Kun toivo ja rakkaus katoavat

KANADASSA eräs 17-vuotias tyttö kirjoitti muistiin syyt, joiden vuoksi hän halusi kuolla. Otteita hänen listaltaan: ”Tunnen itseni yksinäiseksi ja pelkään omaa tulevaisuuttani. Tunnen olevani paljon huonompi kuin työtoverini. Ydinsota. Otsonikerros. Olen niin ruma, etten koskaan pääse naimisiin, ja saan viettää loppuelämäni yksin. Luulen, ettei ole paljoakaan sellaista, minkä vuoksi todella kannattaisi elää, joten miksi odotella niin kauan, että sen lopulta itsekin huomaa. Se poistaisi taakan kaikilta muilta. Sen jälkeen kukaan ei enää pystyisi loukkaamaan minua.”

Voivatko nämä olla joitakin niistä syistä, joiden vuoksi monet nuoret nykyään tappavat itsensä? Kanadassa ”itsemurhat ovat moottoriajoneuvo-onnettomuuksien jälkeen nuorten toiseksi yleisin kuolinsyy” (The Globe and Mail).

Professori Riaz Hassan australialaisesta Flindersin yliopistosta sanoo tutkielmassaan ”Lyhentynyt elämä – nuorten itsemurhien kehityssuuntia”: ”Näyttää siltä, että useat sosiologiset syyt ovat vaikuttaneet merkittävästi nuorten itsemurhien lisääntymiseen. Niitä ovat vaikea nuorisotyöttömyys, perhemallin muuttuminen Australiassa, lääkkeitten väärinkäytön ja huumeiden käytön lisääntyminen, nuorisoväkivallan lisääntyminen, mielenterveys ja eron kasvaminen ’teoreettisen vapauden’ ja riippumattomuudesta hankittujen kokemusten välillä.” Tutkielmassa viitataan myös useitten tutkimusten antamiin tuloksiin. Niiden mukaan nuorten tulevaisuudennäkymät ovat pessimistisiä, ja ”suuri osa nuorista suhtautuu omaan tulevaisuuteensa ja maailman tulevaisuuteen pelokkaasti ja epäluuloisesti. He näkevät edessään ydinsodan tuhoaman maailman, jota saastuminen sekä ympäristövahingot ovat turmelleet, ja julmaksi muuttuneen yhteiskunnan, jossa teknologia on riistäytynyt hallinnasta ja jossa työttömyydelle ei mahdeta mitään.”

Erään haastattelututkimuksen mukaan, johon osallistui 16–24-vuotiaita, muita itsemurhien syitä ovat elintasokuilun jatkuva leveneminen, yksinhuoltajaperheitten määrän lisääntyminen, ampuma-aseitten käytön leviäminen yhä laajempiin piireihin, lasten seksuaalinen hyväksikäyttö ja yleinen ”tulevaisuudenuskon puute”.

Viikkolehti Newsweek kertoo, että Yhdysvalloissa ”mahdollisuus käyttää ampuma-asetta saattaa olla keskeisin tekijä [nuorten itsemurhissa]. Kun eräässä tutkimuksessa verrattiin nuoria itsemurhantekijöitä, joilla ei ollut ilmennyt mielenterveydellisiä ongelmia, sellaisiin nuoriin, jotka eivät olleet tehneet itsemurhaa, niin heidän välillään osoittautui olevan vain yksi ero: kotona oli ollut ladattu ampuma-ase. Se siitä ajatuksesta, että aseet eivät tappaisi ihmisiä.” Miljoonissa kodeissa on ladattu ampuma-ase.

Pelko ja yhteiskunnan välinpitämättömyys voivat nopeasti ajaa vaikutteille alttiita nuoria itsemurhan partaalle. Esimerkiksi 12–19-vuotiaat joutuvat yli kaksi kertaa useammin väkivaltarikosten uhriksi kuin muuhun väestöön kuuluvat. Tutkimusten mukaan ”14–24-vuotiaat naiset joutuvat tavallisimmin pahoinpitelyn uhriksi”, kertoi Maclean’s-aikakauslehti. ”Useimmiten naisia pahoinpitelevät ja tappavat ne, jotka sanovat rakastavansa heitä.” Seuraus? Nämä ja muut pelot ”heikentävät näiden tyttöjen itseluottamusta ja turvallisuuden tunnetta”. Eräästä tutkimuksesta kävi ilmi, että melkein kolmasosa haastatelluista raiskauksen uhreista oli harkinnut itsemurhaa.

Uudesta-Seelannista tullut raportti tarjoaa nuorten itsemurhiin vielä erään näkökulman: ”Vallitsevat materialistiset, maalliset arvot, jotka rinnastavat ihmisen menestymisen rikkauteen, hyvään ulkonäköön ja valtaan, saavat aikaan sen, että monet nuoret tuntevat olevansa täysin arvottomia ja yhteiskunnan ulkopuolelle heitettyjä.” Aikakauslehti The Futurist lisää tähän: ”[Nuorilla] on voimakas taipumus tyydyttää halujaan nopeasti, ja he haluavat saada kaiken haluamansa tuota pikaa. Heidän mieluisimpia tv-ohjelmiaan ovat saippuasarjat. He haluavat, että heidän maailmansa olisi täynnä samanlaisia hyvännäköisiä ihmisiä, jotka ovat pukeutuneet viimeisen muodin mukaan, joilla on paljon rahaa ja arvostettu asema ja joiden ei tarvitse ahertaa työssään liikaa.” Tällaisia epärealistisia toiveita on niin paljon, että se näyttää aiheuttavan jonkinasteista toivottomuutta ja saattaa johtaa itsemurhaan.

Elämän pelastava ominaisuus?

Shakespeare on kirjoittanut: ”Rakkaus lohduttaa kuin auringonpaiste sateen jälkeen.” Raamattu sanoo: ”Rakkaus ei koskaan häviä.” (1. Korinttilaisille 13:8.) Tässä ominaisuudessa on avain sen ymmärtämiseen, mikä ajaa nuoria itsemurhaan: he kaipaavat kiihkeästi rakkautta ja ajatustenvaihtoa. Yhdysvaltain lääkäriliiton julkaisema lääkärikirja sanoo: ”Itsemurhaa harkitsevat ihmiset tuntevat itsensä yleensä hyvin yksinäisiksi, ja jos he saavat tilaisuuden keskustella jonkun myötätuntoisen ja ymmärtäväisen ihmisen kanssa, joka osaa kuunnella, niin siitä voi joskus olla niin paljon apua, että tällainen epätoivoinen teko jää heiltä tekemättä.” (The American Medical Association Encyclopedia of Medicine.)

Nuorilla on usein erittäin voimakas tarve saada osakseen rakkautta ja tuntea, että he kuuluvat johonkin. Tämän tarpeen tyydyttäminen käy joka päivä yhä vaikeammaksi nykyisessä rakkaudettomassa ja repivässä maailmassa – maailmassa, missä heillä ei ole juuri minkäänlaista sananvaltaa. Yhtenä syynä nuorten itsemurhiin saattaa olla se, että isä tai äiti on perheen hajoamisen ja avioeron jälkeen hylännyt lapsensa. Tällaisella hylätyksi tulemisella on monet kasvot.

Ajatellaanpa vaikka perhettä, jossa vanhemmat ovat vain harvoin kotona lastensa kanssa. Äiti ja isä ovat ehkä kumpikin uppoutuneet työhönsä tai heillä on jokin sellainen harrastus, jossa heidän lapsensa eivät ole mukana. Lasten saama epäsuora viesti on, että heidät on aivan selvästi hylätty. Tunnettu toimittaja ja tutkija Hugh Mackay on todennut, että ”vanhemmat ovat tulossa yhä itsekeskeisemmiksi. He panevat itsensä ensi tilalle voidakseen säilyttää elämäntyylinsä. – – Suoraan sanottuna lapset ovat nykyään poissa muodista. – – elämä on kovaa, ja ihmiset ovat tulleet koko lailla itsekeskeisiksi.”

Joissakin maissa, joissa kulttuuri liittää miehisyyteen kovuuden ja aggressiivisuuden, miehet eivät ehkä halua, että heidän nähtäisiin omistavan huolenpitoa lapsilleen. Toimittaja Kate Legge on sanonut osuvasti: ”Miehet, jotka mielellään tekevät työtä yhteisönsä hyväksi, yleensä osallistuvat mieluummin ihmishenkien pelastamiseen ja tulipalojen sammuttamiseen kuin hoivaamiseen – – He pitävät enemmän voimakkaasta, hiljaisesta sankaruudesta, jota osoitetaan taisteltaessa ulkoisia voimia vastaan, kuin ihmistenpalvelutehtävistä.” Yksi vaativimmista ”ihmistenpalvelutehtävistä”, mitä voi olla, on tietenkin isänä tai äitinä oleminen. Se, että he hoitavat huonosti tätä tehtäväänsä, on samaa kuin jos he olisivat hylänneet lapsensa. Seurauksena voi olla, että pojalle tai tyttärelle kehittyy kielteinen minäkuva ja hänen sosiaaliset taitonsa jäävät puutteellisiksi. Opetusalan lehti The Education Digest toteaa: ”Jollei nuorilla ole myönteistä käsitystä itsestään, heiltä puuttuu lähtökohta sellaisten ratkaisujen tekemiseen, jotka olisivat heidän oman etunsa mukaisia.”

Seurauksena voi olla toivottomuus

Tutkijoitten mielestä toivottomuus on itsemurhien tärkeimpiä syitä. Australialaisnuorten itsemurhista kirjoittava Gail Mason on todennut: ”Itsemurha-ajatusten ajatellaan olevan useammin yhteydessä toivottomuuteen kuin masennustilaan. Toivottomuus on joskus määritelty yhdeksi masennustilan oireeksi. – – Se ilmenee tavallisesti yleisenä toivottomuutena nuorten tulevaisuuden ja varsinkin heidän taloudellisen tulevaisuutensa suhteen – vähäisemmässä määrin sellaisena toivottomuuden tunteena, joka johtuisi maailmantilanteesta.”

Virkamiesten antama huono esimerkki rehellisyydestä ei kannusta nuoria nostamaan oman etiikkansa ja moraalinsa tasoa. Heidän asenteensa on, että ”miksi meidän pitäisi nähdä vaivaa ollaksemme parempia”. Harper’s Magazine sanoo nuorten kyvystä havaita tekopyhyys: ”Nuoret haistavat herkästi tekopyhyyden, ja he ovat itse asiassa taitavia lukemaan – mutta eivät kirjoja. He lukevat hyvin tarkkaan niitä sosiaalisia signaaleja, joita lähettää maailma, jossa heidän olisi hankittava toimeentulonsa.” Entä mitä nämä signaalit kertovat? Stephanie Dowrick kirjoittaa: ”Meillä ei ole koskaan ennen ollut näin ylenpalttisesti tietoa sen suhteen, miten meidän pitäisi elää. Emme ole koskaan ennen olleet näin rikkaita ja näin hyvin koulutettuja, mutta silti kaikkialla on epätoivoa.” Poliittisen ja kirkollisen hierarkian ylimmillä portailla on hyvin vähän esikuviksi kelpaavia ihmisiä. Dowrick tekee tärkeitä kysymyksiä: ”Miten voimme hankkia viisautta ja sinnikkyyttä tarkoituksettomasta kärsimisestä tai edes nähdä sen palvelevan jotain tarkoitusta? Miten voimme jalostaa itsessämme rakkautta ilmapiirissä, jolle on luonteenomaista itsekkyys, röyhkeys ja ahneus?”

Näihin kysymyksiin vastataan seuraavassa kirjoituksessa, ja vastaukset saattavat olla yllättäviä.

[Huomioteksti s. 6]

”Suuri osa nuorista suhtautuu omaan tulevaisuuteensa ja maailman tulevaisuuteen pelokkaasti ja epäluuloisesti”

[Huomioteksti s. 7]

”Jos he saavat tilaisuuden keskustella jonkun myötätuntoisen ja ymmärtäväisen ihmisen kanssa, joka osaa kuunnella, niin siitä voi joskus olla niin paljon apua, että tällainen epätoivoinen teko jää heiltä tekemättä”

[Tekstiruutu s. 6]

Itsemurhavaaran merkkejä

• Unihäiriöt, ruokahaluttomuus

• Eristäytyminen ja sulkeutuneisuus, tapaturma-alttius

• Kotoa karkaaminen

• Ulkoasun huomiota herättävä muuttuminen

• Lääkkeitten tai alkoholin liikakäyttö

• Levottomuus ja aggressiivisuus

• Kuolemasta puhuminen; itsetuhosta kertovat kirjoitetut viestit; piirustukset tai muunlaiset kuvat, jotka kertovat väkivallasta, etenkin ihmisen itselleen tekemästä väkivallasta

• Syyllisyydentunteet

• Toivottomuus, ahdistuneisuus, masennustila, itkukohtaukset

• Henkilökohtaisten tavaroitten pois antaminen

• Keskittymiskyvyn heikkeneminen

• Aiemmin mieluisat harrastukset eivät enää kiinnosta

• Itsekritiikki

• Seksuaalinen holtittomuus

• Koulumenestyksen äkillinen heikkeneminen, koulupinnaus

• Jonkin kultin tai jengin jäseneksi liittyminen

• Masennustilan muuttuminen epätodelliseksi hyvän olon tunteeksi

Lähteet: Teens in Crisis (julkaisija: American Association of School Administrators); Philip G. Patros ja Tonia K. Shamoo, Depression and Suicide in Children and Adolescents.

[Kuvat s. 7]

Lämmin rakkaus ja myötätunto voivat auttaa nuorta arvostamaan elämää