Nuoret kysyvät:

Tulisiko minun liittyä urheilujoukkueeseen?

”MIKÄ joukkueeseen kuulumisessa on niin hienoa?” kysyttiin eräässä Seventeen-lehden kirjoituksessa. Lehdessä annettu vastaus kuului: ”Työskentelette yhdessä yhteisen päämäärän hyväksi, joten teistä tulee todella läheisiä. Opitte myös ihmissuhteisiin liittyviä taitoja, esimerkiksi miten ratkaista ongelmia ryhmän kanssa, miten olla joustava ja huomaavainen ja miten tehdä myönnytyksiä.”

Urheilujoukkueessa pelaamisesta tuntuu siis olevan hyötyä, eivätkä vähäisimpiä noista hyödyistä suinkaan ole sen hauskuus ja siitä saatava liikunta.a Jotkut jopa väittävät, että joukkuepelien pelaaminen auttaa kehittämään luonnetta. Erään nuorten baseball-seuran mottona onkin ”Luonnetta, rohkeutta ja uskollisuutta”.

Ongelma on siinä, että joukkueurheilu ei aina täytä tällaisia jaloja ihanteita. Kirjassa Kidsports sanotaan: ”Joissakin tapauksissa vaikutuksille alttiit nuoret oppivat kiroilemaan, petkuttamaan, tappelemaan, uhkailemaan ja vahingoittamaan toisia.”

Voitto hinnalla millä hyvänsä?

Eräässä Seventeen-lehden kirjoituksessa myönnettiin: ”Urheilun pimeä puoli on se, että ihmiset panevat valtavasti painoa voittamiselle.” Tämä sotii seuraavia Raamatun sanoja vastaan: ”Älkäämme tulko itsekeskeisiksi, niin että herätämme kilpailuhenkeä toisissamme, kadehdimme toisiamme.” (Galatalaisille 5:​26.) Vaikka hiven hyväntahtoista kilpailuhenkeä voi tehdä pelistä kiinnostavamman ja nautittavamman, liiallinen kilpailuhenki voi synnyttää vihamielisyyttä – ja riistää peli-ilon.

Jon, joka pelasi aikoinaan lukion jalkapallojoukkueessa, muistelee: ”Meillä oli yksi valmentaja, joka oli todellinen kiihkoilija; hän oli aina karjumassa ja huutamassa meille – – Minua hirvitti mennä harjoituksiin. – – Minusta tuntui siltä kuin olisin ollut keskitysleirissä.” Vaikka kaikki valmentajat eivät ole pahoja suustaan, monet panevat liikaa painoa voittamiselle. Eräs kirjoittaja totesi: ”Monet urheilijat – – tulevat siihen pisteeseen, että kilpailemisen ilo väistyy ja tilalle tulee menestymisen halun sietämätön taakka.” Millaiset voivat olla seuraukset?

Science News -⁠lehti kertoi eräästä tutkimuksesta, joka paljasti, että yliopistojen jalkapallon- ja koripallonpelaajista ”12 prosenttia kertoi kärsivänsä ongelmista ainakin kahdella viidestä alueesta, jotka olivat psyykkinen ahdistus, fyysinen ahdistus, vaikeus karttaa huumeita tai alkoholia, henkinen ja fyysinen väkivalta sekä heikko opintomenestys”. Samansuuntainen ajatus esitetään kirjassa On the Mark: ”Melkein kaikki, jotka ovat tekemisissä jonkin urheilujoukkueen kanssa, ovat yksimielisiä siitä, että huumeiden käyttö on suuri ongelma urheilussa kaikilla tasoilla.”

Tinkiminen moraaliasioissa

Halu voittaa luo painetta, joka voi myös saada nuoren pelaajan tinkimään järkevistä rehtiyden ja rehellisyyden normeista. Kirjassa Your Child in Sports todetaan: ”Nykyisessä urheilumaailmassa voittaminen ei ole vain hyvä asia; se on ainoa asia, jolla on merkitystä. Häviäminen ei ole vain huono asia; se on anteeksiantamatonta.”

Yksi kova tosiasia on se, että valmentajat painostavat usein valtavasti pelaajia vahingoittamaan vastustajiaan. Eräässä Psychology Today -⁠lehden artikkelissa todettiin: ”Jotta olisi urheilussa hyvä, on oltava paha. Tai niin ainakin monet urheilijat, valmentajat ja urheilun innokkaat kannattajat uskovat.” Muuan amerikkalaisen jalkapallon ammattilainen kuvaili olevansa arkielämässään ”lempeä, hienotunteinen ja ystävällinen”. Mutta pelikentällä hän muuttuu aivan eri ihmiseksi. Kuvaillessaan sitä, millainen hän on siellä, hän sanoo: ”Olen silloin paha ja ilkeä. – – Olen hyvin inhottava. En kunnioita vähääkään kaveria, jota kohden aion hyökätä.” Usein valmentajat ruokkivat tällaista asennetta.

Raamattu kannustaa kristittyjä: ”Pukeutukaa siis Jumalan valitsemina, pyhinä ja rakastettuina sääliväisyyden hellään kiintymykseen, huomaavaisuuteen, nöyrämielisyyteen, lempeyteen ja pitkämielisyyteen.” (Kolossalaisille 3:​12.) Voisitko kehittää tällaisia ominaisuuksia, jos sinua kannustettaisiin päivittäin voimakkaasti vahingoittamaan, murjomaan ja runtelemaan vastustajiasi? 16-vuotias Robert myöntää: ”Olen pelannut joukkueessa. Sillä ei ole mitään merkitystä, ketä vahingoittaa, kunhan vain voittaa.” Nyt kun hän on kastettu kristitty, hänen näkemyksensä on muuttunut. Hän sanoo: ”En voisi enää toimia siten.”

Ruumiillista valmennusta vai ruumiinvammoja?

Fyysisiä riskejä ei myöskään pidä sivuuttaa. Peleihin liittyy toki riskejä silloinkin, kun niitä harrastetaan ystävien kanssa puhtaasti huvin vuoksi. Vaarat ovat kuitenkin paljon suuremmat, kun nuoria valmennetaan pelaamaan lähes ammattitason peliä.

Kirjassa Your Child in Sports todetaan: ”Ammattipelaajat voivat loukkaantua. Mutta he ovat hyvin taitavia, fyysisesti hyväkuntoisia, kypsiä aikuisia, jotka vapaaehtoisesti ottavat sen riskin, että he voivat loukkaantua, ja heille maksetaan siitä hyvin. Lisäksi he saavat yleensä parasta, asiantuntevinta valmennusta, parhaat varusteet sekä hyvin yksilöllistä ja parasta mahdollista lääkärinhoitoa. – – Koululaisilla ei ole tällaisia etuuksia.” Kristittyjä kehotetaan ’antamaan ruumiinsa eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi’ (Roomalaisille 12:​1). Eikö sinun tulisi harkita tarkkaan ruumiisi saattamista alttiiksi tarpeettomille tai järjettömille riskeille?

Muita harkinnanarvoisia seikkoja

Vaikka terveysriskit tuntuisivat vähäisiltä, joukkueessa pelaaminen on silti aikaa vievää. Harjoitukset eivät ainoastaan rajoita seurustelua ystävien kanssa vaan voivat myös lohkaista suuren osan siitä ajasta, joka sinun pitäisi varata tutkimiseen ja läksynlukuun. Science News -⁠lehti kertoi, että yliopistourheilijat tahtoivat saada ”hiukan huonommat arvosanat” kuin muut opiskelijat, jotka osallistuivat muuhun järjestettyyn vapaa-ajan toimintaan. Mikä vielä merkittävämpää, voit huomata, että joukkueessa pelaaminen tekee vaikeaksi tavoitella ”tärkeämpiä asioita” – hengellisiä asioita (Filippiläisille 1:​10). Kysy itseltäsi, vaatiiko joukkueeseen liittyminen sinua olemaan poissa kristillisistä kokouksista tai vähentääkö se osallistumistasi saarnaamistyöhön?

Punnitse lisäksi huolellisesti sitä, mitä seurauksia voi olla siitä, että olet pitkiä aikoja sellaisten nuorten ja aikuisten seurassa, joilla ei ole sinun näkemystäsi moraalista, puhtaasta kielenkäytöstä tai kilpailuhengestä. Loppujen lopuksi Raamattuhan sanoo, että ”huono seura turmelee hyödylliset tavat” (1. Korinttilaisille 15:​33). Huomaapa, mitä esimerkiksi sanottiin The New York Times -⁠lehdessä pääkirjoituksen kanssa samalla aukeamalla olleessa artikkelissa: ”Pukuhuone – – on paikka, missä miehet keskustelevat naisten vartalosta havainnollisin sukupuoliasioita kuvaavin termein ja missä he kerskuvat siitä, miten monien kanssa he ovat olleet suhteissa, ja laskevat leikkiä naisten pettämisestä.” Millainen olisi hengellisyytesi, jos olisit vapaaehtoisesti tällaisessa ympäristössä? (Vrt. Jaakobin kirje 3:​18.)

Tee viisas päätös

Oletko harkinnut urheilujoukkueeseen liittymistä? Siinä tapauksessa edellä mainitut seikat auttanevat sinua laskemaan sen tekemisestä koituvat kustannukset. Ota huomioon toisten omatunto päätöstä tehdessäsi (1. Korinttilaisille 10:​24, 29, 32). Mitään ehdotonta sääntöä ei tietenkään voida tehdä, sillä olosuhteet ovat erilaiset eri puolilla maailmaa. Joillakin alueilla oppilaita saatetaan jopa vaatia ottamaan osaa peleihin. Mutta jos olet kahden vaiheilla, puhu asiasta vanhempiesi tai jonkun kypsän kristityn kanssa.

Monet kristityt nuoret ovat tehneet vaikean päätöksen olla pelaamatta joukkueessa. Se ei ole helppoa sellaiselle, joka on liikunnallinen ja todella pitää urheilusta! Opettajien, valmentajien ja vanhempien painostus voi lisätä turhautuneisuutta. Nuori Jimmy myöntää: ”Minulle se, etten pelaa, on taistelua itseni kanssa. Ei-uskova isäni oli suuri urheilija kouluaikanaan. Joskus minulle on rankkaa olla liittymättä joukkueeseen.” Uskovien vanhempien ja seurakunnan kypsien kristittyjen tuki voi kuitenkin suuresti auttaa sinua pysymään päätöksessäsi. Jimmy toteaa: ”Olen kiitollinen äidilleni. Painostus osallistua peleihin masentaa minua joskus. Mutta äiti jaksaa aina muistuttaa minua elämäni todellisista tavoitteista.”

Joukkueurheilu voi kehittää pelaajien kykyä toimia yhteistyössä ja ratkaista ongelmia. Mutta meillä on runsaasti tilaisuuksia oppia näitä taitoja työskennellessämme kristillisessä seurakunnassa (vrt. Efesolaisille 4:​16). Joukkuepelit voivat myös olla hauskoja, mutta sinun ei tarvitse kuulua johonkin joukkueeseen voidaksesi osallistua niihin. Joitakin pelejä voidaan harrastaa yhdessä kristittyjen ystävien kanssa jonkun takapihalla tai läheisellä pallokentällä. Perheen yhteiset retket voivat myös tarjota tilaisuuksia tervehenkiseen pelaamiseen. ”On paljon parempi pelata toisten seurakuntalaisten kanssa”, sanoo 16-vuotias Greg. ”Pelaamme pelkästään huvin vuoksi, ja olemme ystäviemme seurassa!”

On totta, ettei takapihan peli ehkä ole yhtä jännittävää kuin voittajajoukkueessa pelaaminen. Älä kuitenkaan koskaan unohda, että parhaimmillaankin ”ruumiillisesta valmennuksesta on hyötyä [vain] vähään, mutta jumalisesta antaumuksesta on hyötyä kaikkeen” (1. Timoteukselle 4:​8). Kehitä jumalista antaumusta, niin olet todellinen voittaja Jumalan silmissä!

[Alaviite]

[Huomioteksti s. 22]

”Meillä oli yksi valmentaja, joka oli todellinen kiihkoilija; hän oli aina karjumassa ja huutamassa meille – – Minua hirvitti mennä harjoituksiin”

[Kuva s. 23]

Aivan liian usein valmentajat painottavat voittamista – vaikka se merkitsisi toisten vahingoittamista