mutta heillä ei ole kerrassaan minkäänlaista käsitystä siitä, mitä kristillisyys on. He ylistävät kristillisyyden moraaliperiaatteita: rauhaa maan päällä ja lähimmäisen rakastamista samalla tavalla kuin ihminen rakastaa itseään, mutta he eivät yritä ymmärtää niiden merkitystä eivätkä panna niitä käytäntöön. Hajaantuneitten lampaitten toivona on heidän Omistajansa Jehova. Heidän täytyy tulla hänen luokseen hänen Paimen-Kuninkaansa Jeesuksen Kristuksen kautta tai kohdata hävitys arvottomien paimentensa kanssa. – Jes. 9:13–15; Hes. 34:16.
HYVÄN KAITSENNAN VAIKUTUKSET
18. Millaisessa tilassa lampaat ovat Jehovan todistajain uuden maailman yhteiskunnassa?
18 Juuri sitä papin henkilökohtaista kosketusta kodeissa, mitä Radbourne pyysi, ovat Jehovan todistajat ylläpitäneet evankeliuminpalveluksessaan jäljitellen Kristusta ja hänen apostoleitaan. Ja heidän virkaan määrätyt paimenensa ottavat johdon ilmoittamatta tapahtuvien käyntien tekemisessä ovilla ja huolehtivat lampaitten tarpeista. Tämä on johtanut Jumalan siunaukseen, sillä heidän laumansa ovat lisääntyneet satakertaisesti muutaman vuoden aikana. Sen sijaan että lampaat karkaisivat laumasta, he ovat toimeliaita, ja heidät saatetaan arvostamaan yhteyttään Luojaansa ja hänen järjestöönsä. Laumassa vallitsee rauha ja ykseys, sillä paimenen rakkaus on täydellinen ykseyden side. Ollessaan hyvin syötettyjä ja juotettuja hengellisesti lampaat ovat tyytyväisiä, onnellisia.
19. Mikä vaikutus hyvällä johdolla on?
19 Hyvän kaitsennan vaikutus on, että seurakuntakin lopulta omaksuu eräässä merkityksessä valvojan kuvan. Lampaat jäljittelevät paimenta. Hepr. 13:7:ssä heitä käsketään näin tekemään: ”Muistakaa johtajianne, jotka ovat puhuneet teille Jumalan sanaa; katsokaa, kuinka heidän vaelluksensa on päättynyt, ja seuratkaa heidän uskoansa.” Jäljittelemällä valvojaa seurakunta tulee hänen kaltaisekseen. Jos hän on nopea soveltamaan teokraattisia ohjeita ja ehdotuksia, niin seurakunnan havaitaan tekevän samalla tavalla. Jos paimen on sellainen, joka pyrkii ahkerasti saavuttamaan ehdotetut tavoitteet kenttäpalveluksessa, niin hänen huollossaan olevien lampaiden nähdään yrittävän tehdä samoin. Jos valvoja suhtautuu palvelukseen innokkaasti, niin lauma on hänen mukanaan ja heijastaa samaten myönteistä, luottavaista asennetta. Hyvä johto on sen tähden todella siunaus Jehovalta. Se johtaa elämään.
20. a) Jolleivät lampaat menettele oikein, niin mitä paimenen tulee tehdä? b) Millä sekä paimen että lampaat voivat lohduttaa itseään?
20 Kukaan ei odota lammasten johtavan paimenta. Paimenen velvollisuus on johtaa laumaa. Jolleivät lampaat seuraa sillä tavalla kuin heidän paimenen mielestä pitäisi, niin paimenen on aika tutkia itseään tarkasti Jumalan sanan valossa. Hänen tulee kysyä itseltään: Johdanko minä laumaa tarmokkaasti kaikissa evankeliuminpalveluksen piirteissä? Kaitsenko minä huolella, hellästi, halukkaasti, innokkaasti? Vai olenko minä tyly ja tyrannimainen lampaita kohtaan? Olenko minä perheineni esimerkkinä laumalle? Kun ajattelet, rukoilet ja mietit, niin saat vastauksen. Tee sitten tarvittava oikaisu. Sekä paimen että hänen laumansa voivat saada lohtua siitä seikasta, että Jumalan Karitsa taivaissa valvoo asioita ja että hän täyttää Ilm. 7:17:ssä annetun lupauksen: ”Karitsa, joka on valtaistuimen keskellä, on kaitseva heitä ja johdattava heidät elämän vetten lähteille, ja Jumala on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä.”