Miten nähdä ympärillämme oleva kauneus

”Kaikissa kielissä ensimmäisiä ilmaisujamme on ’näytä minulle!’.” (William White jr)

PIENI lapsi tuijottamassa räpyttelevää perhosta, iäkäs aviopari katselemassa upeaa auringonlaskua, kotiäiti ihailemassa ruusuasetelmaansa – he kaikki ovat hetkeksi kiinnittäneet huomionsa johonkin kauniiseen.

Koska Jumalan luomakunnan kauneus näkyy kaikkialla, ei tarvitse matkustaa satoja kilometrejä nähdäkseen esimerkkejä siitä. Kunnioitusta herättävät maisemat saattavat sijaita jossain kaukomailla, mutta omasta lähipiiristäänkin voi löytää vaikuttavaa taidetta, jos etsii sitä ja – mikä tärkeintä – jos osaa etsiä sitä.

Usein sanotaan, että kauneus on katsojan silmässä. Vaikka se pitääkin paikkansa, kaikki eivät kuitenkaan löydä sitä sieltä. Tarvitaan ehkä maalaus tai valokuva, ennen kuin valpastumme ja huomaamme sen. Itse asiassa monien taiteilijoiden mielestä heidän onnistumisensa riippuu enemmän heidän kyvystään nähdä kuin piirtää. Maurice Grosser selittää kirjassaan, että ”taidemaalari piirtää silmillään, ei käsillään. Kaiken minkä hän näkee, jos hän näkee sen selvästi, hän pystyy kuvaamaan. – – On tärkeää nähdä selvästi.” (The Painter’s Eye.)

Olemmepa taiteilijoita tai emme, voimme oppia näkemään selvemmin, panemaan merkille ympärillämme olevan kauneuden. Toisin sanoen meidän on lähdettävä katsomaan asioita uudessa valossa.

Kirjoittaja John Barrett, jonka alana on luonnonhistoria, korostaa tässä suhteessa henkilökohtaisen osallistumisen arvoa. ”Mikään ei korvaa sitä, että saa itse nähdä, koskea, haistaa ja kuunnella eläviä eläimiä ja kasveja kaikkien luonnonvoimien vaikuttaessa niihin”, hän sanoo. ”Anna kauneuden tulvia sisääsi – – Missä tahansa oletkin, katso ensin, nauti ja katso uudelleen.”

Mitä meidän sitten tulisi etsiä? Voisimme aloittaa siten, että opettelemme erottamaan kauneuden neljä peruselementtiä. Ne voidaan havaita lähes kaikissa Jehovan luomistöissä. Mitä useammin pysähdymme tarkkailemaan niitä, sitä enemmän nautimme hänen taiteestaan.

Kauneuden elementtien erottaminen

Muodot ja kuviot. Me elämme lukemattomien muotojen maailmassa. Jotkin ovat suoria, kuten bamburykelmän rungot, tai geometrisia, kuten hämähäkinverkko, kun taas toiset ovat epämääräisiä, kuten alati muotoaan muuttava pilvi. Monet muodot miellyttävät silmää, olipa sitten kyse eksoottisesta orkideasta, kierteisestä simpukankuoresta tai jopa lehtensä pudottaneen puun oksista.

Kun sama muoto toistuu, syntyy kuvio, joka myös saattaa viehättää silmää. Ajattele esimerkiksi puunrunkoja metsässä. Jokainen niistä on muodoltaan erilainen, mutta kuitenkin samanlainen, ja niistä koostuu miellyttävä kuvio. Mutta jotta muodot ja kuviot pystyisi havaitsemaan, tarvitaan valoa.

Valo. Valo antaa tietyn säväyksen niille muodoille, jotka meitä viehättävät. Yksityiskohdat korostuvat, pinta saa värin, ja syntyy tunnelma. Valo vaihtelee vuorokaudenajan, vuodenajan, sään ja jopa asuinpaikkamme mukaan. Pilvinen päivä, jolloin vallitsee hajavalo, on ihanteellinen tuomaan esiin luonnonkukkien tai syksyn lehtien herkät sävyt, kun taas vuoriston rosoisten kielekkeiden ja huippujen dramaattiset muodot tulevat parhaiten esiin nousevan tai laskevan auringon valon korostaessa niitä. Pohjoisen pallonpuoliskon pehmeä, talvinen auringonvalo luo idylliseen maisemaan romantiikkaa. Toisaalta tropiikin kirkas aurinko muuttaa matalan meren läpinäkyväksi ihmemaaksi snorkkelisukeltajille.

Vielä puuttuu kuitenkin yksi tärkeä elementti.

Väri. Se saa kaiken ympärillämme olevan elämään. Muoto voi saada kappaleet erottumaan toisista, mutta niiden väri korostaa niiden yksilöllisyyttä. Värin jakaantuminen voi lisäksi antaa harmoniselle kuviolle omaa kauneuttaan. Kyseessä voi olla jokin voimakas väri, kuten punainen tai oranssi, joka vetää huomiomme puoleensa, tai rauhoittava väri, kuten sininen tai vihreä.

Kuvittele metsäaukiota, jolla kasvaa keltaisia kukkia. Valo osuu kukkien keltaisiin terälehtiin, jotka näyttävät hehkuvan aamuauringossa, samalla kun auringonsäteiden reunustamat tummat puunrungot muodostavat täydellisen taustan. Nyt meillä on kuva. Tarvitsemme enää ”kehykset”, ja nyt tulee mukaan sommittelu.

Sommittelu. Sommitelma riippuu siitä, miten nämä kolme peruselementtiä – muoto, valo ja väri – yhdistyvät. Ja tässä me katselijat olemme ratkaisevassa osassa. Siirtymällä vain hieman eteen, taakse, sivulle, ylös tai alas, voimme järjestellä kuvamme aineksia tai valaistusta. Siten voimme leikata kuvasta pois kaiken haluamamme.

Usein me sommittelemme automaattisesti kuvan jostakin vaikuttavasta maisemasta, jota lähellä olevat puut tai kasvit kehystävät. Mutta monet herkät, pienikokoiset kuvat saattavat jäädä jalkojemme alle.

Pienen ja suuren havaitseminen

Sekä suuret että pienet Jumalan kätten työt ovat kauniita, ja saamme moninkertaisesti iloa oppimalla havaitsemaan yksityiskohtia, jotka muodostavat myös miellyttäviä kokonaisuuksia. Ne ovat miniatyyrimaalauksia, joita on siellä täällä pitkin luonnon suurta kangasta. Jotta voisimme oppia arvostamaan niitä, meidän täytyy vain kumartua katsomaan niitä tarkemmin.

Valokuvaaja John Shaw kertoo näistä kuvan sisällä olevista kuvista seuraavasti: ”En koskaan lakkaa hämmästelemästä sitä, että kun on katsonut läheltä jotain yksityiskohtaa luonnossa, se houkuttelee aina katsomaan vieläkin lähempää. – – Ensin näemme suuren näkymän, sitten jonkin väriläiskän yhdessä kehyksen nurkassa. Lähempi silmäys tuo esiin kukkia ja yhdessä kukassa olevan perhosen. Sen siivissä näkyy poikkeuksellinen kuvio, kuvio syntyy tarkassa järjestyksessä olevista suomuista, ja jokainen suomu on täydellinen jo sellaisenaan. Jos voisimme todella ymmärtää, kuinka täydellinen tuo yksi perhosen siiven suomu on, voisimme mahdollisesti alkaa ymmärtää luonnoksi kutsutun järjestelmän täydellisyyttä.” (Closeups in Nature.)

Sen esteettisen mielihyvän lisäksi, jota luonnossa ilmenevä taide – sekä suuri että pieni – meille tuottaa, se voi lähentää meitä Luojaamme. ”Kohottakaa katseenne korkeuteen ja katsokaa”, kehotti Jehova. Kun pysähdymme katsomaan ja ihailemaan joko tähtitaivaita tai mitä tahansa muita Luojan luomistöitä, ne muistuttavat meitä Hänestä, joka ”on nämä luonut”. (Jesaja 40:26.)

Miehiä jotka oppivat näkemään

Raamatun aikoina Jumalan palvelijat olivat erityisen kiinnostuneita luomakunnasta. 1. Kuninkaiden kirjan 4:30, 33:ssa kerrotaan, että ”Salomon viisaus oli suurempi kuin kaikkien itämaalaisten viisaus – – hänellä oli tapana puhua puista, setristä, joka on Libanonilla, iisoppiin asti, joka työntyy esiin muurista, ja hänellä oli tapana puhua nelijalkaisista eläimistä ja lentävistä luomuksista ja ryömivistä eläimistä ja kaloista.”

Kenties Salomon kiinnostus luomakunnan ihmeitä kohtaan johtui osittain hänen isänsä esimerkistä. Daavid, joka vietti suuren osan kasvuvuosistaan paimenena, mietiskeli usein Jumalan kätten töitä. Eritoten taivaiden kauneus teki häneen vaikutuksen. Psalmissa 19:1 hän kirjoitti: ”Taivaat julistavat Jumalan kunniaa, ja taivaanlaajuus kertoo hänen kättensä työstä.” (Vrt. Psalmit 139:14.) Hänen kosketuksensa luomakuntaan selvästikin lähensi häntä Jumalaansa. Samoin voi tapahtua meille.a

Kuten nämä jumaliset miehet tiesivät, Jumalan kätten töiden huomaaminen ja arvostaminen kohottaa mieltämme ja rikastuttaa elämäämme. Nykyisessä maailmassamme, jonka riesana on usein ala-arvoinen, valmiiksi pureskeltu viihde, Jehovan luomakunnan tarkkaileminen voi tarjota meille ja perheellemme tervettä toimintaa. Jumalan lupaamaa uutta maailmaa ikävöiville ihmisille se merkitsee ajanvietettä, jolla on tulevaisuus (Jesaja 35:1, 2).

Se että näemme ympärillämme olevan taiteen ja myös ymmärrämme sen Mestaritaiteilijan ominaisuudet, joka sen kaiken on tehnyt, saa meidät epäilemättä toistamaan Daavidin sanoja: ”Ei ole ketään sinun kaltaistasi – – oi Jehova, eikä ole mitään sinun tekojesi kaltaista.” (Psalmit 86:8.)

[Alaviitteet]

[Kuvat s. 10]

Esimerkkejä kuviosta ja muodosta sekä valosta, väristä ja sommitelmasta

[Lähdemerkintä]

Godo-Foto