”Valonpilkahdus pimeänä aikana”
Herätkää!-lehden Saksan-kirjeenvaihtajalta
NÄILLÄ sanoilla kuvaili muuan historiantutkija Jehovan todistajien vaiheita natsihallinnon aikana. Kyseessä oli dokumenttivideon Jehovan todistajat pysyvät lujina natsien hyökätessä maailmanensiesitys Ravensbrückin muistomuseossa Saksassa. Tämä video on koskettava kertomus rohkeudesta ja uskosta, ja sen kertovat 24 natsihallinnon ajasta elossa säilynyttä todistajaa sekä 10 historian ja uskonnon asiantuntijaa.
Ravensbrückin keskitysleirissä oli yhteen aikaan satoja Jehovan todistajia. Ensiesityksessä oli läsnä joitakuita elossa säilyneitä todistajia, jotka olivat olleet natsien vankeina yli 50 vuotta sitten. He sekä historiantutkijat ja hallituksen virkailijat muistelivat synkkiä päiviä, joina natsihallituksen hirmuvalta pyyhkäisi Euroopan yli. Noin 350 hengen yleisö oli kuuntelemassa innostavaa selostusta niiden satojen todistajien kristillisestä nuhteettomuudesta, jotka ennemmin kohtasivat rohkeasti kuoleman kuin kielsivät uskonsa.
Media kiinnittää huomiota
Eräässä berliiniläisessä hotellissa pidettiin lehdistötilaisuus ensiesityspäivän aamuna 6. marraskuuta 1996. Toimittajille näytettiin otteita videosta, ja sen jälkeen he kuulivat tutkijoiden puheita. Nämä kertoivat siitä, miten merkittävä tämä uusi aineisto oli paljastaessaan historiasta seikkoja, jotka ovat vain vähän tunnettuja mutta tärkeitä. Tri Detlef Garbe, Neuengammen muistomuseon johtaja, selitti: ”Me – sen enempää Jehovan todistajat kuin muutkaan – emme saa unohtaa violettia kolmiota [merkki, joka oli Jehovan todistaja -vangeilla] käyttäneiden vankien historiaa. Se oli valonpilkahdus pimeänä aikana.”
Monia niistä elossa säilyneistä todistajista, jotka esiintyivät Pysyvät lujina -videossa, oli paikalla kertomassa kokemuksiaan. Olivatko he katkeria kärsimystensä vuoksi? Heidän tyynet ja säteilevät kasvonsa osoittivat, etteivät olleet.
Sen jälkeen kun toimittajat olivat saaneet esittää kysymyksiä ja niihin oli vastattu, heidät kutsuttiin Pysyvät lujina -dokumentin ensiesitykseen noin 65 kilometrin päähän Ravensbrückin muistomuseoon. Lähes kaikki noudattivat kutsua.
Ensiesitys
Tämän kolean syyspäivän harmaa taivas ja tihkusade vaihtuivat innostuneeseen ilmapiiriin vastakunnostetussa salissa, joka sijaitsi Ravensbrückin muistomuseon vieressä. Professori Jürgen Dittberner – Ravensbrückin, Sachsenhausenin ja Brandenburgin muistomuseosäätiön silloinen johtaja – sanoi: ”Sitä moraalista rohkeutta, jota Jehovan todistajat osoittivat kansallissosialismin aikana, täytyy kunnioittaa. – – Pidämme suuressa kunniassa näiden ihmisten muistoa, jotka eivät luopuneet uskostaan ja joiden täytyi sen vuoksi kärsiä tai jopa kuolla.”
Angelika Peter, joka on koulutuksesta, nuorisotyöstä ja urheilusta vastaava ministeri Brandenburgissa Saksassa, lähetti viestin, joka luettiin. Se kuului: ”Meidän on tärkeää palauttaa tänään mieleen Jehovan todistajien esimerkillinen järkähtämättömyys.” Tri Sigrid Jacobeit, Ravensbrückin muistomuseon johtaja, sanoi: ”Odotan toiveikkaana ja iloisena tätä ensiesitystä. Uskon, että tämä on ainutlaatuinen päivä meille kaikille.”
Sitten valot himmenivät ja videoesitys alkoi. Niiden elossa säilyneiden todistajien lisäksi, joita paikalle oli saapunut kahdeksasta maasta, myös koko muu yleisö eli uudelleen 78 minuutin ajan Saksan historian tuskallisen vaiheen tragedioineen ja voittoineen. Monet eivät voineet pidättää kyyneliään, kun nämä tavalliset ihmiset kertoivat epätavallisista, rakkautta ja uskoa huokuvista teoista mitä kauhistuttavimmissa oloissa.
Myrskyisien kättentaputusten vaimennuttua historiantutkija Joachim Görlitz luki erään Brandenburgissa teloitetun todistajan viimeiset sanat. Görlitz oli löytänyt tuon viestin vain kaksi viikkoa aikaisemmin tehdessään tutkimustyötä johtamansa Brandenburgin muistomuseon arkistossa. Hänen äänensä petti liikutuksesta, kun hän luki tuon uskollisen kristityn miehen sanat, joilla tämä oli rohkaissut uskontovereitaan pysymään uskollisina Herralleen. Lopuksi Görlitz sanoi: ”Hyvät naiset ja herrat, uskon, että tämä Jehovan todistajista kertova filmi on merkittävä lisä opetustyöhömme.”
Historiantutkija Wulff Brebeck ilmoitti, että ”tämän elokuvan avulla on saatu jotakin tärkeää, uutta ja arvokasta – elossa säilyneiden ääni, jota on kuultu aivan liian harvoin, ja – – niiden ääni, jotka eivät säilyneet elossa”. Tri Garbe lisäsi: ”Nämä ovat sellaisten ihmisten tärkeitä kokemuksia, joiden usko Jumalaan ja luottamus Raamatun lupauksiin antoi heille voimaa nousta vastarintaan tuona kauheana aikana.”
Ohjelma päättyi sopivasti siihen, että useat elossa säilyneet todistajat puhuivat jälleen kuulijakunnalle. Kaikille kävi selväksi, että näillä vahvoilla ja rohkeilla kristityillä on yhä tuo sama luja usko, joka tuki heitä heidän monissa koettelemuksissaan.
Ensiesityksen jälkeen Jehovan todistajista ja Pysyvät lujina -dokumentista on julkaistu yli 340 sanomalehtiartikkelia eri puolilla Saksaa. Myös useissa radio-ohjelmissa, joista yksi lähetettiin valtakunnalliselta radio-asemalta, on ollut hyviä raportteja.
Pysyvät lujina -dokumentti saadaan lopulta ainakin 24 kielellä. Aikanaan valmistetaan myös oma versio kouluja varten. Videon julkaisemisesta saakka yhä useammat opettajat ovat sisällyttäneet Pysyvät lujina -dokumentin opetusohjelmaansa auttaakseen nuoria pohtimaan sellaisia tärkeitä kysymyksiä kuin ennakkoluuloisuutta, tovereiden painostusta ja omantunnon ääntä.
On todella ajankohtaista tehdä tämä nuhteettomuutta käsittelevä kertomus yleisesti tunnetuksi tässä vihan ja petoksen jakamassa maailmassa. Nuo uskolliset kristityt eivät tosiaankaan kärsineet turhaan! (Heprealaisille 6:10.)
[Kuvat s. 15]
Lehdistötilaisuus Berliinissä. Vasemmalta: tri Detlef Garbe, joukkomurhasta elossa säilyneet Simone Liebster ja Franz Wohlfahrt sekä historiantutkija Wulff Brebeck