Hölynpölyn kumoaminen

● Englantilainen uskonpuhdistaja Hugh Latimer piti eräänä päivänä vuonna 1529 Cambridgessä saarnan todistellen Raamatun kääntämisen ja yleisen lukemisen hyödyllisyyttä. Papit raivostuivat, varsinkin kun Tyndalen englantilaisen Raamatun jäljennöksiä kuljetettiin salaa Englantiin eivätkä papit voineet polttaa niitä kyllin nopeasti. Jotkut hurjistuneet luostariveljet valitsivat esitaistelijakseen veli Buckinghamin kaatamaan Latimerin todistelut. Tuo luostariveli-esitaistelija saarnasi seuraavana sunnuntaina. ”Eikö”, kysyi luostariveli voittoisesti hymyillen, ”kyntäjä, joka lukee Raamatun sanat, että kukaan, joka laskee kätensä auraan ja katsoo taakseen, ei ole sovelias Jumalan valtakuntaan, ole kohta halukas lakkaamaan kyntämästä, ja miten käy silloin kylvämisen ja elonkorjuun? Niin myös kun leipuri lukee: ’Vähäinen hapatus hapattaa koko taikinan’, niin eikö hänkin ole kohta liian säästeliäs hapatuksen käytössä terveytemme suureksi vahingoksi? Ja samoin myöskin kun yksinkertainen ihminen lukee sanat: ’Jos sinun silmäsi pahentaa sinut, niin revi se pois ja heitä se luotasi’, hän hillittömästi repii silmänsä pois, ja niin on koko valtakunta täynnä sokeita ihmisiä kansan suureksi rappeutumiseksi ja Kuninkaan armon ilmeiseksi menetykseksi. Ja näin joutuu koko valtakunta hämmennykseen lukemalla Pyhää Raamattua.” Latimer vastasi seuraavalla viikolla luostariveljen saarnaan. ”Vain lapset ja hullut”, Latimer sanoi, ”eivät erota kielen kuvaannollista ja todellista merkitystä – käytettyä kuvausta ja sitä, mitä kuvauksella on tahdottu esittää. Jos me esimerkiksi”, Latimer jatkoi heittäen läpitunkevan katseen vastustajaansa, joka istui hänen saarnastuolinsa edessä, ”maalaamme ketun saarnaamassa luostariveljen kaavussa, niin ei kukaan kuvittele sillä tarkoitettavan kettua, vaan sillä kuvataan sitä oveluutta ja ulkokultaisuutta, mitkä tavataan niin usein tuossa vaatetuksessa.”