Miksi juutalainen ajanlasku on erilainen

KRISTIKUNTA laskee aikaa siitä, minkä otaksutaan olevan Jeesuksen syntymävuosi, anno Domini, A.D., ”Herran, so. Jeesuksen Kristuksen, vuonna”.a Muhamettilaiset laskevat aikaa siitä vuodesta, jona Muhammed pakeni Mekasta, A.H., mikä tapahtui v. 622 jKr. Juutalaiset laskevat aikaa luomisesta lähtien, anno mundi, A.M., ”maailman vuonna”. (Webster) Välttääkseen välillistäkin Jeesuksen tunnustamista Herraksi tai Kristukseksi jotkut – varsinkin juutalaisten keskuudessa – karttavat lyhennyksiä eKr. ja jKr. ja käyttävät niiden asemesta ”ennen nykyistä aikaa” (engl. lyhenn. B.C.E.) ja ”nykyinen aika” (engl. lyhenn. C.E.), jonka Websterin uusi kansainvälinen sanakirja sanoo olevan sama kuin kristillinen aika.

Vartiotornin lukijat ovat kyselleet meiltä kerran toisensa jälkeen, miksi juutalaisten ajanlasku eroaa niin suuresti Seuran ajanlaskusta. Juutalaisen kalenterin mukaan oli 3 760 vuotta Aadamin luomisesta vuoteen 1 eKr., jota vastoin Seuran kalenteri osoittaa 4 024 vuotta (vuoden 4025 eKr. syksystä vuoden 1 jKr. syksyyn), joten näillä laskutavoilla on 264:n vuoden ero. Juutalaiset merkitsevät siis vuoden 1958 näin: A.M. 5718, eikä A.M. 5982. Miksi?

Niin kummalliselta kuin näyttäneekin, niin vaikka A.M. 5718 vuoden 1958 asemesta on laajalti käytössä juutalaisten keskuudessa, hyvin harvat heistä uskovat lainkaan niihin 3 760:een vuoteen ennen Kristusta, joihin sen otaksutaan perustuvan. Juutalaisten oppineittenkin keskuudessa vallitsee tosiaankin suuria mielipide-eroavaisuuksia raamatullisen ajanlaskun ansioitten suhteen. Niinpä toht. Edgar Frank välttää kirjassaan Talmudic and Rabbinical Chronology (1956) tahallaan juutalaisten perinteellistä vuosilukua koskevien tässä seuraavien kiistanalaisten erittäin tärkeitten kohtien käsittelemistä. Hän luettelee itse ne näin:

”Raamatussa olevien ajanlaskua koskevien vuosien täsmällisyyden todistus.

”Seder Olamin, juutalaisen ajanlaskun perusteen, suhde Raamatussa esitettyihin aikamääriin.

”Juutalaisen ajanlaskun ja vahvistetun muinaisen historian ristiriita.”

Ei ole sen tähden yllättävää huomata, että Jewish Encyclopedia (1925) sanoo eräässä alaviitteessä: ”Koska Raamatun ajanlasku on yhä keskustelun alainen asia, niin on katsottu toivottavaksi esittää eriävät katsantokannat eri kirjoituksissa.” Se tekee näin yrittämättäkään saattaa ristiriitaisia käsityksiä sopusointuun. – 4. osa, sivu 64.

Täsmällisempi on The Universal Jewish Encyclopedia (1941), sillä se sanoo: ”Raamatun ajanlasku ei noudata mitään yhtenäistä järjestelmää, vaan vaihtelee niiden kirjojen kirjoittajien mukaan, joista Raamattu on kokoonpantu . . . Kriitikot pitävät suurinta osaa näistä toorassa [pentateukissa] olevista luvuista tarunomaisina. Ennen vedenpaisumusta eläneitten iät on ilmeisesti otettu babylonilaisesta jumalaistarustosta, kun taas patriarkkojen elinvuosia pidetään liioiteltuina.” – 3. osa, sivu 393.

On kuitenkin poikkeuksiakin. Toht. Philip Biberfeld on edellä mainittujen kirjoittajien jyrkkä vastakohta. Hän yrittää teoksessaan Jewish Universal History (1. osa) saattaa sopusointuun juutalaisten perinnäisen 3 760-vuotiskauden sekä Raamatun ajanlaskun että maallisen historian kanssa. Voitaisiin sanoa, että hänen kaltaisensa miehet käyttävät johdonmukaisesti vuotta A.M. 5718 vuoden 1958 jKr. sijasta. Miksi toiset juutalaiset käyttävät sitä, ei ole täysin selvää. Se saattaa johtua siitä, että he yrittävät karttaa ”kristillistä” kalenteria; tai epävarmuudesta; tai perimätiedon kunnioittamisesta; tai siitä syystä, että he eivät pidä luotettavuutta tärkeänä. Miten lieneekin, niin on kiinnostavaa huomata, miten 3 760-vuotiskauteen päädyttiin alkujaan ja miten toht. Biberfeld yrittää saada sen sopusointuun Raamatun ajanlaskun ja maallisen historian kanssa.

AADAMISTA AABRAHAMIIN

Kuka on vastuussa tuosta 3 760 vuotta koskevasta juutalaisesta perimätiedosta? Kuka laati sen ensiksi? Ja missä hänen laskutapansa eroaa Seuran julkaisemasta, niin että tulee 264:n vuoden ero? Yleisesti myönnetään, että juutalainen aikamäärä on Jose ben Halaftan, erään toisella vuosisadalla eläneen talmudilaisen oppineen, tuote. Nimellä Seder Olam (”Maailman historian järjestys”) se esiintyy Babylonian talmudin Seder Nizikimissä.

Tämä kalenteri hyväksyy 1. Mooseksen Kirjan kertomuksen ja on yhtä pitävä Raamatun kanssa vedenpaisumukseen asti. Tässä kohdassa teki sen kokoonpanija sen yleisen erehdyksen, että vedenpaisumus tuli sen jälkeen, kun Nooa oli 600 vuotta vanha, jota vastoin se tuli Nooan 600:nnen vuoden toisessa kuussa. (1. Moos. 7:11) Juutalainen kalenteri on tässä kohdassa vuotta pitempi kuin sen pitäisi olla, ja se osoittaa vedenpaisumuksen alkaneen A.M. 1656 eikä 1655.

Juutalainen kalenteri esittää sitten vuodet vedenpaisumuksesta Aabrahamin syntymään 292:ksi vuodeksi sijoittaen Aabrahamin syntymän siihen vuoteen, jolloin Terah oli seitsemänkymmenen vuoden vanha. Mutta 1. Mooseksen kirjan 11:32–12:4 esitetyn mukaan Aabraham oli seitsemänkymmentä viisi vuotta vanha, kun Terah kuoli 205 vuoden ikäisenä. Terah oli sen tähden 130 eikä 70 vuotta vanha, kun Aabraham syntyi. Miten tämä kuudenkymmenen vuoden erehdys – mikä on hyvin yleinen – tehtiin? Koska 1. Mooseksen kirjan 11:26 ymmärretään väärin. Se kuuluu: ”Ja Terah eli edelleen seitsemänkymmentä vuotta, minkä jälkeen hänestä tuli Abramin, Naahorin ja Haranin isä.”

Huomaa, että tämä kohta ei sano nimenomaan, että Aabraham syntyi, kun Terah oli seitsemänkymmenen vuoden vanha, vaan ainoastaan, että Terahista tuli kolmen pojan isä saavutettuaan seitsemänkymmenen vuoden iän. Milloin tarkalleen kukin noista kolmesta pojasta syntyi, sitä tämä kohta ei sano, mutta toisista raamatunpaikoista käy selväksi, että Aabraham syntyi, kun Terah oli 130 vuotta vanha. Se, että Aabraham mainitaan ensiksi, ei merkitse välttämättä sitä, että hän olisi ollut esikoinen. Hänet mainittiin ensiksi epäilemättä hänen huomattavan asemansa tähden, koska hän oli Jehovan valitsema. (Niinhän Jaakobkin mainitaan ennen veljeään, vaikka Eesau oli vanhempi.) Juutalainen kalenteri on tässä kohdassa viisikymmentä yhdeksän vuotta jäljessä, sillä se ilmoittaa Aabrahamin syntyneen A.M. 1948 eikä A.M. 2007.

AABRAHAMISTA KRISTILLISEEN AIKAAN

Juutalainen kalenteri esittää sitten 500 vuotta Aabrahamin syntymästä Egyptistä lähtöön. Mutta Aabraham oli seitsemänkymmenen viiden vuoden ikäinen, kun Jumala teki liittonsa hänen kanssaan, niin kuin mainitaan 1. Mooseksen kirjan 12:1–4. Toiset Raamatun todistukset (2. Moos. 12:41; Gal. 3:17) osoittavat, että tämän liiton tekemisestä kului 430 vuotta lakiliiton tekemiseen kohta Egyptistä-lähdön jälkeen. Emme voi näin ollen päätellä muuten, kuin että Aabrahamin syntymästä Egyptistä-lähtöön oli 505 (75 + 430) vuotta eikä 500 vuotta. Me huomaamme tätä eroa silmällä pitäen, että juutalainen kalenteri antaa Israelin olla 210 vuotta Egyptissä, vaikka ajan täytyy olla 215 vuotta. Juutalainen kalenteri menettää tässä kohdassa vielä viisi vuotta, sillä se esittää Egyptistä-lähdön vuodeksi A.M. 2448 eikä A.M. 2512 (1513 eKr.) jääden kaikkiaan kuusikymmentä neljä vuotta jälkeen.

Kun juutalainen kalenteri laskee 480 täyttä vuotta Egyptistä-lähdöstä Salomon temppelin rakentamiseen, niin se voittaa, mutta myöskin erehtyy yhden vuoden. (1. Kun. 6:1) Kuinka niin? Siten, että kysymyksessä on järjestysluku, 480:s vuosi, eikä perusluku, 480 vuotta. Se merkitsee, että ainoastaan 479 + vuotta oli kulunut näiden kahden kysymyksessä olevan tapahtuman välillä. Tämän jälleen yleisesti tehdyn erehdyksen vuoksi tulee juutalaisesta kalenterista kuusikymmentä kolme vuotta liian lyhyt, ja se osoittaa Salomon temppelin aloittamisen vuodeksi A.M. 2928 eikä vuodeksi A.M. 2991 (1034 eKr.).

Kun tulemme seuraavaan ajanjaksoon, niin juutalainen kalenteri esittää niiden vuosien määrän, jotka ”ensimmäinen” eli Salomon temppeli oli pystyssä, ainoastaan 410:ksi vuodeksi, jota vastoin se oli 427 vuotta Juudan eri kuningasten hallitusaikojen mukaan, kuten Kuningasten kirjoissa on kerrottu. Tämä seitsemäntoista vuoden vajaus jättää juutalaisen kalenterin kahdeksankymmentä vuotta jälkeen ajasta. Se tunnustaa kumminkin autioitusajan seitsemäksikymmeneksi vuodeksi, joten sen kahdeksankymmenvuotinen vajaus näkyy siinäkin aikamäärässä, minkä se ilmoittaa juutalaisten paluulle Babyloniasta: A.M. 3409 eikä A.M. 3488 (537 eKr.).

Perinteellisessä juutalaisessa kalenterissa oleva viimeinen luku koskee toisen temppelin kestoaikaa, mikä lasketaan juutalaisten maanpakolaisten paluusta Babyloniasta sen hävitykseen v. 70 jKr. Se ilmoittaa 420 vuotta. Mutta juutalaisten oppineitten keskuudessa vallitsee paljon hämminkiä sen suhteen, ajoittiko rabbiini Halafta, sen laatija, oikein toisen temppelin hävityksen. Jotkut sanovat hänen erehtyneen kaksi vuotta kahden vuoden vajauksen takia, ja toiset sanovat, että hän piti A.M. 3:a eikä A.M. 1:tä Aadamin luomisvuotena. Kummassakin tapauksessa täytyy lisätä kaksi vuotta joko ennen Aadamin luomista tai siihen ajanjaksoon, mikä kului juutalaisten paluusta Babyloniasta vuoteen 1 jKr., jotta päästäisiin perinteellisiin 3 760 vuoteen ennen nykyistä aikaa. Tämä viimeinen kausi käsittää näin ollen 353 vuotta. Koska vuosi 537 eKr. on vahvistettu ajankohta, niin tästä seuraa, että juutalainen perinteellinen kalenteri jää tässä jälkeen kaikkiaan 184 vuotta. Kun tämä lisätään aikaisempaan kahdeksankymmenen vuoden vajaukseen, niin saamme yhteensä 264 vuotta, kuten edellä on huomautettu.b

VAKAVA, MUTTA HYÖDYTÖN YRITYS

Kuten edellä on huomautettu, niin toht. P. Biberfeld väittää saattaneensa sopusointuun perinteellisen juutalaisen ajanlaskun 3 760 vuotta ennen nykyistä aikaa sekä Raamatun että maallisen historian kanssa. Miten hän yrittää tehdä tämän? Ja onnistuuko hän? Ei, hän ei onnistu, kuten seuraava osoittaa.

Koska hän on yhtä mieltä juutalaisen perinteellisen ajanlaskun kanssa juutalaisten eli paremmin sanoen israelilaisten Kanaanin maahan tulemiseen saakka, niin hänen ajanlaskunsa on jo siihen mennessä kuusikymmentä neljä vuotta jäljessä, niin kuin olemme edellä nähneet. Sitten hän tekee poikkeuksen niissä 480 (479 +) vuodessa, mitkä kuluivat Egyptistä-lähdön ja ensimmäisen temppelin rakentamisen välillä. Hänen mukaansa ei elänyt kyllin monta sukupolvea – kuten on esitetty Daavidin sukuluettelossa – edellyttämään niin pitkää aikakautta, ja niin hän päättelee, että Kuningasten kirjojen kirjoittaja tarkoitti Joosefin kuolemaa noin 140 vuotta aikaisemmin. Hän laskee 479:n vuoden sijasta vain 341 vuotta, 138 vuotta vähemmän, joten hänen kalenterinsa on tällä kohdalla 202 vuotta jäljessä.

Onko Biberfeld lujalla pohjalla tässä? Ei, hän ei ole, sillä, kuten Seuran kirjallisuus on osoittanut, niin käy ilmi, että vaimon siemenen sukuhaara koki monia vaikeuksia Käärmeen siemenen vihollisuuden takia pysyäkseen katkeamattomana, ja poika syntyi isän ollessa hyvin vanha.c Huomaa esimerkiksi, että Nooan poika Seem syntyi Nooan ollessa yli 500 vuotta vanha, jota vastoin isän keski-ikä yhdeksässä edellisessä sukupolvessa oli vain noin 110 vuotta, kunnes seuraava sukupolvi syntyi. Ja Terah näyttää saaneen ensimmäisen poikansa ollessaan 70 vuoden vanha, mutta Aabraham syntyi hänelle hänen ollessaan 130 vuoden vanha. Samoin Aabrahamkin siitti Jumalan pyhän hengen voimasta Iisakin paljon yli sen iän, jolloin hän pystyi saamaan lapsia. Kiinnostavaa on niin ikään huomata, että yksi sukupolvi hypättiin yli siten, että Juudan siemen syntyi hänen miniästään Taamarista eikä hänen laillisen vaimonsa pojan välityksellä. (1. Moos. 38:1–30) Voitaisiin esittää useampiakin esimerkkejä, mutta edellä olevien pitäisi riittää osoittamaan, että ei ole mitään syytä asettaa kyseelliseksi niitä 479:ä vuotta, mitkä olivat Egyptistä-lähdön ja ensimmäisen temppelin välillä, sen takia, että Daavidin esivanhemmista luetellaan niin harvoja sukupolvia.

Biberfeld mainitsee sitten 385 vuotta 427:n sijasta ensimmäisen temppelin iäksi menettäen siten jälleen neljäkymmentä kaksi vuotta eli yhteensä 244 vuotta. Hän myöntää seitsemänkymmentä autioitusvuotta, mutta sanoo toisen temppelin eli ajan juutalaisten paluusta Babyloniasta toisen temppelin hävitykseen v. 70 jKr. kestäneen 586 vuotta. Kun lasketaan taaksepäin vuodesta 70 jKr. 586 vuotta, niin tullaan vuoteen 517 eKr. Koska sekä Raamattu että maallinen historia yhdessä ovat osoittaneet juutalaisten palanneen v. 537 eKr., niin Biberfeldillä on jälleen kahdenkymmenen vuoden vajaus, ja niin tulee yhteensä 264 vuoden ero hänen ja Raamatun ajanlaskun välille. Näin nähdään, ettei hän ole pystynyt saattamaan sopusointuun perinteellistä juutalaista ajanlaskua Raamatun eikä maallisen historian kanssa.

Kertaamme lyhyesti. Ne kaksi juutalaista kalenteria, mitkä perustuvat 3 760-vuotiskauteen ennen nykyistä eli kristillistä aikaa, eroavat siitä, mikä perustuu Raamattuun ja mikä on julkaistu Seuran kirjallisuudessa, seuraavasti:

Kyseessä oleva kausi Seura Halafta Ero Biberfeld Ero

Aadamista vedenpaisum. 1 655 1 656 1 1 656 1

Aabrahamin syntymään 352 292 60 292 60

Egyptistä-lähtöön 505 500 5 500 5

Ensimm. temppeliin 479 480 1 341 138

Autioitukseen 427 410 17 385 42

Maanpaosta paluuseen 70 70 – 70 –

Vuoteen 1 jKr. (syksyyn) 537 353 184 517 20

Tähän vuoteen 1957 1957 – 1957 –

Yhteensä 5 982 5 718 264 5 718 264

[Alaviitteet]