Katso ylös, älä alas, etsiessäsi vastauksia

EVOLUUTIO opettaa, että me olemme vähittäisten, toisiaan seuranneitten muutosten tietä muuttuneet korkeammaksi eläinmuodoksi. Toisaalta Raamattu sanoo, että me olimme alun perin täydellisiä, Jumalan kuvia, mutta että pian sen jälkeen ilmaantui epätäydellisyys, ja siitä alkoi ihmissuvun pitkä alamäki.

Ensimmäiset vanhempamme Aadam ja Eeva lähtivät luisumaan tätä alamäkeä, kun he halusivat olla moraalisesti riippumattomia ja vahingoittivat omaatuntoaan olemalla ehdoin tahdoin tottelemattomia Jumalalle. Oli aivan kuin he olisivat harkitusti ajaneet autolla läpi Jumalan lain muodostamasta suojakaiteesta ja syöksyneet alas sinne, missä me nykyään olemme ja missä me joudumme kärsimään sairauksista, vanhuudesta ja kuolemasta, puhumattakaan rotuennakkoluuloista, uskonnollisesta vihasta ja kauhistuttavista sodista. (1. Mooseksen kirja 2:17; 3:6, 7.)

Eläinten geenejä vai vioittuneita geenejä?

Raamattu ei tietenkään selitä luonnontieteellisin termein, mitä Aadamin ja Eevan täydelliselle keholle tapahtui, kun he tekivät syntiä. Raamattu ei ole luonnontieteellinen kirja, aivan kuten ei autonomistajan käsikirjakaan ole autonrakennustekniikan oppikirja. Autonomistajan käsikirjan tavoin Raamattu on kuitenkin paikkansa pitävä. Se ei ole tarua.

Kun Aadam ja Eeva syöksyivät läpi Jumalan lain muodostamasta suojakaiteesta, heidän kehonsa vaurioitui. Sen jälkeen he alkoivat luisua hitaasti kohti kuolemaa. Perinnöllisyyslakien vaikutuksesta heidän lapsensa – ihmissuku – perivät epätäydellisyyden. Seurauksena oli, että hekin kuolevat. (Job 14:4; Psalmit 51:5; Roomalaisille 5:12.)

Perintöömme sisältyy valitettavasti se, että meillä on taipumus tehdä syntiä, mikä ilmenee itsekkyytenä ja moraalittomuutena. Seksuaalisuudessa ei tietenkään ole mitään väärää, kunhan se pidetään omalla paikallaan. Jumala oli antanut ensimmäiselle ihmisparille käskyn: ”Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa.” (1. Mooseksen kirja 1:28.) Rakkaudellisena Luojana hän oli tehnyt tämän käskyn täyttämisestä miellyttävän tehtävän sekä miehelle että vaimolle (Sananlaskut 5:18). Ihmisten epätäydellisyys on kuitenkin johtanut siihen, että seksuaalisuutta käytetään väärin. Epätäydellisyys vaikuttaa kaikkiin elämämme puoliin, myös mielemme ja kehomme toimintatapaan, minkä me kaikki tiedostamme selvästi.

Epätäydellisyys ei kuitenkaan ole hävittänyt meiltä oikean ja väärän tajua. Jos me todella haluamme, me voimme tarttua ”ohjauspyörään” ja väistellä elämän salahautoja taistelemalla sitä taipumusta vastaan, joka saisi meidät poikkeamaan oikeasta suunnasta ja tekemään syntiä. Yksikään epätäydellinen ihminen ei tietenkään voi täysin onnistua taistelussaan syntiä vastaan, ja Jumala ottaa tämän armeliaasti huomioon. (Psalmit 103:14; Roomalaisille 7:21–23.)

Miksi me emme halua kuolla

Raamattu luo valoa vielä erääseen arvoitukseen, johon evoluutio ei anna tyydyttävää selitystä, nimittäin ihmisten normaaliin haluttomuuteen hyväksyä kuolemaa, vaikka kuolema ehkä tuntuukin luonnolliselta ja väistämättömältä.

Raamattu osoittaa kuoleman olleen seurausta synnistä, tottelemattomuudesta Jumalaa kohtaan. Jos ensimmäiset vanhempamme olisivat olleet tottelevaisia, he olisivat voineet elää ikuisesti, samaten heidän lapsensa. Jumala on itse asiassa ohjelmoinut ihmismieleen ikuisen elämän kaipuun. ”Myös iankaikkisuuden hän on pannut heidän sydämeensä”, sanoo Saarnaaja 3:11 vuoden 1938 kirkkoraamatun mukaan. Ihmisten saama kuolemantuomio sai sen tähden ihmisissä aikaan jatkuvan, sisäisen ristiriidan.

Voidakseen ratkaista tämän sisäisen ristiriidan ja saada tyydytystä luontaiselle elämän jatkumisen kaipuulleen ihmiset ovat kehitelleet kaikenlaisia uskomuksia sielunkuolemattomuusopista aina jälleensyntymisoppiin asti. Tiedemiehet tutkivat vanhenemisen arvoitusta, sillä hekin haluavat torjua kuoleman tai ainakin lykätä sitä tuonnemmaksi. Ateistiset kehitysopin kannattajat pitävät ikuisen elämän kaipuuta pelkästään evoluution tuottamana harhakuvana, koska se on ristiriidassa sen heidän näkemyksensä kanssa, että ihmiset ovat pelkästään korkeampia eläimiä. Toisaalta se, että Raamatussa kuolemaa sanotaan viholliseksi, on sopusoinnussa luontaisen elämänkaipuumme kanssa (1. Korinttilaisille 15:26).

Antaako oma kehomme sitten johtolankoja sen suhteen, että meidät on tarkoitettu elämään ikuisesti? Vastaus on myöntävä. Yksistään ihmisen aivot tarjoavat vaikuttavia todisteita sen puolesta, että meidät on tehty elämään paljon kauemmin kuin me nykyisin elämme.

Tehty elämään ikuisesti

Ihmisen aivot painavat noin puolitoista kiloa, ja ne käsittävät 10–100 miljardia neuronia eli hermosolua, eikä niiden joukossa tiettävästi ole kahta täysin samanlaista neuronia. Jokainen neuroni voi olla kytkettynä 200000 muuhun neuroniin, joten erilaisten piirien eli reittien lukumäärä aivoissa on tähtitieteellisen suuri. Ja aivan kuin tässä ei olisi riittävästi, ”jokainen neuroni on monimutkainen tietokone” itsessään, sanoo tiedelehti Scientific American.

Aivoissa on suuri määrä sellaisia kemiallisia yhdisteitä, jotka vaikuttavat neuronien toimintatapaan. Aivot ovat myös paljon monimutkaisemmat kuin tehokkainkaan tietokone. Tony Buzan ja Terence Dixon kirjoittavat: ”Jokaisella ihmisellä on päässään ihmetystä herättävä voimanpesä, pienikokoinen, tehokas elin, jonka suorituskyky näyttää kasvavan kohti ääretöntä sitä mukaa, mitä paremmin me opimme tuntemaan sitä.” Tämän jälkeen he lainaavat professori Pjotr Anohinia: ”Ei ole vielä ollut sellaista ihmistä, joka kykenisi käyttämään koko aivokapasiteettiaan. Sen vuoksi me emme voi hyväksyä mitään pessimistisiä arvioita ihmisaivojen rajoista. Rajoja ei ole.”

Nämä huikeat tosiasiat ovat kova pala evoluutioteorialle. Miksi evoluutio olisi ”luonut” yksinkertaisille luola-asukkaille, tai edes nykyajan korkeasti koulutetuille oppineille, elimen, joka kykenisi palvelemaan miljoonaa tai jopa miljardia ihmisikää? Varmaa on, että ainoastaan ikuinen elämä tekee koko asian ymmärrettäväksi! Entä miten on oman kehomme laita?

Eräässä kirjassa sanotaan uusiutumiskyvystä: ”Se, millä tavoin vaurioituneet luut, kudokset ja elimet korjaavat itse itseään, on suoranainen ihme. Jos pysähtyisimme ajattelemaan asiaa, niin huomaisimme, että ihon, hiusten ja kynsien – ja muiden ruumiinosien – äänetön uusiutuminen on jotakin aivan ällistyttävää: se on käynnissä 24 tuntia vuorokaudessa, viikosta toiseen, ja se kirjaimellisesti uusii meidät biokemiallisesti monta kertaa elinaikanamme.” (Repair and Renewal—Journey Through the Mind and Body.)

Kun tulee Jumalan aika toimia, niin hänelle ei ole mikään ongelma pitää tämä ihmeellinen uusiutumisprosessi käynnissä ikuisesti. Silloin vihdoinkin ”tehdään tyhjäksi kuolema” (1. Korinttilaisille 15:26). Jotta kuitenkin voisimme olla todella onnellisia, me tarvitsemme muutakin kuin vain ikuisen elämän. Me tarvitsemme rauhan – rauhan Jumalan ja lähimmäistemme kanssa. Tällainen rauha voidaan saavuttaa vain siinä tapauksessa, että ihmiset rakastavat aidosti toisiaan.

Uusi, rakkauteen perustuva maailma

”Jumala on rakkaus”, sanotaan 1. Johanneksen kirjeen 4:8:ssa. Rakkaus – varsinkin Jehova Jumalan rakkaus – on niin voimakas, että se on perimmäinen syy siihen, miksi meillä voi olla mahdollisuus elää ikuisesti. Johannes 3:16 sanoo: ”Jumala rakasti maailmaa niin paljon, että hän antoi ainosyntyisen Poikansa, jottei kukaan häneen uskova tuhoutuisi, vaan hänellä olisi ikuinen elämä.”

Ikuinen elämä! Todella suurenmoinen odote! Me olemme kuitenkin perineet synnin, joten meillä ei ole oikeutta elää. ”Synnin palkka on kuolema”, Raamattu sanoo (Roomalaisille 6:23). Onnellinen asia on kuitenkin tämä: rakkaus sai aikaan sen, että Jumalan Poika, Jeesus Kristus, kuoli puolestamme. Apostoli Johannes kirjoitti Jeesuksesta: ”Hän antoi sielunsa meidän puolestamme.” (1. Johanneksen kirje 3:16.) Hän antoi täydellisen ihmiselämänsä ”lunnaiksi vastaamaan monia”, niin että me, jotka ilmaisemme uskoa häneen, voisimme saada syntimme anteeksi ja saada ikuisen elämän (Matteus 20:28). Raamattu selittää: ”Jumala lähetti ainosyntyisen Poikansa maailmaan, jotta me saisimme elämän hänen välityksellään.” (1. Johanneksen kirje 4:9.)

Miten meidän sitten pitäisi vastata siihen rakkauteen, jota Jumala ja hänen Poikansa ovat osoittaneet meitä kohtaan? Raamattu jatkaa: ”Rakkaat, jos Jumala on näin rakastanut meitä, niin mekin olemme velvollisia rakastamaan toisiamme.” (1. Johanneksen kirje 4:11.) Meidän täytyy oppia rakastamaan, sillä tämä ominaisuus tulee olemaan Jumalan uuden maailman kulmakivi. Nykyään monet ovat oppineet ymmärtämään rakkauden tärkeyden, aivan kuten Jehova Jumala korostaa sitä Sanassaan, Raamatussa.

Kirjan Love and Its Place in Nature mukaan rakkauden puute ”saa helposti aikaan sen, että lapset kuolevat”. Rakkauden tarve ei lopu senkään jälkeen, kun ihmiselle on jo karttunut ikää. Eräs nimekäs antropologi on todennut, että rakkaus on ”kaikkien ihmisen tarpeitten keskipiste aivan samoin kuin aurinkomme on aurinkokuntamme keskipiste – – Lapsi, joka ei ole saanut osakseen rakkautta, on biokemiallisesti, fysiologisesti ja psykologisesti aivan erilainen kuin sellainen lapsi, jota on rakastettu. Edellinen jopa kasvaa eri lailla kuin jälkimmäinen.”

Osaatko kuvitella, millaista elämä tuleekaan olemaan, kun kaikki maan päällä rakastavat aidosti toisiaan? Silloin ei kukaan enää vieroksu toista ihmistä sen takia, että tämä on eri kansallisuutta, kuuluu eri rotuun tai on ihonväriltään erilainen! Jumalan asettaman kuninkaan, Jeesuksen Kristuksen, hallitessa maapallo tulee olemaan täynnä rauhaa ja rakkautta, ja silloin on toteutunut seuraava henkeytetty Raamatun psalmi:

”Oi Jumala, anna kuninkaalle omat oikeudelliset päätöksesi. – – Hän jakakoon oikeutta kansan ahdistetuille, hän pelastakoon köyhän pojat ja murskatkoon riistäjän. Hänen päivinään kukoistaa vanhurskas ja rauhan runsaus, kunnes kuuta ei enää ole. Ja hänellä on alamaisia merestä mereen ja Virrasta maan ääriin saakka. Sillä hän vapauttaa köyhän, joka huutaa apua, sekä ahdistetun ja jokaisen, jolla ei ole auttajaa. Hän säälii alhaista ja köyhää ja pelastaa köyhien sielut.” (Psalmit 72:1, 4, 7, 8, 12, 13.)

Pahojen ihmisten ei sallita elää Jumalan uudessa maailmassa, aivan kuten on luvattu eräässä toisessa Raamatun psalmissa: ”Sillä pahantekijät karsitaan pois, mutta ne, jotka panevat toivonsa Jehovaan, saavat omistaa maan. Vain hetkinen vielä, niin jumalatonta ei enää ole, ja sinä luot katseesi hänen paikkaansa, eikä häntä ole. Mutta sävyisät saavat omistaa maan, ja he iloitsevat suuresti rauhan runsaudesta.” (Psalmit 37:9–11.)

Sen jälkeen tulevat kaikkien tottelevaisten ihmisten – myös niiden ihmisten, jotka ovat tulleet esiin haudoista kuolleitten ylösnousemuksessa – mieli ja keho parantumaan täysin. Lopulta kaikista elävistä ihmisistä heijastuu Jumalan kuva täydellisenä. Se kova kamppailu, jota on käyty sen tekemiseksi, mikä on oikein, on silloin vihdoin viimein ohi. Elämänkaipuumme ja nykyisen, kuoleman aiheuttaman karun todellisuuden välinen ristiriita on sekin silloin ohi! Tämä on rakkaudellisen Jumalamme varma lupaus: ”Kuolemaa [ei] enää ole.” (Ilmestys 21:4; Apostolien teot 24:15.)

Älä siis milloinkaan anna periksi, niin että lakkaisit taistelemasta sen tekemiseksi, mikä on oikein. Noudata Jumalan antamaa kehotusta: ”Taistele uskon hyvä taistelu, hanki luja ote ikuiseen elämään.” Tätä Jumalan uudessa maailmassa elettävää elämää sanotaan Raamatussa ”todelliseksi elämäksi”. (1. Timoteukselle 6:12, 19.)

Toivomme, että opit täysin ymmärtämään seuraavan Raamatussa ilmaistun totuuden: ”Jehova on Jumala. Hän meidät on tehnyt emmekä me itse.” Tämän totuuden ymmärtäminen on välttämätöntä, jotta voisi lopulta osoittautua kelvolliseksi elämään Jehovan uudessa, rakkaudellisessa ja vanhurskaassa maailmassa. (Psalmit 100:3; 2. Pietarin kirje 3:13.)

[Huomioteksti s. 11]

Jumalan uudessa maailmassa elettävää elämää sanotaan Raamatussa ”todelliseksi elämäksi”. (1. Timoteukselle 6:19)

[Kuva s. 9]

Ihmiset ovat syöksyneet läpi Jumalan lakien muodostamasta suojakaiteesta tuhoisin seurauksin

[Kuva s. 10]

Ihmiset tulevat nauttimaan elämästä Jumalan hallitsemassa uudessa, rauhaisassa maailmassa