Joenrannan jalokivet

Herätkää!-lehden Espanjan-kirjeenvaihtajalta

JOKA kerran kun kävelen joen tai lammen rannalla, etsin yhtä lempijalokivistäni, joka voi olla punainen, sininen tai vihreä. Toisinaan löydän yhden lepäämästä liikkumatta lehdellä. Toisen saatan nähdä leijailevan veden yllä tai jopa syöksähtelevän edessäni. Etsimäni jalokivi on sudenkorento – hyönteismaailman välkehtivä ”helikopteri”.

Nämä lentävät jalokivet kiinnittivät ensimmäisen kerran huomioni vuosia sitten, kun satuin erään metsän siimeksessä laiskasti virtaavan puron kohdalle. Auringonvaloon ja pois siitä pyrähteli useita sudenkorentoja, joista jotkin olivat kirkkaan metallinsinisiä ja toiset hohtavan vihreänkeltaisia. Seurasin tunnin verran niiden ilmassa esittämää tanssia, joka muutti tuon metsäaukion pieneksi tanssisaliksi. Siitä saakka ne ovat kiehtoneet minua.

Mitä enemmän sain tietää sudenkorennoista, sitä enemmän aloin ihailla niiden kauneutta ja tajuta, kuinka arvokkaita ne ovat. Aluksi sain selville, että osa sudenkorennoista kuuluu niin sanottuun erilaissiipisten alalahkoon, osa taas yhtäläissiipisten alalahkoon. Erilaissiipiset ovat voimakkaita lentäjiä ja yleensä suurempia kuin yhtäläissiipiset, jotka ovat hennompia ja lentävät paljon epävarmemmin. Pääasiallinen ero on siinä, miten ne pitävät siipiään. Yleensä erilaissiipiset pitävät levätessään molemmat siipiparinsa vaakatasossa, kun taas yhtäläissiipiset taittavat ne toisiaan vasten yläpuolelleen.a

Aloin ihmetellä, miten sudenkorennot voivat poimia hyttysiä ilmasta niin helpon näköisesti. Itselleni on kutakuinkin mahdoton tehtävä osua edes isoon kärpäseen, joka paistattelee päivää keittiön seinällä. Mietin, mitä sellaista sudenkorennolla on, mitä minulla ei ole. Kaksi asiaa: mestarillinen lentotaito ja silmät, jotka saisivat vartiomiehen vihreäksi kateudesta.

Sudenkorennon lento

Sudenkorennon vertaaminen helikopteriin – joka on sen yleinen lempinimi Espanjassa – on oikeastaan loukkaus sitä kohtaan. Se tekee ilmassa niin vauhdikkaita akrobaattitemppuja, että silmän on joskus miltei mahdotonta seurata mukana. Jotkin lajit voivat pyrähdyksillään saavuttaa jopa lähes sadan kilometrin tuntinopeuden. Ne pystyvät pysyttelemään paikallaan ilmassa tai lentämään taaksepäin, eteenpäin tai sivusuuntaan silmänräpäyksessä. Lisäksi, kun sudenkorento tekee tiukan käännöksen ilmassa, sen täytyy tutkijoiden laskelmien mukaan kestää g-voima, jonka suuruus on jopa 2,5.

Sudenkorennoilla on kaksi paria joustavia, pitsimäisiä siipiä. Vaikka nämä siivet vaikuttavat haurailta, sudenkorento voi räpyttää niitä peräti 40 kertaa sekunnissa ja ne voivat kestää iskuja vaurioitumatta tuskin lainkaan. Biologi Robin J. Wootton kuvailee niitä ”nerokkaasti suunnitelluiksi pieniksi mestariteoksiksi”.

”Mitä paremmin ymmärrämme hyönteisen siipien toimintaa”, hän jatkaa, ”sitä taidokkaammaksi ja kauniimmaksi niiden suunnittelu paljastuu. – – On tuskin mitään teknistä laitetta, johon niitä voitaisiin verrata.” Ei ihme, että lentokoneinsinöörit tutkivat paraikaa sudenkorentojen lentotekniikkaa.

Pää täynnä silmiä

Jos sudenkorennon lentotaito on poikkeuksellinen, vähempää ei voi sanoa sen näkökyvystä. Kaksi suurta verkkosilmää melkein peittävät sudenkorennon pään. Kummassakin on jopa 30000 näkökeilaa, jotka ovat kuin pikkuriikkisiä silmiä silmän sisässä, koska jokainen välittää erillisen kuvan aivoihin. Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, että sudenkorento näkisi yhtaikaa tuhansia erilaisia kuvia. Sen sijaan että se näkisi täydellisen kuvan, kuten me näemme, se aistii liikettä, kuvioita, vastakohtia ja muotoja.

Kaikki nuo kuvat täytyy analysoida. Siksi 80 prosenttia sudenkorennon aivoista käsittelee pelkästään silmien kautta tulevaa tietoa. Harvat optiset järjestelmät ovat yhtä herkkiä, sillä sudenkorento pystyy paikantamaan hyttysen parinkymmenen metrin päästä. Hämärässäkin, kun valoa on niin vähän, että ihminen tuskin erottaa lentäviä pikku kärpäsiä, tropiikin sudenkorennot nappaavat niitä vaivatta.

Sudenkorennon nopea, syöksähtelevä lento joenvarren kasvillisuuden seassa vaatii satoja päätöksiä sekunnin murto-osassa. Se selviää tästä suunnattomasta urakasta, koska se kykenee näkemään jopa sata erillistä kuvaa sekunnissa eli yli viisi kertaa enemmän kuin me. Sen vuoksi elokuva, joka heijastetaan 24 kuvan sekuntinopeudella, näyttäisi sudenkorennon silmissä vain sarjalta liikkumattomia kuvia.

Muuttuva elämäntyyli

Kun sudenkorento aloittaa elämänsä, mikään ei viittaa siihen koreaan huippulentäjään, joka siitä aikanaan tulee. Kuoriutumisen jälkeen vedessä elävä toukka pysyy enemmän tai vähemmän liikkumattomana lammessa tai joessa valmiina ottamaan kiinni minkä tahansa saaliin, joka tulee sen ulottuville. Luotuaan nahkansa moneen kertaan, mihin kuluu useita kuukausia tai jopa vuosia lajin mukaan, toukka kiipeää pois vedestä kaislanvarteen. Siellä tapahtuu harvinaislaatuinen muodonvaihdos.

Nahka repeää keskiruumiin kohdalta, ja sisältä ryömii täysin muodostunut sudenkorento. Vastailmaantuneen aikuisen täytyy perhosen tavoin odottaa muutama tunti, ennen kuin sen siivet kovettuvat ja uusi elämä alkaa. Muutamassa päivässä se pystyy vaistonvaraisen viisautensa ansiosta saalistamaan ja hallitsemaan lentämisen salaisuuden.

Pian nuori sudenkorento oppii pyydystämään taiturimaisesti kärpäsiä ja hyttysiä lennosta. Koska se ahmii hyönteisiä oman painonsa verran joka päivä, se suorittaa korvaamatonta palvelusta. Taatakseen riittävän ruoansaannin monet koiraat varaavat itselleen pieniä reviirejä, joita ne vartioivat mustasukkaisesti.

Jotkin sudenkorentolajit pyydystävät kirvoja tai kovakuoriaisia, toiset pieniä sammakoita, ja yksi tropiikissa elävä yhtäläissiipisiin kuuluva laji syö jopa hämähäkkejä. Se lentelee isokokoisen verkkohämähäkin verkon ympärillä ja napsii pienempiä hämähäkkejä, jotka käyvät etsimässä verkon omistajalta jääneitä ruoanmuruja.

Evoluution vastaisia todisteita

Monet evoluutiota kannattavat tiedemiehet pitävät sudenkorentoja ensimmäisinä lentävinä hyönteisinä. Eräässä Ranskasta löydetyssä fossiilissa on jälki sellaisen sudenkorennon siivistä, jonka siipien kärkiväli on ollut noin 70 senttimetriä! Se on suurin tunnettu hyönteinen ja yli kolme kertaa suurempi kuin mikään nykyään elävä sudenkorento.

Mietin, miten voisi olla mahdollista, että yksi monimutkaisimmista ihmisen tuntemista lentomekanismeista olisi yksinkertaisesti ilmaantunut tyhjästä, täysin kehittyneenä. ”Hyönteisistä, jotka ovat siivettömän ja siivellisen asteen välimuotoja, ei ole olemassa fossiileja”, myönnetään kirjassa Alien Empire​—An Exploration of the Lives of Insects. Sudenkorennot ovat selvästikin älykkään Mestarisuunnittelijan työtä.

Sudenkorennot ovat levinneet menestyksellisesti melkein maapallon joka kolkkaan. Ne ovat kuin kotonaan alppijärvellä, päiväntasaajalla sijaitsevalla suolla tai jopa esikaupunkialueen uima-altaalla.

Olen nähnyt sudenkorentoparvia trooppisella hiekkarannalla Afrikassa samoin kuin yksinäisiä keisarikorentoja, jotka ovat vartioineet herkeämättä suosikkilampeaan Euroopassa. Ja kun matkustin kanootilla vehmaan kanjonin läpi Filippiineillä, kirkkaanväriset yhtäläissiipisiin kuuluvat korennot saattoivat minua matkallani ja jopa laskeutuivat paljaille käsivarsilleni.

Vaikka sudenkorennot saattavat kuulua taitavimpiin lentäjiin, mitä maan päältä löytyy, minuun on aina tehnyt suuremman vaikutuksen niiden herkkyys ja kauneus kuin niiden lentokyvyt. Ne tuovat ainutlaatuista kimallusta lammillemme ja joenrannoillemme. Ne ovat täydellisiä jalokiviä: aina ilonamme.

[Alaviite]

[Kuvat s. 16, 17]

Sudenkorennoista erilaissiipiset, jotka pitävät levätessään siipiä vaakatasossa, ovat yleensä isompia kuin yhtäläissiipiset, jotka taittavat siipensä yläpuolelleen