Haluaisitko tavata kobran?
Herätkää!-lehden Intian-kirjeenvaihtajalta
NO, HALUAISITKO? Useimmat aikuiset saattavat vastata kieltävästi – mutta eivät lapset. Pikkulapset tai edes eläimet eivät luonnostaan pelkää käärmeitä, eivät myöskään kobraa. Vastenmielisyys käärmeitä kohtaan voi johtua epäluotettavasta tiedosta, liioitelluista tarinoista, myyteistä ja vääristä käsityksistä.
Kutsuessamme sinut tapaamaan kobraa tarkoitamme tietenkin, että tapaat sen turvallisen välimatkan päästä. Kobra on hyvin myrkyllinen, emmekä haluaisi mennä sen luo ja ojentaa kättämme silittääksemme sitä. Kobrakaan ei todennäköisesti jäisi odottamaan meidän tapaamistamme; kuullessaan meidän lähestyvän se kiirehtisi nopeasti turvalliseen piilopaikkaan. Tyytykäämme siis tapaamaan kobra vain siten, että saamme tietää jotain kiehtovaa tästä kiinnostavasta luontokappaleesta.
Kobrat kuuluvat käärmeiden (Ophidia) alalahkoon ja myrkkytarhakäärmeiden (Elapidae) heimoon; tämä heimonimi on annettu myrkyllisille käärmeille, joilla on uurteiset myrkkyhampaat. Kobria on noin 12:ta eri lajia ja ne ovat levittäytyneet Australiasta sekä Aasian ja Afrikan tropiikista aina Arabiaan ja lauhkeille vyöhykkeille asti. Kobrista verrattomasti pelottavin on kuningaskobra. Se on 3–5 metrin pituinen ja maailman suurin myrkkykäärme. Se elelee mieluummin tiheän aluskasvillisuuden seassa sademetsissä tai soilla, missä sataa runsaasti, ja sitä tavataan Etelä-Kiinassa, Filippiineillä, Indonesiassa, Malesiassa, Myanmarissa ja joissakin osissa Intiaa. Kuningaskobra on varsin kaunis: sillä on pikimusta häntä, värikkäitä raitoja vihreänkeltaisessa ruumiissa, joka muuttuu iän myötä tumman oliivinvihreäksi, sekä kaulassa mustia pisterykelmiä.
Toiset kobralajit ovat keskimäärin metrin parin mittaisia. Silmälasikäärme, jolla on niskassaan ainutlaatuinen silmälaseja muistuttava kuvio, on Intian syntyperäinen ja yleinen laji. Se voi olla musta, tummanruskea tai kellertävän valkoinen, ja sen niskassa on leveä tumma raita sekä pitkin sen ruumista kirjavia valkokeltaisia juovia. ”Monokkelikuvioinen” kobra (Naja naja kaouthia) asustaa Sri Lankassa sekä Itä- ja Koillis-Intiassa; se on vaaleampi ja sen pienemmässä ja pyöreämmässä niskassa on vain yksi valkoinen ympyrä. Luoteis-Intiassa ja Pakistanissa elää pikimusta kobra. Afrikassa tavataan muun muassa rengaskaulakobria eli myrkynsylkijäkobria sekä egyptinkobria. Viimeksi mainittu tumma ja kapeakaulainen käärme saattaa olla se kleopatrakäärme, jonka syyksi kuningatar Kleopatran kuolema luetaan.
Käärmeet parittelevat vain omaan lajiinsa kuuluvan yksilön kanssa, ja niitä vetää puoleensa ainutlaatuinen myskin tuoksu. Kobra on muita käärmeitä kiinnostuneempi perheestään, ja koiras ja naaras pysyvät usein yhdessä. Kuningaskobranaaras on yksi niitä harvoja käärmeitä, joiden tiedetään rakentavan pesän. Naaras kaapii lehtiä noin 30 senttimetrin korkuiseksi kasaksi ja munii siihen 20–50 munaa. Sitten se kiertyy kokoon kasan ympärille ja pysyy siinä syömättä melkein koko sen kahden kuukauden ajan, jonka munien hautoutuminen kestää. Koiraskin pysyttelee usein pesän lähistöllä. Toiset kobrat eivät tee pesää vaan jäävät muniensa lähettyville suojelemaan niitä.
Päästäkseen ulos käärmeenpoikaset viiltävät munankuoren auki munahampaalla, joka myöhemmin irtoaa. Kuoriutuessaan munasta poikaset ovat aivan itsenäisiä, ja niillä on täysin kehittyneet myrkkyrauhaset ja -hampaat. Ne lipovat alituiseen kieltään, maistelevat ympäristöään ja siirtävät kemialliset tiedot kitalaessa olevaan Jacobsonin elimeen. Se on yhteydessä hajuaistiin; maku- ja hajuaistin yhdistelmän avulla käärme jäljittää saaliin, löytää puolison ja pääsee pakoon petoeläimiä.
Nuori käärme kasvaa nopeasti ja luo pian nahkansa eli ihonsa uloimman sarveiskerroksen, josta on tullut liian ahdas. Tämä epätavallinen ilmiö toistuu säännöllisesti, sillä kobra kasvaa koko elämänsä ajan, joka voi olla jopa 20 vuoden pituinen. Viikkoa paria ennen nahanluontia käärmeestä tulee unelias, sen ihon väri himmenee ja sen silmät muuttuvat vaaleansinertäviksi. Sitten silmät kirkastuvat äkkiä, ja käärme hankaa ja hiertää päätään kiviin, niin että vanha nahka halkeaa suun kohdalta. Nyt se kirjaimellisesti ryömii ulos vanhasta nahastaan, niin että nahka silmää peittäneestä läpinäkyvästä kalvosta aina hännänpäähän asti jää nurinpäin. Nyt on eloisa, kiiltävä ja uudennäköinen käärme valmis jatkamaan normaalia elämäänsä.
Ilman lämpötila vaikuttaa kobriin suuresti. Sään viiletessä ne hidastavat vauhtiaan ja jopa vaipuvat horrokseen; ne alkavat liikkua vasta lämpötilan noustessa. Liian kova kuumuus voi tappaa ne. Käärmeitä syövää kuningaskobraa lukuun ottamatta kobrien ruokavalioon kuuluvat rotat, hiiret, sammakot, liskot, linnut ja muut pikkueläimet. Kun saalis on saatu kiinni, myrkkypistos tekee sen liikuntakyvyttömäksi. Saalis niellään kokonaisena, sillä kobraa ei ole varustettu pureskelemaan ruokaa. Nahan elastisuuden ja leukojen joustavuuden ansiosta kobra pystyy nielemään eläimen, joka on kaksi tai kolme kertaa sen omaa päätä suurempi. Kun käärmeellä on uhri suussaan, se hengittää siten, että se työntää henkitorvensuun eteenpäin esteen ohi – aivan niin kuin uimari käyttää snorkkelia. Nyt taaksepäin kaareutuvien hampaiden rivit saavat saaliin liikkumaan syvemmälle käärmeen ruumiiseen. Käärme vetäytyy hiljaiseen paikkaan sulattelemaan ruokaa pikkuhiljaa, ja voi olla, ettei se syö tämän jälkeen moneen päivään. Kobra voi elää monta kuukautta syömättä ja vain sulattelemalla ruumiiseensa kertynyttä rasvaa.
Käärmeet ovat varovaisia (ks. Matteus 10:16). Kobra puolustautuu joko pakenemalla, matelemalla ehkä kiven alle tai kotinaan olevaan rotankoloon, tai pysymällä liikkumattomana ja välttymällä siltä, että se huomattaisiin. Jos sen kimppuun hyökätään, se kohottautuu pystyyn, levittää kaulansa ja sihisee pelottaakseen vihollisen. Vasta viimeiseksi se turvautuu puremiseen.
Käärmeenpurema
Afrikan ja Aasian maaseudulla käärmeenpuremat jäävät usein ilmoittamatta, mutta maailmanlaajuisesti näyttää siltä, että myrkkykäärmeet purevat vuosittain noin miljoonaa ihmistä. Intiassa siitä johtuvia kuolemantapauksia sattuu ennätyksellinen määrä – noin 10000 vuodessa – ja kenties suurimman osan niistä aiheuttaa silmälasikäärme. Noin kymmenen prosenttia kobranpuremista on kuolettavia. Kobra on hitaampi kuin monet muut käärmeet; vikkelä mungo, joka on yksi sen päävihollisista, pystyy voittamaan sen viekkaudessa. Mungo hyppää kohti kobraa, väistää toistuvasti sen hyökkäykset ja jättää sen lamaantuneeksi ja epäröiväksi. Sitten mungo hyökkää kobran kimppuun takaapäin ja taittaa sen niskan. Monet käärmeet hyökkäävät ollessaan kiertyneenä kerälle, jolloin on vaikea sanoa, mihin asti niiden suu ulottuu, mutta kobra nostaa eturuumiinsa pystyyn ja iskee suoraan ylhäältä alas. Ihminen voi arvioida välimatkan ja siirtyä pois vaaralliselta etäisyydeltä, sillä kobra on liikkeissään suhteellisen hidas.
Jotkin kobrat, kuten rengaskaulakobra, Etelä-Afrikassa elävä mustakaulakobra ja Koillis-Intiassa asustavat kobrat, puolustautuvat sylkemällä. Ne nousevat pystyyn, suuntaavat myrkkyhampaansa kohti uhria ja voivat sylkeä ilman halki kaksi myrkkysuihkua parin metrin päähän. Myrkky ei vaurioita ihoa, mutta silmiin joutuessaan se voi sokeuttaa tilapäisesti tai pysyvästi, jollei sitä pestä nopeasti pois. On outoa, että käärme tuntuu osaavan suunnata myrkyn suoraan silmiin.
Mitä tulee tehdä, jos kobra puree? Myrkky puristuu käärmeen poskissa olevista myrkkyrauhasista sen leukojen etuosassa oleviin kahteen lyhyeen, kiinteään ja onttoon myrkkyhampaaseen. Aivan kuin injektioruisketta annettaessa nämä myrkkyhampaat lävistävät ihon ja ruiskuttavat myrkyn uhriin. Ainoa varma lääke käärmeenpuremaan on neljän myrkkykäärmeen myrkystä valmistettu vastalääke. Intiassa alettiin ensimmäiseksi käyttää vastamyrkkyä laajalti tämän vuosisadan alussa. Vastamyrkkypulveri säilyy huoneenlämmössä viiden vuoden ajan; sitä annetaan potilaalle ruiskeena sen jälkeen kun siihen on lisätty vettä.
Kobranpureman oireet ovat kipu, puremapaikan turvotus, epäselvä näkö, huimaus, kurkunpään halvaantuminen ja hengityksen hidastuminen. Kuolema seuraa noin kahden tunnin kuluessa, jos myrkkyä on ollut suuri määrä eikä mitään hoitoa anneta.
Käärmeenlumooja
Käärmeenlumous on hyvin vanha viihdytyslaji. Sitä on harrastettu pääasiassa Idässä, mutta jotkin länsimaiset sirkukset ovat ottaneet sen ohjelmistoonsa. Erikoisen kaulansa ja hermostuneen asentonsa vuoksi lumottavana käytetään yleisimmin silmälasikäärmettä, mutta myös muita vaikuttavan näköisiä käärmeitä, kuten kuningaskobraa ja erästä hietaboaa (Eryx johnii), lumotaan. Kun taitava, esiintymiseen tottunut lumooja soittaa huiluaan, kobra nousee ylös koristaan ja levittää kaulansa normaaliin puolustusasentoon. Käärmeenlumoojan liikkeet saavat käärmeessä aikaan tämän reaktion, kun se seuraa häntä katseellaan herkeämättä ja aina valmiina hyökkäämään. Useimmilta kobrilta on poistettu niiden myrkkyhampaat, mutta jotkut lumoojat uhmaavat vaaraa ja lumoavat myrkyllisiä käärmeitä.
Muinaisessa Intiassa kiertelevä käärmeenlumooja kertoi myös uskonnollisia käsityksiä ja myyttejä, mikä teki hänestä suositun. Nykyään on kannattavampaa järjestää näytöksiä hotellien ulkopuolella turistien ottaessa ahkerasti valokuvia. Jotkut käärmeenlumoojat tekevät kotikäyntejä ja sanovat isännälle, että tämän suuressa puutarhassa on todennäköisesti käärmeitä. Sovitusta summasta lumooja lupaa ottaa ne kiinni. Hän katoaa pensaikkoon, ja jonkin ajan kuluttua, kun hänen voidaan kuulla soittavan huiluaan, hän palaa mukanaan säkillinen käärmeitä. Isännän olisi tietenkin kannattanut pitää häntä silmällä tai ainakin varmistaa, ettei hän tuonut säkillistä käärmeitä mukanaan!
Käärmetarhat valistavat
Käärmetarhat herättävät kiinnostusta matelijoihin. Ne sponsoroivat tutkimusta, antavat tietoa käärmeenpuremien ehkäisemisestä ja hoidosta sekä edistävät käärmeiden suojelemista ihmisen ahneudelta ja tietämättömyydeltä. Kobria on tapettu niiden kauniin nahan takia, josta on valmistettu vöitä, kukkaroita, kenkiä ja muita ylellisyystavaroita. Yhtenä vuonna Intiassa tapettiin yli kymmenen miljoonaa käärmettä nahkateollisuuden käyttöön. Käärmeet tapetaan ja nyljetään heti sen jälkeen. Intiassa käytetään kasvivärejä nahan värjäämiseen, minkä jälkeen se kiillotetaan ja toisinaan ruiskutetaan lakalla, jotta se kiiltäisi ja hylkisi vettä.
Kobran arvoa ei voida yliarvioida. Se säästää tonneittain viljaa tappamalla rottia ja muita tuhoeläimiä. Sen myrkystä saadaan vastamyrkkyä, särkylääkettä ja muita lääkeaineita. Bombayssa toimiva Tata Memorial -syöpäinstituutti tutkii kobran myrkyn vaikutusta syöpäsoluihin.
Onko sinusta ollut mukava tavata kobra? Se on kaunis, hyödyllinen, varovainen ja hyvin varustautunut puolustamaan itseään. Kun opimme tuntemaan kobran paremmin, osaamme arvostaa enemmän tätä paljon parjattua eläinkunnan edustajaa.
[Tekstiruutu s. 19]
Kobran palvonta ja taikausko
KOBRAA on palvottu muinaisista ajoista lähtien. Kobra-aihe on löydetty sineteistä Mohenjo-Darosta, yhdestä maailman vanhimmista sivilisaatioista, jonka arkeologit ovat kaivaneet esiin. Aina 2000-luvulta eaa. meidän aikaamme asti ovat miljoonat intialaiset tunteneet kobraa kohtaan taikauskoista kunnioitusta. On kiinnostavaa, että monet kobra-kertomukset voidaan tunnistaa vääristyneiksi taruiksi, jotka on sepitetty historiallisten tapahtumien ympärille.
Erään ”luomiskertomuksen” mukaan kerran oli aika, jolloin maailmankaikkeudessa ei ollut valoa. Pimeistä kosmisista vesistä luotiin ensin loistava jumala Višnu, sitten taivas, maa ja manala. Jäljelle jääneestä aineesta luotiin jättimäinen kobra Šeša (merkitsee ’jäljelle jäänyttä’). Tarun mukaan Šešalla on 5–1000 päätä, ja veistoksissa Višnu kuvataan lepäämässä kerälle kiertyneen Šešan päällä sen monien levitettyjen päiden suojassa. Maanjäristysten ajatellaan johtuvan Šešan haukotuksesta, ja sen suusta tai myrkystä peräisin oleva tuli tuhoaa maailman erään aikakauden lopussa.
Hindumytologiassa kuvaillaan nagojen kobra-kansaa, joka asuu manalassa. Manalaa kutsutaan nimellä Nagalok tai Patala. Apinajumala Hanuman väittää, että ”täydellisenä aikakautena” kaikki ihmiset olivat pyhiä, että oli vain yksi uskonto ja että silloin ei ollut olemassa demoneja tai nagoja. Käärmeistä tuli maan rikkauksien vartijoita, ja niillä oli paljon tietoa ja taikavoimaa. Jumalat panivat Šešan, jota kutsutaan toisinaan myös Vasukiksi, kirnuamaan maitomerta, niin että siitä syntyisi amritia, nektaria, joka antaisi kuolemattomuuden. Nagojen hallitsema manala kuvataan mitä haluttavimmaksi paikaksi; taistelussa kuoleville sotilaille luvataan siellä sellaisia iloja, joita he eivät osaa edes kuvitella.
Kaikkien hindumytologiassa esiintyvien kobrien ei kuitenkaan ajatella olevan hyväntahtoisia. Eräässä ”tarinassa” kerrotaan Krišnan, Višnun ruumiillistuman, ja Kaliyan, suuren ja pahanilkisen demonikobran, välisestä yhteenotosta. Veistoksissa kuvataan voittoisa Krišna pitämässä jalkaansa tuon suuren käärmeen pään päällä.
Naiset, jotka haluavat suojella lapsiaan käärmeenpuremilta, palvovat Manasaa eli Durgammaa, nagojen kuningatarta. Nagapanchami-juhlan aikaan käärmeenpalvojat kaatavat maitoa ja jopa verta kobria esittävien patsaiden päälle sekä käärmeenkoloihin. Naiset, jotka toivovat poikalasta, palvovat temppeleissä kivisiä tai hopeisia kobrapatsaita ja uhraavat niille.
Kobra elokuvissa
Mytologiassa esiintyvä kobra on Intiassa valmistettujen elokuvien hyvin suosittu aihe; vuodesta 1928 lähtien tällaisia elokuvia on valmistettu yli 40. Yleensä kobra kuvataan hyvyyden vartijaksi, palvojiensa auttajaksi ja pahojen tuhoajaksi. Hyvin suosittu on myytti eräistä kobrista (Icchadari), joilla sanotaan olevan voima muuttua ihmisiksi. Niillä sanotaan olevan yksi uskollinen puoliso. Jos puoliso tapetaan, kobra pystyy näkemään tappajan kuvan kuolleen käärmeen silmistä, ja se lähtee kostomatkalle. Tästä tulee monen elokuvan eloisa perusjuoni. Kertomusta hallitsevat käärmetanssit. Niiden tanssijat jäljittelevät käärmeen liikkeitä ja jopa luikertelevat maassa sellaisen musiikin tahdissa, jollaista käärmeenlumooja soittaa.
Dokumenttielokuva Shakti kuvattiin erään juhlan aikaan Rajasthanissa Intiassa, missä joka elokuu sadattuhannet käärmeenpalvojat tapaavat toisensa erämaassa. Paahtavan auringon alla ja jopa yli 50 asteen kuumuudessa käärmeenpalvojat ruoskivat itseään rautaruoskilla ja ryömivät mahallaan polttavassa hiekassa parin kilometrin matkan Gogha-nimisen käärmejumalan temppeliin. 900-luvulla eläneen historiallisen kuninkaan, Goghan, kerrotaan pelastaneen kansansa muslimi-valloittajilta johtamalla viholliset käärmeitä kuhisevalle alueelle, missä armeija kuoli käärmeenpuremiin.
[Tekstiruutu s. 20]
Kobra pelasti
Kahdella Sasturin kylässä Intiassa asuvalla perheellä on syytä olla kiitollisia kobralle. 30. syyskuuta 1993 he heräsivät aamulla kello 3.50 kobran kovaääniseen sihinään sen luikerrellessa ulos heidän talostaan. He ajoivat sitä takaa pelloille asti tappaakseen sen. Kello 4.00 Keski-Intian hirvittävä maanjäristys hajotti heidän kylänsä maan tasalle, niin että melkein kaikki kuolivat. Nuo kaksi perhettä jäivät henkiin – kobran varhaisen hälytysjärjestelmän ansiosta!
[Kuvat s. 16, 17]
Silmälasikäärme takaa ja edestä
Pikkukuva: musta kobra levittää kaulansa ottaessaan aurinkoa lämpimällä kivenlohkareella
[Lähdemerkintä]
Kuvat sivuilla 16–20: A. N. Jagannatha Rao, Trustee, Madras Snake Park Trust
[Kuvat s. 18]
Musta kobra edestä ja takaa